Puheenvuoro Suomen hautaustoiminnan keskusliiton koulutusp\u00e4ivill\u00e4 10.3.2020 Lahdessa<\/p>\n
\u201dEmme kuole kuten ennen.\u201d N\u00e4in otsikoi toimittaja Veli-Pekka Lehtonen kolumninsa Helsingin Sanomissa tammikuussa (23.1.) 2020. H\u00e4n kirjoitti, kuinka sosiaalinen media on muuttanut kuolemasta puhumisen tapaa.<\/p>\n
\u201dSome on muuttanut tapaa, miten kuolemasta puhutaan. Emme kuole kuten ennen. Kuolema n\u00e4kyy p\u00e4ivityksiss\u00e4 samoin kuin syntym\u00e4, koulunk\u00e4ynti, avioliitto, lemmikit ja ravintolaillat. Samalla surusta ja kuolemapuheesta on tullut julkisempaa ja aavistuksen keve\u00e4mp\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n
\u201dSome on muuttanut my\u00f6s kuoleman symboleja. Ristin on usein korvannut kirjainyhdistelm\u00e4 RIP. Ennen kirkolla oli l\u00e4hes yksinoikeus kuolemaan. Valokuvauksen alkuaikoina kuolleita ikuistettiin arkussa ja netin alkuh\u00e4m\u00e4riss\u00e4 perustettiin virtuaalisia hautausmaita. Ylikansallisiin somemedioihin siirtynyt sureminen vie kirkosta taas yht\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4.\u201d[1]<\/a><\/p>\n Veli-Pekka Lehtosen havainto ei koske ainoastaan sosiaalista mediaa. Kuolemiseen ja hautaukseen liittyv\u00e4t perinteet ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovat muutoksessa. Tosin hautaustoimessa muutokset tapahtuvat muita yhteiskunnan osa-alueita hitaammin. Itse asiassa hautaustoimi on hiljainen, huomiota her\u00e4tt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja perinteisiin nojautuva toimiala. Samanaikaisesti se on jatkuvasti ajankohtainen. Kuolema ja hautaus koskettaa jokaista ihmist\u00e4 jossakin vaiheessa joko oman tai yleisemmin omaisten hautauksen suunnittelun yhteydess\u00e4.<\/p>\n Perinteisiin sitoutuneisuudestaan huolimatta hautaustoimi muuttuu jatkuvasti. Esimerkiksi ymp\u00e4rist\u00f6kysymykset ja hautaustilan riitt\u00e4vyys edellytt\u00e4v\u00e4t asioiden uudelleen ajattelua. My\u00f6s hautauskulttuuri on kohdannut Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana merkitt\u00e4vi\u00e4 muutoksia. T\u00e4m\u00e4 on seurausta sek\u00e4 uskonnollisen kent\u00e4n ett\u00e4 kulttuuristen tapojen moninaistumisesta, jotka heijastuvat my\u00f6s erilaisten hautaustapojen ja -toiveiden lis\u00e4\u00e4ntymiseen. Lis\u00e4ksi tuhkauksen yleistyminen sek\u00e4 kiinnostus perinteisten hautaustapojen ja vainajan muistamisen sijaan persoonallisemmasta hautaustavasta ja sen j\u00e4lkeisest\u00e4 vainajan muistamisesta muuttavat hautauskulttuuria.[2]<\/a><\/p>\n Seuraavassa pohdin kolmea hautaan siunaamisen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n liittyv\u00e4\u00e4 asiaa, jotka ovat eri tavoin \u201dputkahtaneet piispan p\u00f6yd\u00e4lle\u201d. Ne kertovat kuolemaan ja hautaukseen liittyv\u00e4st\u00e4 muutoksesta, mutta my\u00f6s siit\u00e4, millaisiin kysymyksiin kirkko joutuu ottamaan kantaa. Tarkastelun\u00e4k\u00f6kulmani on luonnollisesti teologinen. Arvioin esille nostamiani kysymyksi\u00e4 kirkon uskosta ja traditiosta k\u00e4sin.<\/p>\n Hautausk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t yleens\u00e4 ja kristillisen hautaan siunaamisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t erityisesti kertovat siit\u00e4, mihin uskomme, mit\u00e4 pid\u00e4mme t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 ja mihin mielemme on suuntautunut. Siksi hautaan siunaamisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t eiv\u00e4t ole vain sattumalta syntyneet, vaan niihin on jokin perusteltu syy.<\/p>\n Vanhan teologisen periaatteen mukaan rukouksen laki on uskon laki (lex orandi est lex credendi). Se, miten uskot, n\u00e4kyy siin\u00e4, miten rukoilet. Ja toisin p\u00e4in: Rukous vaikuttaa siihen, miten uskot.\u00a0Pohjimmiltaan kristillinen hautaan siunaaminen on rukousta, viipymist\u00e4 Herran edess\u00e4, turvautumista h\u00e4neen ja vainajan j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 Jumalan k\u00e4siin.<\/p>\n Ruumiin vai tuhkan siunaaminen<\/u><\/p>\n \u201dKuolema merkitsee jokaiselle yhteis\u00f6lle ongelmaa, sill\u00e4 vainaja el\u00e4vien keskell\u00e4 on aina ongelma. Jokaisen yhteis\u00f6n on aina pit\u00e4nyt ratkaista t\u00e4m\u00e4 ongelma tavalla tai toisella \u2013 sek\u00e4 yksil\u00f6n ett\u00e4 yhteis\u00f6n kohdalla. Kuolema ei uhkaa vain yksitt\u00e4isi\u00e4 ihmisi\u00e4 vaan koko yhteis\u00f6\u00e4.