Karjalan Liiton hengellisten p\u00e4ivien messu<\/p>\n
Saarna Karjalan Liiton hengellisten p\u00e4ivien messussa 11.3.2018 Lapinlahden kirkossa<\/strong><\/p>\n Jeesus sanoi: Viet\u00e4mme t\u00e4n\u00e4\u00e4n paitsi Karjalan Liiton hengellisten p\u00e4ivien messua, my\u00f6s sis\u00e4llissodan muistojumalanpalvelusta. Suomessa k\u00e4ytiin sata vuotta sitten poikkeuksellisen verinen sis\u00e4llissota. Vuoden 1918 tapahtumat koskivat koko kansaa, my\u00f6s Karjalaa. Itse asiassa sota alkoi Viipurissa. Vakiintuneen historiantulkinnan mukaan vuoden 1918 sota alkoi sunnuntaina 28.1. ven\u00e4l\u00e4isten joukkojen aseistariisumisella Pohjanmaalla. Kuitenkin jo yli viikkoa aiemmin oli Viipurissa ja Luum\u00e4en Taavetissa k\u00e4yty taisteluja. My\u00f6s sodan uhreja oli Viipurin l\u00e4\u00e4nin alueella toiseksi eniten H\u00e4meen l\u00e4\u00e4nin j\u00e4lkeen. Toki tilanteet olivat erilaisia eri puolilla maata, mutta kokonaisuutena sis\u00e4llissota oli yhteinen kansallinen onnettomuus.<\/p>\n Avatessaan sis\u00e4llissodan muistovuoden tammikuussa Helsingiss\u00e4 arkkipiispa Kari M\u00e4kinen pohti sadan vuoden muistia ja menneisyyden painoa. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 \u201dpainon tuo n\u00e4kym\u00e4 kauheaan inhimilliseen ja kansalliseen tragediaan. Se on meid\u00e4n yhteist\u00e4 kasvumaaper\u00e4\u00e4mme. T\u00e4st\u00e4 me kasvamme, t\u00e4h\u00e4n kertomukseen kuulumme. Se ei ole vain jotakin, mik\u00e4 tapahtui joillekin toisille jossain toisessa ajassa. Se on osa meit\u00e4. Se on meit\u00e4 muokannut; se on osa meid\u00e4n identiteetti\u00e4mme.\u201d Siksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi sata vuotta sitten tapahtunutta ja siihen muistovuosi tarjoaa mahdollisuuden. Hyvin paljon onkin jo nyt kirjoitettu, keskusteltu, tehty ohjelmia ja pidetty tilaisuuksia.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n Lapinlahden kirkossa kokoontuu seurakunta, joka kantaa monenlaisia kertomuksia \u2013 kerrottuja tai vaiettuja \u2013 sis\u00e4llissodasta. Joillekin ne ovat edelleen kipeit\u00e4 suvun kokemuksia. Jotkut ovat puhuneet ja asiat on k\u00e4yty l\u00e4pi. Joillekin koko asia on vieras eik\u00e4 se kosketa lainkaan. Muistoille ja muistamiselle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 ja antaa tilaa, sen verran kuin se tarvitsee, ei v\u00e4kisin tai pakottaen vaan ymm\u00e4rryst\u00e4 ja sovintoa etsien. Arkkipiispan sanoin: \u201dSis\u00e4llissota on ollut julma ja ankara opettaja. Opetus on yksinkertainen: vallan saamista ja voittoa t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on rauha ja sovinto, eik\u00e4 rauhaa ole ilman koettua oikeudenmukaisuutta.\u201d<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n evankeliumissa Jeesus puhuu leiv\u00e4st\u00e4. Edell\u00e4 Jeesus on tehnyt ruokkimisihmeen, johon osallistui tuhansiin nouseva kansanjoukko (Joh. 6:1\u201315). Ihmisiin, jotka eliv\u00e4t vain yhden satokauden p\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4st\u00e4, kaikille riitt\u00e4nyt leip\u00e4 ja kala-ateria tekiv\u00e4t luonnollisesti valtavan vaikutuksen. Odotukset nousivat korkealle: hengiss\u00e4 selvi\u00e4misen ongelma tulisi ratkaistuksi yhdell\u00e4 iskulla. Riitt\u00e4v\u00e4 ravinto on t\u00e4rkeimpi\u00e4 el\u00e4m\u00e4n perusedellytyksi\u00e4. Ilman sit\u00e4 ajaudutaan helposti konflikteihin ja sotiin, kuten Suomessa sata vuotta sitten.<\/p>\n Suomi ei ensimm\u00e4isen maailmansodan aikaan ollut ruuan suhteen lainkaan omavarainen. Suuri osa leip\u00e4viljasta oli tuontitavaraa. Leip\u00e4viljan ja muiden elintarvikkeiden saanti alkoi vaikeutua pahasti jo alkukes\u00e4st\u00e4 1917. Elintarvikes\u00e4\u00e4nn\u00f6stely kiristyi. Kun Suomen oma, kes\u00e4n 1917 sato j\u00e4i heikoksi, tilanne n\u00e4ytti uhkaavalta. Jo kes\u00e4ll\u00e4 oli suuria ruokamellakoita, n\u00e4lk\u00e4iset kaupunkilaiset ry\u00f6steliv\u00e4t varastoja ja tappelivat torikauppiaiden kanssa. Viranomaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4t rajahinnat ja elintarvikkeiden takavarikot vain kiihdyttiv\u00e4t ruuan k\u00e4tkemist\u00e4, hamstrausta ja mustaa p\u00f6rssi\u00e4. Vaikka ruokaa olisi, sit\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut varaa ostaa. Suomen huono elintarviketilanne heikkeni entisest\u00e4\u00e4n vuonna 1918.