Puhe Keski-Suomen miestenillassa 6.9.2019 J\u00e4ms\u00e4ss\u00e4<\/p>\n
Maaliskuussa 2019 julkistettiin YK:n teett\u00e4m\u00e4 onnellisuusraportti. Sen mukaan Suomi on maailman onnellisin maa toista vuotta per\u00e4kk\u00e4in. Kansainv\u00e4linen The World Happiness Report pist\u00e4\u00e4 kaikkiaan 156 maata j\u00e4rjestykseen onnellisuuden mukaan.<\/p>\n
Suomen kannalta tulos on rohkaiseva, vaikka luonnollisesti t\u00e4llaisiin kyselyihin sis\u00e4ltyy my\u00f6s omat tulkintaongelmansa. Onnellisuustutkimuksen l\u00e4ht\u00f6kohdat ovat hyvin l\u00e4nsimaisia. Tutkimuksen kriteereit\u00e4 ovat ihmisten oma onnellisuuskokemus sek\u00e4 maan bruttokansantuote, elini\u00e4n odote, yst\u00e4vyyssuhteet, hyv\u00e4ntekev\u00e4isyyteen k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4t rahat ja hallinnon korruptoitumattomuus sek\u00e4 vapaus p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 omista asioista. Kysy\u00e4 voi, miten j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 on laittaa maailman maita j\u00e4rjestykseen t\u00e4llaisilla perusteilla. Joka tapauksessa Suomi jatkaa listan k\u00e4rjess\u00e4 kasvattamalla entisest\u00e4\u00e4n eroa seuraaviin. Tutkimuksen mukaan Suomi on siis nyt maailman onnellisin maa merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 erolla muihin. Siit\u00e4 voimme olla iloisia ja kiitollisia \u2013 vai pit\u00e4isik\u00f6 sanoa, ett\u00e4 onnellisia.<\/p>\n
Yksitt\u00e4isen ihmisen kannalta on kuitenkin olennaista, olenko min\u00e4 onnellinen. L\u00e4ht\u00f6kohdat onnellisuuteen ovat maailman onnellisimmassa maassa monia muita maita paremmat, mutta pelkk\u00e4 tutkimustulos kansasta ei kerro, olenko min\u00e4 yksil\u00f6n\u00e4 onnellinen. Mik\u00e4 tekee minut onnelliseksi? Varmasti t\u00e4ss\u00e4kin miesten joukossa hyvin erilaiset asiat tekev\u00e4t meit\u00e4 onnellisiksi tai onnettomiksi.<\/p>\n
Anoppini on peruskoulun opettaja ja kertoi kerran vuosikymmenten takaisesta \u00e4idinkielen tunnista. H\u00e4n oli antanut oppilaille ainekirjoituksen aiheeksi \u201dOnni onnettomuudessa\u201d. Yksi oppilaista oli kirjoittanut vuolaasti, kuinka kyl\u00e4n kauppias, Onni nimelt\u00e4\u00e4n, oli ajanut autollaan kolarin. Teksti vastasi kyll\u00e4 otsikkoa, viel\u00e4p\u00e4 eritt\u00e4in konkreettisesti. Opettaja tosin oli tarkoittanut aihetta antaessaan v\u00e4h\u00e4n muuta. K\u00e4sit\u00e4mme ja koemme asiat eri tavoin, my\u00f6s onnen ja onnellisuuden. Siksi puhun t\u00e4n\u00e4 iltana henkil\u00f6kohtaisesti.<\/p>\n
Mik\u00e4 tekee minut onnelliseksi? Mukanani on kolme esinett\u00e4, jotka kertovat minun onneni l\u00e4hteist\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 eiv\u00e4t ole kaikki asiat, jotka tekev\u00e4t minut onnelliseksi. Mutta ehk\u00e4 ne ovat t\u00e4rkeimpi\u00e4, sill\u00e4 ne tulivat ensimm\u00e4isin\u00e4 mieleeni.<\/p>\n