\u201d[3]<\/a><\/p>\n N\u00e4in aloittaa v\u00e4it\u00f6skirjansa \u201dViimeinen matka, toimintatutkimus kirkollisen hautauskent\u00e4n professiostruktuurista\u201d teologian tohtori Tapani Er\u00e4maja. H\u00e4nen mukaansa kaikkina aikoina on yhteis\u00f6iss\u00e4 laadittu s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4ytymistapoja, jotka liittyv\u00e4t kuolemaan ja vainajiin. Erilaiset myytit ja riitit, teologiset ja filosofiset selitykset, maagiset toiminnat, runo ja taide ovat koettaneet v\u00e4hent\u00e4\u00e4 ihmisen kuoleman edess\u00e4 kokemaa uhkaa. Kuoleman edess\u00e4 ihminen on aina kaivannut my\u00f6s selityst\u00e4 ja vastausta h\u00e4nt\u00e4 suurempiin kysymyksiins\u00e4.[4]<\/a><\/p>\n Kuolleen ruumiin olemassaolo on ensimm\u00e4inen ongelma, sill\u00e4 ruumiista on pakko p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon jo aivan terveydellisist\u00e4kin syist\u00e4. Kulttuureista ja my\u00f6s ulkoisista olosuhteista riippuen ovat ruumiiden h\u00e4vitystavat vaihdelleet. Ruumis on voitu haudata tai polttaa, upottaa jokeen tai mereen tai j\u00e4tt\u00e4\u00e4 petoel\u00e4imille. Yhteis\u00f6n sosiaaliset normit m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t sen, mik\u00e4 on ruumis ja miten ruumiin kanssa tulee toimia. Ruumiin k\u00e4sittelyst\u00e4 s\u00e4\u00e4detyt normit eiv\u00e4t suinkaan aina perustu vain hygieenisiin syihin. T\u00e4st\u00e4 ovat osoituksena hautauksiin liittyvien riittien yleismaailmallisuus. Riittien eri vaiheet ja monimutkainenkin sis\u00e4lt\u00f6 eiv\u00e4t suinkaan selity pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n terveydellisill\u00e4 seikoilla.[5]<\/a><\/p>\n Syksyll\u00e4 2019 nousi yll\u00e4tt\u00e4en julkisuuteen kysymys vainajan tuhkan siunaamisesta ruumiin sijasta. Siis kyse on siit\u00e4, ett\u00e4 ennen hautaan siunaamista olisi vainaja jo poltettu ja siunaustoimitus olisi tuhkauksen j\u00e4lkeen. Useat lehdet (mm. Keski-Uusimaa, Etel\u00e4-Suomen Sanomat, Keskisuomalainen) uutisoivat, ett\u00e4 asiassa olisi muka kirkossa erimielisyytt\u00e4. Iltalehti otsikoi Keski-Uusimaan juttuun vedoten: \u201dK-U: Kirkossa raju kiista \u2013 osa papeista kielt\u00e4ytyy siunaamasta tuhkattua vainajaa\u201d (Iltalehti 3.11.2019). Asiasta ulosmitattiin raflaavasti kaikki mahdollinen: \u201dOsa papeista ei siunaa tuhkattua vainajaa \u2013 lukijat kertovat j\u00e4rkytyksest\u00e4\u00e4n: \u2019Kirkko kielt\u00e4ytyi siunaamasta \u00e4iti\u00e4ni\u2019\u201d (Iltalehti 3.11.2019). Min\u00e4 en tunnista t\u00e4llaista tilannetta kirkossa lainkaan. Asiasta annetut ohjeet ovat selke\u00e4t ja joustavat.<\/p>\n Kirkollisten toimitusten oppaan mukaan hautaan siunaaminen tapahtuu ennen tuhkausta, mutta jos ”painavat syyt puoltavat p\u00e4invastaista menettely\u00e4, ei siihen ole estett\u00e4”.[6]<\/a> Piispainkokous on viimeksi syyskuussa 2017 k\u00e4sitellyt tuhkan siunaamista. Se ei tehnyt muutosta yleiseen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, mutta tarkensi ohjeistusta.[7]<\/a><\/p>\n Ensinn\u00e4 painavat syyt voivat liitty\u00e4 maantieteellisest\u00e4 et\u00e4isyydest\u00e4 johtuvaan vainajan kohtuuttoman pitk\u00e4\u00e4n kuljetusmatkaan. T\u00e4m\u00e4 voi koskea niin kotimaassa kuin ulkomailla kuollutta.<\/p>\n Toiseksi painavana syyn\u00e4 voi olla terveyshaittojen ehk\u00e4iseminen, kuten esimerkiksi silloin, kun kyseess\u00e4 on pitk\u00e4\u00e4n kuolleena ollut vainaja tai pel\u00e4t\u00e4\u00e4n tartuntavaaraa.<\/p>\n Kolmanneksi mainitaan \u201dmuut painavat tapauskohtaiset syyt\u201d. N\u00e4it\u00e4 on vaikea m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 tarkasti.<\/p>\n Miksi kristilliset kirkot pit\u00e4v\u00e4t vainajan ruumiin siunaamista ensisijaisena verrattuna tuhkan siunaamiseen? T\u00e4h\u00e4n on useita syit\u00e4.<\/p>\n Kristillisen perinteen mukaan vainaja siunataan hautaan ennen mahdollista my\u00f6hemmin tapahtuvaa tuhkausta. Symbolisesti vainajan ruumiin l\u00e4sn\u00e4olo korostaa yl\u00f6snousemususkoa. Alkukirkon aikana kristityt poikkesivat pakanallisesta polttohautauskulttuurista siunaamalla vainajien ruumiit ja hautaamalla ne polttamisen sijasta. Hauta on lepopaikka ennen yl\u00f6snousemusta ja el\u00e4m\u00e4n lopullista t\u00e4yttymyst\u00e4. Esikuvana on Jeesuksen hautaaminen ja kuolleista nouseminen. N\u00e4in hautaustapa julistaa yl\u00f6snousemuksen todellisuutta.