Muistaminen tekee meist\u00e4 ihmisi\u00e4. Muistamisen kyky on lahja, mutta niin on unohtaminenkin. Kukin ihminen ja jokainen ihmisyhteis\u00f6 el\u00e4\u00e4 muistamisen ja unohtamisen j\u00e4nnev\u00e4liss\u00e4. On asioita, joita on muistettava sukupolvesta toiseen. Mutta on my\u00f6s asioita, jotka onneksi unohdetaan.<\/p>\n
Muistaminen on voimavara. Muistot tekev\u00e4t meist\u00e4 omanlaisemme ihmisen. Yhteiset muistot liitt\u00e4v\u00e4t puolestaan yksil\u00f6t yhteen. Muistaminen yhdist\u00e4\u00e4 meit\u00e4 yhteis\u00f6ksi: t\u00e4llaisen polun olemme k\u00e4yneet ja t\u00e4h\u00e4n saakka kulkeneet. Itse asiassa yksil\u00f6n ja yhteis\u00f6n muistia ei ole helppo tai ehk\u00e4 ei edes mahdollista erottaa toisistaan. Muistaminen liittyy vahvasti identiteettiin, siis siihen, kuka olen yksil\u00f6n\u00e4 ja keit\u00e4 olemme yhteis\u00f6n\u00e4.<\/p>\n
Muistamisen kautta j\u00e4sennymme yksityisin\u00e4 ihmisin\u00e4 osaksi suurempaa kokonaisuutta. Tutkijat puhuvatkin muistiyhteis\u00f6ist\u00e4, joilla on erilaisia teht\u00e4vi\u00e4. Yksi muistiyhteis\u00f6n teht\u00e4v\u00e4 on lujittaa yhteenkuuluvuutta. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu yhteisen kohtalon, esimerkiksi yhteis\u00f6\u00e4 kohdanneiden k\u00e4rsimysten ja vastoink\u00e4ymisten muistamisen sek\u00e4 rituaalien ja juhlien kautta. T\u00e4n\u00e4\u00e4n olemme jatkosodan muistotilaisuudessa. Samalla muistamme my\u00f6s 100-vuotista Rajavartiolaitosta. Loppuvuodesta tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisest\u00e4 ja syksyll\u00e4 75 vuotta jatkosodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4. Edell\u00e4 sanomaani vasten on arvokasta, ett\u00e4 Kaakkois-Suomen Rajamieskilta on vuodesta toiseen j\u00e4rjest\u00e4nyt muistotilaisuuden.<\/p>\n
Meid\u00e4n t\u00e4ytyy tuntea historiamme, jotta osaamme suunnata eteenp\u00e4in. Yhteinen menneisyys on koossa pit\u00e4v\u00e4 voima. Ilman historiaa yhteis\u00f6 ja kansa on kuin muistisairas ihminen. H\u00e4n ei tied\u00e4, kuka oikein on, mist\u00e4 tulee ja minne on menossa. Muistaminen luo pohjan yksil\u00f6n ja yhteis\u00f6n identiteetille. Vain siten yhteis\u00f6 voi suuntautua tulevaisuuteen. Kun tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 tulee, on riitt\u00e4v\u00e4n vahva kohtaamaan tulevaisuuden. Erityisesti sukupolvelta toiselle ulottuva yhteis\u00f6n kulttuurinen muisti on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Se tarjoaa mahdollisuuden muutokseen ja uudistumiseen. N\u00e4in menneisyyden muistaminen voi suuntautua tulevaisuuteen ja rakentaa sit\u00e4. Siksi muistomerkit ja -paikat ovat t\u00e4rkeit\u00e4 ja vaalimisen arvoisia.<\/p>\n
Muistaminen sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kiitollisuutta. Nykysukupolvi on saanut nauttia turvallisuudesta ja rauhasta, jonka hyv\u00e4ksi is\u00e4mme ja \u00e4itimme ovat n\u00e4hneet vaivaa. Meit\u00e4 edelt\u00e4neet sukupolvet ovat joutuneet kokemaan sotaa, k\u00e4rsimyst\u00e4 ja vainoa. Isilt\u00e4mme ja \u00e4ideilt\u00e4mme olemme perineet uskon ja turvan Jumalassa. Heilt\u00e4 olemme oppineet sen, ett\u00e4 pysymme elossa vain ojentamalla auttavan k\u00e4temme l\u00e4himm\u00e4isellemme.<\/p>\n
Meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4mme on jatkaa muistamisen ketjua eteenp\u00e4in tuleville sukupolville. T\u00e4llainen perint\u00f6 on voimamme, jonka varassa voimme turvallisin mielin kohdata tulevaisuuden. Siksi on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 me muistamme menneisyytt\u00e4. Se on v\u00e4line asioiden hahmottamiseen, tutkimiseen ja selvitt\u00e4miseen. Samalla sen suuntana on tulevaisuus, koska muistamisen kautta rakennamme tulevaisuutta. Sen edess\u00e4 Jumala rohkaisee: \u201dMinulla on omat suunnitelmani teit\u00e4 varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eiv\u00e4tk\u00e4 tuhon ajatuksia: min\u00e4 annan teille tulevaisuuden ja toivon.\u201d<\/em> (Jer. 29:11).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Muistaminen tekee meist\u00e4 ihmisi\u00e4. Muistamisen kyky on lahja, mutta niin on unohtaminenkin. Kukin ihminen ja jokainen ihmisyhteis\u00f6 el\u00e4\u00e4 muistamisen ja unohtamisen j\u00e4nnev\u00e4liss\u00e4. On asioita, joita on muistettava sukupolvesta toiseen. Mutta on my\u00f6s asioita, jotka onneksi unohdetaan. Muistaminen on voimavara. Muistot tekev\u00e4t meist\u00e4 omanlaisemme ihmisen. Yhteiset muistot liitt\u00e4v\u00e4t puolestaan yksil\u00f6t yhteen. Muistaminen yhdist\u00e4\u00e4 meit\u00e4 yhteis\u00f6ksi: t\u00e4llaisen … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[21],"class_list":["post-639","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/639","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=639"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/639\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4519,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/639\/revisions\/4519"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=639"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=639"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=639"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}