{"id":625,"date":"2019-02-14T16:03:00","date_gmt":"2019-02-14T16:03:00","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/vocatio-interna-ja-vocatio-externa-pohdintoja-pappiskutsumuksesta\/"},"modified":"2024-03-03T18:26:47","modified_gmt":"2024-03-03T18:26:47","slug":"vocatio-interna-ja-vocatio-externa-pohdintoja-pappiskutsumuksesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2019\/02\/14\/vocatio-interna-ja-vocatio-externa-pohdintoja-pappiskutsumuksesta\/","title":{"rendered":"Vocatio interna ja vocatio externa &#8211; pohdintoja pappiskutsumuksesta"},"content":{"rendered":"<p>Alustus Mikkelin hiippakunnan papiston tapaamisissa tammi-helmikuussa 2019 Lappeenrannassa, Kouvolassa ja Mikkeliss\u00e4<\/p>\n<p><u>Johdanto<\/u><\/p>\n<p>Pappien suhdetta ty\u00f6h\u00f6n luonnehtii vahva sis\u00e4inen motivaatio. Ty\u00f6t\u00e4 kuvataan useimmiten Jumalalta saaduksi kutsumusteht\u00e4v\u00e4ksi, muiden ihmisten palveluteht\u00e4v\u00e4ksi sek\u00e4 tyydytyksen tuottajaksi ja itsens\u00e4 toteuttamisen paikaksi. Papeista noin 85 prosenttia on t\u00e4ysin tai jokseenkin samaa mielt\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 edell\u00e4 mainituista ty\u00f6h\u00f6n suhtautumistavoista. N\u00e4in toteaa professori Kati Tervo-Niemel\u00e4 tutkimuksessaan Kutsumuksen imu ja ty\u00f6n todellisuus. Tervo-Niemel\u00e4 selvitti Kirkon akateemisten vuoden 2018 j\u00e4sentutkimukseen perustuen pappien, teologien ja kanttoreiden suhdetta ty\u00f6h\u00f6n, ty\u00f6hyvinvointia ja suhtautumista ajankohtaisiin kysymyksiin.<a href=\"#_ftn1\" name=\"_ftnref1\">[1]<\/a><\/p>\n<p>Vaikka papit ovat edelleen kutsumustietoisia, k\u00e4site \u201dkutsumus\u201d tulee esille vain harvoin julkisessa keskustelussa tai edes kirkon dokumenteissa. Parikymment\u00e4 vuotta sitten Turun arkkihiippakunnan synodaalikirjana oli Tapio Sepp\u00e4l\u00e4n kirjoittama \u201dKest\u00e4\u00e4k\u00f6 kutsumus? Teologin ty\u00f6n\u00e4ky arjen puristuksessa\u201d. Sepp\u00e4l\u00e4 pohdiskeli, miksi sanan kutsumus k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sis\u00e4ltyy outoa h\u00e4veli\u00e4isyytt\u00e4. H\u00e4n l\u00f6ysi siihen ainakin kolme syyt\u00e4:<\/p>\n<ol>\n<li>Sit\u00e4 on voitu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihmisen alistamiseen vakuuttamalla, ett\u00e4 ihmisen on tyydytt\u00e4v\u00e4 siihen osaan, jonka Jumala on osoittanut. Kutsumus on paikan n\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 ihmiselle jumalallisella arvovallalla, joten sit\u00e4 vastaan on turha kapinoida.<\/li>\n<li>Kutsumukseen on liittynyt lakihenkist\u00e4 hiostamista: on pakko jaksaa, vaikka henki menisi, koska kutsumus m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/li>\n<li>Kutsumusta pidet\u00e4\u00e4n liian juhlallisena sanana arkiseen maailmaan.<a href=\"#_ftn2\" name=\"_ftnref2\">[2]<\/a><\/li>\n<\/ol>\n<p>Onko pappien kutsumusajattelu reliikki, joka joutaakin historian romukoppaan? Onko kutsumus jo aikansa el\u00e4nyt k\u00e4site, joka muistuttaa vain edellisten sukupolvien uskon sanoittamisen tavasta, mutta ei ole en\u00e4\u00e4 relevantti termi? Maarit Hyt\u00f6nen onkin tutkimuksessaan \u201dKutsumus ja el\u00e4m\u00e4nteht\u00e4v\u00e4\u201d todennut, ett\u00e4 sanaa kutsumus on kirkon asiakirjoissa yritetty vaihtelevalla menestyksell\u00e4 korvata muilla sanoilla: kutsu, teht\u00e4v\u00e4, el\u00e4m\u00e4nteht\u00e4v\u00e4 