<\/p>\n Kyse on my\u00f6s vainajan ruumiin kunnioittamisesta ja arvostamisesta. Ihmisen ruumis on kuolleenakin Jumalan luomus. Uskontunnustuksen mukaan uskomme ruumiin yl\u00f6snousemukseen. Hautaan siunaamisen tapa ilment\u00e4\u00e4 uskoa koko ihmisen yl\u00f6snousemukseen.<\/p>\n Nykyaika karttaa kuolemaa. Minun ik\u00e4polveni isovanhemmista on s\u00e4ilynyt kuvia, joissa vainaja on avonaisessa arkussa ja surevat l\u00e4heiset ovat kokoontuneet arkun ymp\u00e4rille. Siihen aikaan oli tavallista sekin, ett\u00e4 ihminen kuoli omassa kodissaan. Nyky\u00e4\u00e4n suurin osa kuolemista tapahtuu sairaaloissa tai hoitokodeissa. Yh\u00e4 useampi ilmaisee toiveen voida kuolla omassa kodissaan. Saattokodeissa omaiset voivat viipy\u00e4 vainajan luona ja sanoa j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iset. Omaisten toivoessa voi sairaalapappi toimittaa rukoushetken, saattohartauden.<\/p>\n Tuhkan siunaaminen liittyy osaltaan t\u00e4h\u00e4n kuoleman karttamisen ilmapiiriin. Englantilainen antropologi Geoffrey Corer on jopa v\u00e4itt\u00e4nyt, ett\u00e4 polttohautauksen lis\u00e4\u00e4ntyminen l\u00e4nsimaissa on esimerkki ihmisen pyrkimyksest\u00e4 hallita kuolemaa. Haudan kultti on korvautunut muistokultilla, joka tapahtuu kotona. Hautausmaiden julkinen kuoleman esill\u00e4 pit\u00e4minen on siirtynyt yksityiseen muistamiseen.[8]<\/a><\/p>\n Tapani Er\u00e4majan mukaan tuhkahautausta ei ole kirkossamme viel\u00e4 ajateltu loppuun saakka. Arkun merkityst\u00e4 tuhkauksessa ei kirkossa ole hautausrituaalien yhteydess\u00e4 mietitty kunnolla. Tuhkaamisen teologinen pohdinta on ollut my\u00f6s hyvin v\u00e4h\u00e4ist\u00e4. Teologista keskustelua siit\u00e4, voisiko hautaan siunaamisen toimittaa siten, ett\u00e4 vainaja on jo tuhkattu, ja l\u00e4sn\u00e4 on vain tuhkauurna, ei juuri ole k\u00e4yty.[9]<\/a> \u2013 Edell\u00e4 olen k\u00e4ynyt juuri t\u00e4t\u00e4 teologista keskustelua. Sen tarve on ilmeinen.<\/p>\n Seurakunnat ovat edist\u00e4neet tuhkausta taloudellisten syiden vuoksi, koska uurnahautausmaa voidaan rakentaa hyvin edullisesti. Usein perusteluna tuodaan esille my\u00f6s tilakysymys; hautausmaitten laajentamisen rajat tulevat esteeksi. T\u00e4m\u00e4n varjoon on j\u00e4\u00e4nyt tuhkausk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n laajempi rituaalinen pohdinta. Olisi siis tarpeen tehd\u00e4 kattava selvitys maamme seurakuntien tuhkausk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 ja laatia ohjeita seurakuntia varten.[10]<\/a><\/p>\n Kirkon vuosisataisen kokemuksen mukaan on sielunhoidollisesti perusteltua, ett\u00e4 vainajan ruumis on konkreettisesti l\u00e4sn\u00e4 siunaustilaisuudessa. T\u00e4m\u00e4 tulee kauniilla tavalla esille ortodoksisessa hautaan siunaamisessa. Ortodoksisen perinteen mukaan vainajan siunaus toimitetaan arkku avoinna. H\u00e4n on omaistensa ja rakkaittensa ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 viimeisen kerran n\u00e4kyv\u00e4sti mukana. Siunauksen j\u00e4lkeen omaiset ja l\u00e4heiset j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t viel\u00e4 j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iset avoimen arkun \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n Kuolema, kuolemaan liittyv\u00e4t riitit ja suru ovat aina olleet hyvin herkki\u00e4 ja vaikeasti k\u00e4sitelt\u00e4vi\u00e4 aiheita. Kaikkialla maailmassa uskonnollisten yhteis\u00f6jen t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on olla ihmisten tukena silloin, kun joku yhteis\u00f6n j\u00e4sen kuolee. Kaikilta omaisten kanssa tekemisiss\u00e4 olevilta ty\u00f6ntekij\u00f6ilt\u00e4 vaaditaan pastoraalista ja sielunhoidollista l\u00e4hestymist\u00e4. Hautaustavat tukevat osaltaan ihmist\u00e4 kuoleman edess\u00e4. Vanhat traditiot sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t viisautta, joka kantaa meid\u00e4nkin sukupolveamme. Olipa hautaan siunaamisen tapa mik\u00e4 tahansa, t\u00e4rkeint\u00e4 on muistaa, ett\u00e4 Luoja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 omansa. H\u00e4nelle kukaan ei ole hukassa.