Suolana, valona ja hapatteena<\/p>\n
\u00a0<\/u><\/p>\n
Nosta lippa silmilt\u00e4si<\/u><\/p>\n
L\u00f6ysin jokin aika sitten varastosta pahvilaatikon, jossa olin s\u00e4ilytt\u00e4nyt lapsuuden ja nuoruuden t\u00e4rkeit\u00e4 tavaroita. Yksi talteen laittamani \u201darvoesine\u201d oli pitk\u00e4lippainen lakki, jossa on teksti \u201dEl\u00e4m\u00e4n voima Jeesus\u201d. Lippis toi mieleeni opiskeluajat nelj\u00e4n vuosikymmenen takaa. Parina vuotena olin kes\u00e4teologina Mikkelin maaseurakunnassa. Yhden rippikoulun suosikkilauluksi tuli Scopus-yhtyeen \u201dHei nuorimies\u201d. Taisin hoilata laulua ehk\u00e4 tavallista enemm\u00e4n, sill\u00e4 leirin isoset hankkivat minulle muistoksi t\u00e4m\u00e4n lippiksen, siis viel\u00e4 erityisen pitk\u00e4ll\u00e4 lipalla.<\/p>\n
\u201dHei, nuorimies, nosta lippa silmilt\u00e4si, anna hymyn loistaa. S\u00e4 etk\u00f6 n\u00e4\u00e4, kuinka ilo istuu vierell\u00e4si, p\u00e4iv\u00e4 paistaa. Hei, kuule mies, tule ulos piilostasi, anna laulun raikaa. Saat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka turhaan nuokuit h\u00e4mill\u00e4si niin kauan aikaa.<\/em><\/p>\n Hei sin\u00e4 niin heit\u00e4 murheet mielest\u00e4si tehd\u00e4\u00e4n yht\u00e4 matkaa. K\u00e4y joukkoon vaan, olet varmaan kyll\u00e4 mieliss\u00e4si, kun kotiin tullaan. Niin, niin me tehd\u00e4\u00e4n kotimatkaa. Hei, hei me tehd\u00e4\u00e4n yht\u00e4 matkaa. Niin, niin me tehd\u00e4\u00e4n kotimatkaa. Hei, hei l\u00e4hde mukaan matkaan.<\/em><\/p>\n Kai tied\u00e4tkin, ett\u00e4 matkalipunkin saat aivan ilman hintaa. Nasaretin Poika kaiken maksoi puolestasi sen, h\u00e4n kustantaa. Niin, niin me tehd\u00e4\u00e4n kotimatkaa. Hei, hei me tehd\u00e4\u00e4n yht\u00e4 matkaa. Niin, niin me tehd\u00e4\u00e4n kotimatkaa. Hei, hei l\u00e4hde mukaan matkaan.<\/em><\/p>\n Niin, niin me tehd\u00e4\u00e4n kotimatkaa. Hei, hei me tehd\u00e4\u00e4n yht\u00e4 matkaa. Niin, niin me tehd\u00e4\u00e4n kotimatkaa. Hei, hei l\u00e4hde mukaan matkaan. Niin, niin me tehd\u00e4\u00e4n kotimatkaa. Hei, hei me tehd\u00e4\u00e4n yht\u00e4 matkaa. Niin, niin me tehd\u00e4\u00e4n kotimatkaa. Hei, hei l\u00e4hde mukaan matkaan.\u201d<\/em><\/p>\n Lippis ja laulu palauttivat mieleeni sen innon, joka nuorella kirkon ty\u00f6h\u00f6n opiskelevalla suorastaan paloi sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Kutsumus kirkon ty\u00f6h\u00f6n oli vahva ja n\u00e4ky evankeliumin asialla toimimisesta rohkaisi eteenp\u00e4in.<\/p>\n Nyt l\u00e4hes nelj\u00e4n vuosikymmenen kuluttua huomaan monen asian olevan toisin. Se on luonnollista, sill\u00e4 sek\u00e4 yksil\u00f6 ett\u00e4 yhteis\u00f6 muuttuvat koko ajan. T\u00e4m\u00e4 muutos koskee seurakunnan ty\u00f6ntekij\u00f6iden sis\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kutsumusta, kirkon ty\u00f6n sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, tekemisen tapaa ja toimintaedellytyksi\u00e4 sek\u00e4 kirkon toimintaymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. N\u00e4it\u00e4 muutoksia olisi kiehtovaa tarkastella perusteellisesti, mutta nyt siihen ei ole mahdollisuutta.<\/p>\n Motivaatiotamme haastetaan<\/u><\/p>\n Seuraavassa otan esille viisi muutosta, jotka vaikuttavat ty\u00f6h\u00f6mme Mikkelin hiippakunnassa ja haastavat kutsumuksemme ja motivaatiomme.