ja virka, l\u00e4himm\u00e4isenrakkaus, l\u00e4himm\u00e4isyys ja l\u00e4himm\u00e4isvastuu, osallisuus, vastuullisuus ja vastuunkantaminen. Hyt\u00f6sen mukaan kutsumusk\u00e4sitteen modernisoimisessa on kuitenkin useimmiten j\u00e4\u00e4ty puolitiehen. Teht\u00e4v\u00e4 on vain mik\u00e4 tahansa teht\u00e4v\u00e4, ellei muisteta kertoa, ett\u00e4 se on Jumalalta saatu, sen tarkoituksena on l\u00e4himm\u00e4isen palvelu ja sen hyv\u00e4 hoitaminen on kristittyn\u00e4 el\u00e4mist\u00e4 arjen keskell\u00e4.<a href=\"#_ftn3\" name=\"_ftnref3\">[3]<\/a><\/p>\n<p>Kirjallisuudessa ja elokuvissa on varsin paljon k\u00e4sitelty pappiskutsumusta. Seuraavassa kahden Henrik-nimisen papin my\u00f6t\u00e4 pohdimme hetken kahta pappiskutsumuksen keskeist\u00e4 k\u00e4sitett\u00e4, sis\u00e4ist\u00e4 ja ulkoista kutsua.<\/p>\n<p><u>Pastori Henrik Sevenius<\/u><\/p>\n<p>Ruotsissa G\u00f6teborgin piispana toimineen Bo Giertzin (1905-1998) tunnetuimpia teoksia on historiallinen romaani Kalliopohja. Kirja kertoo pienest\u00e4 ruotsalaisesta paikkakunnasta 1800-luvun alusta kev\u00e4\u00e4seen 1940 ja siell\u00e4 eri aikoina vaikuttaneista kolmesta papista, jotka kilvoittelevat kutsumuksensa kanssa. Heist\u00e4 jokainen joutuu kamppailemaan itsens\u00e4, uskonsa ja Jumalansa kanssa &#8211; ja viel\u00e4 monesti seurakuntalaistenkin.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4inen papeista on nuori maisteri Henrik Sevenius. H\u00e4n joutuu syv\u00e4\u00e4n kriisiin kutsumuksessaan, kun seurakunnan vanha rovasti l\u00e4hett\u00e4\u00e4 hienostelevan apulaisensa kesken rovastikunnan pappien juhlaa sairask\u00e4ynnille pit\u00e4j\u00e4n toiselle puolelle. Vierailu kuolemaisillaan olevan, sielunh\u00e4d\u00e4st\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4n, mutta samalla syv\u00e4sti uskovan maalaismiehen ja h\u00e4nen l\u00e4heistens\u00e4 luona sys\u00e4\u00e4 pastori Seveniuksen uskonkriisiin. Takaisin pappilaan palattuaan h\u00e4n \u201dvaipui polvilleen kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4t hoippuvalla kirjoitusp\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 ja otsa painettuna yhteenpuristettuja nyrkkej\u00e4 vasten\u201d.<a href=\"#_ftn4\" name=\"_ftnref4\">[4]<\/a> H\u00e4nen hienot luulonsa pikkusiev\u00e4st\u00e4 pappeudesta olivat karsiutuneet sairasvuoteen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Kutsumus oli koetteella, mutta samalla se syveni.<\/p>\n<p>\u201dHerra, min\u00e4 olen liian pieni. Herra, min\u00e4 en kelpaa! Tunnethan sin\u00e4 minun ylpeyteni. Sin\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 olen tahtonut kaiken kunnian itselleni. Sin\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 halusin loistaa, mutta en totella. Sin\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 halusin tulla huomatuksi ja ihailluksi, mutta en palvella enk\u00e4 kantaa sinun risti\u00e4si. Herra, armahda minua! Jos viel\u00e4 tahdot olla minun kanssani tekemisiss\u00e4, niin ota minut kokonaan \u2026\u201d<a href=\"#_ftn5\" name=\"_ftnref5\">[5]<\/a><\/p>\n<p>Pastori Seveniuksen rukouksessa pys\u00e4hdyin sen ajankohtaisuuteen. \u201dSin\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 halusin loistaa, mutta en totella. Sit\u00e4 tied\u00e4t, ett\u00e4 halusin tulla huomatuksi ja ihailluksi, mutta en palvella enk\u00e4 kantaa sinun risti\u00e4si.