<\/p>\n Seremoniaton hautaus<\/u><\/p>\n Ruotsin televisio uutisoi kes\u00e4ll\u00e4 2019 (SVT 12.8.2019), ett\u00e4 Ruotsissa yleistyy nopeasti seremoniaton hautaus. Uutisen mukaan nykyisin Ruotsissa miltei 10 prosenttia vainajista haudataan ilman mink\u00e4\u00e4nlaisia seremonioita. Kun reilut kymmenen vuotta sitten alle 2 prosenttia vainajista haudattiin ilman seremoniaa, nyt luku l\u00e4hentelee jo 8 prosenttia. Paikallisesti luku voi olla jo 10 prosenttia. Luvuissa ei ole mukana niit\u00e4 ihmisi\u00e4, joilla ei ole omaisia, sill\u00e4 heille j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n kunnan tai kirkon puolesta hautajaisseremonia. Luvuissa ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mukana uskonnottomia hautajaisia, sill\u00e4 silloinkin on kyseess\u00e4 hautajaisseremonia.[11]<\/a><\/p>\n Uutisessa haastatellun hautaustoimistoyritt\u00e4j\u00e4 Jan Hokkasen mukaan syy kehitykseen on, ettei omaisilla ole aikaa j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 hautajaisia. Toinen syy on se, ett\u00e4 halutaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 mahdollisimman v\u00e4h\u00e4ll\u00e4.[12]<\/a><\/p>\n \u201dP\u00e4\u00e4st\u00e4 v\u00e4h\u00e4ll\u00e4\u201d \u2013 siis ostetaan palvelut, samoin kuin kodin siivous tai auton peseminen. Taustalla lienee ajatus p\u00e4\u00e4st\u00e4 samalla ilman pelkoa, omien hankalien tunteitten kohtaamista. Jokainen kuolema ja jokaiset hautajaiset pakottavat miettim\u00e4\u00e4n omaa kuolemaamme. Milloin on minun vuoroni?<\/p>\n Minulla ei ole tietoa siit\u00e4, onko seremoniaton hautaus yleistynyt my\u00f6s Suomessa. Sen sijaan se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 minussa teologina ainakin kaksi kysymyst\u00e4.<\/p>\n Ensinn\u00e4 mit\u00e4 hautaus ilman mink\u00e4\u00e4nlaista seremoniaa kertoo ihmisarvosta?<\/p>\n \u201dHerra, ymm\u00e4rr\u00e4th\u00e4n, ei heill\u00e4 ole aikaa?\u201d Emmek\u00f6 me aina l\u00f6yd\u00e4 aikaa asialle, jota pid\u00e4mme t\u00e4rke\u00e4n\u00e4? Samoin l\u00f6yd\u00e4mme aikaa rakkaan ihmisen tapaamiseen. Jos esteeksi sanotaan ajanpuute, eik\u00f6 silloin ole kyse siit\u00e4, ett\u00e4 emme halua, ett\u00e4 emme v\u00e4lit\u00e4. V\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys kertoo rakkaudettomuudesta.<\/p>\n Perheen ja suvun ihmissuhteet eiv\u00e4t aina ole kovin l\u00e4heisi\u00e4. Suhde vainajaan voi olla niin kaukainen, ett\u00e4 h\u00e4nen kuolemansa ei tunnu mitenk\u00e4\u00e4n koskettavan. Eik\u00f6 silloin ole syyt\u00e4 kysy\u00e4, mik\u00e4 on minun velvollisuuteni?<\/p>\n Suomalainen on osannut kunnioittaa vainajia. Siit\u00e4 kertoo sotiemme historia: sodassa kaatuneet tuotiin kotiin ja haudattiin oman paikkakunnan kirkkomaahan. Siit\u00e4 kertoo my\u00f6s tapa, jolla Suomessa otettiin vastaan Kaakkois-Aasian tsunamissa vuonna 2004 kuolleet.<\/p>\n Ven\u00e4l\u00e4inen filosofi Andrei Demitshevin mukaan \u201dihminen on hautaava olento\u201d. Kuolemaan valmistaminen ja kuolleista huolehtiminen ovat kuuluneet ihmiskunnan kulttuuriin alusta alkaen, kuten on pystytty arkeologisissa kaivauksissa hautal\u00f6yd\u00f6in osoittamaan. Hautaustavat ovat vaihdelleet eri aikoina, mutta yhteist\u00e4 on ollut jonkinlainen j\u00e4rjestelm\u00e4, jolla kuolleista on huolehdittu. Se on ollut merkki ihmisarvosta.[13]<\/a><\/p>\n Kristillinen seurakunta on alusta l\u00e4htien pit\u00e4nyt huolta kuolevista ja kuolleista. T\u00e4m\u00e4 toiminta on noussut rakkauden kaksoisk\u00e4skyst\u00e4 k\u00e4sin \u2013 l\u00e4himm\u00e4iselle teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 rakkaudentekona. My\u00f6s kuolemansa j\u00e4lkeen seurakunnan j\u00e4senet ovat yh\u00e4 kuuluneet seurakunnan yhteyteen. L\u00e4ht\u00f6kohtana on ollut se, ett\u00e4 Jumala on el\u00e4vien ja kuolleiden Jumala, ja Jumalalle kaikki el\u00e4v\u00e4t. Eik\u00e4 kristillinen seurakunta ole j\u00e4tt\u00e4nyt omaisiakaan yksin surunsa keskelle, vaan on ymp\u00e4r\u00f6inyt heid\u00e4tkin evankeliumin lohdutuksella.[14]<\/a><\/p>\n Ranskalainen sosiaalihistorioitsija Philippe Ari\u00e8s on todennut kunniallisen hautauksen olleen 1500-luvulta l\u00e4htien kaikkien hautausten periaatteena. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi siin\u00e4, ett\u00e4 hautauksiin osallistui niin oma l\u00e4hisuku kuin naapurit ja kyl\u00e4l\u00e4isetkin. Kunniallinen hautaus velvoitti jonkun joka talosta osallistumaan hautaukseen. Jokaiselle sukulaiselle ja naapurille uskottiin oma, hautaukseen liittyv\u00e4 teht\u00e4v\u00e4, kuten vainajan peseminen, kuolinvaatteisiin pukeminen, kutsun vieminen naapureille, itkij\u00e4t jne. V\u00e4hitellen l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4 1900-lukua n\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4t alkavat yhdisty\u00e4. Teht\u00e4vien v\u00e4heneminen ja ammatillistuminen on muuttanut hautauskulttuuria suuresti.