\u201dOli 6 p\u00e4iv\u00e4 alkamassa olimme Pet\u00e4j\u00e4saaressa. Kello kuuten tienossa aamulla alotti ryss\u00e4 hirvitt\u00e4v\u00e4n tykki tulen jota kesti yht\u00e4 mittaa kello 12 saakka p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Sitte se alko hy\u00f6k\u00e4t\u00e4. Me pitimme puoliamme aina kello 16 saakka. Mutta sitten t\u00e4yty meit\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 saari surullisin seurauksin. Toivoa ei ollut kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n pelastumisesta mutta Jumalaan luottaen yritimme. Salmi oli 1800 m leve\u00e4 ja kirkas p\u00e4iv\u00e4 ja tuli hirvitt\u00e4v\u00e4. Veljenne ei pel\u00e4nnyt kuolemaa h\u00e4n sano ett\u00e4 se on niin sallittu jos sekin osaksi tulee. J\u00e4tetty\u00e4mme saaren meit\u00e4n ryhm\u00e4st\u00e4mme kaatu useita. Teit\u00e4n veljenne kaatu my\u00f6s noin 100 metri\u00e4 rannasta.\u201d<\/p>\n
N\u00e4in kirjoitti Hannes Pitk\u00e4nen Juankoskelta kirjeess\u00e4\u00e4n Martta Pentik\u00e4iselle, joka oli tiedustellut nilsi\u00e4l\u00e4isen veljens\u00e4 Kaukon viime vaiheista. Kauko Jaffet Pentik\u00e4inen oli vaimoni Marian set\u00e4, siis is\u00e4n veli. H\u00e4nen ruumistaan ei koskaan l\u00f6ydetty. Samoin j\u00e4i l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 moni muukin sankarivainaja. Pet\u00e4j\u00e4saaren tapahtumat 80 vuotta sitten koskettavat l\u00e4heisesti my\u00f6s minua ja perhett\u00e4ni.<\/p>\n
Maaliskuun kuudes p\u00e4iv\u00e4 1940 oli talvisodan verisin p\u00e4iv\u00e4. Silloin kaatui 816 suomalaista sotilasta. Sen on korkein tappioluku talvisodan aikana, eik\u00e4 jatkosodassakaan ollut sen korkeampaa p\u00e4iv\u00e4kohtaista miestappiota. Laatokan Pet\u00e4j\u00e4saaressa kaatui JR 35:n 6. komppanian miehi\u00e4 per\u00e4ti 118, vain kymmenen pelastui. N\u00e4ist\u00e4 118 kaatuneesta rantasalmelaisia oli 46 ja nilsi\u00e4l\u00e4isi\u00e4 23. T\u00e4h\u00e4n joukkoon kuuluu mainitsemani Kauko Pentik\u00e4inen. H\u00e4nen vaiheisiinsa liittyy koskettava yksityiskohta.<\/p>\n
Kauko Pentik\u00e4inen oli joutunut Pet\u00e4j\u00e4saaressa tapaturmaan, jossa h\u00e4n oli polttanut jalkansa. H\u00e4n oli siksi mantereella saamassa hoitoa jalkaansa ja toipumassa vammastaan. H\u00e4nen t\u00e4tins\u00e4 Hanna Kokkonen (os. Pentik\u00e4inen) kirjoitti muistokirjoituksessa veljenpojastaan: \u201dMuistan, miten urhoollisen kirjeen kirjoitit serkullesi. Sanoit kirjeess\u00e4si: Saisin jalkani palamisen vuoksi viel\u00e4 sairaslomaa, mutta en tahdo, menen rintamalle. Se oli Herran tahto varmaan niin. Vaan muutamia p\u00e4ivi\u00e4 kirjeesi j\u00e4lkeen aivan yll\u00e4tyksen\u00e4 saapuikin suruviesti, ett\u00e4 olet kaatunut sankarina Pet\u00e4j\u00e4saaren taistelussa is\u00e4nmaan ja meid\u00e4n puolestamme. Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa henkens\u00e4 yst\u00e4viens\u00e4 edest\u00e4.\u201d<\/p>\n
T\u00e4llainen tinkim\u00e4t\u00f6n vastuun kantaminen, velvollisuudentunto ja yhteenkuuluvuus aseveljien kesken koskettaa. Ilman t\u00e4llaista asennoitumista ei Pet\u00e4j\u00e4saaressa olisi kestetty eik\u00e4 ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 talvisodasta selvitty. Sodissamme taistelleet olivat mukana henkens\u00e4 uhalla. Joidenkin osaksi tuli my\u00f6s menett\u00e4\u00e4 henkens\u00e4, kaatua. Laatokan Koirinojan lahden saarissa taistelleet asettivat henkens\u00e4 alttiiksi. Kansan s\u00e4ilyminen vapaana ja itsen\u00e4isen\u00e4 ajoi omien p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien, jopa oman hengen s\u00e4\u00e4stymisen edelle. Se tulee vahvasti esille monissa Pet\u00e4j\u00e4saaren taisteluihin liittyviss\u00e4 kertomuksissa. Talvisodassa taisteltiin kodin, uskonnon ja is\u00e4nmaan puolesta.<\/p>\n
Suomalaisten arvomaailmassa min\u00e4keskeiset ja mielihyv\u00e4\u00e4 korostavat arvot ovat nousseet viime vuosikymmenin\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kehitys n\u00e4kyy kaikkialla yhteiskunnassamme. Yleisin vastuunkantaja on nykyisin etunimelt\u00e4\u00e4n \u201djoku\u201d ja sukunimelt\u00e4\u00e4n \u201dmuu\u201d. Veteraanisukupolvien esimerkki velvoittaa nykysukupolvea toisenlaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n: asettamaan yhteinen etu oman edelle, yhteiset p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t omien pyrkimysten edelle. Pet\u00e4j\u00e4saaren sotilaiden esikuvallisuus korostaa yhteenkuuluvuutta ja vastuun kantamista toinen toisistamme ja yhteiskunnastamme.<\/p>\n
