Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseuran 200-vuotisjuhlamessu<\/p>\n
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Poikaleirin teltasta kuului hiljaista itkua. Leirin johtaja, nuorisoty\u00f6nohjaaja Unto \u201dUnski\u201d Huovila aukaisi varovasti teltan vetoketjun ja kuiskasi: \u201dMik\u00e4 h\u00e4t\u00e4n\u00e4?\u201d Kahdeksanvuotias poika vastasi: \u201dMiulla on ik\u00e4v\u00e4 kottiin.\u201d Unski jutteli pojan kanssa rauhallisesti. Yhdess\u00e4 sovittiin, ett\u00e4 aamulla katsotaan, mik\u00e4 on tilanne. Sitten voidaan vaikka soittaa kotiin. Pian v\u00e4symys voitti ik\u00e4v\u00e4n, ja makuupussista kuului nukkuvan pikkumiehen hengityksen tuhina.<\/p>\n Tapahtuneen j\u00e4lkeen istuin Unskin kanssa leirialueen nuotiolla. Sain h\u00e4nelt\u00e4 opetuksen, joka on j\u00e4\u00e4nyt mieleeni. \u201dJos pojalla on koti-ik\u00e4v\u00e4, niin se on hyv\u00e4 merkki. Silloin h\u00e4nell\u00e4 on koti, jota ik\u00e4v\u00f6id\u00e4. Paljon pahempi on se, jos ei olisi paikkaa tai ihmisi\u00e4, joita kaipaa.\u201d Olin kotiseurakuntani Lauritsalan poikaleirill\u00e4 Tuosassa apuohjaajana 1970-luvulla. Silloin oppimaani olen kutsunut \u201dUnskin viisaudeksi\u201d.<\/p>\n Varmasti jokainen meist\u00e4 on kokenut koti-ik\u00e4v\u00e4\u00e4. Se on tunne, johon sis\u00e4ltyy levottomuutta ja kaipuuta. Se on tuttujen ja rakkaiden asioiden ja ihmisten ik\u00e4v\u00f6inti\u00e4. Lapsena ik\u00e4v\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 tutussakin paikassa, jos vanhemmat ovat poissa. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 touhutessa ik\u00e4v\u00e4 ei vaivaa, mutta illalla voi tulla itku, jos kaikkein rakkaimmat ihmiset eiv\u00e4t ole l\u00e4hell\u00e4. Aikuisena koti-ik\u00e4v\u00e4 muuttaa muotoaan, mutta se s\u00e4ilyy. Ik\u00e4v\u00e4 on merkki siit\u00e4, ett\u00e4 koti ja l\u00e4heiset ihmiset ovat rakkaita ja t\u00e4rkeit\u00e4. Vain sellaista ik\u00e4v\u00f6i, mit\u00e4 rakastaa ja odottaa.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n evankeliumi on katkelma Jeesuksen j\u00e4\u00e4hyv\u00e4ispuheesta. Jeesus oli menossa Is\u00e4n luo taivaaseen. Siell\u00e4 on koti. Sinne h\u00e4n halusi opetuslastensakin tulevan. H\u00e4n valmisti meille ihmisille tien taivaan kotiin oman kuolemansa ja yl\u00f6snousemisensa kautta. Opetuslapsilla ei olisi mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4. He joutuisivat odottamaan jonkin aikaa. Heille tulisi varmasti ik\u00e4v\u00e4 Jeesusta. Mutta Jeesus tulisi takaisin noutamaan heid\u00e4t luokseen, jotta he saisivat olla aina yhdess\u00e4.<\/p>\n Uudessa testamentissa taivasta verrataan kotiin. Koti on verraton kuva taivaasta. Se on tuttu paikka, jossa ovat rakkaat ihmiset. Siell\u00e4 ei tarvitse esitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta kuin on. Kotiin saa tulla, vaikka olisi reissussa r\u00e4hj\u00e4\u00e4ntynyt. Kaikki t\u00e4m\u00e4 tekee kodin kodiksi. Yksik\u00e4\u00e4n koti maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei kest\u00e4 ikuisesti. Sukupolvet vaihtuvat ja kodin j\u00e4senet yksi toisensa j\u00e4lkeen siirtyv\u00e4t ajasta iankaikkisuuteen. Paraskaan ajallinen koti ei ole pysyv\u00e4, mutta taivaan koti on. Sinne Jeesus on mennyt valmistamaan jokaiselle paikan.<\/p>\n Kristityt ovat vanhastaan puhuneet taivasik\u00e4v\u00e4st\u00e4. Kyse on samasta kuin koti-ik\u00e4v\u00e4ss\u00e4. Mieli kaipaa sinne, miss\u00e4 on hyv\u00e4 ja turvallista olla. \u201dUnskin viisaus\u201d tulee esille taivaan kodissakin. Vain sellaista ik\u00e4v\u00f6i, mit\u00e4 kaipaa ja odottaa.<\/p>\n Jeesuksen puheen j\u00e4lkeen opetuslapsi Tuomas sanoi h\u00e4nelle: \u201dHerra, emme me tied\u00e4, minne sin\u00e4 menet. Kuinka voisimme tuntea tien?\u201d<\/em> Tuomaan kysymys on hyvin inhimillinen. Se on monen ihmisen kysymys my\u00f6s t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Miten me tied\u00e4mme tien taivaaseen? Miten l\u00f6yd\u00e4mme kotiin t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen? Miten voimme oppia tuntemaan tien iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalan luona?