Puheenvuoro It\u00e4-Suomi rukoilee 10 vuotta -tilaisuudessa 14.9.2019 Oronmyllyll\u00e4 Parikkalassa<\/p>\n
Minulla on roomalaiskatolinen yst\u00e4v\u00e4, joka p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 viestins\u00e4 toivotukseen \u201drukouksin\u201d. Koska h\u00e4nen \u00e4idinkielens\u00e4 ei ole suomi, hyvin usein viestin lopussa lukee \u201drukouskin\u201d. Kun \u201drukouksin\u201d vaihtuu sanaan \u201drukouskin\u201d, merkitys muuttuu olennaisesti. Siit\u00e4 saa k\u00e4sityksen, ett\u00e4 kunhan kaikki muu on yritetty ja kokeiltu, muistakaa viel\u00e4 rukouskin. Mielikuva rukouksesta on v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4, jonkinlainen viimeinen oljenkorsi. Tosin yst\u00e4v\u00e4ni tuntien h\u00e4n ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa tarkoita t\u00e4t\u00e4, vaan todellakin ajatuksena on \u201drukouksin\u201d, sill\u00e4 h\u00e4nen rukousel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on katoliseen tapaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 ja aktiivista. Tarkoitus on sanoa, ett\u00e4 muistamme toisiamme rukouksin.<\/p>\n
Hauska kirjoitusvirhe on saanut minut pohtimaan rukousel\u00e4m\u00e4\u00e4. Onko meille k\u00e4ynyt niin, ett\u00e4 \u201drukouksin\u201d on muuttunut muotoon \u201drukouskin\u201d? Onko rukous meille toissijaista, ajan haaskausta tai jonkinlainen viimeinen h\u00e4t\u00e4vara, kun muut keinot eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 auta? Onko rukous meille v\u00e4kin\u00e4ist\u00e4 suoritusta Jumalan edess\u00e4, pakonomaista puurtamista ja omin voimin pinnistely\u00e4, kristityn velvollisuus?<\/p>\n
Niin oma kokemukseni kuin hengelliset opettajat kertovat kurinalaisuuden ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisyyden merkityksest\u00e4 rukousel\u00e4m\u00e4n hoitamisessa. Rukouksessa on itse asiassa kyse vaativasta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4, suorastaan ty\u00f6st\u00e4. N\u00e4in on ollut kautta kristillisen kirkon historian. Jo kirkkois\u00e4 Augustinus opetti: \u201dRukoile kuin ei mik\u00e4\u00e4n ty\u00f6 voisi auttaa. Tee ty\u00f6t\u00e4 kuin ei mik\u00e4\u00e4n rukous voisi auttaa.\u201d<\/p>\n
Rukous on kristittyjen erityinen teht\u00e4v\u00e4. \u201cYhteiskunnassa, joka tuntuu olevan t\u00e4ynn\u00e4 kaikkea polttavan t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja kiireellist\u00e4, rukous vaikuttaa luonnottomalta k\u00e4ytt\u00e4ytymistavalta. Perin pohjin asiaa tiedostamatta olemme suostuneet ajatustapaan, ett\u00e4 \u2018asioiden tekeminen\u2019 on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin rukoileminen ja ett\u00e4 rukous sopii sellaisiin hetkiin, jolloin meill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tekemist\u00e4.\u201d (Henri J.M. Nouwen). T\u00e4llainen ajattelu sopii kyll\u00e4 ajan henkeen, mutta ei kristilliseen uskoon.<\/p>\n
Rukous on kristityn jatkuva ja jokap\u00e4iv\u00e4inen teht\u00e4v\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Parikkalassa on hyv\u00e4 muistaa Sortavalan kappalaisen, her\u00e4tysliikejohtaja Henrik Renqvistin opetusta. H\u00e4n neuvoi rukoilemaan \u201dniin kuin vastatuuleen soutaissa tihi\u00e4sti ja kiinti\u00e4sti, muutoin ei p\u00e4\u00e4se tuulen p\u00e4\u00e4lle, maailman rakkaudesta Jumalan rakkauteen\u201d.<\/p>\n
Rukous on samalla lahja ja etuoikeus. \u201dRukous on ihmisen tapa olla ja el\u00e4\u00e4 Jumalan kasvojen edess\u00e4. Se on yht\u00e4 luonnollinen ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n hengelliselle el\u00e4m\u00e4lle kuin hengitys ruumiille. Jumala n\u00e4kee meid\u00e4t joka hetki, ja me voimme puhua h\u00e4nelle ja h\u00e4n meille.\u201d (Kristinoppi 42 Rukous).<\/p>\n