<\/p>\n Ensinn\u00e4 Mikkelin hiippakunta pienenee. Seurakuntaty\u00f6t\u00e4 Imatralla aloittaessani opin nyrkkis\u00e4\u00e4nn\u00f6n: Mikkelin hiippakuntaan kuuluu seitsemisenkymment\u00e4 seurakuntaa ja puoli miljoonaa j\u00e4sent\u00e4. Nyt tilanne on se, ett\u00e4 seurakuntia on 36 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4henee edelleen. J\u00e4seni\u00e4 seurakunnissa on 360\u00a0000. Olemme nykyisin pienin suomenkielinen hiippakunta. Erityisen nopeaa j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4n ja seurakuntien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n lasku on ollut 2000-luvulla.<\/p>\n Vuonna 2016 kastettujen ja kuolleiden erotus (-2758 henke\u00e4) oli Mikkelin hiippakunnassa suurin, kolmannes koko kirkon nettotappiosta. Samoin olimme valitettavalla ykk\u00f6ssijalla muuttotappiossa (-1\u00a0071 henke\u00e4). Kirkkoon liittyneiden ja kirkosta eronneiden v\u00e4linen j\u00e4senv\u00e4hennys oli hiippakunnassamme kolmanneksi pienin (suomenkielisist\u00e4 hiippakunnista toiseksi pienin), mutta sekin merkitsi j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4n laskua useilla tuhansilla (-3015).<\/p>\n Kirkolliskokouksen talousvaliokunta on selvitt\u00e4nyt, mit\u00e4 t\u00e4llainen kehitys merkitsee hiippakunnille vuoteen 2030 menness\u00e4. Vaikeuksiin joutuu erityisesti kaksi hiippakuntaa: Helsinki ja Mikkeli, joiden j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4henee 22-23 % ja kirkollisverokertym\u00e4 pienenee 11-12 % vuoden 2016 tilanteeseen verrattuna.<\/p>\n Toiseksi maallistumiskehitys etenee. Se n\u00e4kyy kirkon j\u00e4senyyden heikkenemisess\u00e4 (kirkkoon kuuluminen), kirkon toimintaan (esimerkiksi jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset) osallistumisessa sek\u00e4 kirkon uskoon (usko Jumalaan ja keskeisiin kristinuskon opinkappaleisiin) sitoutumisessa.<\/p>\n Selvitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n kirkkoon sitoutumisen alueellisia eroja Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salom\u00e4ki toteaa, ett\u00e4 alueellinen eriytyminen on kiihtynyt 2000-luvulla. H\u00e4nen mukaansa \u201dmy\u00f6s kirkollisesti vahvimmilla alueilla tapahtuu suuriakin muutoksia kirkkoon ja sen toimintaan sitoutumisessa. T\u00e4m\u00e4 ilmenee j\u00e4senosuuden laskuna sek\u00e4 toimitusten ja kasvatusty\u00f6n tavoittavuuden heikkenemisen\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n alue ei ole Suomessa maallistumiskehityksen ulkopuolella. Jokaisessa hiippakunnassa tulee siis ottaa vakavasti meneill\u00e4\u00e4n oleva kehitys kirkollisen sitoutumisen heikkenemisest\u00e4, vaikka omalla paikkakunnalla t\u00e4t\u00e4 ei viel\u00e4 olisikaan suoraan n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4.\u201d (Hanna Salom\u00e4ki, Kirkkoon sitoutumisen alueelliset erot, s 32, 34. \u2013 Maarit Hyt\u00f6nen \u2013 Kimmo Ketola \u2013 Veli-Matti Salminen \u2013 Hanna Salom\u00e4ki: Leikkauspintoja kirkon j\u00e4senyyteen. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 35). T\u00e4m\u00e4 kehitys n\u00e4kyy my\u00f6s Mikkelin hiippakunnassa.<\/p>\n Kolmanneksi yhteiskunnan alueellinen eriytyminen on entist\u00e4 voimakkaampaa. H\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 on ollut hiippakuntamme alueen ja It\u00e4- ja Kaakkois-Suomessa asuvien ihmisten n\u00e4k\u00f6kulmasta kuulla muiden arviointeja. Helsingin Sanomien toimittaja Juha Akkanen kirjoitti kolumnissaan (30.8.2017):<\/p>\n \u201dViime viikolla tuli matkattua puolueiden kes\u00e4\u00adkokousten mukana ymp\u00e4ri Kaakkois-Suomea. Samalla saattoi tehd\u00e4 pikaisen yleissilm\u00e4yksen maankolkan tilanteeseen. Kiertueeni alkoi maanantaina