Talvisodan syttymisen muistop\u00e4iv\u00e4n messu<\/p>\n
Meid\u00e4n tulee aina kiitt\u00e4\u00e4 Jumalaa teid\u00e4n vuoksenne, veljet. Siihen on t\u00e4ysi syy, koska teid\u00e4n uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yh\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyy teiss\u00e4 kaikissa. Me voimmekin ylpein\u00e4 kertoa Jumalan seurakunnissa teist\u00e4 ja teid\u00e4n kest\u00e4vyydest\u00e4nne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskell\u00e4 el\u00e4tte. Ne todistavat Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta, siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n hyv\u00e4ksyy teid\u00e4t valtakuntaansa, jonka vuoksi te nyt my\u00f6s k\u00e4rsitte. Jumala on oikeudenmukainen: h\u00e4n antaa teid\u00e4n ahdistajienne joutua ahdinkoon, mutta ahdistetut \u2013 niin teid\u00e4t kuin meid\u00e4tkin \u2013 h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 siit\u00e4, kun Herra Jeesus v\u00e4kevien enkeleittens\u00e4 kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskell\u00e4 ja rankaisee niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t tunne Jumalaa eiv\u00e4tk\u00e4 suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heid\u00e4n rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja h\u00e4nen voimansa kirkkaudesta, kun h\u00e4n tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saapuu ottamaan vastaan pyhiens\u00e4 kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen. (2. Tess. 1:3-10).<\/em><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 raamatunkohta toisen tessalonikalaiskirjeen ensimm\u00e4isest\u00e4 luvusta oli 80 vuotta sitten kyseisen viikon epistolateksti, tosin silloisen raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen paljon monimutkaisemmin ilmaistuna. Apostoli Paavali kiitt\u00e4\u00e4 siin\u00e4 Jumalaa tessalonikalaisten uskon ja rakkauden kasvamisesta kaikissa heid\u00e4n ahdistuksissaan. H\u00e4n lohduttaa heit\u00e4 viittaamalla Jumalan vanhurskaaseen tuomioon Kristuksen tulemisessa. Teksti luettiin tuomiosunnuntaina 26.11.1939 jumalanpalveluksissa kautta maan.<\/p>\n \u201dKaikessa rauhassa her\u00e4ttiin marraskuun 30. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Yleinen oli luulo, ettei sota syttyisi. Mutta se syttyi sittenkin. Noin yhdeks\u00e4n aikaan aamulla lensi ensin kaksi ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 sotilaskonetta hyvin alhaalla ja ne tulittivat konekiv\u00e4\u00e4reill\u00e4 sek\u00e4 pappilaa ett\u00e4 yleens\u00e4 kirkonseutua. Sek\u00e4 pappilan ett\u00e4 kirkon seiniss\u00e4 oli j\u00e4lki\u00e4 tulituksesta. Muuan kirkon akkunaruuduista sai py\u00f6re\u00e4n rei\u00e4n. Sota oli alkanut! Sin\u00e4 iltana kuitenkin pidin viel\u00e4 viimeisen hartaushetken Vesikkalan kyl\u00e4ss\u00e4 Johannes Virolaisen talossa. V\u00e4ke\u00e4 oli paljon, kuten tavallisestikin Muolaassa, kaikki olivat j\u00e4rkyttyneit\u00e4. Illan pimetess\u00e4 n\u00e4kyiv\u00e4t rajalta palavat kyl\u00e4t veripunaisina, tykkien ammukset piirsiv\u00e4t valojuovia, taivas punersi, rajalla paloi.<\/p>\n Ja siit\u00e4 se alkoi. Perjantaina vaelsivat pitk\u00e4t, pitk\u00e4t pakolaisjonot kirkonkyl\u00e4n l\u00e4pi. Hiljaisina he kulkivat: naisia, lapsia, vanhuksia, karjaa. Kukaan ei kysellyt mit\u00e4\u00e4n, kaikki t\u00e4m\u00e4 oli liian kauheata. Mieluummin pois kotiseudulta kuin vihollisen jalkoihin. Rajan kansan tuskien tie oli alkanut.\u201d (Selostuksia er\u00e4iden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1940. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin arkisto).<\/p>\n N\u00e4in kuvasi Muolaan kirkkoherra Toivo Rapeli tapahtumia marraskuun viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1939. Siit\u00e4 alkaneeseen 105 p\u00e4iv\u00e4n raskaaseen talvisotaan seurakuntalaisia oli ev\u00e4stetty my\u00f6s saarnatekstiksi valitsemillani toisen tessalonikalaiskirjeen sanoilla. Niiss\u00e4 on kaksi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 asiaa, jotka ovat ajankohtaisia my\u00f6s t\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Ensinn\u00e4 apostoli Paavali kiitt\u00e4\u00e4 seurakuntaa siit\u00e4, ett\u00e4 ahdingoissa ja vainoissa heid\u00e4n uskonsa ja rakkautensa on kasvanut. Seurakunta eli ahdistusten keskell\u00e4, mutta se sai heid\u00e4t turvautumaan Jumalaan. Vaikeudet my\u00f6s lis\u00e4siv\u00e4t heid\u00e4n keskin\u00e4ist\u00e4 rakkauttaan ja huolenpitoaan toisistaan. N\u00e4in k\u00e4vi my\u00f6s Suomen kansalle talvisodan aikana.<\/p>\n Talvisodan aikana kansamme rukoili ahkerasti. Kun omat voimat n\u00e4yttiv\u00e4t v\u00e4h\u00e4isilt\u00e4, yksil\u00f6in\u00e4 ja kansana turvauduttiin kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Talvisodan aikaisen presidentti Ky\u00f6sti Kallion kehotus rukoukseen on tunnettu. H\u00e4net muistetaan my\u00f6s joulusanoistaan Suomen armeijalle talvella 1939: ”Kehotan kaikkia, jotka t\u00e4n\u00e4 vakavana aikana palvelevat Is\u00e4nmaata, lukemaan Raamattua. Esi-is\u00e4mme ovat vuosisatojen kuluessa, sek\u00e4 ahdingossa, ett\u00e4 rauhan p\u00e4ivin\u00e4 ammentaneet siit\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja lohtua. Nykyhetken\u00e4 kansamme tarvitsee Jumalan Sanan uudesti luovaa voimaa, omaksukaamme n\u00f6yr\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4men uskolla sen siunaukset. \u00b4Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien h\u00e4pe\u00e4’ (Sananlaskut 14:34).” T\u00e4m\u00e4 on yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 muistutus meille nykyaikana.