[15]<\/a><\/p>\n Viel\u00e4 1800-luvun alussa oli kuolevan ymp\u00e4rill\u00e4 aikamoista tungosta. Kuolinvuoteen \u00e4\u00e4reen kokoontui paljon ihmisi\u00e4. Joka tapauksessa koko suurperhe oli koolla kuolevan luona, lapset mukaan lukien. Kuoleman edell\u00e4 oli valmistavia toimia, joissa perheenj\u00e4senill\u00e4 oli teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4, samoin kuolevalla itsell\u00e4\u00e4n. Yhteiskunnan muuttuessa, suurperheiden hajotessa ja v\u00e4est\u00f6n muuttaessa yh\u00e4 enemm\u00e4n kaupunkeihin my\u00f6s hautauskulttuuri koki muutoksen. Omaiset ja yst\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 olleetkaan p\u00e4\u00e4asiallisia toimijoita ja hautausrituaalin subjekteja, vaan heid\u00e4n tilalleen astuivat ammattimaiset toimijat. Surevista tuli hautauspalveluiden ostajia, asiakkaita. Hautaus ei en\u00e4\u00e4 ollut olennainen yst\u00e4vyyteen ja naapuruuteen liittyv\u00e4, kristillist\u00e4 luottamusta ilmaiseva yhteiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4 rakkauden osoitus vaan yh\u00e4 enemm\u00e4n virallisesti m\u00e4\u00e4ritelty instituutio. Yhteiskunnan individualisoituminen on merkinnyt my\u00f6s yksil\u00f6n irrottautumista historiallisista siteist\u00e4 ja niist\u00e4 perinteist\u00e4, jotka ennen antoivat h\u00e4nelle turvan toimintatapoineen ja normeineen kuoleman edess\u00e4.[16]<\/a> Onko t\u00e4m\u00e4n kehityksen huippuna Ruotsissa yleistyv\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, ett\u00e4 vainaja haudataan mahdollisimman pian ilman mit\u00e4\u00e4n seremonioita?<\/p>\n Toiseksi mit\u00e4 seremoniaton hautaus vaikuttaa ihmisen mahdollisuuteen surra ja k\u00e4yd\u00e4 kuoleman aiheuttamaa menetyst\u00e4 l\u00e4pi?<\/p>\n Filosofian tohtori Mari Pulkkinen toteaa kirjassaan \u201dSurun syliss\u00e4\u201d, ett\u00e4 v\u00e4hitellen kielletyn kuoleman aikakausi on monilta osin jo ohitettu, mutta kysymys surun kielt\u00e4misest\u00e4 on yh\u00e4 ajankohtaisempi. Hyv\u00e4st\u00e4 kuolemasta voidaan keskustella, mutta hyv\u00e4st\u00e4 surusta ei. Se ei ole kiinnostanut juurikaan edes tutkijoita. Pulkkinen sanoo, ett\u00e4 \u201dt\u00e4m\u00e4n voisi tulkita er\u00e4\u00e4ksi merkiksi siit\u00e4, ett\u00e4 kielletty\u00e4 ja vaiettua on ajassamme kuoleman sijaan pikemminkin suru\u201d. Se on kuolemaakin suurempi tabu.[17]<\/a><\/p>\n Kuoleman ja surun kohtaamisen v\u00e4lineit\u00e4 ovat vanhastaan olleet rituaalit ja kristillinen usko. Hautaan siunaaminen, kuten muutkin hautausseremoniat, voidaan n\u00e4hd\u00e4 siirtym\u00e4riittin\u00e4. Riitti tukee muutoksissa yksil\u00f6n ja yhteis\u00f6n vakautta. Se tapahtuu lievitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 muutosten aiheuttamaa ep\u00e4varmuutta, kontrolloimalla esiin tulevaa ahdistuneisuutta, kanavoimalla vapautuvia tunteita. Hautaustavat ja -seremoniat tarjoavat koetellut ja turvallisen k\u00e4ytt\u00e4ytymismallin. Ne selitt\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4n ja olemassaolon tarkoitusta ja auttavat siten menetyksen kohtaamisessa ja sen l\u00e4pik\u00e4ymisess\u00e4. Rituaalien avulla maailma pysyy j\u00e4rjestyksess\u00e4 menetyksen keskell\u00e4kin.[18]<\/a><\/p>\n Kirkon historiassa kuolema ja hautaaminen eiv\u00e4t ole olleet sivuseikkoja tai uskon todellisuudelle vieraita asioita. P\u00e4invastoin kristillinen usko on syntynyt haudalla ja kuoleman todellisuuden koskettamana.\u00a0 Jeesuksen kuolema ja yl\u00f6snousemus liittyv\u00e4t jokaisen ihmisen kuolemaan ja kirkon uskon keskeinen sanoma on kuoleman voittaminen. Sill\u00e4 on ollut radikaaleja seurauksia varhaisen kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosisatoina kristityt alkoivat haudata kuolleensa p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja hautajaissaatoista muodostui toivon riemusaattoja. Kristuksen yl\u00f6snousemus tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 kuolemalla ei ole viimeist\u00e4 sijaa kristityn el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.