\u201d<\/p>\n<p>Seveniuksella oli seurakuntaan tullessaan selke\u00e4 n\u00e4kemys pappisvirasta. H\u00e4nell\u00e4 oli sis\u00e4inen kutsumus (vocatio interna). Se on papin olemisen ja ty\u00f6n perusl\u00e4ht\u00f6kohta. Se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, jotta ty\u00f6 olisi mielek\u00e4st\u00e4 ja jotta sit\u00e4 jaksaisi tehd\u00e4. Jos papilla ei ole omaa sis\u00e4ist\u00e4 kutsua, h\u00e4n voi ik\u00e4\u00e4n kuin jakautua kahtia, persoonamin\u00e4\u00e4n ja virkamin\u00e4\u00e4n. Piispa Eero Huovinen on todennut, ett\u00e4 \u201dojankaivuussa t\u00e4llainen jakautuminen ei ole kovin vaarallista, mutta papin ty\u00f6ss\u00e4 se voi olla\u201d.<a href=\"#_ftn6\" name=\"_ftnref6\">[6]<\/a> Ilman sis\u00e4ist\u00e4 kutsumusta ei papin teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 jaksa kovin kauan. Parhaimmillaan se taas rohkaisee k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikessa ty\u00f6ss\u00e4 ja toiminnassa omia lahjoja ja vahvuuksia sek\u00e4 kokea ty\u00f6ns\u00e4 merkitykselliseksi.<\/p>\n<p>Pastori Seveniuksella oli vahva sis\u00e4inen kutsumus, joka nousi h\u00e4nen omista tarpeistaan ja toiveistaan. T\u00e4m\u00e4 on tuttu ilmi\u00f6 kaikkina aikoina ja se tekee Seveniuksen kokemuksesta ajankohtaisen. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin silt\u00e4, ett\u00e4 viime vuosikymmenin\u00e4 yksil\u00f6n tarpeista ja toiveista nouseva sis\u00e4inen kutsumus on nostanut erityisesti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. T\u00e4h\u00e4n on kiinnitetty huomiota muun muassa pohjoismaissa.<a href=\"#_ftn7\" name=\"_ftnref7\">[7]<\/a><\/p>\n<p>Vaikka joskus on v\u00e4itetty, ett\u00e4 perinteinen kutsumustietoisuus olisi v\u00e4hentynyt, n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t nykyajan teologian opiskelijat ja maisterit hyvin kutsumustietoisilta.<a href=\"#_ftn8\" name=\"_ftnref8\">[8]<\/a> Mutta sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n kutsumusajattelu on muuttanut muotoaan. Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi kysyykin, \u201dmerkitseek\u00f6 kutsumus halua sitoutua kirkon ty\u00f6h\u00f6n seurakunnassa tai kirkon erityisteht\u00e4viss\u00e4? Saattaisiko kutsumustietoisuudessa olla kysymys postmodernille maailmankuvalle ominaisesta ajattelutavasta, jossa korostetaan henkil\u00f6kohtaisia valintoja ja itsens\u00e4 toteuttamista? Tuleeko modernissa kutsumusajattelussa teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 tai virasta v\u00e4line itsens\u00e4 toteuttamiseen? Kutsumusajattelun painopiste ei en\u00e4\u00e4 ole siin\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 palvelen seurakuntaa, vaan siin\u00e4, ett\u00e4 seurakunta antaa minulle mahdollisuuden toteuttaa itse\u00e4ni. Toisin sanoen seurakunta palvelee minua enk\u00e4 min\u00e4 seurakuntaa.\u201d<a href=\"#_ftn9\" name=\"_ftnref9\">[9]<\/a><\/p>\n<p>Pappi on pappi seurakuntaa varten, ei itse\u00e4\u00e4n eik\u00e4 omaa asiaansa varten. T\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n pappien on jatkuvasti muistettava. Min\u00e4 en omista virkaa, vaan minut on vihitty palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla. Min\u00e4 en ole ajamassa omaa etuani tai jonkun kirkollisen tai yhteiskunnallisen ryhm\u00e4n agendaa, vaan olen kirkon virassa ja sen teht\u00e4v\u00e4\u00e4 varten. T\u00e4st\u00e4 avautuu palvelun, kollegiaalisuuden ja lojaalisuuden vaatimus meille papeille.