<\/p>\n Uuden testamentin kreikassa Tuomaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 tiet\u00e4mist\u00e4 ja tuntemista tarkoittavasta verbist\u00e4 (gin\u014dsk\u014d) juontuu my\u00f6s lukemista tarkoittava verbi (anagin\u014dsk\u014d). Sen merkitys on sananmukaisesti \u201dtuntea uudelleen\u201d. Lukeminen tarkoittaa siis jo kertaalleen tunnetun uudestaan mieleens\u00e4 palauttamista. Juuri siksi evankeliumit on kirjoitettu. Niit\u00e4 lukemalla l\u00f6ytyy vastaus kysymyksiin taivaan tiest\u00e4. Evankeliumeja lukemalla voidaan palauttaa mieleen se, ett\u00e4 Jumalan rakkaus ihmisi\u00e4 kohtaan tulee Jeesuksen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja kuolemassa meid\u00e4n osaksemme.<\/p>\n Kun Tuomaan tavoin kysymme, kuinka voisimme tuntea tien taivaan kotiin, vastaus johtaa meid\u00e4t Jumalan sanan \u00e4\u00e4reen. Katekismuksen mukaan \u201dRaamatussa Jumala itse puhuu meille ihmisten kielell\u00e4. — Koska emme voi rakentaa el\u00e4m\u00e4\u00e4mme omaan varaamme, meid\u00e4n on yh\u00e4 uudelleen turvauduttava Jumalan sanan lupauksiin. Kun luemme ja kuulemme Jumalan sanaa, Pyh\u00e4 Henki sytytt\u00e4\u00e4 meihin uuden luottamuksen ja rohkeuden.\u201d<\/p>\n Raamattul\u00e4hetys on Jumalan sanan levitt\u00e4mist\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n viet\u00e4mme Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseuran 200-vuotisjuhlaa. Skotlantilaisen presbyteeripappi John Patersonin vaikutuksesta oli vuonna 1812 Turussa perustettu Raamattujen levitt\u00e4mist\u00e4 varten Suomen Pipliaseura. Englannin esikuvan mukaisesti Patersonin ajatuksena oli saada ty\u00f6n tehostamiseksi apuseurat eri puolille maata. Niinp\u00e4 vuonna 1818 pidettiin alueellisten seurojen perustavat kokoukset Vaasassa, Kuopiossa, Viipurissa, Porvoossa, Oulussa, Porissa ja H\u00e4meenlinnassa. Viipurin Pipliaseura perustettiin 20. p\u00e4iv\u00e4 huhtikuuta, siis l\u00e4hes p\u00e4iv\u00e4lleen 200 vuotta sitten. Viime sotien j\u00e4lkeen nimi muutettiin ja nykyisin yhdistys tunnetaan nimell\u00e4 Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseura.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n on syyt\u00e4 kiitokseen siit\u00e4 ty\u00f6st\u00e4, jota Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseura on jo kahden vuosisadan ajan tehnyt raamattul\u00e4hetysty\u00f6n hyv\u00e4ksi niin kotimaassa kuin koko maailmassa. Ty\u00f6n ovat mahdollistaneet lukemattomat vastuunkantajat ja tukijat kahdensadan vuoden aikana. T\u00e4h\u00e4n joukkoon kuuluu my\u00f6s is\u00e4ni Auvo H\u00e4kkinen, jolle toiminta niin Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseurassa kuin Suomen Pipliaseurassa oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Teit\u00e4 vastuunkantajia ajatellen mieless\u00e4ni ovat Viipurin Pipliaseuran ensimm\u00e4isen\u00e4 sihteerin\u00e4 toimineen, Viipurin maistraatin sihteerin Jacob Judenin (Jaakko Juteini) tutun laulun sanat: \u201dArvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa.\u201d Kiitos teille Pipliaseuran tukijoille ja ty\u00f6ss\u00e4 mukana oleville. Ansaitsette arvon ja arvostuksen!<\/p>\n Niin pian kuin Suomen Pipliaseuran apuseurat olivat syntyneet, p\u00e4\u00e4tti John Paterson tehd\u00e4 tarkastusmatkan niille paikkakunnille, joissa niit\u00e4 oli. Matka tapahtui kes\u00e4ll\u00e4 1819. Matkan loppupuolella syyskuussa h\u00e4n saapui Viipuriin. Siell\u00e4 h\u00e4n kirjoitti p\u00e4iv\u00e4kirjaansa: \u201dHuomasin ett\u00e4 seura oli perustettu ja ett\u00e4 sen vaikutus lupasi tulla hyvin hy\u00f6dylliseksi.\u201d Sitten Paterson palasi Pietariin, jossa h\u00e4n kirjoitti: \u201dSiten olin saanut toteutetuksi mit\u00e4 olin kauan suunnitellut: pipliaseura-asia Suomessa oli t\u00e4ydellisesti j\u00e4rjestetty sijoittamalla toimintakykyisi\u00e4 apuseuroja kaikkiin vaikutusvaltaisiin keskuspaikkoihin, joista raamattuja voitiin levitt\u00e4\u00e4 kaukaisimpiinkin kyliin ja taloihin ja joista niit\u00e4 on siten levitetty.