Muutamia kuukausia sitten sain kutsun saapua puhujaksi er\u00e4\u00e4n yhdistyksen 100-vuotisjuhlaan. Pyynn\u00f6ss\u00e4 mainittiin j\u00e4rjest\u00f6n kristilliset juuret, mutta todettiin sen olevan nykyisin uskonnollisesti sitoutumaton. Siksi toivottiin, ett\u00e4 puheessa otettaisiin t\u00e4m\u00e4 huomioon. Tulkitsin toiveen niin, ettei piispan olisi sopivaa puhua ainakaan kristinuskosta, ehkei ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 lainkaan uskonnosta.<\/p>\n
Puhujapyynt\u00f6 liittyi mieless\u00e4ni siihen havaintoon, jonka olen erityisesti t\u00e4ll\u00e4 vuosikymmenell\u00e4 tehnyt. Erilaisten kristillisten toimijoiden modernisoidessa toimintaansa nimest\u00e4, strategioista ja tunnuksista halutaan saada t\u00e4h\u00e4n aikaan sopivia. Valitettavan usein niist\u00e4 h\u00e4ivytet\u00e4\u00e4n selke\u00e4 kytkent\u00e4 kristinuskoon. Kristillinen tausta n\u00e4kyy vain yleisluonteisesti arvoissa ja mainintana historiassa. Mieluusti korostetaan uskonnollista sitoutumattomuutta, itsen\u00e4isyytt\u00e4 suhteessa kirkkoon ja kristillisen taustan kuuluvan historiaan.<\/p>\n
Samoihin aikoihin puhujapyynt\u00f6ni kanssa historioitsija Jukka Relander kyseli Ylen nettikolumnissaan (24.4.2018), koska viimeksi kuulit kirkon puhuvan uskonnosta. Relander oli havahtunut asiaan huomatessaan kirkon viestinn\u00e4n tiedotteen ekopaastosta.<\/p>\n
\u201dNettisivujensa mukaan kirkko viett\u00e4\u00e4 my\u00f6s sis\u00e4llissodan muistovuotta, teett\u00e4\u00e4 talousselvityksi\u00e4, k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 yhteisvastuuker\u00e4yst\u00e4, panostaa yksinhuoltajaperheisiin ja parisuhteisiin, kuuntelee niit\u00e4 jotka tarvitsevat tukea, rakentaa yhteiskuntarauhaa, auttaa turvapaikan hakijoita, kantaa huolta ilmastonmuutoksesta ja painottaa hyv\u00e4n saattohoidon merkityst\u00e4.<\/p>\n
Kirkko tekee hyvi\u00e4 asioita, ja siksi se on harvemmin uutisissa. Kenellek\u00e4\u00e4n ei n\u00e4et ole yll\u00e4tys, ett\u00e4 kirkko tekee hyv\u00e4\u00e4. Vain yht\u00e4 kirkko ei tee: se ei puhu uskonnosta kuin hiljaa kuiskaten.\u201d<\/p>\n
Relanderin mukaan \u201dkirkko on joutunut olemassaolonsa kovimpaan legitimiteettikriisin, kuten muutkin ennen niin jykevilt\u00e4 tuntuneet yhteiskunnalliset instituutiot, armeija, yliopisto ja valtio.\u201d Varmasti t\u00e4m\u00e4 on totta.<\/p>\n
Erityisesti n\u00e4in helluntaiviikolla on hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 kyse on my\u00f6s identiteetist\u00e4. Siit\u00e4 muistutti my\u00f6s v\u00e4istyv\u00e4 arkkipiispa Kari M\u00e4kinen Helsingin Sanomien haastattelussa (20.5.2018). H\u00e4n kantoi huolta siit\u00e4, ett\u00e4 kirkko alkaa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 itsens\u00e4 kulttuurituotteeksi muiden joukossa. \u201dEi Jumalaa voi poimia hyllyst\u00e4 sellaisena kuin sen tarvitsee\u201d, h\u00e4n sanoo ja pelk\u00e4\u00e4 kirkon kadottavan identiteettins\u00e4.<\/p>\n
Identiteetti on tuttu sana, mutta sen merkityksen m\u00e4\u00e4ritteleminen on vaikeaa. T\u00e4m\u00e4 johtuu osaltaan siit\u00e4, ett\u00e4 identiteetti on moniulotteinen ja monitieteinen k\u00e4site. Sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ja tutkitaan muun muassa psykologiassa, sosiaalipsykologiassa, sosiologiassa, filosofiassa, yhteiskuntatieteiss\u00e4 ja kulttuurintutkimuksessa. Lis\u00e4ksi sen merkitysvivahteet vaihtelevat tieteenalan mukaan.<\/p>\n
Identiteetti-sanan juuret ovat latinan kielen sanassa identitas, \u201dsamuus\u201d. Se taas on per\u00e4isin vanhasta indoeurooppalaisesta sanasta id-em<\/em>, jonka merkitys \u201djuuri se\u201d avaa k\u00e4sitteen merkityst\u00e4. Identiteetti on juuri sit\u00e4, mik\u00e4 on meille ominaista, ominta itse\u00e4mme. N\u00e4in identiteetti pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n k\u00e4sityksi\u00e4, mielikuvia, asenteita ja tunteita, joita ihmisell\u00e4 on itsest\u00e4\u00e4n. Identiteetti ei ole pysyv\u00e4, vaan jatkuvassa muutoksessa oleva, prosessimaisesti muodostuva ja dynaaminen minuuden osa.<\/p>\n Yhteis\u00f6llinen (tai kollektiivinen) identiteetti on puolestaan k\u00e4site, jonka kohteena on jokin yhteis\u00f6. Sill\u00e4 ilmaistaan, mit\u00e4 jokin ryhm\u00e4 tai yhteis\u00f6 perimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n on.