<\/p>\n<p><u>Kirkkoherra Henrik Nilsson<\/u><\/p>\n<p>Suomenruotsalainen pappi, toimittaja ja kirjailija Paul von Martens (1930-2017) on romaanissaan Paimen kuvannut kirkkoherra Henrik Nilssonin kutsumuksen joutumista vaakalaudalle. Kirkkoherra Nilsson on v\u00e4synyt, rutinoitunut ja ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 uupunut pappi. Tilannetta kuvaa se, ett\u00e4 pappia ei haluta l\u00e4helle eik\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 ket\u00e4\u00e4n l\u00e4helleen. Ulkoisen pappiskuvansa h\u00e4n pyrkii pit\u00e4m\u00e4\u00e4n korostetun neutraalina. Parhaiten sit\u00e4 kuvaa h\u00e4nen ilmeett\u00f6myytens\u00e4. Sin\u00e4ns\u00e4 h\u00e4n kyll\u00e4 hoitaa teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja virkansa, siit\u00e4 ei tule moitteita tai laiminly\u00f6ntej\u00e4.<\/p>\n<p>Joulukirkkoon tulee televisiotoimittaja, joka antaa oman kirjallisen palautteensa papin puheesta. \u201dTeid\u00e4n kasvonne eiv\u00e4t luvanneet paljon, sen voin sanoa. Ne ovat nimitt\u00e4in t\u00e4ysin ilmeett\u00f6m\u00e4t. Niin kuin kuminaamari. &#8212; N\u00e4in minulle siis k\u00e4vi kun mieleeni tuli etsi\u00e4 Jumalaa ja te tulitte tielle koko v\u00e4syneell\u00e4 rutiinillanne.\u201d<a href=\"#_ftn10\" name=\"_ftnref10\">[10]<\/a><\/p>\n<p>Lopullinen \u201dniitti\u201d kirkkoherra Nilssonin kutsumukselle oli televisio-ohjelma, jossa h\u00e4n joutui kommentoimaan karismaattista liikett\u00e4 ja syd\u00e4men uskoa. Kirkkoherra pyrkii aidosti el\u00e4v\u00e4\u00e4n syd\u00e4men uskoon, mutta v\u00e4syneest\u00e4 miehest\u00e4 v\u00e4littyy televisiokuvassa vain ulkokohtaisuus ja ilottomuus. Se panee kirkkoherran kirjoittamaan piispalle, koska h\u00e4n haluaa olla rehellinen: \u201dArvoisa piispa. Hyv\u00e4 John. Er\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 en voi t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa jatkaa pappina. Tulet aikanasi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4n aiheista kotonasi. Minulla on sairaalassa yst\u00e4v\u00e4 joka kerran sanoi ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 on ik\u00e4v\u00e4 kun l\u00e4\u00e4k\u00e4ri on niin sopimaton teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. Raja sillekin t\u00e4ytyy l\u00f6yty\u00e4 kuinka huono pappi saa olla, niin luulen. Sen rajan olen ylitt\u00e4nyt. Voit ryhty\u00e4 tarvittaviin toimiin. Sovin l\u00e4hiviikoista suomenkielisen kirkkoherran kanssa. Kunnioittavasti Sinun Henrik.\u201d<a href=\"#_ftn11\" name=\"_ftnref11\">[11]<\/a><\/p>\n<p>Seurakunnassa on kuitenkin yksi, joka uskoo virastaan luopuvaan pappiin, nimitt\u00e4in vakavasti sairas nuori nainen Solveig. H\u00e4nelle pappi tunnustaa n\u00e4hneens\u00e4 Jeesuksen. Toisessa tapaamisessa kuolema on jo tullut l\u00e4helle ja pappi menee jakamaan ehtoollista. Sek\u00e4\u00e4n ei suju kuten pit\u00e4isi, sill\u00e4 Henrik ei saa matkaehtoollisv\u00e4lineiden viinipullon korkkia auki, kun v\u00e4h\u00e4n k\u00e4yt\u00f6n vuoksi viini on kuivunut korkin kierteisiin. Sairaanhoitaja saa lopulta pullon auki.