Parikanniemen lastenkoti 70 vuotta Ristiinassa -juhla<\/p>\n
Parikanniemen lastenkodin historia sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 lukemattomia kertomuksia ja uskomattomia el\u00e4m\u00e4ntarinoita. Lastenkodin vaiheet ovat samalla todistus Jumalan ihmeellisest\u00e4 johdatuksesta ja uskollisuudesta. Mieless\u00e4ni on vahvasti t\u00e4ss\u00e4 juhlassa kolme n\u00e4k\u00f6kohtaa.<\/p>\n
Pienten alkujen p\u00e4iv\u00e4<\/u><\/p>\n
\u201dSill\u00e4 kuka pit\u00e4\u00e4 halpana pienten alkujen p\u00e4iv\u00e4n\u201d kirjoitetaan edellisen raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen mukaan Sakarjan kirjassa (Sak. 4:10). Nykyisen raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen mukaan sama jae kuuluu: \u201dSe, joka ep\u00e4illen katseli vaatimatonta alkua, on iloitseva (n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n viimeisen kiven Serubbabelin k\u00e4dess\u00e4)\u201d.<\/p>\n
Parikanniemen orpokodin alku vuonna 1915 oli t\u00e4llainen pienten alkujen p\u00e4iv\u00e4. Vaatimattomista l\u00e4ht\u00f6kohdista kasvoi talvisotaan menness\u00e4 monille orvoille koti, josta voitiin iloita. Sotavuosien j\u00e4lkeen oltiin nollapisteess\u00e4. Vuonna 1944 lapset oli l\u00e4hetetty Ruotsiin ja orpokoti jouduttiin rauhanehtojen mukaisesti j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n Neuvostoliiton puolelle. On koskettavaa lukea siit\u00e4 uskonkamppailusta, jonka orpokodin menetys j\u00e4tti sen yst\u00e4ville ja varsinkin Edvard L\u00e4hdeniemelle. H\u00e4n oli erityisen paljon auttanut orpokodin rakentamisessa, uhrannut paljon varojaan ja toiminut kodin hallinnossa alusta l\u00e4htien. Miksi Jumala salli sellaisen v\u00e4\u00e4ryyden tapahtua, ett\u00e4 Parikanniemi oli j\u00e4\u00e4nyt uuden rajan vedossa vain muutaman kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n toiselle puolelle?<\/p>\n
Mutta Jumalan suunnitelmat ovat toisenlaiset kuin ihmisten ajatukset. Monien rukousten, kipuilujen ja etsinn\u00e4n j\u00e4lkeen toive uudesta orpokodista alkoi toteutua. Viiden vuoden hiljaiselon j\u00e4lkeen vuonna 1949 alkoi uusi ajanjakso Parikanniemen lastenkodin historiassa. Uusi paikka l\u00f6ytyi Ristiinasta.\u00a0 Kaikki n\u00e4ytti tuolloinkin pienten alkujen p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4. Mutta nyt viet\u00e4mme Parikanniemen lastenkodin Ristiinassa olon 70-vuotisjuhlaa. T\u00e4n\u00e4\u00e4n taaksep\u00e4in katsellessa on kiitoksen aika. Kiitollisina voimme ajatella kaikkia niit\u00e4, jotka pienten alkujen p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ovat saaneet aikaan nykyaikaisen ja arvostetun lastenkodin.<\/p>\n
Ensin Jumalan valtakuntaa<\/u><\/p>\n
\u201dEtsik\u00e4\u00e4 ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja h\u00e4nen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki t\u00e4m\u00e4kin.\u201d (Matt. 6:33). N\u00e4in Matteuksen evankeliumissa luvataan niille, jotka huolehtivat huomisen p\u00e4iv\u00e4n toimeentulosta. T\u00e4m\u00e4 asenne on vahva juonne siin\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4, jota uukuniemel\u00e4inen her\u00e4tysliike, orpokotiyhdistys ja my\u00f6hemmin Parikanniemis\u00e4\u00e4ti\u00f6 ovat tehneet.<\/p>\n