Pet\u00e4j\u00e4saaren tapahtumat kahdeksan vuosikymment\u00e4 sitten kertovat, ett\u00e4 maamme vapaus on ostettu sodissa kaatuneiden rohkeuden hinnalla. Se nostaa esille syv\u00e4n kiitollisuuden heit\u00e4 kohtaan. Samalla se velvoittaa meit\u00e4 ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n sen maan puolesta, jonka takia he kuolivat. Jokainen, joka rakentaa maatamme, kunnioittaa sankarivainajia. Heid\u00e4n muistonsa vaaliminen kutsuu ty\u00f6h\u00f6n rauhan puolesta. Teht\u00e4v\u00e4mme on rakentaa luottamusta, yst\u00e4vyytt\u00e4 ja yhteytt\u00e4 ihmisten ja kansojen kesken.<\/p>\n
Pet\u00e4j\u00e4saaren taistelu on kaikessa j\u00e4rkytt\u00e4vyydess\u00e4\u00e4n osoitus uskosta Jumalaan. Kun k\u00e4vin saaressa vuonna 2013, en voinut kuin ihmetell\u00e4, miten kukaan ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 on voinut s\u00e4ily\u00e4 sellaisella kalliosaarella hengiss\u00e4. Ammusten sirpaleet yh\u00e4 rapisivat keng\u00e4npohjissa. Kallioisella saarella ei juuri ollut suojapaikkaa. Lis\u00e4ksi talvisodan olosuhteet olivat hirvitt\u00e4v\u00e4n ankarat.<\/p>\n
\u00c4\u00e4rimm\u00e4isen h\u00e4d\u00e4n ja ep\u00e4toivon keskell\u00e4 Pet\u00e4j\u00e4saaressa taistelleille ei j\u00e4\u00e4nyt muuta kuin luottamus Jumalaan, vaikka v\u00e4lill\u00e4 tuntui, ett\u00e4 Jumalakin oli heid\u00e4t unohtanut. Hannes Pitk\u00e4sen kirjeess\u00e4 se tulee esille yksinkertaisen koruttomasti: \u201dKaikkivaltiaaseen turvautuen veljenne niin kuin me toisetkin astuimme noita julman vihollisen kuolemaa ja h\u00e4vityst\u00e4 lietsovia ter\u00e4skitoja kohten. \u2026 Toivoa ei ollut kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n pelastumisesta mutta Jumalaan luottaen yritimme.\u201d Inhimillisen ep\u00e4toivon keskell\u00e4 j\u00e4i vain toivo Jumalasta ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen luonaan taivaassa. Tieto t\u00e4st\u00e4 lohdutti my\u00f6s omaisia surussa ja menetyksess\u00e4.<\/p>\n
Pet\u00e4j\u00e4saaren taistelijoita kantoi toivottomuudenkin keskell\u00e4 usko Jumalaan, kun muuta turvaa ei en\u00e4\u00e4 ollut. Se on meille vahva viesti turvautua ja luottaa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Sen varassa kansamme on selviytynyt ja jaksanut. H\u00e4nen varaansa me saamme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 niin oman kuin kansamme el\u00e4m\u00e4n ja tulevaisuuden.<\/p>\n
Pet\u00e4j\u00e4saaren historia kertoo meille rohkeudesta ja uskosta. Sen opetusta meid\u00e4n on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuunnella ja seurata.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
\u201dOli 6 p\u00e4iv\u00e4 alkamassa olimme Pet\u00e4j\u00e4saaressa. Kello kuuten tienossa aamulla alotti ryss\u00e4 hirvitt\u00e4v\u00e4n tykki tulen jota kesti yht\u00e4 mittaa kello 12 saakka p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Sitte se alko hy\u00f6k\u00e4t\u00e4. Me pitimme puoliamme aina kello 16 saakka. Mutta sitten t\u00e4yty meit\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 saari surullisin seurauksin. Toivoa ei ollut kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n pelastumisesta mutta Jumalaan luottaen yritimme. Salmi oli 1800 m … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[20],"class_list":["post-667","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-20"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/667","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=667"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/667\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4476,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/667\/revisions\/4476"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=667"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=667"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=667"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}