<a href=\"#_ftn12\" name=\"_ftnref12\">[12]<\/a><\/p>\n<p>Papin ollessa jo pois seurakunnasta Solveig kuolee ja pappi menee hautajaisiin saattov\u00e4keen kuuluvana. Siell\u00e4 h\u00e4n kohtaa viel\u00e4 itse\u00e4\u00e4nkin ulkokohtaisemman papin. Niinp\u00e4 hautajaisten j\u00e4lkeen kirkossa tapahtuu mielenkiintoinen episodi: \u201dKirkko oli tyhj\u00e4. Vahtimestari oli saanut juuri siivotuksi kuorissa ja tuli h\u00e4nt\u00e4 vastaan luuta ja rikkalapio k\u00e4dess\u00e4. Toisessa k\u00e4dess\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli pari kukanlehte\u00e4 ja p\u00e4tk\u00e4 niint\u00e4. He tulivat vastakkain k\u00e4yt\u00e4vien risteyksess\u00e4. \u2013 J\u00e4ik\u00f6 pastorilta jotakin, vahtimestari kysyi ja jatkoi sakastiin p\u00e4in. Henrik seurasi h\u00e4nt\u00e4 ja tuli per\u00e4ss\u00e4 suureen hiljaiseen huoneeseen. \u2013 Olisiko teill\u00e4, h\u00e4n sanoi, puhdasta paperia, kirjepaperia? H\u00e4n istui kirjoitusp\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen riisumatta p\u00e4\u00e4llystakkia, istui odottamassa kunnes h\u00e4nen eteens\u00e4 pantiin paperi. Joku oli jo avannut kirkkok\u00e4sikirjan seuraavan sunnuntain tekstien kohdalta. Quasimodogeniti. H\u00e4n kirjoitti. \u2019Arvoisa piispa. Hyv\u00e4 John. Viitaten aikaisempaan kirjeeseeni haluaisin palata asiaan. Nyt minulle on k\u00e4ynyt t\u00e4ysin selv\u00e4ksi, ettei sille ole meid\u00e4n kirkossamme mit\u00e4\u00e4n rajaa, kuinka huono pappi saa olla. T\u00e4st\u00e4 voi tehd\u00e4 erilaisia johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Keskustelisin mielell\u00e4ni kanssasi siit\u00e4 mik\u00e4 olisi minun kohdallani oikea. V\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 her\u00e4tett\u00e4 pohjattomaan tietooni en tahdo kosketella. Kunnioittavasti Sinun Henrik.\u2019 Kun Henrik oli kirjoittanut ja taitellut kirjeens\u00e4 t\u00e4sm\u00e4llisesti, h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi kirkkok\u00e4sikirjan sivua palauttaakseen saarnatekstin mieleens\u00e4. Se oli vanha kertomus yl\u00f6snousseesta, joka kysyi niin monta kertaa Pietarilta t\u00e4m\u00e4n rakkaudesta, oliko se toisten rakkautta suurempi. Henrik oli havaitsevinaan Pietarin my\u00f6nt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 vastauksessa tietty\u00e4 arkuutta ja t\u00e4ydellist\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4 Herra h\u00e4nest\u00e4 todella tahtoi, kun h\u00e4n uskoi sanallaan apostolille koko lammaslaumansa ravittavaksi.\u201d<a href=\"#_ftn13\" name=\"_ftnref13\">[13]<\/a> T\u00e4h\u00e4n kirja p\u00e4\u00e4ttyy.<\/p>\n<p>My\u00f6s kirkkoherra Nilssonin kokemus on ajankohtainen, vaikka kirjassa on kyse tapahtumista nelj\u00e4n vuosikymmenen takaa. Kirkkoherra joutui toteamaan oman sis\u00e4isen kutsunsa riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden. H\u00e4n tunsi oman heikkoutensa ja huonoutensa pappina niin vahvasti, ettei katsonut en\u00e4\u00e4 voivansa rehellisesti t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kutsumustaan. \u201dRaja sille l\u00f6ytyy, kuinka huono pappi saa olla, niin luulen. Sen rajan olen ylitt\u00e4nyt. Voit ryhty\u00e4 tarvittaviin toimiin.\u201d Mutta sitten h\u00e4n huomasi, ettei h\u00e4n ole huonoutensa kanssa yksin. Muitakin yht\u00e4 huonoja \u2013 tai jopa viel\u00e4 huonompia pappeja \u2013 kirkkoon mahtuu. \u201dNyt minulle on k\u00e4ynyt t\u00e4ysin selv\u00e4ksi, ettei sille ole meid\u00e4n kirkossamme mit\u00e4\u00e4n rajaa, kuinka huono pappi saa olla.