[19]<\/a><\/p>\n Hautajaisissa ei ollut kyse lopullisesti p\u00e4\u00e4ttyneest\u00e4 ihmisel\u00e4m\u00e4st\u00e4, vaan seurakunnan j\u00e4senen saattamisesta, j\u00e4senen, jonka el\u00e4m\u00e4 jatkuu viel\u00e4 ajan rajan takana.\u00a0Hautausmaista ei tullut pelottavia kalmistoja, vaan paikkoja, jonne kristityt kokoontuivat muistamaan edell\u00e4 menneit\u00e4 seurakunnan j\u00e4seni\u00e4. Kirkon n\u00e4k\u00f6kulmasta\u00a0hautaaminen ja vainajan saattaminen hautausmaalle ei ole ollut koskaan vain terveydenhoidollinen toimi vaan se on n\u00e4hty l\u00e4himm\u00e4isenrakkauden osoittamiseksi pois kutsutulle kirkon j\u00e4senelle ja huolenpidoksi h\u00e4nen omaisistaan.[20]<\/a> T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 hautaan siunaamisella on merkitt\u00e4v\u00e4 teht\u00e4v\u00e4. Vastaavasti seremoniaton hautaus j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisen kaikesta t\u00e4st\u00e4 paitsi.<\/p>\n Oikeus hautaan siunaamiseen<\/u><\/p>\n Vuosi sitten minuun otti yhteytt\u00e4 pienen seurakunnan kirkkoherra ja kysyi, mit\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4, kun vainajan omaiset eiv\u00e4t halua hautaan siunaamista, vaikka vainaja on seurakunnan j\u00e4sen. Mit\u00e4\u00e4n kieltoa siunaamisesta yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin mit\u00e4\u00e4n toivomuksia siunaamisesta vainaja ei ollut el\u00e4ess\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4nyt. Kirkkoherran tiedusteluun omaiset olivat vain todenneet, ettei se mik\u00e4\u00e4n uskovainen ollut.<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n saakka keskustelu oikeudesta hautaan siunaamiseen on k\u00e4sitellyt l\u00e4hes yksinomaan kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamista. Kirkkoj\u00e4rjestyksess\u00e4 asiasta s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n seuraavasti: \u201dKirkkoon kuulumaton henkil\u00f6 voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkil\u00f6t sit\u00e4 pyyt\u00e4v\u00e4t. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selv\u00e4sti ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa k\u00e4sityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riitt\u00e4vi\u00e4 perusteita.\u201d (KJ 2:23). Mutta ent\u00e4 kun tilanne on p\u00e4invastoin? Vainaja on kuulunut luterilaiseen kirkkoon, mutta omaiset katsovat hautaan siunaamisen tarpeettomaksi?<\/p>\n L\u00e4hdimme purkamaan tilannetta tuomiokapitulissa kahdesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ensinn\u00e4 kirkkoj\u00e4rjestyksen mukaan kirkon j\u00e4senell\u00e4 on oikeus p\u00e4\u00e4st\u00e4 osalliseksi kirkon pyhist\u00e4 toimituksista (KJ 1:4). Kirkkoj\u00e4rjestyksen hautaan siunaamista k\u00e4sittelev\u00e4t pyk\u00e4l\u00e4t pit\u00e4v\u00e4t kirkon j\u00e4senen hautaan siunaamista itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4 (esimerkiksi KJ 2:22,1 \u201dHautaan siunaamisen toimittaa pappi kirkossa tai siunauskappelissa, kappelissa, taikka vainajan kotona sen mukaan kuin asianomaiset siit\u00e4 papin kanssa sopivat\u201d).<\/p>\n Toiseksi hautaustoimilain 2 pyk\u00e4l\u00e4n 3 momentissa m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n: \u201dVainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sek\u00e4 tuhkan k\u00e4sittelyss\u00e4 tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.\u201d L\u00e4ht\u00f6kohtana on siis vainajan katsomuksen ja tahdon noudattaminen. Mutta ent\u00e4 jos vainajan tahto ei ole tiedossa? Mik\u00e4 merkitys on kirkon j\u00e4senyydell\u00e4?<\/p>\n Teologian tohtori Leena Sorsa on pro gradu -tutkielmassaan tarkastellut oikeudellisesti vainajan tuhkaamista hautausperinteiden muutoksessa. H\u00e4nen mukaansa \u201dkysymys vainajan tahdon ja omaisten toiveiden ja tunteiden huomioon ottamisen suhteesta hautausj\u00e4rjestelyiss\u00e4 on vaikea. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niin seurakuntien kuin yksityisten hautaustoimistojen ty\u00f6tavassa on erityisesti kiinnitett\u00e4v\u00e4 huomiota omaisten tunteiden kuulemiseen ja vastaanottamiseen. Vainajan kunnioittaminen ja omaisten surun vastaanottaminen el\u00e4v\u00e4t rinnakkain hautausj\u00e4rjestelyiss\u00e4 ja niit\u00e4 hoitavien ty\u00f6skentelytavoissa. Mutta ovatko uskonnolliset hautausrituaalit vainajaa vai omaisia varten? Kenen toiveita tulisi ensisijassa noudattaa ja kuunnella? Hautaustoimeen liittyv\u00e4t kunnioittamisen ja arvostamisen periaatteet kohdistuvat toki vainajaan, mutta olennaisesti my\u00f6s omaisiin ja l\u00e4heisiin.