Aito rukous edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 me olemme Jumalan edess\u00e4 k\u00e4det auki, suojattomina ja tyhjin\u00e4. Se merkitsee katseen kohottamista pois itsest\u00e4 ja maailmasta kohti Jumalaa. N\u00e4in me julistamme sek\u00e4 itsellemme ett\u00e4 toisillemme, ett\u00e4 ilman Jumalaa me emme pysty mihink\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on vaikeaa sellaisessa \u201ctee se itse\u201d-uskonnollisuudessa, jossa ensin tehd\u00e4\u00e4n kaikki omin voimin ja vasta niiden loppuessa pannaan k\u00e4det ristiin. Jumalasta tulee silloin meid\u00e4n juoksupoikamme. Se on \u201drukouskin\u201d-kristillisyytt\u00e4.<\/p>\n
\u201cOpetuslapseus ei merkitse sit\u00e4, ett\u00e4 me k\u00e4yt\u00e4mme hyv\u00e4ksemme Jumalaa, kun emme en\u00e4\u00e4 pysty itse toimimaan. P\u00e4invastoin se merkitsee sen tunnustamista, ettemme pysty yht\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n, mutta ett\u00e4 Jumala voi tehd\u00e4 meid\u00e4n kauttamme mit\u00e4 tahansa. Jos olemme opetuslapsia, meid\u00e4n kaikki voimamme, toivomme, rohkeutemme ja luottamuksemme on pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Jumalassa. Siksi rukouksen on oltava el\u00e4m\u00e4mme ensimm\u00e4inen asia.\u201d (Henri J.M. Nouwen).<\/p>\n
T\u00e4llaiseen asennoitumiseen meit\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n opastetaan. Rukoukseen k\u00e4tkeytyv\u00e4 Jumalan suuri salaisuus ja siunaus odottavat rukoilijaa. Rukous on etuoikeus, ei velvollisuus; se on lahja, ei suoritus. T\u00e4n\u00e4\u00e4n kiit\u00e4n teit\u00e4 uskollisia rukoilijoita siit\u00e4, ett\u00e4 olette k\u00e4ytt\u00e4neet rukouksen lahjaa It\u00e4-Suomen ja it\u00e4suomalaisten hyv\u00e4ksi. Se on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja arvokkaampaa kuin ymm\u00e4rr\u00e4mmek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Sain muutama viikko sitten vahvan kokemuksen rukouksen merkityksest\u00e4. El\u00e4kkeell\u00e4 oleva Thaimaan l\u00e4hetti Anneli K\u00f6nni ja l\u00e4hetysaktiivi Marketta Eskelisen Lappeenrannasta olivat pyyt\u00e4neet mahdollisuutta tavata minut. Heill\u00e4 oli tuotavanaan piispalle lahja Thaimaasta. Lappeenrannan seurakunnilla on ollut Meij\u00e4n kyl\u00e4 Thaimaassa -projekti, jonka kautta on solmittu yhteyksi\u00e4. Tapaamisessa sain kuulla, ett\u00e4 Koillis-Thaimaassa Mukdahanissa ty\u00f6skentelev\u00e4 pastori Sim on pitk\u00e4\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4ni rukoillut puolestani. Emme ole koskaan tavanneet emmek\u00e4 tunne toisiamme. Nyt h\u00e4n halusi esirukousten lis\u00e4ksi l\u00e4hett\u00e4\u00e4 minulle lahjan, thaisilkist\u00e4 k\u00e4sintehdyn stolan.<\/p>\n
Uskollinen esirukoilija toisella puolella maapalloa ja Kristuksen ikeest\u00e4 muistuttava stola koskettivat minua syv\u00e4sti. T\u00e4m\u00e4 kaikki on minulle merkki uskovien yhteydest\u00e4, joka on pohjimmiltaan Pyh\u00e4n Hengen lahja. Yhteinen usko Jumalaan kannustaa. Voimme kantaa toisiamme rukouksessa, vaikka tuntemattomina ja toisella puolella maapalloa. Minua rohkaisee suunnattomasti tieto siit\u00e4, ett\u00e4 puolestani rukoillaan. My\u00f6s min\u00e4 saan rukoilla toisten ihmisten ja asioiden puolesta. Mieless\u00e4ni ovat apostoli Paavalin sanat: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 olko mist\u00e4\u00e4n huolissanne, vaan saattakaa aina se, mit\u00e4 tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiitt\u00e4en Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylitt\u00e4\u00e4 kaiken ymm\u00e4rryksen, varjelee teid\u00e4n syd\u00e4menne ja ajatuksenne, niin ett\u00e4 pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.\u201d (Fil. 4:6-7).<\/p>\n
