Puheenvuoro piispa Matti Revon 60-vuotisseminaarissa Kirkon apostolinen missio t\u00e4n\u00e4\u00e4n 7.3.2019 Tampereella<\/p>\n
Johdanto<\/u><\/p>\n
\u201dKoska kirkko on uskon ja rakkauden yhteis\u00f6, se ei voi olla yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 vain n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, hengellinen idea, mutta se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n toisaalta samaistu vain ilmeisiin (armon)v\u00e4lineisiins\u00e4 ja niiden k\u00e4ytt\u00e4jiin.\u201d N\u00e4in totesi Messukyl\u00e4n kappalainen Matti Repo vuonna 1991 Tampereen hiippakunnan synodaalikirjassa Pyhitt\u00e4v\u00e4 yhteis\u00f6<\/em> (s 60).<\/p>\n Vuonna 2006 Kirkkohallituksen teologisten asiain sihteeri, teologian tohtori Matti Repo luennoi Perustan teologisilla opintop\u00e4ivill\u00e4 teemasta Mik\u00e4 olisi oikea kirkko-oppi Suomen evankelis-luterilaiselle kansankirkolle?<\/em> Luennossaan h\u00e4n totesi: Suomen evankelis-luterilainen kirkko \u201dei ole vain ihmisyhteis\u00f6 eik\u00e4 vain jonkinlainen seurue, ei jonkinlainen keskustelukerho eik\u00e4 jokin aatteelleen palava puolue. Ei se ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n jokin kristillinen yhdistys, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on ajaa joitakin yksitt\u00e4isi\u00e4 hengellisi\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4. Se ei ole jonkinlainen uskonnollinen palveluj\u00e4rjest\u00f6. Sen olemus on syvimm\u00e4lt\u00e4 salaisuudeltaan Kristuksen t\u00e4yteydess\u00e4, se on ja el\u00e4\u00e4 siit\u00e4, koska Kristus on siin\u00e4 l\u00e4sn\u00e4.\u201d (Perusta 4\/2006, s 232).<\/p>\n N\u00e4iss\u00e4 kahdessa sitaatissa tulee esille se j\u00e4nnite, jonka kanssa luterilainen kirkko, toki muiden kirkkojen tavoin, joutuu jatkuvasti el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Luterilaisen kirkko-opin keskeiseen Augsburgin tunnustuksen VII artiklaan (\u201dKirkko on pyhien yhteis\u00f6, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan\u201d) viitaten Matti Repo toteaakin: \u201dPyh\u00e4t eiv\u00e4t tule siis ensin koolle ja kutsu sinne sitten viel\u00e4 evankeliumia julistettavaksi ja jaettavaksi, vaan p\u00e4invastoin. Evankeliumissa ja sakramenteissa luoksemme tuleva Pyh\u00e4 Henki luo pyhien yhteis\u00f6n. On kuitenkin huomattava, ett\u00e4 sanan saarna ja sakramenttien jakaminen eiv\u00e4t tapahdu ilmassa. Ne eiv\u00e4t vain putoa eteemme, vaan ne tapahtuvat nimenomaan pyhien yhteis\u00f6ss\u00e4. Juuri kirkko on se konteksti, jossa evankeliumi julistetaan ja sakramentit jaetaan.\u201d (Perusta 4\/2006, s 233-234).<\/p>\n Luterilainen uskonk\u00e4sitys torjuu kirkon samaistamisen n\u00e4kyviin rakenteisiin ja organisaatioon ilman hengellist\u00e4 olemusta. Samalla tavoin luterilaisuus hylk\u00e4\u00e4 n\u00e4kemyksen kirkosta vain henkisen\u00e4, n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ideaalina, joka unohtaa sen toimivan t\u00e4ss\u00e4 ajassa. Kirkko on yht\u00e4 aikaa n\u00e4kyv\u00e4 ja salattu, hengellinen ja toiminnallinen yhteis\u00f6. Se joutuu jatkuvasti kysym\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on sen syvin olemus.<\/p>\n Identiteetti<\/u><\/p>\n Kirkon varsinaiset tuntomerkit (sana ja sakramentit) ja ominaispiirteet (apostolisuus, katolisuus, pyhyys ja ykseys) pakottavat kysym\u00e4\u00e4n, onko kirkko s\u00e4ilytt\u00e4nyt itseymm\u00e4rryksens\u00e4 ja pystynyt t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n, jota varten se on olemassa. T\u00e4ll\u00f6in on kyse identiteetist\u00e4. Huomio on kiinnitett\u00e4v\u00e4 kirkon perustan ja kirkkoa luovien tekij\u00f6iden lis\u00e4ksi uskon ilmenemiseen ja kirkon teht\u00e4v\u00e4n toteuttamiseen. T\u00e4ll\u00f6in identiteettiin voidaan lukea kirkon tunnustuksen ohella jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4 ja muu hengellinen el\u00e4m\u00e4, rakenteet sek\u00e4 toiminnan muodot ja painotukset.