\u201d<\/p>\n John Patersonin arvio Viipurin Pipliaseurasta parinsadan vuoden takaa osui oikeaan: \u201dsen vaikutus lupasi tulla hyvin hy\u00f6dylliseksi\u201d. Toiminta on tuottanut hyv\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 ja ollut hyvin hy\u00f6dyllist\u00e4. Mutta ty\u00f6 jatkuu. Yh\u00e4 edelleen ihmiset eri puolilla maailmaa kysyv\u00e4t, miten l\u00f6yt\u00e4isiv\u00e4t tien hyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n, niin t\u00e4ss\u00e4 ajassa kuin iankaikkisuudessa. Raamattul\u00e4hetys merkitsee evankeliumin ilosanoman v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 muun muassa raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6n, raamattujakelujen ja lukutaitoty\u00f6n kautta. T\u00e4n\u00e4\u00e4n voimme tukea konkreettisesti kolehdilla lukutaitoa edist\u00e4v\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 Afrikan naisten keskuudessa. Lukutaito on avain parempaan huomiseen. Se luo toivoa ja vahvistaa uskoa, niin ihmisen omiin mahdollisuuksiin kuin Jumalaan ja t\u00e4m\u00e4n rakkauteen.<\/p>\n Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. T\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n evankeliumi puhuu Jumalan lasten koti-ik\u00e4v\u00e4st\u00e4. Taivasik\u00e4v\u00e4 ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 lakkaamme el\u00e4m\u00e4st\u00e4 meille annettua ajallista el\u00e4m\u00e4\u00e4mme ja ainoastaan podemme taivaskaipuuta. Uskossa ovat l\u00e4sn\u00e4 sek\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ett\u00e4 tuleva el\u00e4m\u00e4. Ajalliset lahjat ja taivaan ilo ovat tasapainossa. Kristitty tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 taivaassa on h\u00e4nen matkansa m\u00e4\u00e4r\u00e4, mutta matka sin\u00e4ns\u00e4 on kulkemisen arvoinen ja Jumalan lahjaa. Matkalla usko Jumalaan kantaa. Taivaassa koti-ik\u00e4v\u00e4 saa syvimm\u00e4n t\u00e4yttymyksens\u00e4. Siksi kuulemme t\u00e4n\u00e4\u00e4n Jeesuksen rauhoittavat, lujat ja lempe\u00e4t sanat: \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n syd\u00e4menne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.\u201d <\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseuran 200-vuotisjuhlamessu Jeesus sanoi opetuslapsilleen: \u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n syd\u00e4menne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Is\u00e4ni kodissa on monta huonetta – enh\u00e4n min\u00e4 muuten sanoisi, ett\u00e4 menen valmistamaan teille asuinsijan. Min\u00e4 menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teid\u00e4t luokseni, jotta saisitte olla siell\u00e4 miss\u00e4 min\u00e4 olen. Te tied\u00e4tte kyll\u00e4 tien … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[22],"class_list":["post-597","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-22"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/597","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=597"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/597\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4508,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/597\/revisions\/4508"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=597"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=597"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=597"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n\u201d\u00c4lk\u00f6\u00f6n syd\u00e4menne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Is\u00e4ni kodissa on monta huonetta – enh\u00e4n min\u00e4 muuten sanoisi, ett\u00e4 menen valmistamaan teille asuinsijan. Min\u00e4 menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teid\u00e4t luokseni, jotta saisitte olla siell\u00e4 miss\u00e4 min\u00e4 olen. Te tied\u00e4tte kyll\u00e4 tien sinne minne min\u00e4 menen.\u201d
\nTuomas sanoi h\u00e4nelle: \u201dHerra, emme me tied\u00e4, minne sin\u00e4 menet. Kuinka voisimme tuntea tien?\u201d Jeesus vastasi: \u201dMin\u00e4 olen tie, totuus ja el\u00e4m\u00e4. Ei kukaan p\u00e4\u00e4se Is\u00e4n luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan my\u00f6s minun Is\u00e4ni. Te tunnette h\u00e4net jo nyt, olettehan n\u00e4hneet h\u00e4net.\u201d<\/em> (Joh. 14: 1-7).<\/p>\n