Kaksi viikkoa sitten uutisoitiin kahdesta selvityksest\u00e4, jotka ovat kirkon kannalta hyvin mielenkiintoisia, vaikka kumpikaan niist\u00e4 ei liity kirkkoon.<\/p>\n
Ensinn\u00e4 Helsingin Sanomat (HS 28.11.2018) uutisoi n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti, ett\u00e4 nuorista en\u00e4\u00e4 alle puolet kuuluu ammattiliittoon. Lehden selvityksen mukaan j\u00e4senmaksuihin ja joukkovoimaan toimintansa perustava ammattiyhdistysliike saattaa tulevaisuudessa menett\u00e4\u00e4 runsaasti vaikutusvaltaansa. Ammattiliittoon kuuluu en\u00e4\u00e4 nelj\u00e4 kymmenest\u00e4 alle 35-vuotiaasta palkansaajasta ja ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 ty\u00f6nhakijasta.<\/p>\n
Analyysin mukaan nuorten alhaista aktiivisuutta selitt\u00e4\u00e4 osin se, ett\u00e4 ay-liike n\u00e4ytt\u00e4ytyy vanhakantaisena. Monen on my\u00f6s vaikea hahmottaa, mit\u00e4 j\u00e4senmaksun vastineeksi konkreettisesti saa ja mik\u00e4 on j\u00e4rjest\u00e4ytymisen merkitys yhteiskunnassa. Sadan vuoden saavutukset ovat komeat, mutta menneet suurteot eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 puhuttele nuorta sukupolvea.<\/p>\n
Ammattiyhdistysliikkeen kehitys kuulostaa kovin tutulta. Kirkossa olemme jo pitk\u00e4\u00e4n olleet huolissamme nuorten aikuisten heikosta sitoutumisesta kirkon j\u00e4senyyteen. Kirkosta eroavien suurin ik\u00e4ryhm\u00e4 ovat 20-39 -vuotiaat. Kyseisten ik\u00e4luokkien kirkkoon kuulumisprosentti on kaikkein matalin. Syyt ovat pitk\u00e4lti muutettavat muuttaen kuin edell\u00e4 kuvaamassani analyysiss\u00e4 nuorten ammattiliittoon kuulumattomuudessa.<\/p>\n
Toiseksi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta julkaisi (29.11.2018) suomalaisten maanpuolustustahtoa selvitt\u00e4neen kyselyn tulokset. Yleinen maanpuolustustahto vajosi alle 70 prosentin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa sitten 1980-luvun. Suurimmat pudotukset ovat tapahtuneet alle 25-vuotiaiden ryhm\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Puolustusministeri Jussi Niinist\u00f6 kommentoi uutista (Savon Sanomat 30.11.2018) tuomalla kyselyn vastapainoksi kotiutuneille varusmiehille tehdyt kyselyt. Niiden mukaan maanpuolustustahto on ollut eritt\u00e4in kova. \u201dSiin\u00e4 mieless\u00e4 en ole huolestunut, ett\u00e4 n\u00e4iden meid\u00e4n todellisten tekij\u00f6iden maanpuolustustahto olisi laskenut\u201d, Niinist\u00f6 sanoi.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4kin kuulostaa kovin tutulta. Suomalaisten usko Jumalaan on laskenut erityisesti 2000-luvulla ja erityisesti nuorten aikuisten kohdalla. 25-35 -vuotiaiden keskuudessa en\u00e4\u00e4 viidennes ilmoittaa uskovansa kristinuskon Jumalaan, kun sen sijaan l\u00e4hes kaksinkertainen osuus, 38 prosenttia, ei usko Jumalaan lainkaan. My\u00f6s 15-24 -vuotiaiden keskuudessa l\u00e4hes kolmannes ilmoittaa, ettei usko Jumalaan. (Osallistuva luterilaisuus, Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 125, 2016, s 62).<\/p>\n
Kun puolustusministeri vetosi kotiutettavien varusmiesten n\u00e4kemyksiin, kirkossa voidaan vedota rippikoulun k\u00e4yneiden kokemuksiin. Tuoreen kyselyn mukaan nuoret antoivat rippikoululle yleisarvosanaksi l\u00e4hes yhdeks\u00e4n. Kirkkohallituksen rippikouluty\u00f6n asiantuntijan Jari Pulkkisen mukaan nyt ker\u00e4tty faktatieto on kiitos rippikouluty\u00f6t\u00e4 tekeville. Paljon on tehty hyvin ja oikein. (Kotimaa 8.11.2018).<\/p>\n
Kuitenkin jotain tuntuu olevan pieless\u00e4, jos maanpuolustustahto on laskenut alimmilleen juuri 25-vuotiaiden ryhm\u00e4ss\u00e4 ja kirkosta eroavat eniten ne ik\u00e4luokat, jotka joitakin vuosia aiemmin antoivat rippikoululle l\u00e4hes yhdeksik\u00f6n arvosanan.<\/p>\n
Edell\u00e4 olleet kehityskulut yhdist\u00e4v\u00e4t niin ammattiyhdistysliikett\u00e4, puolustusvoimia, kirkkoa kuin monia muita perinteisi\u00e4 suomalaisia yhteis\u00f6j\u00e4. Taustalla vaikuttavat kriittisyys instituutioita kohtaan sek\u00e4 individualismin, privatisoitumisen ja moniarvoisuuden lis\u00e4\u00e4ntyminen. Nykyihminen haluaa el\u00e4\u00e4 vapaasti vailla sitoutumista suuriin yhteis\u00f6ihin. H\u00e4n antaa yksil\u00f6llisyytens\u00e4 toteuttamiselle suuren arvon. Yksil\u00f6n oma vapaus ja riippumattomuus korostuvat. Yh\u00e4 useampi asia on yksityisasia eik\u00e4 sen valvojiksi tai neuvojiksi p\u00e4\u00e4stet\u00e4 muita. Ihminen on vastuussa vain itselleen, ei muille. H\u00e4n el\u00e4\u00e4 kulttuurisesti ja aatteellisesti maailmankatsomusten ja arvojen tavaratalossa. H\u00e4n poimii osan sielt\u00e4, toisen t\u00e4\u00e4lt\u00e4 sirpaloitunutta el\u00e4m\u00e4nkatsomustaan varten. Yksil\u00f6 tekee entist\u00e4 useammin yhteis\u00f6ist\u00e4 riippumattomia valintoja ja vaihtaa el\u00e4m\u00e4ntapaansa ja arvojaan mieltymystens\u00e4 mukaan.<\/p>\n