Savonlinnasta. Aurinkoisena kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 se on kerrassaan s\u00f6p\u00f6 pieni kaupunki ja ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 turistien suosiossa, onhan Olavinlinna rakennettu jo 1400-luvulla. Nyt, jatkuvassa alkusyksyisess\u00e4 tihkusateessa kaupungissa ei ollut n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4. S\u00e4\u00e4n vuoksi yleisilme oli ankean harmaa. Viel\u00e4 ankeampi Savonlinnan keskusta on syystalvella, kun r\u00e4nt\u00e4sade pieksee Olavinkadun sillalla p\u00e4in kasvoja.<\/p>\n Tiistaina oli vuorossa Mikkeli. Sill\u00e4kin on historiallinen ulottuvuutensa: Mikkeli oli sotien aikaan ylip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Mannerheimin p\u00e4\u00e4majakaupunki. Tihkusade jatkui, ja kaupungin ilme oli sen mukainen. Keskiviikkona oli vuorossa Kouvola, entinen Kymen l\u00e4\u00e4nin p\u00e4\u00e4kaupunki \u2013 siis hallintokaupunki. Tihkusade oli lakannut, mutta pilvipoudallakin kaupunki on harmaa. Ei siin\u00e4 aurinkokaan auttaisi.<\/p>\n Kiertueeni seuraava etappi oli Kotka, mets\u00e4teollisuuden aikoinaan nostama asutuskeskus ja nyt taas vilkas tavara\u00adliikenteen satamakaupunki, mutta kuitenkin taantuva ja tyhjentyv\u00e4. – – – Kaakkois-Suomen kiertueeni p\u00e4\u00e4ttyi torstaina entisen Karhulan kauppalan linja-autoasemalle. Siit\u00e4 ei sen enemp\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n Akkasen kanssa samaan It\u00e4-Suomea mollaavaan kuoroon yhtyi Ylen A-studion toimittaja Pasi Peiponen (7.9.2017): \u201dHavahdun yh\u00e4 useammin It\u00e4- ja Pohjois-Suomea kiert\u00e4ess\u00e4ni: Suomi peittyy t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 alueisiin, joiden olemassaolosta ei en\u00e4\u00e4 tiedet\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Kartalle ne piirret\u00e4\u00e4n, toistaiseksi \u2013 mutta kuinka kauan? – – – El\u00e4m\u00e4 on n\u00e4iss\u00e4 kyliss\u00e4 ja pikkukaupungeissa vain hiljaista, kuihtuvaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 v\u00e4est\u00f6n vanhenemista ja katoamista. Viimeisen\u00e4 haudankaivaja etsii jo valokatkaisinta, sammuttaakseen kyl\u00e4n olemassaolon.\u201d<\/p>\n Suomen sis\u00e4inen muuttoliike oli viime vuonna korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Maassamme vaikuttavat samat kehityskulut kuin muualla maailmassa. Koko maan voimavarojen hy\u00f6dynt\u00e4minen on pienen kansan etu ja ainoa mahdollisuus selviyty\u00e4. Kaupunkien ja muiden alueiden vastakkainasettelusta ei hy\u00f6dy kukaan. Seurakunnissa teemme ty\u00f6t\u00e4 niiden Kaakkois- ja It\u00e4-Suomen ihmisten keskell\u00e4 ja parhaaksi, joiden elinmahdollisuuksiin eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 kaikki tunnu uskovan. Heit\u00e4 haluamme puolustaa.<\/p>\n Nelj\u00e4nneksi yhteiskunnan uskontokammo levi\u00e4\u00e4. Uskonto on haluttu ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 moniarvoisuuden ja suvaitsevaisuuden nimiss\u00e4 pois julkisesta tilasta. Kuluvana syksyn\u00e4kin t\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6 on saanut kummallisia piirteit\u00e4.<\/p>\n Saksalainen tavarataloketju Lidl on photoshopannut ristin pois Eridanous-tuotemerkkins\u00e4 pakkauksesta, jossa on kaksi sinikupolista kreikkalaista kirkkoa. Pakkauksen kirkot sijaitsevat Santorinin saaristossa Kreikassa. Toinen kirkoista on Pyh\u00e4n Spyridonin kirkko ja toinen Yl\u00f6snousemuksen kirkko.