<\/p>\n Dosentti Risto Ahonen on arvioinut kirjassaan Tulevaisuuden kirkko<\/em> l\u00e4nsimaisen kulttuurin ja kristinuskon suhdetta. Kysymykseen, voivatko Euroopan kirkot uudistua, Ahonen vastaa: \u201dKyll\u00e4 voivat, mutta se edellytt\u00e4\u00e4 syv\u00e4llisen analyysin tekemist\u00e4 nykytilanteesta, aivan uudenlaista asennetta ja ennen kaikkea dynaamisen, el\u00e4m\u00e4\u00e4 uudistavan evankeliumin l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4.\u201d<\/p>\n Ahonen kritisoi Euroopan kirkkoja siit\u00e4, ett\u00e4 ne hakevat olemassaolon oikeutuksensa suuren yleis\u00f6n kosiskelusta ja ajatusten my\u00f6t\u00e4ilemisest\u00e4. N\u00e4in kirkot yritt\u00e4v\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, miten ne seuraavat aikaansa, ovat moderneja ja tarpeellisia. Kirkon tilannetta on yritetty parantaa eri tavoin ottamalla huomioon paremmin ihmisten toiveet. Ongelmia ei kuitenkaan ratkaista loputtomilla kyselyill\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 mielt\u00e4 ihmiset eilen olivat, ja mit\u00e4 mielt\u00e4 he mahdollisesti t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja huomenna ovat. Tulevaisuuden kirkolta edellytet\u00e4\u00e4n vahvaa identiteetti\u00e4, joka nousee sen omista l\u00e4ht\u00f6kohdista ja perusteista.<\/p>\n Luterilaisen kirkon on luontevaa rakentaa identiteetti\u00e4\u00e4n reformaatiosta k\u00e4sin. Siin\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n vastaamaan ajan kysymyksiin pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kiinni kirkon omasta olemuksesta ja korostetaan jatkuvuutta. Reformaatio merkitsee takaisin ytimeen palaamista.<\/p>\n Luterilaisen Maailmanliiton kolmas yleiskokous lausui Minneapolisissa 1957: \u201dReformaatio ei ole uuden kirkon luomista, vaan oikean kirkon j\u00e4lleen l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. Reformaatio ei ole kapinaa aitoa traditiota vastaan, vaan vastalause niille inhimillisille traditioille kirkossa, jotka v\u00e4\u00e4rent\u00e4v\u00e4t Kristuksen evankeliumin. Reformaatio ei ole syyhytt\u00e4v\u00e4\u00e4 intoa uutuuksien per\u00e4\u00e4n, vaan katuvaa ja kuuliaista alistumista Hengelle, joka uudistaa.\u201d<\/p>\n Kristillisen kirkon identiteetti nousee Jumalan sanasta. Sana luo uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja voi uudistaa kirkon. Ratkaisevaa kirkon synnylle ja el\u00e4m\u00e4lle on Jumalan jatkuva l\u00e4sn\u00e4olo ja Pyh\u00e4n Hengen johdatus. Kirkon historia opettaa, ett\u00e4 uudistuminen on kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 aina merkinnyt palaamista armonv\u00e4lineisiin, sanaan ja sakramentteihin. Kirkon ja seurakuntaty\u00f6n uudistuminen merkitsee pyrkimyst\u00e4 entist\u00e4 syvemm\u00e4lle siin\u00e4, mit\u00e4 kirkko on ja mit\u00e4 kirkolla on. Se tarkoittaa etsiytymist\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n ytimeen siin\u00e4, mik\u00e4 kirkolle on jo annettu, siis evankeliumiin.<\/p>\n Kontekstuaalisuus<\/u><\/p>\n Ytimeen etsiytyminen johtaa pohtimaan, miten evankeliumi kirkon ydinsanomana muuttuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n seurakuntaty\u00f6ksi t\u00e4ss\u00e4 ajassa, t\u00e4m\u00e4n ajan kielell\u00e4 ja tavoilla.