T\u00e4h\u00e4n liittyen kerron yhden muiston. Toimin Heinolan maaseurakunnan kappalaisena vuosina 1987-2001. Tuona aikana tutustuin Aili ja Ilmari Pitk\u00e4seen, jotka olivat j\u00e4\u00e4neet el\u00e4kkeelle Vanha-Tuusj\u00e4rven palvelukodista. Pitk\u00e4set asuivat Heinolassa ja usein tapasin heit\u00e4 joko seurakunnan tilaisuuksissa tai Vanha-Tuusj\u00e4rvell\u00e4. Jostain Ilmarin seurapuheesta j\u00e4i mieleeni h\u00e4nen ajatuksensa, ett\u00e4 kyll\u00e4 silloin jaksaa uskoa, kun on rahaa lompakossa ja viljaa laarissa, mutta ent\u00e4 silloin, kun kumpikin on tyhj\u00e4.<\/p>\n
Lastenkodin aloittaessa Ristiinassa Aili ja Ilmari Pitk\u00e4nen tulivat t\u00e4nne t\u00f6ihin ja palvelivat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuoteen 1952 saakka, jolloin he muuttivat Heinolan maalaiskuntaan vastaamaan Vanha-Tuusj\u00e4rven vanhustenkodista. Riemukseni l\u00f6ysin Jouko Jyrk\u00e4m\u00e4n kirjoittamasta kirjasta \u201dKuuliaisuuden tiell\u00e4\u201d (s 30) tutun seurapuheesta mieleeni j\u00e4\u00e4neen ajatuksen. Kirjassa on kuvaus Ilmari Pitk\u00e4sen kamppailusta siit\u00e4, voiko h\u00e4n l\u00e4hte\u00e4 Ristiinaan lastenkotiin t\u00f6ihin:<\/p>\n
\u201dKyll\u00e4h\u00e4n min\u00e4 silloin jaksan uskoa, kun on rahaa lompakossa ja viljaa laarissa, mutta ent\u00e4 jos ei niin olekaan, mietti Ilmari. Oikein syd\u00e4nt\u00e4 puristi, kun muistui mieleen, miten orpokodissa oli jouduttu el\u00e4m\u00e4\u00e4n jo aikanaan ennen sotia. Leiv\u00e4st\u00e4 ja s\u00e4rpimest\u00e4 oli usein ollut suuri pula ja Jumalaan luottaen, uskon varassa oli V\u00e4in\u00f6 Hoikan ja h\u00e4nen ty\u00f6tovereidensa pit\u00e4nyt vain menn\u00e4 eteenp\u00e4in. Aina oli apu oikeaan aikaan tullut, mutta jaksaisiko siihen luottaa nytkin. Asia painoi niin kovasti Ilmarin mielt\u00e4, ett\u00e4 hevonen oli pys\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 ja ment\u00e4v\u00e4 l\u00e4heiseen latoon rukoilemaan. Siell\u00e4 polvillaan h\u00e4n huokaili Herransa edess\u00e4: \u2019Voi Herra, minulla ei ole ollenkaan samanlaista uskoa kuin niill\u00e4, jotka aikaisemmin t\u00e4ss\u00e4 olivat. Jos meid\u00e4t sinne l\u00e4het\u00e4t, niin anna sellainen usko, ett\u00e4 jaksan rauhallisesti luottaa siihen, ett\u00e4 vaikka huomisen p\u00e4iv\u00e4n leiv\u00e4st\u00e4 ei olisi mit\u00e4\u00e4n tietoa, niin sin\u00e4 meid\u00e4t ruokit ja pid\u00e4t meist\u00e4 huolen\u2019.\u201d<\/p>\n
Parikanniemis\u00e4\u00e4ti\u00f6n ty\u00f6ss\u00e4 ja lastenkodin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on eletty todeksi Vapahtajamme kehotusta: \u201dEtsik\u00e4\u00e4 ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja h\u00e4nen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki t\u00e4m\u00e4kin.\u201d Seitsem\u00e4n vuosikymmenen taival osoittaa, kuinka Jumala pit\u00e4\u00e4 huolta. Siksi t\u00e4n\u00e4\u00e4n juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuuluu kiitos ennen kaikkea hyv\u00e4lle Jumalalle.<\/p>\n
Yhdelle n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4h\u00e4isimmist\u00e4 veljist\u00e4ni<\/u><\/p>\n