\u201d[21]<\/a><\/p>\n Kertomassani tapauksessa p\u00e4\u00e4dyimme siihen, ett\u00e4 seurakunnan j\u00e4senell\u00e4 on oikeus hautaan siunaamiseen. Omaisten ei tarvitse tulla siunaustilaisuuteen, mutta kirkkoherra sanoi toimittavansa siunauksen kanttorin ja suntion kanssa. My\u00f6hemmin lukiessani tohtori Sorsan tutkielmaa, huomasin kirkkoherran toimineen oikein. Nimitt\u00e4in Sorsa toteaa, ett\u00e4 \u201dperusoikeuksien n\u00e4k\u00f6kulmasta n\u00e4ytt\u00e4ytyy ongelmallisena tilanne, jossa vainaja on kuulunut el\u00e4ess\u00e4\u00e4n luterilaiseen kirkkoon, mutta omaiset katsovat kristillisen hautaan siunaamisen tarpeettomaksi. He perustelevat t\u00e4t\u00e4 sill\u00e4, ettei asialla ollut vainajalle erityist\u00e4 merkityst\u00e4 tai etteiv\u00e4t itse halua osallistua kristilliseen toimitukseen. Silloin, kun toimitaan vastoin vainajan el\u00e4ess\u00e4\u00e4n tekem\u00e4\u00e4 valintaa uskontokuntaan kuulumisesta tai kuulumattomuudesta ilman selkeit\u00e4 vainajan el\u00e4ess\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 kirjallisia ohjeita, tulee perusoikeuksien toteutuminen turvata toimimalla uskonnollisten rituaalisen osalta vainajan osoitettavissa olevan tahdon mukaisen, eli uskontokuntaan kuulumisen osoittaman toimintatavan mukaan.\u201d[22]<\/a><\/p>\n Kirkkoon kuulumisen v\u00e4henemisen sek\u00e4 uskonnollisen ja vakaumuksellisen moninaisuuden kasvamisen my\u00f6t\u00e4 joudumme entist\u00e4 selvemmin kirkkona my\u00f6s puolustamaan kirkon j\u00e4senen oikeuksia. T\u00e4m\u00e4 koskee yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti my\u00f6s oikeutta hautaan siunaamiseen.<\/p>\n Kiitos ammattilaisille<\/u><\/p>\n Hautausperinteet ovat maassamme muutoksessa. Uskonnollinen ja kulttuurinen moninaisuus, hautausperinteiden muovautuminen persoonallisen hautaustavan korostumisen johdosta sek\u00e4 tuhkaamisen voimakas lis\u00e4\u00e4ntyminen ovat esimerkkej\u00e4 muutoksista. Yhdess\u00e4 ja erikseen ne muovaavat hautaustoimen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja tuovat hautauskulttuuriin entist\u00e4kin enemm\u00e4n vaihtelua, toiveita ja joskus ristiriitojakin. Ne johtavat my\u00f6s hautaustoimintaa ohjaavan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n ja ohjeistuksen uudenlaiseen tulkintaan. Moninaisuuden ja toiveiden lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4 johtuen hautaustoimeen kohdistuu yh\u00e4 enemm\u00e4n erityisi\u00e4 toiveita.[23]<\/a><\/p>\n Hautaustoimi on ollut pysyvyytt\u00e4, jatkuvuutta ja tietyss\u00e4 mieless\u00e4 my\u00f6s muuttumattomuutta heijastava toimiala. Hautaustilanteet ovat poikkeuksellisia tapahtumia sik\u00e4li, ett\u00e4 niihin liittyv\u00e4n emotionaalisen herkkyyden lis\u00e4ksi ne ovat alttiita sukuristiriitojen sek\u00e4 erilaisten voimakkaiden arvostus-, pieteetti- ja moraalitulkintojen l\u00e4sn\u00e4ololle. N\u00e4m\u00e4 osaltaan korostavat sit\u00e4, miten keskeist\u00e4 ovat yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 hautaustoiminnan joustavuus ja sujuvuus sek\u00e4 toisaalta lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n ja ohjeistuksen yksiselitteisyys hautaustoimessa. Kaikissa kirkollisissa toimituksissa on aina kaksi puolta: kirkon muuttumaton ydinsanoma ja ihmisten joka kerta erilainen el\u00e4m\u00e4ntilanne eli tilaisuuden konteksti. Luterilaisessa toimituksessa kontekstuaalisuus on vahvasti painottunut verrattuna joihinkin muihin kirkkoihin.[24]<\/a><\/p>\n Edell\u00e4 esille nostamani n\u00e4k\u00f6kulmat asettavat hautaustoimen ty\u00f6ntekij\u00f6ille korkeat ammatilliset vaatimukset. Erityisen lis\u00e4ns\u00e4 siihen tuo ihmisten kohtaaminen heid\u00e4n herk\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntilanteessaan. Vuosikymmenten mittaan olen yh\u00e4 enemm\u00e4n oppinut arvostamaan sit\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, jota te hautausalan ammattilaiset teette. Ty\u00f6ss\u00e4nne osoitatte hienotunteista tilannetajua ja my\u00f6t\u00e4tuntoa. Kohtaamillenne sureville ihmisille toimitte my\u00f6s sielunhoitajina. T\u00e4st\u00e4 kaikesta tahdon lausua teille l\u00e4mpim\u00e4n kiitoksen.