<\/p>\n Lidlin edustaja oli perustellut ristien poistamista suvaitsevuudella. \u201dV\u00e4lt\u00e4mme uskonnollisia symboleita, koska emme halua sulkea ulkopuolelle eri uskonnollisia uskomuksia\u201d, Lidlin edustaja oli todennut. \u201dOlemme yhti\u00f6, joka kunnioittaa erilaisuutta, ja t\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 pakkauksen suunnittelun\u201d, h\u00e4n lis\u00e4si. (Kirkko ja kaupunki 4.9.2017). \u2013 Siis Lidl kunnioittaa erilaisuutta, mutta ei kuitenkaan sied\u00e4 sit\u00e4 pakkauksissaan!<\/p>\n Uusi varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) on johtanut merkillisiin ratkaisuihin. Virkamiesp\u00e4\u00e4t\u00f6ksen mukaan Joensuussa seurakuntien lapsity\u00f6ntekij\u00e4t eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 olisi olleet tervetulleita p\u00e4iv\u00e4koteihin eik\u00e4 niiss\u00e4 osallistuttaisi joulu- ja p\u00e4\u00e4si\u00e4iskirkkoihin. Hyvinvointilautakunnan kasvatus- ja opetusjaosto tosin vihelsi pelin poikki ja p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 asia valmistellaan uudelleen osana kuntakohtaista varhaiskasvatussuunnitelmaa. (Seurakuntalainen.fi 2.9.2017, Karjalainen 21.9.2017).<\/p>\n Ylen uutisen (15.9.2017) mukaan \u201dEsimerkiksi Keski-Pohjanmaalla Veteliss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4koti luopuikin heti ruokarukouksista. Tilalle tuli ruokaloru, jolla siirryt\u00e4\u00e4n aterioimaan. \u2013 Kattila ja vuoka, t\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulee ruoka, lusikkaan kun tartun, suureksi m\u00e4 vartun, leiv\u00e4n sy\u00f6n, maidon juon ja ruokarauhan muille suon\u201d, kuuluu loru. Kun kristillinen rituaali heitet\u00e4\u00e4n romukoppaan, tilalle tuodaan toinen. Uutisen mukaan tavoitteena on, ett\u00e4 jo varhaiskasvatuksessa pystytt\u00e4isiin tukemaan jokaisen lapsen yksil\u00f6llist\u00e4 kasvua ja identiteetin l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. Katsomuskasvatuksella haetaan my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 lapset oppisivat tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja erilaisista katsomuksista voidaan keskustella yhdess\u00e4. Miten ruokarukous est\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tavoitetta? Eik\u00f6 p\u00e4invastoin eri uskontojen l\u00e4sn\u00e4olo varhaiskasvatuksessa edist\u00e4 vasun tavoitteita eik\u00e4 se, ett\u00e4 uskonto ei saa n\u00e4ky\u00e4 eik\u00e4 kuulua p\u00e4iv\u00e4kodin arjessa? N\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 olen kuullut my\u00f6s meid\u00e4n hiippakuntamme seurakunnista.<\/p>\n Viidenneksi kirkon sis\u00e4iset ristiriidat ja vastakkainasettelut repiv\u00e4t. Kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kristittyjen kilvoitteluun n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aina kuuluneet erimielisyydet. Viime vuosien vastakkainasettelut ovat poikkeuksellisen vaikeita ja raastavia. Keskustelut turvapaikanhakijoista ja erityisesti avioliittolain muutoksesta liittyv\u00e4t aivan uskomme ydinkysymyksiin ihmisest\u00e4, ihmisarvosta, Jumalasta, ilmoituksesta, Raamatusta, synnist\u00e4 jne. Peruskysymys on, miten perustavat teologiset asiat ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n. Siksi ne jakavat kirkkoa pahasti, k\u00e4rjist\u00e4v\u00e4t mielipiteit\u00e4 ja tuntuvat viev\u00e4n hapen kaikelta muulta. Kompromissiratkaisuja ei l\u00f6ydy eik\u00e4 niit\u00e4 aina olekaan, mik\u00e4li kirkko aikoo olla olemuksensa mukaisesti totuusyhteis\u00f6. Juuri se tekee asiasta niin vaikean.