Ensinn\u00e4 minulla on A5-kokoinen paperi, joka on ollut el\u00e4m\u00e4ni kannalta t\u00e4rke\u00e4. Paperi on osoitettu pastori Seppo Auvo Antero H\u00e4kkiselle ja se on p\u00e4iv\u00e4tty Mikkeliss\u00e4 9. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 maaliskuuta 1983. Tekstin\u00e4 on seuraava: Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli on t\u00e4n\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt Teid\u00e4t Imatran seurakunnan II virallisen apulaisen virkaan 9 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 maaliskuuta 1983 lukien.\u201d Allekirjoittajina ovat piispa Kalevi Toiviainen ja lainoppinut asessori Lauri Korkealaakso.<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 alkoi minun vakituinen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ni. T\u00e4st\u00e4 virkam\u00e4\u00e4r\u00e4yksest\u00e4 l\u00e4htien olen ollut ty\u00f6ss\u00e4, nyt jo yli 36 vuotta. Se on tuonut minulle ja perheelleni toimeentulon ja paljon el\u00e4m\u00e4nsis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Kyse on el\u00e4m\u00e4n jatkuvuudesta. Siihen kuuluu jokap\u00e4iv\u00e4inen toimeentulo ja se, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t perustarpeet tulevat tyydytetyiksi. Olen saanut olla terve ja tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, vaikka t\u00e4ss\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 on jo omat vaivansa ja pillereit\u00e4 on otettava p\u00e4ivitt\u00e4in.<\/p>\n
Ty\u00f6 ja toimeentulo tekev\u00e4t minut onnelliseksi, vaikka toki niihin liittyv\u00e4t omat kipuilunsa, v\u00e4lill\u00e4 hyvinkin suuret. Samalla ymm\u00e4rr\u00e4n hyvin, etteiv\u00e4t ty\u00f6 ja toimeentulo ole itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4. Moni mies on ty\u00f6t\u00e4 vailla tai uupuu t\u00f6ihins\u00e4, ei saa ty\u00f6st\u00e4\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 toimeentuloa tai kamppailee liiallisen ty\u00f6n tai ty\u00f6yhteis\u00f6n ongelmien kanssa tai terveydentila ei mahdollista ty\u00f6ntekoa. My\u00f6s yhteiskunnan, talouden, markkinoiden ja politiikan suuret muutokset v\u00e4hent\u00e4v\u00e4t ty\u00f6n- ja el\u00e4m\u00e4nhallinnan tunnetta. Ep\u00e4varmuus tulevaisuudesta murentaa hyvinvointia. Se my\u00f6s kuormittaa l\u00e4himpi\u00e4 ihmissuhteita.<\/p>\n
Teknisen ja taloudellisen muutoksen nopeus uhkaa talloa ihmiset jalkoihinsa. Tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 yksityisen ihmisen el\u00e4m\u00e4nhallinnan taito on t\u00e4m\u00e4n takia rajoittunut. Yksil\u00f6st\u00e4 on suorastaan tullut kasvottomien markkinavoimien, heng\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n muutoksen ja uusien rakenteiden pelinappula. Moni mies kokee itsens\u00e4 tarpeettomaksi tai riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n ja ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 yhteiskunnan jatkuvan muutoksen ja kasvavien vaatimusten edess\u00e4. Useiden kohdalla t\u00e4llainen kehitys merkitsee pelkoa, ep\u00e4varmuutta ja alituista huolenkantamista tulevaisuudesta.<\/p>\n
Huolenkantaminen ja huolehtiminen ovat el\u00e4m\u00e4n perusasioita. Mielisarjakuvani on Harald Hirmuinen. Olen leikellyt osuvia sarjakuvia lehdist\u00e4 kirjekuorellisen ja hyllyst\u00e4ni l\u00f6ytyy useampia Harald Hirmuisen albumeja. Kohtalonyhteytt\u00e4 koen siin\u00e4, ett\u00e4 Harald inhoaa maksaa – kuten min\u00e4kin. Yksi parhaita l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4ni Haraldin oivalluksia on tuon kunnon viikingin tunnuslause: ”El\u00e4m\u00e4 on p\u00e4\u00e4osaltaan sotaa ja taistelua ja joskus siihen sis\u00e4ltyy my\u00f6s vaikeampia aikoja.”<\/p>\n
