{"id":635,"date":"2019-04-28T16:03:00","date_gmt":"2019-04-28T16:03:00","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/paatospuheenvuoro-inkeri-juhlassa-28-4-2019-lahdessa\/"},"modified":"2024-03-05T17:56:18","modified_gmt":"2024-03-05T17:56:18","slug":"paatospuheenvuoro-inkeri-juhlassa-28-4-2019-lahdessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2019\/04\/28\/paatospuheenvuoro-inkeri-juhlassa-28-4-2019-lahdessa\/","title":{"rendered":"P\u00e4\u00e4t\u00f6spuheenvuoro Inkeri-juhlassa 28.4.2019 Lahdessa"},"content":{"rendered":"

Inkerin kirkossa pitk\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6n p\u00e4\u00e4sihteerin\u00e4 tehnyt Isto Pihkala pohtii parikymment\u00e4 vuotta sitten ilmestyneess\u00e4 kirjassa Juuret Inkeriss\u00e4<\/em>, mit\u00e4 annettavaa Inkerin kirkolla on l\u00e4nnen kirkoille. H\u00e4n sanoo: \u201dInkerin Kirkko ei ole uusi kirkko. Sill\u00e4 on pitk\u00e4, l\u00e4hes nelj\u00e4n vuosisadan historia. Joutuessaan neuvostoyhteiskunnassa puristuksiin ja k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4np\u00e4in sek\u00e4 lopulta painumaan \u2019maan alle\u2019 kirkko ja sen j\u00e4senet k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t samalla l\u00e4hemm\u00e4ksi hengellist\u00e4 ydint\u00e4\u00e4n. Entisen Neuvostoliiton kirkoilla on hallussaan uskon perinteit\u00e4 ja aarteita, joista l\u00e4nnen kirkoilla olisi paljon opittavaa.\u201d (Isto Pihkala & Timo Kivioja: Juuret Inkeriss\u00e4. 1998, s 77).<\/p>\n

Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteisty\u00f6asiakirjan mukaan yhteyden kehitt\u00e4misen keskeisen\u00e4 tavoitteena on edist\u00e4\u00e4 Kristuksen evankeliumin julistamista ja h\u00e4nen antamansa palveluteht\u00e4v\u00e4n toteuttamista. T\u00e4ss\u00e4 kummallakin kirkolla on annettavaa toisilleen. Isto Pihkalan tavoin ajattelen, ett\u00e4 Suomen luterilaisessa kirkolla on opittavaa siit\u00e4, miten Inkerin kirkko on joutunut k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4ksi hengellist\u00e4 ydint\u00e4. Se n\u00e4kyy monin tavoin. Otan t\u00e4ss\u00e4 esille yhden esimerkin.<\/p>\n

Lapsuudenkotini kirjahyllyss\u00e4 oli vaatimattoman n\u00e4k\u00f6inen rovasti Aatami Kuortin kirja Kirkossa \u2013 keskitysleiriss\u00e4 \u2013 korvessa. Muistan lukeneeni sen suurin piirtein rippikouluik\u00e4isen\u00e4 nuorena. Monille teille Inkeri-juhlaan osallistuville kirja on hyvin tuttu. Se kertoo inkerinsuomalaisen papin Aatami Kuortin vaiheista 1920-luvun Neuvostoliitossa. Seurakuntien toimintaa valvottiin ankarasti, pappeja ja seurakuntalaisia vangittiin ja l\u00e4hetettiin pakkoty\u00f6h\u00f6n, perheit\u00e4 hajotettiin, kirkkoja h\u00e4vitettiin ja otettiin muihin tarkoituksiin. Nuori pastori Kuortti hoiti n\u00e4iss\u00e4 oloissa seurakuntia jatkuvan tarkkailun ja kuulustelujen alaisena. Lopulta h\u00e4net tuomittiin pakkoty\u00f6h\u00f6n, josta h\u00e4nen onnistui paeta j\u00e4nnitt\u00e4vien vaiheiden j\u00e4lkeen Karjalan korpien halki Suomeen 1930.<\/p>\n