<\/p>\n H\u00e4kkisen evankeliumi<\/u><\/p>\n H\u00e4tk\u00e4hdin muutama viikko sitten Kotimaata (24.8.2017) lukiessani, kun lehdess\u00e4 oli suuri otsikko \u201dH\u00e4kkisen evankeliumi\u201d. Teksti\u00e4 lukiessa selvisi pian, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli professori Lauri Thur\u00e9nin tulevan sunnuntain tekstiselitys. H\u00e4kkisell\u00e4 h\u00e4n viittasi formulakuski Mika H\u00e4kkiseen.<\/p>\n Mik\u00e4 on piispa H\u00e4kkisen \u201devankeliumi\u201d ty\u00f6ntekij\u00f6ille sen muutoksen keskell\u00e4, jossa me Mikkelin hiippakunnassa el\u00e4mme ja joihin olen edell\u00e4 viitannut? Kuten motivaation haastajien kohdalla otan t\u00e4ss\u00e4kin esille viisi n\u00e4k\u00f6kohtaa.<\/p>\n Ensinn\u00e4 kukaan eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei voi riist\u00e4\u00e4 meilt\u00e4 evankeliumin iloa (vrt. Joh. 16:22). Sanon t\u00e4m\u00e4n oikein alleviivaten. Vakavampia innon ja rohkeuden tukahduttavia kiusauksia on tappiomieliala. Se tekee meist\u00e4 tyytym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, pettyneit\u00e4 ja kyynisi\u00e4. Paavi Franciscus kirjoittaa apostolisessa kehotuskirjeess\u00e4\u00e4n Evankeliumin ilo (Evangelii gaudium): \u201dEi kukaan voi l\u00e4hte\u00e4 taisteluun, ellei t\u00e4ysin luota voittavansa. Jos aloittaa vailla luottamusta, on jo h\u00e4vinnyt puolet taistelusta ja hautaa talenttinsa. Vaikka olemmekin tuskallisen tietoisia heikkouksistamme, on ment\u00e4v\u00e4 eteenp\u00e4in antamatta periksi ja muistettava Herran sanat Paavalille: \u2019Minun armoni riitt\u00e4\u00e4 sinulle. Voima tulee t\u00e4ydelliseksi heikkoudessa\u2019 (2. Kor. 12:9). Kristillinen voitto on aina risti, mutta tuo risti on aina samalla voitonlippu, jota kannetaan taistelevassa hellyydess\u00e4 pahan hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 vastaan.\u201d (s 62-63).<\/p>\n Paavi varoittaa hautapsykologista. H\u00e4n tarkoittaa t\u00e4ll\u00e4 kirkon jokap\u00e4iv\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n harmaata pragmatismia, jossa kaikki n\u00e4enn\u00e4isesti etenee normaalisti, mutta todellisuudessa usko kuluu loppuun ja rappeutuu pikkumaisuudeksi. T\u00e4llainen hautapsykologia muuttaa v\u00e4hitellen kristityt museon muumioiksi. Pettynein\u00e4 todellisuuteen, kirkkoon tai itseens\u00e4 he kokevat jatkuvasti kiusausta langeta toivottomaan surullisuuteen ja pessimismiin. \u201dKutsuttuina s\u00e4teilem\u00e4\u00e4n valoa ja v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 he lopulta kiintyv\u00e4t asioihin, jotka synnytt\u00e4v\u00e4t yksinomaan pimeytt\u00e4 ja sis\u00e4ist\u00e4 v\u00e4symyst\u00e4 ja heikent\u00e4v\u00e4t apostolista intoa.\u201d (s 61). Siksi muista: kukaan eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n voi riist\u00e4\u00e4 meilt\u00e4 evankeliumin iloa.<\/p>\n Toiseksi meid\u00e4t on kutsuttu el\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisten keskell\u00e4 ja rinnalla. Evankeliumin ilo ja vapauttava sanoma liittyy ihmisen fyysiseen, henkiseen, sosiaaliseen ja hengelliseen todellisuuteen. T\u00e4llainen kokonaisvaltaisuus vastaa Jeesuksen ohjelmajulistusta Nasaretin synagoogassa. \u201dHerran henki on minun yll\u00e4ni, sill\u00e4 h\u00e4n on voidellut minut. H\u00e4n on l\u00e4hett\u00e4nyt minut ilmoittamaan k\u00f6yhille evankeliumin, julistamaan vangeille vapautusta ja sokeille n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 saamista ja