Elet\u00e4\u00e4np\u00e4 nyt sitten Haraldin luokittelun mukaan ”sotaa ja taistelua” tai ”vaikeampia aikoja”, ihminen tarvitsee tietoisuuden el\u00e4m\u00e4n jatkuvuudesta. Ty\u00f6 kuuluu ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Olen kiitollinen ja onnellinen, ett\u00e4 ty\u00f6 tuo minulle toimeentulon. Samalla olen syv\u00e4sti tietoinen, ettei el\u00e4m\u00e4ni ja arvoni riipu ty\u00f6st\u00e4 tai sen puutteesta eik\u00e4 se yksin riit\u00e4 onnellisuuden takeeksi. Tarvitsen jotain enemm\u00e4n.<\/p>\n
Toiseksi minulla on vanhan Raamattuni v\u00e4liss\u00e4 kulkenut vuosikymmenet k\u00e4sin piirretty kortti. Sain sen hein\u00e4kuun puoliv\u00e4liss\u00e4 1980. Siin\u00e4 on etusivulle piirretty Tenavat-sarjakuvasta tuttu Ressu-koira. Sill\u00e4 on k\u00e4dess\u00e4\u00e4n sulkakyn\u00e4 ja paperi, jossa on kirjoitusta. Puhekuplassa on teksti: \u201dT\u00e4ss\u00e4 on lista ihmisist\u00e4, joista pid\u00e4n eniten.\u201d Kortin sis\u00e4sivulla on samainen Ressu tyytyv\u00e4inen ilme kasvoillaan ja lista k\u00e4dess\u00e4\u00e4n sek\u00e4 puhekuplan teksti: \u201dSinun nimesi on siin\u00e4 46 kertaa.\u201d Kortin takana on teksti: \u201dMantilta, ik\u00e4viss\u00e4 piirretty 15.7.1980.\u201d<\/p>\n
Muutaman kuukauden kuluttua kortin piirt\u00e4misest\u00e4 menimme piirt\u00e4j\u00e4n – Maria nimelt\u00e4\u00e4n -kanssa naimisiin. T\u00e4n\u00e4\u00e4n 6.9. siit\u00e4 tulee t\u00e4sm\u00e4lleen 39 vuotta. Viet\u00e4n siis kanssanne t\u00e4\u00e4ll\u00e4 J\u00e4ms\u00e4ss\u00e4 miesten illassa 39-vuotish\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4n iltaa. Ehkei t\u00e4m\u00e4 ole aivan parhain valinta h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4n illan ohjelmaksi!<\/p>\n
Yksi el\u00e4m\u00e4n peruskivi\u00e4 ovat l\u00e4heiset ihmiset, onhan meid\u00e4t luotu el\u00e4m\u00e4\u00e4n toistemme kanssa. Jo luomiskertomuksessa todetaan: \u201dEi ole ihmisen hyv\u00e4 olla yksin\u00e4\u00e4n.\u201d (1. Moos. 2:18). Etsimme ja kaipaamme yhteytt\u00e4. Siksi merkitt\u00e4vi\u00e4 onnellisuuden aiheita ovat ne l\u00e4himm\u00e4t ihmiset, joiden kanssa el\u00e4mme arkea. Puoliso, lapset ja heid\u00e4n perheens\u00e4, ty\u00f6toverit ja yst\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n
L\u00e4heiset ihmiset tuovat el\u00e4m\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4, jota jokainen kaipaa. Tarvitsen kokemusta siit\u00e4, ett\u00e4 olen t\u00e4rke\u00e4 ja merkityksellinen jollekin. T\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole automaatio eik\u00e4 itsest\u00e4\u00e4nselvyys. Arvelen meid\u00e4nkin joukossamme olevan monia miehi\u00e4, joiden kaipauksena on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yhteys toiseen ihmiseen; saada kokemus siit\u00e4, ett\u00e4 on olla merkityksellinen jollekin.<\/p>\n
