Lauritsalan kirkon 50-vuotisjuhlamessu<\/p>\n
Kun he l\u00e4hestyiv\u00e4t Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan \u00d6ljym\u00e4en rinteelle, Jeesus l\u00e4hetti edelt\u00e4 kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: \u201dMenk\u00e4\u00e4 tuolla n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n. Heti kun te tulette sinne, te n\u00e4ette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka sel\u00e4ss\u00e4 ei kukaan viel\u00e4 ole istunut. Ottakaa se siit\u00e4 ja tuokaa t\u00e4nne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, ett\u00e4 Herra tarvitsee sit\u00e4 mutta l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sen pian takaisin.\u201d Lauritsalan kirkko on lapsuuteni ja nuoruuteni kotikirkko. Kotini oli v\u00e4liaikaisessa kirkossa nykyisen seurakuntakodin kohdalla Hallituskadun puolella. Perheemme asui siin\u00e4 aina siihen saakka, kunnes ty\u00f6ntekij\u00f6ille rakennettu rivitalo valmistui. Nyt rivitalo on jo purettu kirkon pihapiirist\u00e4 pois.<\/p>\n Lauritsalan kirkon rakentamisen aikaan olin kymmenvuotias poika. Minulla ja kaverillani Arilla oli koivuun rakennettu maja suunnilleen nykyisen seurakuntakodin salin paikalla. Se oli aitiopaikka, josta pystyimme seuraamaan kirkon rakentamista. Oksia ja laudanp\u00e4tki\u00e4 oli tarjolla majatarpeiksi. Vasaran teimme s\u00e4hk\u00f6johdon suojaputkesta, jonka p\u00e4\u00e4h\u00e4n kiinnitimme \u201dmetallim\u00f6hk\u00e4leen\u201d. En tarkkaan tied\u00e4, mik\u00e4 se oli, ilmeisesti betonimuottien kiinnitykseen liittyv\u00e4 tarvike. Siin\u00e4 oli reik\u00e4, johon muovinen ohut putki sujahti hyvin ja suurella pultilla sen pystyi ruuvaamaan kiinni. Suuri pultin kanta oli kuin vasaran iskupinta. Sill\u00e4 pystyi nakuttelemaan pikkupoikien tarpeiksi.<\/p>\n Kerran rakennusty\u00f6maan ty\u00f6njohtaja tuli kyselem\u00e4\u00e4n, olimmeko ottaneet jotain ty\u00f6maalta, kun siell\u00e4 oli k\u00e4ynyt varkaita. Kerroimme, ett\u00e4 emme olleet ottaneet muuta kuin vasaratarvikkeet. Siihen ty\u00f6njohtaja totesi, ettei niit\u00e4k\u00e4\u00e4n olisi saanut ottaa, mutta antoi vasaran j\u00e4\u00e4d\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6mme ja asia oli sill\u00e4 kuitattu.<\/p>\n Kirkon peruskiven muuraus tapahtui 9.9.1968. Nyt piispana mielt\u00e4ni l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 tieto siit\u00e4, ett\u00e4 minulle rakkaan kirkon perustuksessa on teksti, jossa kiitet\u00e4\u00e4n tuomiokapitulia: \u201dKaikille, jotka my\u00f6t\u00e4vaikuttivat kirkkosuunnitelman edist\u00e4miseen ja rakennusty\u00f6n alulle saattamiseen osoitetaan parhaat kiitokset, erityisesti tuomiokapitulille, joka erinomaisella tavalla tuki ja rohkaisi hanketta eteenp\u00e4in viet\u00e4ess\u00e4.\u201d (Veli-Valio Kaukovaara: Kanavaseurakunnasta teollisuusseurakunnaksi, s 134).<\/p>\n Vasta paljon my\u00f6hemmin olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt, kuinka suuria ponnistuksia vaadittiin Lauritsalan nuoressa seurakunnassa tarvittavien toimitilojen hankkimiseksi. Vuosikymmeness\u00e4 rakennettiin kirkkoherranvirasto ja kirkkoherran pappila, viranhaltijoiden rivitalo, Lepoharjun kappeli, kunnostettiin kappalaisen pappila ja Tuosan kes\u00e4koti sek\u00e4 rakennettiin sinne hirsisauna ja hankittiin viel\u00e4 kaksi huoneistoa ty\u00f6ntekij\u00f6iden asunnoiksi. Sitten lopuksi saatiin seurakunnalle oma kirkko. Edellisten sukupolvien ty\u00f6lle on syyt\u00e4 antaa kiitos ja tunnustus.<\/p>\n Kirkon valmistuttua ensimm\u00e4inen jumalanpalvelus pidettiin ensimm\u00e4isen\u00e4 adventtina 1969. Kirkon vihki k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n paria viikkoa my\u00f6hemmin 14.12.1969 piispa Osmo Alaja. Silloista 1960-luvun kirkkokriittisyytt\u00e4 ajatellen piispa sanoi vihki\u00e4ispuheessaan sanat, jotka ovat totta my\u00f6s nykyaikana: \u201dNimenomaan juuri nyt, jolloin kielteisyys on meill\u00e4kin \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin koskaan aikaisemmin, jokainen uusi kirkko on tulkittava uudeksi tunnustautumiseksi niihin arvoihin, jotka ovat ilmaistavissa sanoilla \u2019usko, toivo, rakkaus\u2019. Sukupolvi, joka rakentaa kirkon, ei liioin siten lausu vain omaa uskontunnustustaan. Se huolehtii siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 my\u00f6s tulevissa polvissa olisi uskon kannattelemaa, toivon siivitt\u00e4m\u00e4\u00e4 ja rakkauden l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4\u00e4.\u201d (Osmo Alaja: Sanat, sanotut ajallansa, s 69).