Esirukous on tapa rakastaa toista ihmist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on yksi parhaita esirukouksesta kuulemiani m\u00e4\u00e4ritelmi\u00e4. Esirukous on tapa rakastaa toista ihmist\u00e4. Esirukouksessa painopiste siirtyy minusta ja tarpeistani toiseen ihmiseen ja h\u00e4nen tarpeisiinsa. En tuijota itseeni, vaan n\u00e4en toisen ihmisen ja samalla kohotan katseeni Jumalaan. Esirukouksen kautta astumme ulos itsest\u00e4mme. \u201dJumalan valtakunnan jatkuvassa ty\u00f6ss\u00e4 ei mik\u00e4\u00e4n ole niin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuin esirukous.\u201d (Richard Foster). Se on palveluteht\u00e4v\u00e4, johon jokainen kristitty on kutsuttu.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n iloitsen siit\u00e4, ett\u00e4 te olette jaksaneet uskollisesti hoitaa esirukousteht\u00e4v\u00e4\u00e4 vuosikymmenen ajan It\u00e4-Suomen puolesta. Se on merkki rakkaudesta ihmisi\u00e4 kohtaan ja uskollisuudesta Jumalaa kohtaan. Samanaikaisesti meit\u00e4 kantaa tietoisuus siit\u00e4, ettei esirukoilijaa j\u00e4tet\u00e4 yksin. Suuri esirukoilijamme tukee ja vahvistaa meit\u00e4. Paavali vakuuttaa: \u201dKristus on kuollut meid\u00e4n puolestamme, ja viel\u00e4 enemm\u00e4nkin: h\u00e4net on her\u00e4tetty kuolleista, h\u00e4n istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meid\u00e4n puolestamme.\u201d (Room. 8:34).<\/p>\n
Kristuksen rukoukset kannattelevat meid\u00e4n rukoilemistamme, kannustavat meit\u00e4 jatkamaan ja antavat toivon siit\u00e4, ett\u00e4 rukouksemme kuullaan. Kirkkois\u00e4 Augustinus kirjoittaa: \u201dRukous on sit\u00e4, ett\u00e4 puhutaan Jumalalle toisten onnen puolesta.\u201d Esirukous It\u00e4-Suomen ja it\u00e4suomalaisten puolesta on meille uskottu lahja ja teht\u00e4v\u00e4. Siksi \u201dpuhutaan Jumalalle toisten onnen puolesta\u201d. N\u00e4in kannamme vastuuta maamme ja kansamme, sen asukkaiden ja kaikkien ihmisten ajallisen onnen ja iankaikkisen hyv\u00e4n puolesta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Puheenvuoro It\u00e4-Suomi rukoilee 10 vuotta -tilaisuudessa 14.9.2019 Oronmyllyll\u00e4 Parikkalassa Minulla on roomalaiskatolinen yst\u00e4v\u00e4, joka p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 viestins\u00e4 toivotukseen \u201drukouksin\u201d. Koska h\u00e4nen \u00e4idinkielens\u00e4 ei ole suomi, hyvin usein viestin lopussa lukee \u201drukouskin\u201d. Kun \u201drukouksin\u201d vaihtuu sanaan \u201drukouskin\u201d, merkitys muuttuu olennaisesti. Siit\u00e4 saa k\u00e4sityksen, ett\u00e4 kunhan kaikki muu on yritetty ja kokeiltu, muistakaa viel\u00e4 rukouskin. Mielikuva rukouksesta on … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[21],"class_list":["post-651","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/651","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=651"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/651\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4185,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/651\/revisions\/4185"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=651"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=651"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=651"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}