<\/p>\n Teologian tohtori Patrik Hagman on kuvannut suomalaisia kristittyj\u00e4 kolmijaolla perjantai-, lauantai- ja sunnuntaikristityt. Perjantaikristityt korostavat viikolla tapahtuvaa seurakunnan toimintaa, kuten esimerkiksi kerhoja, piirej\u00e4 ja diakoniaty\u00f6t\u00e4. Lauantaikristityt taas n\u00e4kev\u00e4t erityisen t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 kirkolliset toimitukset, kuten kasteet, vihkimiset ja hautaan siunaamiset. Sunnuntaikristityt taas korostavat jumalanpalvelusta eri muodoissaan.<\/p>\n Usein kirkollisessa keskustelussa n\u00e4m\u00e4 seurakuntaty\u00f6n tavat n\u00e4hd\u00e4\u00e4n toisensa poissulkevina. Kirkon kannalta olisi valitettavaa, jos n\u00e4m\u00e4 kolme ryhm\u00e4\u00e4 ajautuvat toisistaan poisp\u00e4in. Kyse ei olekaan joko-tai \u2013ratkaisusta vaan pikemminkin sek\u00e4-ett\u00e4 \u2013ajattelusta, jossa seurakuntael\u00e4m\u00e4 muodostaa kokonaisuuden. Olennaista on kristityn kytkeytyminen armonv\u00e4lineiden, siis sanan ja sakramenttien vaikutuspiiriin.<\/p>\n Yhten\u00e4iskulttuurin hajoaminen ja monikulttuurisuuden lis\u00e4\u00e4ntyminen vaikuttavat monella tavalla seurakuntaty\u00f6h\u00f6n. Kyse ei ole vain maahanmuuton my\u00f6t\u00e4 kehittyneest\u00e4 monikulttuurisuudesta vaan ilmi\u00f6 on huomattavasti laajempi. Muun muassa arvot, el\u00e4m\u00e4ntavat ja ajank\u00e4ytt\u00f6 eriytyv\u00e4t ja pirstoutuvat. Erilaisten v\u00e4hemmist\u00f6kulttuurien sek\u00e4 suurten asutuskeskusten ja maaseutuymp\u00e4rist\u00f6n erilaisuuden lis\u00e4ksi nykyaikana vaikuttaa lukemattomia alakulttuureita. Kulttuurisen moninaisuuden keskell\u00e4 kontekstuaalisuus on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n periaate.<\/p>\n Kontekstuaalisuus tarkoittaa uskonilmaisujen sovittamista kulloisenkin kulttuurisen, kielellisen ja jopa uskonnollisen ymp\u00e4rist\u00f6n mukaiseksi. Viime vuosikymmenin\u00e4 Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa onkin ollut esimerkiksi jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4ss\u00e4, kristillisess\u00e4 kasvatuksessa ja diakoniassa monenlaisia avauksia ja kokeiluja. Ilmi\u00f6 ei sin\u00e4ns\u00e4 ole uusi, sill\u00e4 itse asiassa kaikki teologia on kontekstuaalista. Kristinuskon keskeinen oppi on inkarnaatio. Jumalan sana tulee todeksi erilaisissa inhimillisiss\u00e4 konteksteissa. Kirkon tulee viesti\u00e4 seurakuntaty\u00f6ss\u00e4 evankeliumia eri ilmaisutavoilla. Aito kontekstuaalisuus on uskon ja kulttuurin vuorovaikutusta, joka pohjautuu kirkon apostoliselle uskolle ja rakentaa yhteytt\u00e4.<\/p>\n Kirkon toimintaymp\u00e4rist\u00f6n muutos n\u00e4kyy monikulttuuristumisen lis\u00e4ksi maallistumisena, yhteiskunnallisena eriarvoistumisena ja huolena luomakunnan tulevaisuudesta. Evankeliumin vapauttava sanoma liittyy ihmisen fyysiseen, henkiseen, sosiaaliseen ja hengelliseen todellisuuteen. T\u00e4llaiselle kokonaisvaltaisuudelle perustuva seurakuntaty\u00f6 vastaa Jeesuksen ohjelmajulistusta Nasaretin synagoogassa. \u201dHerran henki on minun yll\u00e4ni, sill\u00e4 h\u00e4n on voidellut minut. H\u00e4n on l\u00e4hett\u00e4nyt minut ilmoittamaan k\u00f6yhille evankeliumin, julistamaan vangeille vapautusta ja sokeille n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 saamista ja p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta\u201d (Luuk. 4:18\u201319).\u00a0 Jumalanpalvelus kytkeytyy olennaisesti l\u00e4hetyksen ja diakonian, todistuksen ja profeetallisuuden kanssa yhteen.