<\/p>\n Yh\u00e4 edelleen t\u00e4m\u00e4 kirkko julistaa lauritsalalaisille jo pelk\u00e4ll\u00e4 olemassaolollaan kristinuskon perusarvoja, jotka kiteytyv\u00e4t sanoihin usko, toivo, rakkaus. T\u00e4st\u00e4 Lauritsalassa saadaan t\u00e4n\u00e4\u00e4n iloita ja kiitt\u00e4\u00e4. Samalla kyse on teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 huolehtia siit\u00e4, ett\u00e4 \u201del\u00e4m\u00e4 my\u00f6s tulevissa polvissa olisi uskon kannattelemaa, toivon siivitt\u00e4m\u00e4\u00e4 ja rakkauden l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4\u00e4.\u201d Tehk\u00e4\u00e4 jatkuvasti ty\u00f6t\u00e4 kristillisen kasvatuksen ja opetuksen hyv\u00e4ksi. Juurruttakaa lapsia ja nuoria seurakunnan yhteyteen ja Jumalan armon osallisuuteen. Kutsukaa heit\u00e4 uskon osallisuuteen. Vain n\u00e4in toimimalla Lauritsalan seurakunnalla on tulevaisuus.<\/p>\n Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. Lauritsalan kirkon ensimm\u00e4isest\u00e4 jumalanpalveluksesta on kulunut viisi vuosikymment\u00e4. Varmaan min\u00e4kin olen ollut silloin mukana, suntion poikana vaikka kolehtia ker\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4, kuten usein tapahtui. Silloinkin luettiin adventin evankeliumi ja kuultiin kirkkokuoron laulama hoosianna. Tai kenties jo silloin se laulettiin yhdess\u00e4, kuten viime vuosikymmenin\u00e4 on tullut tavaksi.<\/p>\n Viisikymment\u00e4 vuotta on t\u00e4ss\u00e4 kirkossa laulettu \u201dHoosianna\u201d. Tuo sana on oikeastaan rukous, sill\u00e4 se merkitsee: Herra auta ja pelasta. Se on ihmisen perusrukous. Tarvitsemme Jumalan apua ja pelastusta. El\u00e4m\u00e4n monenlaisten ahdistusten ja huolten, taakkojen ja syntien painamina kaipaamme Herran apua ja pelastusta. Kristityn etuoikeus on tuoda asiansa ja koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Jumalan eteen ja pyyt\u00e4\u00e4 \u201dhoosianna\u201d, Herra auta ja pelasta.<\/p>\n Yksi yksityiskohta Lauritsalan kirkossa kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 olemme ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4 ja syntisi\u00e4, mutta juuri sellaisina saamme tulla hyv\u00e4n Jumalan luo pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen apuaan ja pelastustaan. Alttarin takana n\u00e4kyy betonivalussa virhe. Valuvirhe syntyi, kun juuri kriittiseen aikaan tuli s\u00e4hk\u00f6katko.<\/p>\n Vanhat kirkonrakentajat tekiv\u00e4t usein tarkoituksella jonkin virheen ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4. He ajattelivat, ett\u00e4 vain Jumala on t\u00e4ydellinen. T\u00e4m\u00e4 syv\u00e4 teologinen ajatus tulee esille my\u00f6s Lauritsalan kirkossa. Betonin valuvirhe kertoo, ett\u00e4 me ihmiset olemme vajavaisia ja puutteellisia. Juuri siksi tarvitsemme Jumalaa ja voimme turvautua h\u00e4neen. Siksi tarvitsemme my\u00f6s kirkkorakennusta. Vikojen ja virheiden alainen seurakunta voi t\u00e4ss\u00e4 kirkossa tulla alttarin \u00e4\u00e4reen Herran armahdettavaksi ja kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen hyvyytt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Lauritsalan kirkon 50-vuotisjuhlamessu Kun he l\u00e4hestyiv\u00e4t Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan \u00d6ljym\u00e4en rinteelle, Jeesus l\u00e4hetti edelt\u00e4 kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: \u201dMenk\u00e4\u00e4 tuolla n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n. Heti kun te tulette sinne, te n\u00e4ette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka sel\u00e4ss\u00e4 ei kukaan viel\u00e4 ole istunut. Ottakaa se siit\u00e4 ja tuokaa t\u00e4nne. Jos joku kysyy, miksi te niin … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[21],"class_list":["post-659","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/659","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=659"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/659\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4515,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/659\/revisions\/4515"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=659"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=659"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=659"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nOpetuslapset l\u00e4htiv\u00e4t ja l\u00f6ysiv\u00e4t varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyiv\u00e4t: \u201dMit\u00e4 te oikein teette? Miksi te viette varsan?\u201d He vastasivat niin kuin Jeesus oli k\u00e4skenyt, ja heid\u00e4n annettiin menn\u00e4. He toivat varsan Jeesukselle ja heittiv\u00e4t vaatteitaan sen selk\u00e4\u00e4n, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittiv\u00e4t vaatteitaan tielle, toiset taas lehvi\u00e4, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat h\u00e4nen edell\u00e4\u00e4n ja per\u00e4ss\u00e4\u00e4n, huusivat:
\n– Hoosianna!
\nSiunattu olkoon h\u00e4n, joka tulee Herran nimess\u00e4!
\nSiunattu is\u00e4mme Daavidin valtakunta,
\njoka nyt tulee!
\nHoosianna korkeuksissa! \u00a0<\/em>(Mark. 11: 1-10<\/em>).<\/p>\n