\u201d<\/p>\n<p>Luterilaisen virkak\u00e4sityksen mukaan sis\u00e4isen kutsun lis\u00e4ksi pappi tarvitsee ulkoisen kutsun (vocatio externa). Virka on yksil\u00f6n sis\u00e4isi\u00e4 toiveita ja pettymyksi\u00e4 suurempi todellisuus. Virka tuo kyll\u00e4 persoonallisen tyydytyksen ja toivottavasti kohtuullisen palkan tai el\u00e4kkeen. Syvimm\u00e4lt\u00e4 tarkoitukseltaan virka ei ole kuitenkaan pappia varten, vaan pappi on virkaa ja sen tarkoitusta varten. Sen vuoksi virkaan kutsutaan.<a href=\"#_ftn14\" name=\"_ftnref14\">[14]<\/a> Augsburgin tunnustuksen mukaan \u201dKirkollisesta j\u00e4rjestyksest\u00e4 seurakuntamme opettavat, ettei kirkossa kukaan saa julkisesti opettaa eik\u00e4 hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista (rite vocatus).\u201d<a href=\"#_ftn15\" name=\"_ftnref15\">[15]<\/a> (CA XIV)<\/p>\n<p>Nykyaikainen, itsen\u00e4inen ihminen on mielell\u00e4\u00e4n omaehtoinen, valitsee itse omat tiens\u00e4 ja polkunsa. T\u00e4h\u00e4n pyrkimykseen sis\u00e4ltyy tietty sis\u00e4isen kutsun viisaus: jokainen tuntee omat vahvuutensa, taitonsa ja osaamisalueensa. Ulkoisella kutsulla on omaa min\u00e4\u00e4 tasapainottava merkityksens\u00e4. Sis\u00e4inen kutsu on oma, ulkoinen kutsu muiden. T\u00e4m\u00e4 on vapauttava tieto silloin, kun oma sis\u00e4inen kutsumus joutuu koetteelle. Silloin kirkon kutsu kantaa.<\/p>\n<p>Kirkkoherra Nilssonin oma kutsumus ei kest\u00e4nyt, mutta kirkon kutsu ja evankeliumin voima kest\u00e4\u00e4. Meille t\u00e4m\u00e4n ajan papeille t\u00e4m\u00e4 on rohkaiseva n\u00e4kym\u00e4, kun kamppailemme oman kutsumuksemme kanssa. Olennaista en ole min\u00e4, vaan Kutsuja, h\u00e4n joka sanoo: \u201dEtte te valinneet minua, vaan min\u00e4 valitsin teid\u00e4t, ja minun tahtoni on, ett\u00e4 te l\u00e4hdette liikkeelle ja tuotatte hedelm\u00e4\u00e4, sit\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4, joka pysyy.\u201d (Joh. 15:16).<\/p>\n<p><u>Kirjallisuus<\/u><\/p>\n<p>Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat<\/p>\n<p>1990\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. Jyv\u00e4skyl\u00e4: SLEY-kirjat<\/p>\n<p>Giertz, Bo<\/p>\n<p>1972\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Kalliopohja. Kolmas painos. H\u00e4meenlinna: Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys r.y.<\/p>\n<p>Huovinen, Eero<\/p>\n<p>2001\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Pappi? Helsinki: WSOY.<\/p>\n<p>Hyt\u00f6nen, Maarit<\/p>\n<p>2018\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Kutsumus ja el\u00e4m\u00e4nteht\u00e4v\u00e4. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 128. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.<\/p>\n<p>Kopperi, Kari<\/p>\n<p>2015\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Ristin rakkaus. Matka Lutherista suomalaiseen seurakuntael\u00e4m\u00e4\u00e4n. Helsinki: Kirjapaja.<\/p>\n<p>von Martens, Paul<\/p>\n<p>1982\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Paimen. Helsinki: Otava.<\/p>\n<p>Sepp\u00e4l\u00e4, Tapio<\/p>\n<p>1998\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Kest\u00e4\u00e4k\u00f6 kutsumus? Teologin ty\u00f6n\u00e4ky arjen puristuksessa. Turun arkkihiippakunnan synodaalikirja 1998. Helsinki: Kirjapaja.<\/p>\n<p>Tervo-Niemel\u00e4, Kati<\/p>\n<p>2018\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Kutsumuksen imu ja ty\u00f6n todellisuus. Pappien, teologien ja kanttoreiden suhde ty\u00f6h\u00f6n, ty\u00f6hyvinvointi ja suhtautuminen ajankohtaisiin kysymyksiin Kirkon<\/p>\n<p>akateemisten j\u00e4sentutkimuksessa 2018. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 58.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref1\" name=\"_ftn1\">[1]<\/a> Tervo-Niemel\u00e4 2018, 116.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref2\" name=\"_ftn2\">[2]<\/a> Sepp\u00e4l\u00e4 1998, 25.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref3\" name=\"_ftn3\">[3]<\/a> Hyt\u00f6nen 2018, 80-81.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref4\" name=\"_ftn4\">[4]<\/a> Giertz 1972, 59-60.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref5\" name=\"_ftn5\">[5]<\/a> Giertz 1972, 60.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref6\" name=\"_ftn6\">[6]<\/a> Huovinen 2001, 216.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref7\" name=\"_ftn7\">[7]<\/a> Kopperi 2015, 204-205.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref8\" name=\"_ftn8\">[8]<\/a> Tervo-Niemel\u00e4 2018, 117.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref9\" name=\"_ftn9\">[9]<\/a> Kopperi 2015, 205-206.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref10\" name=\"_ftn10\">[10]<\/a> von Martens 1982, 13-14.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref11\" name=\"_ftn11\">[11]<\/a> von Martens 1982, 76.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref12\" name=\"_ftn12\">[12]<\/a> von Martens 1982, 61-62<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref13\" name=\"_ftn13\">[13]<\/a> von Martens 1982, 122-123.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref14\" name=\"_ftn14\">[14]<\/a> Huovinen 2001, 216-217.<\/p>\n<p><a href=\"#_ftnref15\" name=\"_ftn15\">[15]<\/a> CA XIV. Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat 1990, 56.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Alustus Mikkelin hiippakunnan papiston tapaamisissa tammi-helmikuussa 2019 Lappeenrannassa, Kouvolassa ja Mikkeliss\u00e4 Johdanto Pappien suhdetta ty\u00f6h\u00f6n luonnehtii vahva sis\u00e4inen motivaatio. Ty\u00f6t\u00e4 kuvataan useimmiten Jumalalta saaduksi kutsumusteht\u00e4v\u00e4ksi, muiden ihmisten palveluteht\u00e4v\u00e4ksi sek\u00e4 tyydytyksen tuottajaksi ja itsens\u00e4 toteuttamisen paikaksi. Papeista noin 85 prosenttia on t\u00e4ysin tai jokseenkin samaa mielt\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 edell\u00e4 mainituista ty\u00f6h\u00f6n suhtautumistavoista. N\u00e4in toteaa professori Kati Tervo-Niemel\u00e4 &#8230; <a title=\"Vocatio interna ja vocatio externa &#8211; pohdintoja pappiskutsumuksesta\" class=\"read-more\" href=\"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2019\/02\/14\/vocatio-interna-ja-vocatio-externa-pohdintoja-pappiskutsumuksesta\/\" aria-label=\"Lue lis\u00e4\u00e4 aiheesta Vocatio interna ja vocatio externa &#8211; pohdintoja pappiskutsumuksesta\">Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[21],"class_list":["post-625","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/625","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=625"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/625\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4408,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/625\/revisions\/4408"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=625"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=625"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=625"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}