Johanneksen evankeliumin 5. luvussa kerrotaan Jerusalemissa Lammasportin l\u00e4hell\u00e4 olevasta Betesdan altaasta. Sielt\u00e4 haettiin apua monenlaisiin vaivoihin. Betesdan altaan \u00e4\u00e4relle kokoontui sairaita, rampoja ja halvaantuneita toivoen paranemista. Heid\u00e4n joukossaan oli mies, joka on sairastanut 38 vuotta (Joh. 5:1-15). Sairautta ei kerrota, vain se, ett\u00e4 se on kest\u00e4nyt vuosia. Se on m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt h\u00e4nen paikkansa ihmisten joukossa ja tuonut h\u00e4net Betesdan altaalle.<\/p>\n
Minua puhuttelee t\u00e4ss\u00e4 Raamatun kertomuksessa miehen sanat Jeesukselle. Mies sanoo: \u201dMinulla ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka auttaisi minut altaaseen.\u201d Yll\u00e4tt\u00e4en h\u00e4n ei kerro sairaudestaan vaan sanoo: \u201dMinulla ei ole ket\u00e4\u00e4n.\u201d H\u00e4n kertoo yksin\u00e4isyydest\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4 ei ole ket\u00e4\u00e4n, joka olisi kiinnostunut h\u00e4nest\u00e4, ei ket\u00e4\u00e4n, jolle se, mit\u00e4 h\u00e4nelle tapahtuu, olisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4, jolle h\u00e4n olisi merkityksellinen.<\/p>\n
Yksin\u00e4isyytt\u00e4 raskaampaa taakkaa ei juuri ole. Monet Betesdan altaan ihmisten sairauksista on voitettu. Mutta yksin\u00e4isyys on nyt yht\u00e4 kipe\u00e4\u00e4 kuin se oli Betesdan altaalla. Kun nuorilta ja nuorilta aikuisilta kysyttiin, miten he m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t syrj\u00e4ytymisen, yksi vastaus oli: Syrj\u00e4ytyminen on yksin\u00e4isyytt\u00e4. Se on kokemus ulkopuolisuudesta. Samalla tavalla kokevat vanhukset. Radiossa k\u00f6yhyydest\u00e4 haastateltu vanhus sanoi: \u201dKaikkein kauheinta on se yksin\u00e4isyys.\u201d<\/p>\n
Kun Jeesus tuli Betesdan altaalle, h\u00e4nest\u00e4 kerrotaan ensimm\u00e4isen\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki miehen. Mies, jolla ei ollut ket\u00e4\u00e4n, jonka ohi kuljettiin ja joka aina ohitettiin, tuli n\u00e4hdyksi ja huomatuksi. Se oli k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4\u00e4. Jokainen ihminen tarvitsee sit\u00e4, ett\u00e4 joku n\u00e4kee h\u00e4net. Siit\u00e4 syntyy kokemus, ett\u00e4 en ole yhdentekev\u00e4, vaan ainutkertainen ihminen, arvokas, tunnistettu. El\u00e4m\u00e4ll\u00e4ni on merkitys. Se tekee onnelliseksi.<\/p>\n
Nykyisin puhutaan paljon syrj\u00e4ytymisen ehk\u00e4isyst\u00e4. Keinona voisi olla yksin\u00e4isyyden v\u00e4hent\u00e4minen. Siin\u00e4 voimme jokainen olla mukana. Yksikin toimiva ihmissuhde est\u00e4\u00e4 ulkopuolisuutta. Kenelle sin\u00e4 voit olla yst\u00e4v\u00e4n\u00e4? Kenet sin\u00e4 voit kutsua mukaan vaikka miesten iltaan? Kenelle sin\u00e4 voit v\u00e4litt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksyv\u00e4n katseen ja yst\u00e4v\u00e4llisen hymyn? Kenet sin\u00e4 voit t\u00e4n\u00e4 iltana tehd\u00e4 onnelliseksi?<\/p>\n
Jumalalle yksik\u00e4\u00e4n ihminen ei ole merkitykset\u00f6n tai turha. H\u00e4n lupaa meille sanassaan: \u201dHerra, Jumalasi, on sinun kanssasi, h\u00e4n on voimallinen, h\u00e4n auttaa. Sin\u00e4 olet h\u00e4nen ilonsa, rakkaudessaan h\u00e4n tekee sinut uudeksi, h\u00e4n iloitsee, h\u00e4n riemuitsee sinusta.\u201d (Sef. 3:17). T\u00e4m\u00e4 on syv\u00e4 onnellisuuden l\u00e4hde.<\/p>\n
Kolmanneksi minulla on vanha kahdenkymmenen pennin kolikko. Siihen liittyy sellainen muisto, jota en haluaisi muistaa. Olin silloin 7\u20138-vuotias koululainen.<\/p>\n