<\/p>\n N\u00e4lk\u00e4 ei ole nykyisin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, joka kohtalon tavoin lankeaa joidenkin ihmisten osaksi. Kysymys on ongelmasta, joka voidaan ratkaista. Ruokaa on maailmassa riitt\u00e4v\u00e4sti, jos se vain jaettaisiin oikein. Suomi kuuluu maailman vauraimpien maiden joukkoon. Maamme on kokenut omat n\u00e4lk\u00e4vuotensa ja sota-aikansa, jolloin n\u00e4lk\u00e4 oli kaikille tuttu. Toisille se on yh\u00e4 todellisuutta maassamme. Viel\u00e4 kipe\u00e4mmin n\u00e4l\u00e4n kokevat l\u00e4himm\u00e4isemme kaukana. Jokap\u00e4iv\u00e4inen leip\u00e4 on ihmisarvoisen el\u00e4m\u00e4n perusedellytys. Ajallinen hyv\u00e4 ja hyvinvointi ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 el\u00e4m\u00e4lle. S\u00e4ily\u00e4ksemme hengiss\u00e4 tarvitsemme ruokaa ja juomaa, vaatteita, kodin, ty\u00f6t\u00e4 ja toimeentuloa. Kysymys on oikeudenmukaisuudesta, jonka eteen meid\u00e4n on toimittava. Se on samalla ty\u00f6t\u00e4 rauhan ja sovinnon hyv\u00e4ksi.<\/p>\n Jeesus ei kuitenkaan opeta vain ajallisen leiv\u00e4n jakamista ja oikeudenmukaisuuden edist\u00e4mist\u00e4. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 ihmisen perimm\u00e4isen tarpeen. Siksi h\u00e4n sanoo: \u201dMin\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4.\u201d<\/em> Jeesus puhuu hyvin suoraan: \u201dMin\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 leip\u00e4, joka on tullut taivaasta, ja se, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti.\u201d<\/em><\/p>\n El\u00e4m\u00e4n leip\u00e4 on Jumalalta tuleva sielun ruoka. Ilman el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4\u00e4 ihmisen sielua j\u00e4yt\u00e4\u00e4 tappava n\u00e4lk\u00e4. Nykyaikana t\u00e4m\u00e4 n\u00e4lk\u00e4 on tullut aiempaa kovemmaksi. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4nsimaisessa kulttuurissa Jumalaa ei en\u00e4\u00e4 tarvita. Yleisen mielipiteen mukaan h\u00e4nt\u00e4 ei ole olemassa. Jumalaa ei en\u00e4\u00e4 oteta laskuihin mukaan, kun mietit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 ihminen el\u00e4\u00e4kseen tarvitsee: Ruokaa, ty\u00f6t\u00e4, asunnon, koulutusta, liikuntaa, taidetta. Mutta Jumalaa ei oikeastaan tarvita. Tai tarvitsee kuka tarvitsee, se on yksityisasia ja siell\u00e4 pysyk\u00f6\u00f6n, marginaalissa piilossa.<\/p>\n El\u00e4m\u00e4n syvimmist\u00e4 ulottuvuuksista ei kuitenkaan voi puhua ilman Jumalaa. Ihminen on uskonnollinen olento. Uskonnollisuus asuu h\u00e4ness\u00e4, vaikka h\u00e4n haluaisi olla ilman uskontoa. Sill\u00e4 ihminen turvautuu aina johonkin voimakkaaseen ja suureen, h\u00e4n etsii aina suojaa ja merkityst\u00e4 el\u00e4m\u00e4lleen. T\u00e4m\u00e4 turvan, tarkoituksen ja merkityksen hakeminen on pohjimmiltaan uskonnollista, vaikka noita seikkoja ei tietoisesti haettaisikaan uskosta Jumalaan.<\/p>\n Me kristityt etsimme ja haemme turvaa, suojaa ja merkityst\u00e4 Jumalalta. Tunnustamme, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme on Jumalan lahja. Tunnistamme, ett\u00e4 ihmiseen on luotu jumalakaipuu. H\u00e4n etsii el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4\u00e4, ravintoa sielulleen. Jeesus Kristus voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 syvimm\u00e4n kaipuun. H\u00e4n on ainut leip\u00e4, jonka varassa jaksan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja kuolemassa. Muut leiv\u00e4t ovat vain korviketta, kaikkea muuta kuin leip\u00e4\u00e4, vaikka ovatkin sellaista olevinaan. H\u00e4n on Pelastajamme ja Vapahtajamme, eik\u00e4 ainoastaan meid\u00e4n vaan koko maailman ja kaikkien ihmisten. T\u00e4ss\u00e4 on evankeliumin sanoman ydin ja keskus.<\/p>\n El\u00e4m\u00e4n leip\u00e4\u00e4n tartutaan uskolla. Silloin ihmisen syvin ik\u00e4v\u00e4 ja kaipuu voivat t\u00e4ytty\u00e4. Kun etsimme ja kaipaamme el\u00e4m\u00e4\u00e4mme turvaa ja tarkoitusta, apu on l\u00e4hell\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 jumalanpalveluksessa el\u00e4v\u00e4 Kristus on l\u00e4sn\u00e4 sanassaan. Joka kerta kun polvistumme ehtoollisp\u00f6yt\u00e4\u00e4n, Herra itse jakaa el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4\u00e4. H\u00e4n lupaa meille: \u201d<\/em>Se, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti.\u201d<\/em> Iankaikkinen el\u00e4m\u00e4 on todellisuutta jo t\u00e4ss\u00e4 ajassa, kun uskomme yl\u00f6snousseeseen Kristuksen.<\/p>\n Alttari on Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon paikka. Sen \u00e4\u00e4reen seurakunta kokoontuu rukoilemaan, kuulemaan h\u00e4nen sanaansa ja vastaanottamaan ehtoollisen sakramentin. Niiss\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n on voima, joka synnytt\u00e4\u00e4 uskon ja johtaa l\u00e4himm\u00e4isen viereen. Niiss\u00e4 kohdataan el\u00e4v\u00e4, todellinen Kristus. \u201dJoka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja min\u00e4 pysyn h\u00e4ness\u00e4.\u201d<\/em> Ehtoollisen Kristus-yhteyteen kytkeytyy yhteys l\u00e4himm\u00e4iseen. Siksi yhteinen ateria on aina my\u00f6s sovinnon ja rauhan merkki. Leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4 nauttiessamme tulemme osallisiksi Kristuksesta. Se merkitsee my\u00f6s ihmisten v\u00e4lisen vihollisuuden loppumista. Se tarkoittaa uutta mahdollisuutta rauhaan ja sovintoon (Ef. 2:14\u201319). Alttarilta Kristus l\u00e4hett\u00e4\u00e4 meid\u00e4t rauhan ja sovinnon rakentajiksi.<\/p>\n Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Karjalan Liiton hengellisten p\u00e4ivien messu Saarna Karjalan Liiton hengellisten p\u00e4ivien messussa 11.3.2018 Lapinlahden kirkossa Jeesus sanoi: \u201dMin\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4. Teid\u00e4n is\u00e4nne s\u00f6iv\u00e4t autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta t\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 tulee taivaasta, ja se, joka t\u00e4t\u00e4 sy\u00f6, ei kuole. Min\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 leip\u00e4, joka on tullut taivaasta, ja se, joka sy\u00f6 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[22],"class_list":["post-591","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-22"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/591","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=591"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/591\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4507,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/591\/revisions\/4507"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=591"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=591"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=591"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n\u201dMin\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4. Teid\u00e4n is\u00e4nne s\u00f6iv\u00e4t autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta t\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 tulee taivaasta, ja se, joka t\u00e4t\u00e4 sy\u00f6, ei kuole. Min\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 leip\u00e4, joka on tullut taivaasta, ja se, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti. Leip\u00e4, jonka min\u00e4 annan, on minun ruumiini. Min\u00e4 annan sen, ett\u00e4 maailma saisi el\u00e4\u00e4.\u201d
\nT\u00e4st\u00e4 sukeutui kiivas v\u00e4ittely juutalaisten kesken. He kysyiv\u00e4t toisiltaan: \u201dKuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meid\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksemme?\u201d Jeesus sanoi heille: \u201dTotisesti, totisesti: ellette te sy\u00f6 Ihmisen Pojan lihaa ja juo h\u00e4nen vertaan, teill\u00e4 ei ole el\u00e4m\u00e4\u00e4. Mutta sill\u00e4, joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen el\u00e4m\u00e4, ja viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n h\u00e4net. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja min\u00e4 pysyn h\u00e4ness\u00e4. Is\u00e4, joka el\u00e4\u00e4, on minut l\u00e4hett\u00e4nyt, ja niin kuin min\u00e4 saan el\u00e4m\u00e4ni Is\u00e4lt\u00e4, niin saa minulta el\u00e4m\u00e4n se, joka minua sy\u00f6. T\u00e4m\u00e4 on se leip\u00e4, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teid\u00e4n is\u00e4nne s\u00f6iv\u00e4t: he ovat kuolleet, mutta se, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti.\u201d<\/em> (Joh. 6:48-58)<\/p>\n