Muistan, kuinka kirja teki minuun vaikutuksen. Inkeril\u00e4ispapin el\u00e4m\u00e4nvaiheet kaikessa karuudessaan j\u00e4iv\u00e4t mieleen, pelottavallakin tavalla, kun kirjan lukiessani elimme 1970-luvun alkua. Mutta kirjan loppu oli kummallinen. Se p\u00e4\u00e4ttyi Aatami Kuortin j\u00e4lkikirjoitukseen:<\/p>\n

\u201dLuettuani uudelleen t\u00e4ss\u00e4 kirjassa kertomani muistelot totesin, ett\u00e4 sangen paljon on j\u00e4\u00e4nyt kertomatta. Kaiken lis\u00e4ksi mieless\u00e4ni on pari asiaa. Olen jatkuvasti syv\u00e4sti kiitollinen Jumalalle h\u00e4nen armollisesta johdatuksestaan. Sainhan kuin uudestaan lahjaksi el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni vapaaseen Suomeen. Toisaalta mielt\u00e4ni on painanut huonouteni tunne; en ole aina ollut niin n\u00f6yr\u00e4, tyytyv\u00e4inen ja kiitollinen kuin pit\u00e4isi olla.\u201d<\/p>\n

Minua puhutteli kaiken kokemansa j\u00e4lkeen Kuortin kiitollisuus Jumalaa kohtaan. T\u00e4t\u00e4 samaa olen oppinut monilta inkeril\u00e4isilt\u00e4. Katkeruuteen olisi paljon syyt\u00e4. Varmasti monen kohdalla on hyvin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti niin k\u00e4ynytkin. Kuitenkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n monen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s on kiitollisuus Jumalaa kohtaan. El\u00e4m\u00e4n ahdistusten ja vaikeuksien keskell\u00e4 olennaisin uskossa nousee esille. Silloin pelkistyy ennen kaikkea se, millainen Jumala on. T\u00e4t\u00e4 te inkeril\u00e4iset olette minulle opettaneet. Siin\u00e4 on samanlaista el\u00e4m\u00e4nasennetta kuin apostoli Paavalilla, joka vankeudessa ollessaan kirjoitti Filippin seurakunnalle: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 olko mist\u00e4\u00e4n huolissanne, vaan saattakaa aina se, mit\u00e4 tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiitt\u00e4en Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylitt\u00e4\u00e4 kaiken ymm\u00e4rryksen, varjelee teid\u00e4n syd\u00e4menne ja ajatuksenne, niin ett\u00e4 pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.\u201d (Fil. 4:6-7).<\/p>\n

T\u00e4llaista asennoitumista me tarvitsemme. Jumala on luvannut pit\u00e4\u00e4 omistaan huolta. Se ei tarkoita useinkaan helppoa ja yksinkertaista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Se merkitsee el\u00e4m\u00e4\u00e4, jossa Jumala on l\u00e4sn\u00e4 kaikissa el\u00e4m\u00e4n vaiheissa, sen jokaisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja vie kerran perille taivaaseen. Siit\u00e4 nousee kiitos hyv\u00e4\u00e4 Jumalaa kohtaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Inkerin kirkossa pitk\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6n p\u00e4\u00e4sihteerin\u00e4 tehnyt Isto Pihkala pohtii parikymment\u00e4 vuotta sitten ilmestyneess\u00e4 kirjassa Juuret Inkeriss\u00e4, mit\u00e4 annettavaa Inkerin kirkolla on l\u00e4nnen kirkoille. H\u00e4n sanoo: \u201dInkerin Kirkko ei ole uusi kirkko. Sill\u00e4 on pitk\u00e4, l\u00e4hes nelj\u00e4n vuosisadan historia. Joutuessaan neuvostoyhteiskunnassa puristuksiin ja k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4np\u00e4in sek\u00e4 lopulta painumaan \u2019maan alle\u2019 kirkko ja sen j\u00e4senet k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t samalla … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[21],"class_list":["post-635","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/635","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=635"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/635\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4462,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/635\/revisions\/4462"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=635"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=635"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=635"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}