<\/p>\n Kirkon identiteetti muotoutuu jatkuvasti prosessissa. Sen sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4 on v\u00e4lienselvittely yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 sen yhteiskunnallisen todellisuuden kanssa, jossa kirkko el\u00e4\u00e4, toisaalta sen henkisen perinn\u00f6n ja uskonsis\u00e4ll\u00f6n kanssa, jota se kantaa mukanaan. Identiteetiss\u00e4 on kysymys suhteista ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n todellisuuteen (sek\u00e4 kirkon omaan sis\u00e4iseen todellisuuteen ett\u00e4 muihin instituutioihin ja yhteis\u00f6ihin), mutta my\u00f6s sen omasta tarkoituksesta ja erityislaadusta. Viime vuosikymmenin\u00e4 tutkijat ovatkin kiinnitt\u00e4neet huomiota siihen, miten modernisaatiokehitys on vaikuttanut kirkon identiteettiin. Juuri siksi on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muistettava, mik\u00e4 on kirkon identiteetin perusta ja luoja.<\/p>\n Kristillisen kirkon identiteetti nousee Jumalan sanasta. Sana luo uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja voi uudistaa kirkon. Helluntai kertoo, kuinka ratkaiseva kirkon synnylle ja el\u00e4m\u00e4lle on Jumalan jatkuva l\u00e4sn\u00e4olo ja Pyh\u00e4n Hengen johdatus. Kirkon historia opettaa, ett\u00e4 uudistuminen on kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 aina merkinnyt palaamista armonv\u00e4lineisiin, sanaan ja sakramentteihin.<\/p>\n Kirkolla j\u00e4rjest\u00f6ineen on muutosten keskell\u00e4 kiusauksena hakea virikkeens\u00e4 enemm\u00e4n modernista ajattelusta, ajankohtaisista teemoista ja yleisest\u00e4 mielipiteest\u00e4 kuin Jumalan sanasta. Taustalla vaikuttaa tarve olla moderni ja suuren yleis\u00f6n hyv\u00e4ksym\u00e4. Siksi on helpompaa puhua etiikasta kuin uskosta. Siksi on miellytt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 keskitty\u00e4 yhteiskunnallisiin kuin uskonnollisiin kysymyksiin, tai ainakin puhua \u201duskonnosta kuin hiljaa kuiskaten\u201d, kuten Jukka Relander kritisoi.<\/p>\n Ensimm\u00e4isen helluntain tapahtumat rohkaisevat meit\u00e4. Apostolien tekojen mukaan eri puolilta sen aikaista maailmaa tulleet, etniselt\u00e4, kulttuuriselta ja kielelliselt\u00e4 taustaltaan erilaiset ihmiset kuulivat julistettavan omalla kielell\u00e4\u00e4n Jumalan suuria tekoja (Apt. 2:11). Pietari piti vahvan julkisen puheen, jonka seurauksena noin kolmetuhatta henke\u00e4 kastettiin seurakunnan j\u00e4seniksi (Apt. 2:41). Uskonnosta ei puhuttu hiljaa kuiskaten, vaan selke\u00e4sti evankeliumia julistaen. Kirkko eli keskell\u00e4 julkista el\u00e4m\u00e4\u00e4 eik\u00e4 suostunut j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n marginaaliin pienten piirien hengelliseksi puuhasteluksi. Ensimm\u00e4iset kristityt tiesiv\u00e4t, mit\u00e4 varten he olivat ja mik\u00e4 oli heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n Identiteetilt\u00e4\u00e4n vahvan kirkon ei tarvitse pyydell\u00e4 anteeksi olemassaoloaan. Se on tietoinen omasta kutsumuksestaan ja teht\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n. Kirkko ei voi tietenk\u00e4\u00e4n el\u00e4\u00e4 oman voiman tunnossa. Se on aina kaikessa riippuvainen l\u00e4hett\u00e4j\u00e4st\u00e4\u00e4n ja Herrastaan, jonka tie t\u00e4ss\u00e4 maailmassa on ristin ja k\u00e4rsimyksen tie. Juuri siksi on tarpeen kuulla l\u00e4hett\u00e4j\u00e4n oma lupaus: \u201dMin\u00e4 olen teid\u00e4n kanssanne kaikki p\u00e4iv\u00e4t maailman loppuun asti.\u201d (Matt. 28:20). H\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4oloonsa luottaen kristityt, Kirkkopalvelut ja muut kirkolliset j\u00e4rjest\u00f6t, seurakunnat ja koko kirkkomme voi rohkein mielin toteuttaa Jumalan meille uskomaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Muutamia kuukausia sitten sain kutsun saapua puhujaksi er\u00e4\u00e4n yhdistyksen 100-vuotisjuhlaan. Pyynn\u00f6ss\u00e4 mainittiin j\u00e4rjest\u00f6n kristilliset juuret, mutta todettiin sen olevan nykyisin uskonnollisesti sitoutumaton. Siksi toivottiin, ett\u00e4 puheessa otettaisiin t\u00e4m\u00e4 huomioon. Tulkitsin toiveen niin, ettei piispan olisi sopivaa puhua ainakaan kristinuskosta, ehkei ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 lainkaan uskonnosta. Puhujapyynt\u00f6 liittyi mieless\u00e4ni siihen havaintoon, jonka olen erityisesti t\u00e4ll\u00e4 vuosikymmenell\u00e4 tehnyt. Erilaisten … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[22],"class_list":["post-599","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-22"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/599","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=599"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/599\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4242,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/599\/revisions\/4242"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=599"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=599"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=599"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}