Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseuran 200-vuotisjuhla<\/p>\n
\u201dKylle se kwle Somen kielen ioca ymmerd\u00e4 Kaikein mielen<\/em>\u201d (Kyll\u00e4 se kuulee suomen kielen, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikkien mielen). T\u00e4m\u00e4 teksti on Viipurin luterilaisen Pietari-Paavalin kirkon edustalla olevan Mikael Agricolan patsaan jalustassa.<\/p>\n \u201dKyll\u00e4 se kuulee suomen kielen, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikkien mielen.\u201d T\u00e4ll\u00e4 rukouskirjansa esipuheen s\u00e4eparilla Agricola puolustaa \u00e4idinkielen asemaa. H\u00e4net tunnetaankin suomen kirjakielen is\u00e4n\u00e4, jonka ansiot ovat kiistattomat. Kuitenkaan Agricola ei ollut kiinnostunut suomen kielest\u00e4 sen itsens\u00e4 vuoksi, vaan siksi, ett\u00e4 Jumalan sana saataisiin kansan ulottuville sen omalla kielell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli reformaation keskeisi\u00e4 painotuksia. Sen seurauksena syntyi suomen kirjakieli, suomalaiset oppivat lukemaan ja luotiin pohja suomalaiselle sivistysyhteiskunnalle. Mikael Agricola on patsaansa ansainnut t\u00e4nne koulukaupunkiinsa Viipuriin.<\/p>\n Jotta uskonpuhdistuksen periaate jokaisen oikeudesta lukea Jumalan sanaa omalla \u00e4idinkielell\u00e4\u00e4n toteutuisi, tarvittiin lukutaidon lis\u00e4ksi Raamattuja. K\u00e4\u00e4nn\u00f6s- ja painoty\u00f6 oli hidasta ja vaivalloista. Kirjoista tuli kalliita, esimerkiksi 1700-luvun lopulla Raamattu maksoi 15\u201320 riikintaaleria, mik\u00e4 vastasi hyv\u00e4n hevosen hintaa.<\/em> K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Raamatut olivat pappien ja varakkaiden kirjoja, joita ei l\u00f6ytynyt joka kodista. Virsikirja oli Raamattua huomattavasti yleisempi. Toki hyvin sekin hoiti teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 niin Jumalan sanan levitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 kuin sivistyksen yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4n\u00e4.<\/p>\n L\u00e4nsi-Euroopan mittapuun mukaan Suomi oli Raamattujen julkaisemisen kehitysmaa. Raamattua tai Uutta testamenttia oli 1800-luvun alussa levitetty vain alle 30 000.\u00a0 Suomen v\u00e4kiluku oli tuolloin miljoona. Tuskin joka kymmenenness\u00e4k\u00e4\u00e4n kodissa oli Raamattu.<\/p>\n K\u00e4\u00e4nne Raamattujen saatavuudessa tapahtui 1800-luvun alussa. Suomeen perustettiin englantilaisen esikuvan mukaan Suomen Pipliaseura vuonna 1812. Lontoossa vuonna 1804 perustettu English and Foreign Bible Society (Englannin ja Ulkomaiden Raamattuseura) oli asettanut tavoitteekseen Raamattujen julkaisemisen ja levitt\u00e4misen koko maailmaan niin, ett\u00e4 pyh\u00e4 kirja olisi tarjolla jokaisessa perheess\u00e4.<\/p>\n Suomeen l\u00e4hetetty skotlantilainen John Paterson onnistui vakuuttamaan Suomen kirkon johdon Pipliaseuran ty\u00f6n tarpeellisuudesta. Paterson sai tukijoikseen kirkon ja yhteiskunnan vaikuttajia aina maaherroista ja arkkipiispasta aina kenraalikuvern\u00f6\u00f6riin ja keisari Aleksanteri I:en saakka. Nyt alkoi tapahtua.<\/p>\n Pian kuitenkin huomattiin, ettei Turussa perustettu Suomen Pipliaseura pysty yksin huolehtimaan koko maan raamattutarpeista. Englantilaisen esikuvansa ja sen strategian mukaisesti toiminta ulotettiin maakuntiin ja niiden kaupunkeihin jo varhaisessa vaiheessa. Paikallisten ja maakunnallisten seurojen oli tarkoitus levitt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 Raamattuja ett\u00e4 aatetta ja hankkia varoja seuratoiminnalle. Paikallisseuroihin toivottiin edustajia sek\u00e4 maallisesta ett\u00e4 kirkollisesta hallinnosta, liike-el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja l\u00e4hiseutujen talonpojista.