p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta\u201d (Luuk. 4:18-19). Jeesus ei erotellut toisistaan t\u00e4rkeit\u00e4 ja v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rkeit\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4. Ilosanoman julistaminen, sokeitten, vangittujen ja sorrettujen auttaminen kuuluivat yht\u00e4 lailla h\u00e4nelle annettuun teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Evankeliumi ei ollut vain verbaalista julistusta ihmisarvosta ja uudesta toivosta, vaan my\u00f6s ihmisen tuskan ja k\u00e4rsimyksen kohtaamista ja konkreettista auttamista. Se on meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4mme Mikkelin hiippakunnassa el\u00e4vien ihmisten keskell\u00e4.<\/p>\n Jokainen ihminen tarvitsee turvaa, siis ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n perusasiat ovat turvattuina. Sen lis\u00e4ksi jokainen tarvitsee kuulumista yhteis\u00f6\u00f6n, kokemusta, ett\u00e4 en ole yksin, vaan kuulun joukkoon. Jokainen tarvitsee merkityksellisyytt\u00e4, siis ett\u00e4 olen jollekin t\u00e4rke\u00e4 ja voin antaa toisille jotain. T\u00e4t\u00e4 kaikkea seurakunta voi tarjota siell\u00e4kin, miss\u00e4 resurssit pienenev\u00e4t, ik\u00e4rakenne vanhenee ja el\u00e4m\u00e4 hiljenee. Viime k\u00e4dess\u00e4 kyse ei olekaan rahasta, vaan uudenlaisesta toimintakulttuurista. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta Mikkelin hiippakunnan seurakunnissa on hyv\u00e4 tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, my\u00f6s tulevaisuudessa.<\/p>\n Kolmanneksi toivon meille rohkeutta pit\u00e4\u00e4 esill\u00e4 uskoa ja puolustaa uskonnonvapautta. Sain k\u00e4siini pari viikkoa sitten kolumnin, jossa Hanna Kivisalo pohti uskontoh\u00e4pe\u00e4\u00e4 (Hanna Kivisalo, Hyv\u00e4stit uskontoh\u00e4pe\u00e4lle. Sein\u00e4joen Sanomat 6.9.2017). H\u00e4n pohti kuulemaansa v\u00e4itett\u00e4, ett\u00e4 \u201dSuomessa homojen ei tarvitse tulla ulos kaapista, vaan uskontojen.\u201d Kivisalo kysyi, \u201donko todella niin, ett\u00e4 suomalaisessa yhteiskunnassa on oltava v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yksi ihmisryhm\u00e4, jolle koulutettujen tai muuten fiksujen pit\u00e4isi saada luvan kanssa nauraa? T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 vakaumukselliset kristityt kuuluvat niihin, joille kaapin ovea osoitetaan. Tied\u00e4n ja tunnen monia, jotka eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 uskalla ilmaista uskoaan julkisesti. – – Maailmalla uskonnollista vakaumusta pidet\u00e4\u00e4n luonnollisena asiana, ja sen tunnustamista l\u00e4hinn\u00e4 \u00e4lyllisen\u00e4 rehellisyyten\u00e4. Muun muassa n\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 suomalaistenkaan ei tarvitsisi h\u00e4vet\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 kristillisi\u00e4 juuriaan kuin mit\u00e4\u00e4n muutakaan maailmankatsomusta.\u201d<\/p>\n Sekularisaatioprosessi pyrkii kutistamaan uskon ja kirkon tyystin yksityiselle ja henkil\u00f6kohtaiselle alueelle kuuluvaksi. Jumalan ty\u00f6nt\u00e4minen syrj\u00e4\u00e4n on johtanut samalla kasvavaan etiikan v\u00e4\u00e4ristymiseen, henkil\u00f6kohtaisen ja sosiaalisen synnin tajun heikkenemiseen ja relativismin lis\u00e4\u00e4ntymiseen. Kirkon ty\u00f6ntekij\u00f6in\u00e4 meid\u00e4n on syyt\u00e4 opetella yst\u00e4v\u00e4llisesti ja yhteisty\u00f6t\u00e4 etsien, ei ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 sanellen, mutta m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti pit\u00e4m\u00e4\u00e4n esill\u00e4 uskoamme, antautumaan julkiseen keskusteluun (tosin faktat pit\u00e4\u00e4 hallita) ja puolustamaan vapautta uskontoon ja sen harjoittamiseen. Siit\u00e4 on tullut entist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi osa teht\u00e4v\u00e4\u00e4mme, kun toimintaymp\u00e4rist\u00f6 on muuttunut, my\u00f6s omassa hiippakunnassamme.