\u201dKaiken, mink\u00e4 te olette tehneet yhdelle n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4h\u00e4isimmist\u00e4 veljist\u00e4ni, sen te olette tehneet minulle.\u201d (Matt. 25:40). Jeesuksen sana muistuttaa hyvin konkreettisella tavalla l\u00e4himm\u00e4isenrakkaudesta ja sen kohdistumisesta erityisesti kaikkein heikoimpiin. T\u00e4llaista uskoa Parikanniemen lastenkodissa on eletty todeksi.<\/p>\n
Uukuniemel\u00e4iselle her\u00e4tysliikkeelle on tyypillist\u00e4 uskon ja rakkauden vahva yhteenkuuluvuus. Siksi liikkeess\u00e4 on hengellinen julistus ja sosiaalinen ty\u00f6 kulkeneet k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4. Pid\u00e4n arvokkaana sit\u00e4, ettei Parikanniemess\u00e4 piilotella kristillist\u00e4 taustaa. Viime vuosina moni kristillinen j\u00e4rjest\u00f6 ja yhdistys on katkonut juuriaan. Raamatullisia nimi\u00e4 on vaihdettu muodikkaisiin nykynimiin, s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 on poistettu maininta kristinuskosta, kristillisyys on vaihdettu sosiaalisuudeksi. Parikanniemen vahvuus on selke\u00e4 kristillinen arvopohja. Toivon, ett\u00e4 siit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n my\u00f6s tulevaisuudessa kiinni.<\/p>\n
Seitsem\u00e4n vuosikymmenen ajan Parikanniemen lastenkodissa on usko muuttunut rakkaudeksi. Koskettavaa oli lukea Teuvo V. Riikosen tuoreesta kirjasta Parikanniemen kasvattien kokemuksia. Kirjan nimi kiteytt\u00e4\u00e4 olennaisen: \u201dSe oli minulle koti\u201d. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4neet sadat lapset ja nuoret ovat saaneet osakseen rakkautta, rajoja ja rukousta. Se on tehnyt t\u00e4st\u00e4 paikasta kodin. Samalla on palveltu itse\u00e4\u00e4n Kristusta.\u00a0 \u201dKaiken, mink\u00e4 te olette tehneet yhdelle n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4h\u00e4isimmist\u00e4 veljist\u00e4ni, sen te olette tehneet minulle.\u201d<\/p>\n
Hyv\u00e4 Jumala Parikanniemen lastenkotia, sen asukkaita, henkil\u00f6kuntaa ja tukijoita runsaasti siunatkoon!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Parikanniemen lastenkoti 70 vuotta Ristiinassa -juhla Parikanniemen lastenkodin historia sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 lukemattomia kertomuksia ja uskomattomia el\u00e4m\u00e4ntarinoita. Lastenkodin vaiheet ovat samalla todistus Jumalan ihmeellisest\u00e4 johdatuksesta ja uskollisuudesta. Mieless\u00e4ni on vahvasti t\u00e4ss\u00e4 juhlassa kolme n\u00e4k\u00f6kohtaa. Pienten alkujen p\u00e4iv\u00e4 \u201dSill\u00e4 kuka pit\u00e4\u00e4 halpana pienten alkujen p\u00e4iv\u00e4n\u201d kirjoitetaan edellisen raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen mukaan Sakarjan kirjassa (Sak. 4:10). Nykyisen raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen mukaan sama jae … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[21],"class_list":["post-642","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/642","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=642"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/642\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4478,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/642\/revisions\/4478"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=642"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=642"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=642"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}