Kahdellakymmenell\u00e4 pennill\u00e4 sai kadun toisella puolella olevasta kaupasta halvimman karkkiaskin. Hedelm\u00e4karkkiaski ja salmiakkiaski maksoivat 20 penni\u00e4, v\u00e4h\u00e4n paremmat kuten Pax tai Leijona 25, Sisu 30 penni\u00e4, olivatpa jotkut viel\u00e4kin kalliimpia, kuten L\u00e4kerol tai peltirasiassa oleva Tervaleijona.<\/p>\n
Karkkia teki kovasti mieli, mutta kun ei ollut edes sit\u00e4 kaksikymmenpennist\u00e4. Kaverini Arin kanssa mietittiin, mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n. Joskus vietiin l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4mme pulloja kauppaan, mutta nyt ei ollut l\u00f6ytynyt pullojakaan. Sitten keksin.<\/p>\n
Is\u00e4n kirjoitusp\u00f6yd\u00e4n laatikossa oli pieni rasia. Sinne is\u00e4 oli laittanut talteen vanhoja rahoja. Tiesin, ett\u00e4 siell\u00e4 oli samanlaisia kolikoita. Tai eiv\u00e4t ne olleet ihan samanlaisia, niiss\u00e4 luki pennin tilalla markka. Mutta kun rahanuudistus oli tehnyt 20 markan kolikosta 20 pennin arvoisen, is\u00e4 oli laittanut n\u00e4it\u00e4 vanhoja kolikoita talteen. Tiesin, ett\u00e4 ne yh\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t kauppaan 20 pennin arvoisina.<\/p>\n
Varastin is\u00e4ni laatikosta rahan, menin kauppaan ja ostin 20 pennin hedelm\u00e4karkkiaskin, jaoin sen kaverini Arin kanssa ja s\u00f6imme karkit. Ne oli \u00e4kki\u00e4 sy\u00f6ty, mutta sitten tuli paha olo, ei karkeista, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 olin varastanut is\u00e4lt\u00e4ni. Ei kai is\u00e4 huomaisi, ett\u00e4 yksi kolikko puuttuu? Tai ei kai \u00e4iti ollut huomannut, mit\u00e4 olin tehnyt? Mutta mik\u00e4 pahinta, Jumala ainakin tiet\u00e4\u00e4 kaiken!<\/p>\n
Harmitti koko juttu, mit\u00e4 olinkaan mennyt tekem\u00e4\u00e4n. Vasta kun pitk\u00e4n ajan kuluttua sain kerrottua, mit\u00e4 olin tehnyt ja sain pyydetty\u00e4 anteeksi, oloni oli parempi. Anteeksisaaminen vapautti.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 surkea tapaus el\u00e4m\u00e4nhistoriastani vuosikymmenten takaa kertoo yhden onnellisen miehen salaisuuden. Se liittyy aivan kristillisen uskomme ytimeen.<\/p>\n
Nykyajalle on tyypillist\u00e4 hyv\u00e4\u2013paha -ulottuvuuden korostuminen oikea\u2013v\u00e4\u00e4r\u00e4 -ulottuvuuden kustannuksella. Kysymys onnellisuuden ja mielihyv\u00e4n tavoittelemisesta on hallitsevampi kuin kysymys oikeasta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Tavasta, jolla mielihyv\u00e4 tai omat p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t saavutetaan, ei ole niin v\u00e4li\u00e4. Kaikkia keinoja voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. T\u00e4rkeint\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan se, ettei j\u00e4\u00e4 kiinni, jos keinot eiv\u00e4t ole hyv\u00e4ksytt\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n