<\/p>\n Nelj\u00e4nneksi on tarpeen muistaa suolan, valon ja hapatteen tehovaikutus. Tulevaisuuden kirkko voi olla monella tavalla ulkoisesti pienempi ja heikompi kuin nyky\u00e4\u00e4n. Jeesus sanoo Vuorisaarnassaan: \u201dTe olette maan suola.\u201d (Matt. 5:13a). Suola maustaa ja vaikuttaa pienen\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4. T\u00e4rkeint\u00e4 on, ettei se menet\u00e4 suolaisuuttaan, sill\u00e4 silloin sill\u00e4 ei tee mit\u00e4\u00e4n. Siksi Jeesus varoittaa: \u201dMutta jos suola menett\u00e4\u00e4 makunsa, mill\u00e4 se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa en\u00e4\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n: se heitet\u00e4\u00e4n menem\u00e4\u00e4n, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.\u201d (Matt. 5:13b).<\/p>\n Edelleen Jeesus toteaa omistaan: \u201dTe olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysy\u00e4 k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4, jos se on ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuorella. Eik\u00e4 lamppua, kun se sytytet\u00e4\u00e4n, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siit\u00e4 sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.\u201d (Matt. 5:14-15). Pime\u00e4ss\u00e4 pienikin valo n\u00e4kyy. Mit\u00e4 pime\u00e4mp\u00e4\u00e4 on, sit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on v\u00e4h\u00e4inenkin valo. Siksi Jeesuksen teht\u00e4v\u00e4ksianto on selke\u00e4: \u201dN\u00e4in loistakoon teid\u00e4nkin valonne ihmisille, jotta he n\u00e4kisiv\u00e4t teid\u00e4n hyv\u00e4t tekonne ja ylist\u00e4isiv\u00e4t Is\u00e4\u00e4nne, joka on taivaissa.\u201d (Matt. 5:16).<\/p>\n Jeesus muistutti my\u00f6s hapatteena olemisesta: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.” (Matt. 13:33). Kansainv\u00e4lisess\u00e4 Taize-tapaamisessa elokuun lopulla Haminassa veli Stephen pohti, miten kristityt etsiv\u00e4t paikkaansa maallistuvassa yhteiskunnassa. H\u00e4n kysyi, \u201dmiten kristityt, hiljaisella mutta jatkuvalla l\u00e4sn\u00e4olollaan, voisivat olla hapate leip\u00e4taikinassa.\u201d (Kotimaa 31.8.2017).<\/p>\n Kirkkomme asema voi muuttua, hiippakuntamme voi yh\u00e4 pienenty\u00e4, seurakuntiemme resurssit v\u00e4het\u00e4, mutta se ei merkitse Kristuksen kirkon katoamista n\u00e4ilt\u00e4 seuduilta. Meilt\u00e4 kirkon ty\u00f6ntekij\u00f6ilt\u00e4 odotetaan ainoastaan uskollisuutta kutsumuksellemme, silloinkin kun se joutuu koetukselle emmek\u00e4 itse jaksa. Silloin rohkaiskoon meit\u00e4 Raamatun lupaus: \u201dSin\u00e4, Herra, olet lamppuni. Sin\u00e4 tuot pimeyteeni valon.\u201d (2. Sam. 22:29). Suolalla, valolla ja hapatteella on tehovaikutus, jossa Pyh\u00e4 Henki itse toimii.<\/p>\n Viidenneksi: tehd\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4. Suomi 100 \u2013juhlavuoden teema on osuva my\u00f6s Mikkelin hiippakuntaa ja koko kirkkoamme ajatellen. Erimielisyyden ja erilaisten n\u00e4kemysten keskell\u00e4 tarvitsemme itsen\u00e4isyyden juhlavuoden n\u00e4ky\u00e4: yhdess\u00e4. Rohkaistaan ja kannustetaan toisiamme ja tehd\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4. Se vie meit\u00e4 samalla l\u00e4hemm\u00e4s toinen toistamme ja Jumalaa.