<\/p>\n Vuonna 1818 Suomeen perustettiin l\u00e4hes samoihin aikoihin seitsem\u00e4n alueseuraa Kuopioon, Vaasaan, Ouluun, Porvooseen, H\u00e4meenlinnaan, Viipuriin ja Poriin. Viipurin Pipliaseuran perustamiskokous pidettiin raatihuoneella 20.4.1818. Ensimm\u00e4iseksi puheenjohtajaksi valittiin Viipurin l\u00e4\u00e4nin maaherra ja ritari Carl Walleen. Muissakin seuroissa maaherrat olivat aktiivisia. Pipliaseura ja sen haaraosastot olivat syntyess\u00e4\u00e4n valtiovallan k\u00e4rkihanke. Raamattu oli parasta valistusta kansalle. Samalla kun Raamattu saavutti kansan, se vaikutti her\u00e4tysliikkeiden voimistumiseen, kansallisuusaatteeseen sek\u00e4 syv\u00e4sti maamme koko kulttuurihistoriaan.<\/p>\n Uusi koko Raamatun painos julkaistiin Suomessa vuonna 1817. Vuoteen 1826 menness\u00e4 Pipliaseura oli painattanut 28 000 Uutta testamenttia ja 19 250 koko Raamattua. Se on enemm\u00e4n kuin edelt\u00e4vin\u00e4 vuosisatoina yhteens\u00e4. Seuran tavoite saattaa Raamattu jokaiseen suomalaiseen kotiin saavutettiin tilastollisesti 1920-luvulla eli sadassa vuodessa.<\/p>\n Niin pian kuin Suomen Pipliaseuran maakunnalliset \u201dapuseurat\u201d olivat syntyneet, p\u00e4\u00e4tti John Paterson tehd\u00e4 tarkastusmatkan niille paikkakunnille, joissa niit\u00e4 oli. Matka tapahtui kes\u00e4ll\u00e4 1819. Matkan loppupuolella syyskuussa h\u00e4n saapui Viipuriin. Siell\u00e4 h\u00e4n kirjoitti p\u00e4iv\u00e4kirjaansa: \u201dHuomasin ett\u00e4 seura oli perustettu ja ett\u00e4 sen vaikutus lupasi tulla hyvin hy\u00f6dylliseksi.\u201d Sitten Paterson palasi Pietariin, jossa h\u00e4n kirjoitti: \u201dSiten olin saanut toteutetuksi mit\u00e4 olin kauan suunnitellut: pipliaseura-asia Suomessa oli t\u00e4ydellisesti j\u00e4rjestetty sijoittamalla toimintakykyisi\u00e4 apuseuroja kaikkiin vaikutusvaltaisiin keskuspaikkoihin, joista raamattuja voitiin levitt\u00e4\u00e4 kaukaisimpiinkin kyliin ja taloihin ja joista niit\u00e4 on siten levitetty.\u201d<\/p>\n Viipuri oli yksi Patersonin mainitsemista vaikutusvaltaisista keskuspaikoista. Siksi t\u00e4n\u00e4\u00e4n on erityinen ilo saada viett\u00e4\u00e4 Viipurin Pipliaseuran, nykyisen Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseuran 200-vuotisjuhlaa sen perustamiskaupungissa. Raamattul\u00e4hetys on mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin ekumeeninen, kirkkoja yhdist\u00e4v\u00e4 teht\u00e4v\u00e4. Kirkkojen ty\u00f6n perustana ja l\u00e4ht\u00f6kohtana on Jumalan sana. Raamattu yhdist\u00e4\u00e4 kristittyj\u00e4 kaikkialla maailmassa ja eri tunnustuskuntien v\u00e4lill\u00e4. Siksi on ilo, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 juhlassa on edustettuina eri kirkkokuntia. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on syyt\u00e4 kiitokseen siit\u00e4 ty\u00f6st\u00e4, jota Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseura on jo kahden vuosisadan ajan tehnyt raamattul\u00e4hetysty\u00f6n hyv\u00e4ksi niin kotimaassa, Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 kuin koko maailmassa. Sill\u00e4 on ollut siunaus mukanaan. Parhaimmat onnittelut juhlivalle yhdistykselle!<\/p>\n Minulle t\u00e4h\u00e4n juhlaan liittyy my\u00f6s henkil\u00f6kohtainen ilonaihe. Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseuran ty\u00f6n ovat mahdollistaneet lukemattomat vastuunkantajat ja tukijat kahdensadan vuoden aikana. T\u00e4h\u00e4n joukkoon kuuluu my\u00f6s is\u00e4ni Auvo H\u00e4kkinen, jolle toiminta niin Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseurassa kuin Suomen Pipliaseurassa oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Kolmekymment\u00e4 vuotta sitten is\u00e4ni johti matkaa Lappeenrannasta 170-vuotisjuhlille Viipuriin. V\u00e4ke\u00e4 oli tuolloin laivalastillinen.<\/p>\n John Patersonin arvio Viipurin Pipliaseurasta parinsadan vuoden takaa osui oikeaan: \u201dsen vaikutus lupasi tulla hyvin hy\u00f6dylliseksi\u201d. Toiminta on tuottanut hyv\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 ja ollut hyvin hy\u00f6dyllist\u00e4. Kuitenkin ty\u00f6 jatkuu ja tarve Jumalan sanan levitt\u00e4miselle on olemassa. Yh\u00e4 edelleen ihmiset Suomessa, Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ja eri puolilla maailmaa kysyv\u00e4t, miten l\u00f6yt\u00e4isiv\u00e4t tien hyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n, niin t\u00e4ss\u00e4 ajassa kuin iankaikkisuudessa. Raamattul\u00e4hetys merkitsee evankeliumin ilosanoman v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 muun muassa raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6n, raamattujakelujen ja lukutaitoty\u00f6n kautta. Lukutaito on avain parempaan huomiseen. Se luo toivoa ja vahvistaa uskoa, niin ihmisen omiin mahdollisuuksiin kuin Jumalaan ja t\u00e4m\u00e4n rakkauteen.<\/p>\n Hyv\u00e4t juhlavieraat. Mikael Agricolan patsas Pietari-Paavalin kirkon edustalla muistuttaa Jumalan sanan keskeisyydest\u00e4. Agricolan mukaan erityisesti pappien teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli rukoilla ja pit\u00e4\u00e4 esill\u00e4 Jumalan sanaa. \u201dJoska se Jocapeiue prucataisin ette Bibliast iotaki luetaisin\u201d (Jospa p\u00e4ivitt\u00e4in tapana pidett\u00e4isiin, ett\u00e4 Raamatusta jotakin luettaisiin). N\u00e4in Agricola opastaa pappeja Psalttarin esipuheessa. H\u00e4nen neuvonsa on ajankohtainen jokaiselle kristitylle. \u201dJospa p\u00e4ivitt\u00e4in tapana pidett\u00e4isiin, ett\u00e4 Raamatusta jotakin luettaisiin.\u201d Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseuran ty\u00f6 haastaa meit\u00e4 Jumalan sanan \u00e4\u00e4relle ja kutsuu tukemaan raamattul\u00e4hetyst\u00e4, jotta yh\u00e4 useammalla olisi mahdollisuus lukea Jumalan sanaa omalla \u00e4idinkielell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Etel\u00e4-Karjalan Pipliaseuran 200-vuotisjuhla \u201dKylle se kwle Somen kielen ioca ymmerd\u00e4 Kaikein mielen\u201d (Kyll\u00e4 se kuulee suomen kielen, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikkien mielen). T\u00e4m\u00e4 teksti on Viipurin luterilaisen Pietari-Paavalin kirkon edustalla olevan Mikael Agricolan patsaan jalustassa. \u201dKyll\u00e4 se kuulee suomen kielen, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikkien mielen.\u201d T\u00e4ll\u00e4 rukouskirjansa esipuheen s\u00e4eparilla Agricola puolustaa \u00e4idinkielen asemaa. H\u00e4net tunnetaankin suomen kirjakielen … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[22],"class_list":["post-610","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-22"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/610","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=610"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/610\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4398,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/610\/revisions\/4398"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=610"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=610"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=610"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}