Jumalan laki ja k\u00e4skyt on tarkoitettu meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme suojelemiseksi. Joka ne rikkoo, rikkoo Jumalaa ja l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 vastaan. Samalla ihminen vahingoittaa omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ne eiv\u00e4t ole vanhanaikaisia ohjeita, vaan hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n neuvoja. Oikeassa ja v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ei ole kyse vain ihmisten v\u00e4lisist\u00e4 asioista, vaan vastuullisuudesta Jumalan edess\u00e4. Se joka on saanut rikkeens\u00e4 ja syntins\u00e4 anteeksi Jumalan ja ihmisten edess\u00e4, tiet\u00e4\u00e4, kuinka syv\u00e4lt\u00e4 vapauttava ja tervehdytt\u00e4v\u00e4 kokemus anteeksisaaminen on. Syntins\u00e4 anteeksi saanut on onnellinen mies.<\/p>\n
Psalmi 32 on yksi Raamatun niin sanotuista katumuspsalmeista. Siin\u00e4 psalmintekij\u00e4 k\u00e4rsii syntiens\u00e4 vuoksi. Rikkomukset Jumalaa ja ihmist\u00e4 kohtaan painavat ja ahdistavat. Ne ovat koko ajan mieless\u00e4 ja l\u00e4sn\u00e4. ”Niin kauan kuin min\u00e4 vaikenin synnist\u00e4ni, ruumiini riutui ja kuihtui. P\u00e4iv\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n min\u00e4 huusin tuskassani. \u00d6in ja p\u00e4ivin k\u00e4tesi painoi minua raskaana. Minun el\u00e4m\u00e4nvoimani haihtui niin kuin kosteus kes\u00e4n helteess\u00e4.” (Ps. 32:3-4). Synti aiheutti syyllisyyden ja ep\u00e4toivon. H\u00e4n oli syyllisyytens\u00e4 kiusaama, mutta samalla kykenem\u00e4t\u00f6n kohtaamaan Jumalan anteeksiantoa joko h\u00e4pe\u00e4n tai ylpeytens\u00e4 t\u00e4hden. Tilanne ei varmasti ole t\u00e4ysin vieras kenellek\u00e4\u00e4n meist\u00e4.<\/p>\n
Ratkaisu synnin aiheuttamaan ongelmaan oli olemassa: yksinkertaisesti katumus ja syntien avoin tunnustaminen Herralle. Psalminkirjoittaja sanoo: ”Min\u00e4 tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Min\u00e4 sanoin: ’Tunnustan syntini Herralle.'” (Ps. 32:5).<\/p>\n
Ja samassa hetkess\u00e4 Jumalan vapauttava armo toi vapautuksen: ”Sin\u00e4 annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.” (Ps. 32:5). Jumalan ehdoton anteeksianto vapautti kaikesta syyllisyydest\u00e4. Synnin taakka ja syyllisyyden syyt\u00f6kset saivat luvan v\u00e4isty\u00e4. Jumalan anteeksianto ei ole pelkk\u00e4 teologinen k\u00e4site vaan konkreettinen tapahtuma\u00a0ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.\u00a0Kyse on siit\u00e4, mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4n viikon Vanhan testamentin teksti sanoo: \u201dJoka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylk\u00e4\u00e4, saa armon.\u201d (Snl. 28:13).<\/p>\n
Anteeksiantoa seurasi helpotus ja kiitollisuus, ilo ja onni. ”Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua h\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eiv\u00e4t heihin ulotu. Sin\u00e4 olet minulle turvapaikka, sin\u00e4 varjelet minut vaarasta. Riemuhuudot kajahtavat ymp\u00e4rill\u00e4ni, kun sin\u00e4 autat ja pelastat.” (Ps. 32:6-7).<\/p>\n