<\/p>\n Viime viikolla olin keskustelussa, jossa yksi keskustelijoista pohti kirkkomme erilaisten mielipiteiden ja n\u00e4kemysten keskell\u00e4, mik\u00e4 olisi kaikkia yhdist\u00e4v\u00e4 pienin yhteinen nimitt\u00e4j\u00e4. Sellaista ei tuntunut l\u00f6ytyv\u00e4n. Minua puheenvuoro j\u00e4i vaivaamaan ja pohdin, voisiko se olla: rakasta kirkkoasi? Rakasta kirkkoasi sen kaikista puutteista ja vioista, ongelmista ja vaikeuksista huolimatta! \u201dRakasta minua eniten silloin, kun ansaitsen sit\u00e4 v\u00e4hiten, sill\u00e4 silloin tarvitsen sit\u00e4 eniten.\u201d Eik\u00f6 kirkkomme tarvitse juuri t\u00e4llaista asennoitumista meilt\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6ilt\u00e4\u00e4n?<\/p>\n Hyv\u00e4t ty\u00f6toverit. Runoilija Anna-Maija Raittilaa haastateltiin aikoinaan Hiljaisuuden Yst\u00e4vien j\u00e4senlehteen, kun yhdistys t\u00e4ytti 20 vuotta. H\u00e4nelt\u00e4 kysyttiin, mihin uuteen pit\u00e4isi nyt suuntautua. \u201dEi mihink\u00e4\u00e4n uuteen\u201d, vastasi Anna-Maija Raittila. \u201dEi ole ollenkaan tarkoitus, ett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n kaikkea uutta, vaan ett\u00e4 elet\u00e4\u00e4n l\u00e4hell\u00e4 Jeesusta, elet\u00e4\u00e4n syv\u00e4sti. Se on aina uutta.\u201d<\/p>\n T\u00e4m\u00e4nkertaiset My\u00f6 ja ty\u00f6 \u2013hiippakuntap\u00e4iv\u00e4t pidet\u00e4\u00e4n reformaation 500-vuotismerkkivuonna. Se on eritt\u00e4in sopiva ajankohta. Martti Luther ja h\u00e4nen my\u00f6t\u00e4\u00e4n luterilainen reformaatio t\u00e4ht\u00e4si l\u00e4nnen katolisen kirkon reformoimiseen, ep\u00e4kohtien korjaamiseen – ei uuteen kirkkoon, vaan ytimen l\u00f6yt\u00e4miseen kaiken sen ymp\u00e4rille kertyneen toisarvoisen sijasta.<\/p>\n Olisiko hengellisen opettajan Anna-Maija Raittilan viisaus avain kirkon uudistumiseen ja hiippakuntamme tulevaisuuteen? \u201dEi ole ollenkaan tarkoitus, ett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n kaikkea uutta, vaan ett\u00e4 elet\u00e4\u00e4n l\u00e4hell\u00e4 Jeesusta, elet\u00e4\u00e4n syv\u00e4sti. Se on aina uutta.\u201d Siis kirkastetaan ydint\u00e4, uskotaan siihen mit\u00e4 opetetaan ja elet\u00e4\u00e4n sit\u00e4 todeksi arjessa.<\/p>\n Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Suolana, valona ja hapatteena \u00a0 Nosta lippa silmilt\u00e4si L\u00f6ysin jokin aika sitten varastosta pahvilaatikon, jossa olin s\u00e4ilytt\u00e4nyt lapsuuden ja nuoruuden t\u00e4rkeit\u00e4 tavaroita. Yksi talteen laittamani \u201darvoesine\u201d oli pitk\u00e4lippainen lakki, jossa on teksti \u201dEl\u00e4m\u00e4n voima Jeesus\u201d. Lippis toi mieleeni opiskeluajat nelj\u00e4n vuosikymmenen takaa. Parina vuotena olin kes\u00e4teologina Mikkelin maaseurakunnassa. Yhden rippikoulun suosikkilauluksi tuli Scopus-yhtyeen \u201dHei nuorimies\u201d. … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[21],"class_list":["post-577","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/577","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=577"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/577\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4484,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/577\/revisions\/4484"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=577"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=577"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=577"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}