<\/p>\n Menneisyys ja tulevaisuus<\/u><\/p>\n Edell\u00e4 olen pohtinut luterilaista kirkkoa hengellisen\u00e4 ja toiminnallisena yhteis\u00f6n\u00e4. Sen tulevaisuus kytkeytyy vahvasti identiteettiin ja kontekstuaalisuuteen. Kirkko ponnistaa tradition perustalta ja el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ajassa. Menneisyys ja tulevaisuus ovat yht\u00e4 aikaa l\u00e4sn\u00e4.<\/p>\n Piispa Matti Repo pohti menneisyyden ja tulevaisuuden suhdetta kirkkoherrojen ja talousjohtajien neuvottelussa vuonna 2017: \u201dTaakse on katsottava, jotta n\u00e4kisi eteen \u2013 nimenomaan, jotta n\u00e4kisi, jotta siis s\u00e4ilyisi n\u00e4ky eli visio tulevasta, vaikka ei olisi tietoa siit\u00e4. Luterilaisessa kirkossa on oltava tietoisia siit\u00e4, millainen on peritty uskomme, mitk\u00e4 asiat nousevat t\u00e4rkeiksi tunnustuksessamme, mill\u00e4 tavoin kirkkomme viett\u00e4\u00e4 jumalanpalvelusta ja miksi, mitk\u00e4 ovat sen sakramentit ja niiden merkitys, tai miksi kirkkomme tekee diakoniaty\u00f6t\u00e4 ja miksi se julistaa evankeliumia sanoin ja teoin. On katsottava omaan historiaan, jotta ymm\u00e4rt\u00e4isi teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja saisi rohkeutta luottaa Jumalan tekoihin tulevaisuudessakin. — T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita takertumista menneeseen eik\u00e4 yrityst\u00e4 el\u00e4\u00e4 muuttumattomana, ik\u00e4\u00e4n kuin mik\u00e4\u00e4n ei kehittyisi ymp\u00e4rill\u00e4. Kirkolla tulee olla selke\u00e4 identiteetti Kristuksen omien joukkona, joka h\u00e4nen instrumenttinaan ja h\u00e4nen voimassaan kutsuu luokseen, tekee vapaaksi ja palauttaa oikeuden niille, joilta se on riistetty, vaalii kaikkien ihmisten arvoa ja kykenee vuorovaikutukseen ajan haasteiden kanssa. T\u00e4llaiseksi kirkko voi tulla, jos sill\u00e4 on levollinen k\u00e4sitys itsest\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ainutlaatuisena yhteis\u00f6n\u00e4, jolla on ainutlaatuinen teht\u00e4v\u00e4 julistaa ainutlaatuista sanomaa Jumalan armosta Kristuksessa. Silloin se seisoo vakaalla pohjalla ja k\u00e4y rohkeasti tulevaisuuteen, tai paremminkin: silloin se luo itse tulevaisuutta.\u201d (Luterilaisuus – eilist\u00e4 vai huomista?<\/em> Puhe kirkkoherrojen ja talousjohtajien neuvottelussa J\u00e4ms\u00e4ss\u00e4 29.8.2017).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Puheenvuoro piispa Matti Revon 60-vuotisseminaarissa Kirkon apostolinen missio t\u00e4n\u00e4\u00e4n 7.3.2019 Tampereella Johdanto \u201dKoska kirkko on uskon ja rakkauden yhteis\u00f6, se ei voi olla yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 vain n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, hengellinen idea, mutta se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n toisaalta samaistu vain ilmeisiin (armon)v\u00e4lineisiins\u00e4 ja niiden k\u00e4ytt\u00e4jiin.\u201d N\u00e4in totesi Messukyl\u00e4n kappalainen Matti Repo vuonna 1991 Tampereen hiippakunnan synodaalikirjassa Pyhitt\u00e4v\u00e4 yhteis\u00f6 (s 60). … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[21],"class_list":["post-626","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/626","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=626"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/626\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4464,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/626\/revisions\/4464"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=626"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=626"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=626"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}