Kirkon kasvatuksen ja perheasiain neuvottelukunnan kokous<\/p>\n
Muina p\u00e4ivin\u00e4 piti ottaa lusikallinen kalanmaksa\u00f6ljy\u00e4, mutta lauantaina sai Sanasolia. Se maistui hyv\u00e4lt\u00e4, ainakin kalanmaksa\u00f6ljyyn verrattuna. Jouluaterialta sain kammon lanttulaatikkoa kohtaan, valitettavasti pelkoni on s\u00e4ilynyt aikuisik\u00e4\u00e4n asti eik\u00e4 lanttulaatikko viel\u00e4k\u00e4\u00e4n minulle maistu. Puolukkap\u00f6per\u00f6k\u00e4\u00e4n ei mennyt silloin alas, mutta siihen ruokalajiin en ole sen j\u00e4lkeen t\u00f6rm\u00e4nnytk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iset pikkupojan muistot lyhyest\u00e4 lastentarhakaudestani 1960-luvun alkupuolelta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t jostain syyst\u00e4 liittyv\u00e4n ruokailuun. Silloin ei tullut mieleenk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 my\u00f6hemmin saisin seurata p\u00e4iv\u00e4kotiel\u00e4m\u00e4\u00e4 lastentarhanopettajan puolisona, p\u00e4iv\u00e4hoitolasten is\u00e4n\u00e4 ja isois\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 viran puolesta kasvatuksen piispana. Vuosien mittaan arvostukseni suomalaista varhaiskasvatusta ja p\u00e4iv\u00e4kodeissa teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 kohtaan on kasvanut. Kun t\u00e4n\u00e4 vuonna Lastentarhanopettajaliitto t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 100 vuotta, on syyt\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 ty\u00f6st\u00e4, jota t\u00e4m\u00e4 ammattikunta on tehnyt ja tekee lasten ja sit\u00e4 kautta koko yhteiskunnan tulevaisuuden hyv\u00e4ksi. Toki saman kiitoksen ansaitsevat muutkin varhaiskasvatuksen piiriss\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4t.<\/p>\n
Minua on aina kiehtonut nimitys \u201dlastentarha\u201d. On oikeastaan harmi, ett\u00e4 se on poistettu, tosin ei p\u00e4iv\u00e4kotikaan mik\u00e4\u00e4n huono nimi ole. Uuden varhaiskasvatuslain my\u00f6t\u00e4 lastentarhanopettajan ammattinimike vaihtuu varhaiskasvatuksen opettajaksi. Muutos on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, mutta toivottavasti lastentarhan taustalla oleva kaunis ja pedagogisesti viisas ajattelu ei nimimuutosten katoa.<\/p>\n
Lastentarha-nimi liittyy ajatukseen kasvi- tai puutarhasta. Siell\u00e4 kasvaa pieni\u00e4 taimia, joiden hoidosta on pidett\u00e4v\u00e4 erityisen hyv\u00e4\u00e4 huolta. Kyse on siit\u00e4, ett\u00e4 lapsuuteen kuuluu kasvatus. Puutarhassa taimet kasvavat itse, mutta koko ajan niiden kasvusta huolehditaan, ohjataan ja tuetaan.<\/p>\n
Aristoteles totesi aikanaan, ett\u00e4 lapsi on vasta ihmisen mahdollisuus. Tarvitaan kasvatusta, jotta lapsesta tulisi ihminen. Ajatus on siin\u00e4 yksipuolinen, ett\u00e4 Aristoteles ei n\u00e4hnyt lapsessa viel\u00e4 ihmist\u00e4. Siin\u00e4 h\u00e4n taas oli oikeassa, ett\u00e4 ihminen lapsessa ei kasva eik\u00e4 kypsy ilman kasvatusta. Lapsen oikeuteen kuuluu saada hoivaa ja opetusta, siis taimitarhassa kasvamista, on tuo taimitarha sitten p\u00e4iv\u00e4koti tai oma koti.<\/p>\n