Jos vertaa psalmin teksti\u00e4 muutaman jakeen takaisiin synkkiin tunnelmiin, ei tunnistaisi, ett\u00e4 psalmissa puhuu edelleen sama mies. Koettuaan Jumalan anteeksiannon psalmintekij\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 kulje p\u00e4\u00e4 painuksissa syyllisyytens\u00e4 riivaamana, vaan koko h\u00e4nen olemuksensa huokuu luottamusta Jumalaan ja kiitollisuutta h\u00e4nt\u00e4 kohtaan. H\u00e4n tahtoo rohkaista koko l\u00e4sn\u00e4 olevaa seurakuntaa seuraamaan h\u00e4nen esimerkki\u00e4\u00e4n ja l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n Herraa rukoillen anteeksiantoa osakseen. Ei siksi, ett\u00e4 niin pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, vaan siksi, ett\u00e4 siin\u00e4 on tie onnelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Psalmissa 32 t\u00e4m\u00e4 sanotaan n\u00e4in (autuas = onnellinen, onniteltava): ”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi h\u00e4nen synti\u00e4\u00e4n ja jonka syd\u00e4mess\u00e4 ei ole vilppi\u00e4.\u201d (Ps. 32:1-2). T\u00e4ss\u00e4 on syvin onnellisuuteni l\u00e4hde; Jumala, joka antaa kaikki syntini anteeksi. Jumalan armo ja rakkaus tuo tullessaan my\u00f6s luottamuksen ja toivon tulevaisuudesta.<\/p>\n
Onni on Jumalan luona, h\u00e4nen yhteydess\u00e4\u00e4n. Ei kukaan voi olla yht\u00e4 onnellinen kuin ihminen, joka tiet\u00e4\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n olevan vapaa kaikesta syyt\u00f6ksest\u00e4 ja pahuudesta Jumalan edess\u00e4. Siksi \u00e4l\u00e4 anna syyllisyyden tunteen, h\u00e4pe\u00e4n tai synnin est\u00e4\u00e4 sinua l\u00e4hestym\u00e4st\u00e4 Jumalaa ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen luotaan armahdusta ja t\u00e4ydellist\u00e4 anteeksiantoa.<\/p>\n
Hyv\u00e4t veljet. Kerroin olevani t\u00e4ss\u00e4 puheenvuorossa henkil\u00f6kohtainen. Mik\u00e4 tekee minut onnelliseksi? Minun onnellisuuteni juonteena on kokemus el\u00e4m\u00e4n jatkuvuudesta, jota ty\u00f6 ja toimeentulo varmistavat. Onnellisuuteni merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4 on kokemus el\u00e4m\u00e4n merkityksest\u00e4, jota l\u00e4heiset ihmiset v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t. Syvin onnellisuuteni l\u00e4hde on luottamus Jumalaan ja kokemus siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n armahtaa ja antaa anteeksi. Armahdettuna syntisen\u00e4 minulla on tulevaisuus ja toivo.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Puhe Keski-Suomen miestenillassa 6.9.2019 J\u00e4ms\u00e4ss\u00e4 Maaliskuussa 2019 julkistettiin YK:n teett\u00e4m\u00e4 onnellisuusraportti. Sen mukaan Suomi on maailman onnellisin maa toista vuotta per\u00e4kk\u00e4in. Kansainv\u00e4linen The World Happiness Report pist\u00e4\u00e4 kaikkiaan 156 maata j\u00e4rjestykseen onnellisuuden mukaan. Suomen kannalta tulos on rohkaiseva, vaikka luonnollisesti t\u00e4llaisiin kyselyihin sis\u00e4ltyy my\u00f6s omat tulkintaongelmansa. Onnellisuustutkimuksen l\u00e4ht\u00f6kohdat ovat hyvin l\u00e4nsimaisia. Tutkimuksen kriteereit\u00e4 ovat ihmisten … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[21],"class_list":["post-648","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/648","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=648"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/648\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4461,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/648\/revisions\/4461"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=648"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=648"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=648"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}