<\/p>\n L\u00e4hteet<\/u><\/p>\n Er\u00e4maja, Tapani<\/p>\n 2006\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Viimeinen matka. Toimintatutkimus kirkollisen hautauskent\u00e4n<\/p>\n professiostruktuurista. Diss. Helsinki.<\/p>\n Heikkinen, Jouko M.V.<\/p>\n 2016\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Kuolema \u2013 tie el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Huokuna, Pekka<\/p>\n 2015\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Hautauskulttuurin merkitys ja hautaaminen Suomen ev-lut kirkossa. Esitelm\u00e4<\/p>\n Kirkonpalvelijoiden opinto- ja koulutusp\u00e4ivill\u00e4 23.6.2015 Kotkassa. http:\/\/www.kirkonpalvelijat.fi\/artikkelit\/arkisto<\/a><\/p>\n Lehtonen, Veli-Pekka<\/p>\n 2020\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Emme kuole kuten ennen. \u2013 Helsingin Sanomat 23.1.2020.<\/p>\n Piispainkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirja<\/p>\n 2017\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Piispainkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirja 6.9.2017.<\/p>\n Pulkkinen, Mari<\/p>\n 2017\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Surun syliss\u00e4. Suomalaisten kokemuksia menetyksest\u00e4. Helsinki.<\/p>\n Seremoniaton hautaus<\/p>\n 2019\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Seremoniaton hautaus yleistyy \u2013 \u201dIhmisill\u00e4 ei ole aikaa siihen\u201d.<\/p>\n https:\/\/www.svt.se\/nyheter\/uutiset\/seremoniattomat-hautajaiset-yleistyvat-ihmisilla-ei-ole-aikaa-siihen<\/a><\/p>\n Sihvo, Jouko<\/p>\n 1992\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Seurakunta el\u00e4m\u00e4n k\u00e4\u00e4nnekohdissa. Pieks\u00e4m\u00e4ki.<\/p>\n Sin\u00e4 olet kanssani<\/p>\n 2006\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Sin\u00e4 olet kanssani. Kirkollisten toimitusten opas. Jyv\u00e4skyl\u00e4.<\/p>\n Sorsa, Leena<\/p>\n 2017\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Vainajan tuhkaamisen oikeudellinen tarkastelu hautausperinteiden muutoksessa.<\/p>\n Pro gradu -tutkielma. Julkisoikeus. Tampereen yliopisto. Johtamiskorkeakoulu. Tampere. https:\/\/trepo.tuni.fi\/bitstream\/handle\/10024\/102044\/GRADU-1506339536.pdf?sequence=1<\/a><\/p>\n [1]<\/a> Lehtonen 2020.<\/p>\n [2]<\/a> Sorsa 2017, 2-3.<\/p>\n [3]<\/a> Er\u00e4maja 2006, 1.<\/p>\n [4]<\/a> Er\u00e4maja 2006, 1.<\/p>\n [5]<\/a> Er\u00e4maja 2006, 1.<\/p>\n [6]<\/a> Sin\u00e4 olet kanssani 2006, 86.<\/p>\n [7]<\/a> Piispainkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirja 2017.<\/p>\n [8]<\/a> Heikkinen 2016, 94.<\/p>\n [9]<\/a> Er\u00e4maja 2006, 375.<\/p>\n [10]<\/a> Er\u00e4maja 2006, 375.<\/p>\n [11]<\/a> Seremoniaton hautaus 2019.<\/p>\n [12]<\/a> Seremoniaton hautaus 2019.<\/p>\n [13]<\/a> Er\u00e4maja 2006, 5.<\/p>\n [14]<\/a> Er\u00e4maja 2006, 5.<\/p>\n [15]<\/a> Er\u00e4maja 2006, 38-39.<\/p>\n [16]<\/a> Er\u00e4maja 2006, 38-39.<\/p>\n [17]<\/a> Pulkkinen 2017, 13, 18-19.<\/p>\n [18]<\/a> Sihvo 1992, 31.<\/p>\n [19]<\/a> Huokuna 2015.<\/p>\n [20]<\/a> Huokuna 2015.<\/p>\n [21]<\/a> Sorsa 2017, 62.<\/p>\n [22]<\/a> Sorsa 2017, 62.<\/p>\n [23]<\/a> Sorsa 2017, 90.<\/p>\n [24]<\/a> Sorsa 2017, 90; Huokuna 2015.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Puheenvuoro Suomen hautaustoiminnan keskusliiton koulutusp\u00e4ivill\u00e4 10.3.2020 Lahdessa \u201dEmme kuole kuten ennen.\u201d N\u00e4in otsikoi toimittaja Veli-Pekka Lehtonen kolumninsa Helsingin Sanomissa tammikuussa (23.1.) 2020. H\u00e4n kirjoitti, kuinka sosiaalinen media on muuttanut kuolemasta puhumisen tapaa. \u201dSome on muuttanut tapaa, miten kuolemasta puhutaan. Emme kuole kuten ennen. Kuolema n\u00e4kyy p\u00e4ivityksiss\u00e4 samoin kuin syntym\u00e4, koulunk\u00e4ynti, avioliitto, lemmikit ja ravintolaillat. Samalla … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[20],"class_list":["post-668","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-20"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/668","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=668"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/668\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4459,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/668\/revisions\/4459"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=668"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=668"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=668"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}