Suomalaisen lastentarhaty\u00f6n perustajiin kuuluva Hanna Rothman on sanonut, kuinka lastentarhanopettajan \u201dteht\u00e4v\u00e4 on enemm\u00e4n kasvattajan, vaalijan kuin opettajan ty\u00f6t\u00e4\u201d. Tietenk\u00e4\u00e4n kasvattaja ja opettaja eiv\u00e4t ole vastakohtia, p\u00e4in vastoin. Mutta luulenpa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Rothmanin ajatus on nyt ainakin yht\u00e4 ajankohtainen kuin mit\u00e4 se oli reilut sata vuotta sitten. Eik\u00e4 kasvattajia tarvita yksin yhteiskunnan kasvatusj\u00e4rjestelmiss\u00e4, vaan isien ja \u00e4itien olisi tajuttava t\u00e4m\u00e4\u00a0 t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Paras kasvattaja on terve perhe-el\u00e4m\u00e4, se ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kodissa on kunnossa. Siksi perheen ja my\u00f6s vanhempien keskin\u00e4isen suhteen hoitaminen on keskeinen osa kasvatusta. Vanhemmuutta ja kotien ehj\u00e4n\u00e4 pysymist\u00e4 on tuettava kaikin mahdollisin keinoin. On aika nostaa koetellut arvot avioliitosta, sitoutumisesta, palvelemisesta ja uskollisuudesta arvoonsa.<\/p>\n
Elisabeth Alander oli Hanna Rothmanin ohella toinen Suomen lastentarhatoiminnan uranuurtaja. Pohtiessaan vuosikymmenien yhteist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4\u00e4n Hanna Rothmanin kanssa lukemattomien lasten parissa – pienten taimien tarhassa \u2013 Elisabeth Alander kysyi: \u201dMit\u00e4 lienemme antaneet t\u00e4lle suurelle joukolle? Mit\u00e4 polkuja lienev\u00e4t kaikki nuo jalat sittemmin astelleet? Mill\u00e4 tavalla ovat ne taipumukset ja kyvyt, joita saimme olla mukana kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4, my\u00f6hemmin ilmenneet? Miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin on lastentarhan toiminta pystynyt antamaan n\u00e4ille taipumuksille ja kyvyille oikean suunnan?\u201d<\/p>\n
Alanderin pohdiskelu p\u00e4\u00e4ttyy n\u00f6yr\u00e4sti apostoli Paavalin sanoihin: \u201dNiin ei siis istuttaja ole mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.\u201d Jokainen kasvattaja on Jumalan ty\u00f6toveri, jolla on suuri teht\u00e4v\u00e4 ja vastuu. Kirkkovuodessa vietet\u00e4\u00e4n parhaillaan helluntaiaikaa. Se kertoo Pyh\u00e4n Hengest\u00e4, joka tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n keskell\u00e4mme. Kristittyin\u00e4 meill\u00e4 on etuoikeus muistaa: \u201dIstuttaja ei siis ole mit\u00e4\u00e4n, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kastelija, vaan kaikki on Jumalan k\u00e4dess\u00e4, h\u00e4n suo kasvun.\u201d<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kirkon kasvatuksen ja perheasiain neuvottelukunnan kokous Muina p\u00e4ivin\u00e4 piti ottaa lusikallinen kalanmaksa\u00f6ljy\u00e4, mutta lauantaina sai Sanasolia. Se maistui hyv\u00e4lt\u00e4, ainakin kalanmaksa\u00f6ljyyn verrattuna. Jouluaterialta sain kammon lanttulaatikkoa kohtaan, valitettavasti pelkoni on s\u00e4ilynyt aikuisik\u00e4\u00e4n asti eik\u00e4 lanttulaatikko viel\u00e4k\u00e4\u00e4n minulle maistu. Puolukkap\u00f6per\u00f6k\u00e4\u00e4n ei mennyt silloin alas, mutta siihen ruokalajiin en ole sen j\u00e4lkeen t\u00f6rm\u00e4nnytk\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iset pikkupojan muistot lyhyest\u00e4 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[21],"class_list":["post-643","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/643","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=643"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/643\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4456,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/643\/revisions\/4456"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=643"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=643"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=643"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}