<\/p>\n Kristillisest\u00e4 uskosta kumpuava yhteinen arvopohja sai aikaan yhteenkuuluvuuden ja yksimielisyyden hengen. Mieleeni on j\u00e4\u00e4nyt vahvasti vuosikymmenen takaa veteraanitilaisuus, jossa puhui poikien ja veteraanien pappina tunnettu opetusneuvos, rovasti Pentti Tapio. Arvioidessaan Suomen selviytymist\u00e4 viime sodista h\u00e4n sanoi: \u201dPelastuimme, kun Jumala varjeli ja kaveria ei j\u00e4tetty.\u201d T\u00e4ss\u00e4 on yksinkertainen resepti kansamme tulevaisuutta varten.<\/p>\n Toiseksi apostoli Paavali muistuttaa Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Vaikka v\u00e4\u00e4ryys ja pahuus n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t saavan ylivoiman, niill\u00e4 ei ole lopullista valtaa t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Vaikka sodat ja v\u00e4kivalta tekev\u00e4t tuhoaan, ne eiv\u00e4t ole voittajia. Vaikka suuret ja voimakkaat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t valtaa, ne eiv\u00e4t omista tulevaisuutta. Pohjimmiltaan maailma on kaikkivaltiaan Jumalan k\u00e4siss\u00e4. Kerran kaikki paha saa tuomionsa.<\/p>\n Talvisota osoitti, ett\u00e4 miesylivoima tai aseiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei aina ratkaise. Pieni kansakunta kykenee puolustamaan itse\u00e4\u00e4n, jos kansa on yhten\u00e4inen. Siin\u00e4 on ratkaisevaa se opetus, jonka kansamme sai talvisodassa ja joka on kiteytetty k\u00e4sitteeseen talvisodan henki. T\u00e4t\u00e4 opetusta ei saa unohtaa, vaan pikemminkin vaalia ja muistaa! Is\u00e4nmaalla voi olla tulevaisuus vain, jos se on yksimielinen ja sis\u00e4isesti kest\u00e4v\u00e4. T\u00e4llainen oli Suomen kansa viime sotien aikana. Vain sellaisella kansalla on tulevaisuus.<\/p>\n Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. Saarnani alussa kuvasin Muolaan kirkkoherra Toivo Rapelin tuntemuksia talvisodan ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. \u201dRajan kansan tuskien tie oli alkanut.\u201d<\/p>\n Kymmenen vuotta my\u00f6hemmin, 2.12.1949 h\u00e4n kirjoitti sotavuosien kokemuksista: \u201dT\u00e4\u00e4ll\u00e4 maailmassa me olemme siirtov\u00e4ke\u00e4. Kiit\u00e4mme Jumalaa jokaisesta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jonka saimme olla Karjalassa ja rukoilemme Jumalaa joka p\u00e4iv\u00e4, ett\u00e4 H\u00e4n antaisi is\u00e4nmaallemme ja erityisesti Karjalalle uuden p\u00e4iv\u00e4n koittaa.<\/p>\n Muolaan seurakunnan kohtaloa ajatellen tulevat mieleen psalmin sanat: \u2019He harhailivat er\u00e4maassa, autiossa tiett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 maassa \u2026 Heid\u00e4n oli n\u00e4lk\u00e4 ja jano, heid\u00e4n sielunsa n\u00e4\u00e4ntyi heiss\u00e4. Mutta h\u00e4d\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 he huusivat Herraa, ja h\u00e4n pelasti heid\u00e4n ahdistuksistaan\u2019. Ps. 107:4-5.\u201d (Selostuksia er\u00e4iden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939-1940. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin arkisto).<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n kiteytyy yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 talvisodan alkamisen ahdistus ja toisaalta sen turva: \u201dH\u00e4d\u00e4ss\u00e4ns\u00e4 he huusivat Herraa, ja h\u00e4n pelasti heid\u00e4n ahdistuksistaan.\u201d T\u00e4ss\u00e4 on lupaus my\u00f6s meille t\u00e4m\u00e4n ajan sukupolvelle.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Talvisodan syttymisen muistop\u00e4iv\u00e4n messu Meid\u00e4n tulee aina kiitt\u00e4\u00e4 Jumalaa teid\u00e4n vuoksenne, veljet. Siihen on t\u00e4ysi syy, koska teid\u00e4n uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yh\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyy teiss\u00e4 kaikissa. Me voimmekin ylpein\u00e4 kertoa Jumalan seurakunnissa teist\u00e4 ja teid\u00e4n kest\u00e4vyydest\u00e4nne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskell\u00e4 el\u00e4tte. Ne todistavat Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta, siit\u00e4, … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[21],"class_list":["post-658","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/658","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=658"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/658\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4510,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/658\/revisions\/4510"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=658"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=658"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=658"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}