Kaikki edell\u00e4 sanomani koskee my\u00f6s nykyihmisen uskonnollisuutta. Tilanne on kirkolle instituutiona vaikea, mutta evankeliumille se ei ole sen kummempi kuin muutkaan: kyse on yhteyden syntymisest\u00e4 Jumalaan ja h\u00e4nen kirkkoonsa. Mik\u00e4\u00e4n aikakausi tai yhteiskunta ei sin\u00e4ns\u00e4 ole Jumalalle vieras. Kaikissa niiss\u00e4 on tietyt liittym\u00e4kohdat evankeliumiin ja toisaalta esteit\u00e4 sille. On totta, ett\u00e4 monet nykyajan ilmi\u00f6t voidaan oikeutetusti n\u00e4hd\u00e4 uhkina kirkolle. Toisaalta samat ilmi\u00f6t voivat olla sille my\u00f6s mahdollisuuksia.<\/p>\n
Joulu tuo t\u00e4h\u00e4n t\u00e4rke\u00e4n muistutuksen. Joulun sanomassa on kyse inkarnaatiosta, Jumalan syntymisest\u00e4 ihmiseksi. Kun Jumala tulee ihmiseksi, \u00e4\u00e4ret\u00f6n tulee \u00e4\u00e4rellisess\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olevaksi. Todellisuus, joka ei ole meid\u00e4n maailmastamme, ilmenee meid\u00e4n maailmassamme.<\/p>\n
Kristillisen ajattelun mukaan Sana tulee lihaksi ja asuu ihmisten keskell\u00e4 (Joh. 1:1-3) yh\u00e4 uudestaan: ei vain kerran Uuden testamentin maailmassa, vaan inkarnaatio koskettaa t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kirkkoa, sen el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja toimintaa. Siin\u00e4 uskovien yhteis\u00f6ss\u00e4, jossa evankeliumia saarnataan ja sakramentit toimitetaan, Kristus itse on l\u00e4sn\u00e4. Siin\u00e4 Kristuksen kirkko on t\u00e4ydellisesti l\u00e4sn\u00e4. Uskovien usko saattaa olla heikko, heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja yhteytens\u00e4 monella tavoin puutteellista, mutta kuitenkin siell\u00e4 on kirkko, koska Kristus on siell\u00e4. N\u00e4in uskomme, koska uskomme seimen ja ristin Jumalaan – H\u00e4neen, joka jouluna syntyi ihmiseksi ja pitk\u00e4perjantaina sovitti syntimme.<\/p>\n
Joulun sanoman vuoksi kirkossa ei ole syyt\u00e4 lamaannukseen. Kirkon ja meid\u00e4n sen vastuunkantajien teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 ei ole voivotella maailman pahuutta tai kyynisesti p\u00e4ivitell\u00e4 maallistumista. Meid\u00e4n ei pid\u00e4 joutua tappiomielialan valtaan tai antaa laskevien tilastojen lamauttaa. Nyt on aika toimia ja etsi\u00e4 aktiivisesti uutta, jotta evankeliumin ilosanoma voisi kohdata aikamme ihmisi\u00e4 ja uudistaa yhteiskuntaamme. Meid\u00e4n on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 ne mahdollisuudet, joita kirkollamme on ja joita t\u00e4m\u00e4 aika tarjoaa. Meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4mme on luottaa Jumalan todelliseen l\u00e4sn\u00e4oloon t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ja tuoda siit\u00e4 avautuvaa toivoa ihmisille ja koko luomakunnalle.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kaksi viikkoa sitten uutisoitiin kahdesta selvityksest\u00e4, jotka ovat kirkon kannalta hyvin mielenkiintoisia, vaikka kumpikaan niist\u00e4 ei liity kirkkoon. Ensinn\u00e4 Helsingin Sanomat (HS 28.11.2018) uutisoi n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti, ett\u00e4 nuorista en\u00e4\u00e4 alle puolet kuuluu ammattiliittoon. Lehden selvityksen mukaan j\u00e4senmaksuihin ja joukkovoimaan toimintansa perustava ammattiyhdistysliike saattaa tulevaisuudessa menett\u00e4\u00e4 runsaasti vaikutusvaltaansa. Ammattiliittoon kuuluu en\u00e4\u00e4 nelj\u00e4 kymmenest\u00e4 alle 35-vuotiaasta palkansaajasta ja … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[22],"class_list":["post-617","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-22"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/617","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=617"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/617\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4248,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/617\/revisions\/4248"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=617"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=617"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=617"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}