Kirkon k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottojumalanpalvelus<\/p>\n
Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten n\u00e4hden, n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t uskoneet h\u00e4neen. N\u00e4in k\u00e4vi toteen profeetta Jesajan sana: Kangasniemen kaunis, puinen kaksoisristikirkko otetaan t\u00e4n\u00e4\u00e4n peruskorjauksen j\u00e4lkeen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Jumalan sanalla ja rukouksella. Kirkko vihittiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 1815. Sen j\u00e4lkeen huomattavia korjauksia on kirkkoon tehty nelj\u00e4 kertaa. Kirkkoa on remontoitu 1890-, 1930- ja 1970-luvuilla sek\u00e4 nyt 2020-luvun alkaessa. Jokainen sukupolvi Kangasniemell\u00e4 on kantanut huolta kotikirkosta ja halunnut s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 sen kunnossa tuleville seurakuntalaisille.<\/p>\n Kangasniemen kirkko on saanut palvella seurakuntalaisia 205 vuoden ajan. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on pidetty lukuisia jumalanpalveluksia, rukoushetki\u00e4, konsertteja ja tilaisuuksia. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on kastettu, konfirmoitu, vihitty ja siunattu hautaan tuhansia seurakuntalaisia. Lukemattomat ihmiset ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 rukoilleet, laulaneet, kuunnelleet Jumalan sanaa ja nauttineet ehtoollista, saaneet voimaa el\u00e4m\u00e4n arkeen ja ev\u00e4it\u00e4 kristityn vaellukseensa kohti taivasta. T\u00e4m\u00e4 on teid\u00e4n kangasniemel\u00e4isten kotikirkko. Sen merkitys on suuri ja arvo korvaamaton. Siksi nykysukupolvemme teht\u00e4v\u00e4 on pit\u00e4\u00e4 huolta kirkosta, jotta se s\u00e4ilyy lapsillemme ja lastenlapsillemme.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n kiit\u00e4mme t\u00e4st\u00e4 kirkosta, sen rakentajista ja kunnostajista, kaikista, jotka ty\u00f6ll\u00e4\u00e4n ja toiminnallaan ovat t\u00e4t\u00e4 kirkkoa yll\u00e4pit\u00e4neet, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 toimineet ja t\u00e4nne tulleet. Ennen kaikkea kiit\u00e4mme hyv\u00e4\u00e4 Jumalaa, jolta kaikki hyv\u00e4 meille tulee.<\/p>\n Juhlap\u00e4iv\u00e4n evankeliumissa kuvataan hyvin lohduton tilanne: \u201dVaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten n\u00e4hden, n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t uskoneet h\u00e4neen.\u201d Evankeliumiteksti sijoittuu Jeesuksen julkisen toiminnan loppuvaiheisiin, hieman ennen p\u00e4\u00e4si\u00e4isen tapahtumia. Jeesuksen opetus- ja julistusty\u00f6 on p\u00e4\u00e4ttym\u00e4ss\u00e4. Nyt on v\u00e4litilinp\u00e4\u00e4t\u00f6ksen aika. Tulos vaikuttaa heikolta, sill\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t usko, vaikka ovat n\u00e4hneet. Ihmiseksi tulleen Jumalan saarna oli suurempi kuin parhaankaan papin tai piispan. Jeesuksen todistus, rakkaus ja esimerkki olivat vakuuttavampia kuin kenenk\u00e4\u00e4n muun. Silti vain harvat uskoivat. P\u00e4invastoin enemmist\u00f6 \u00e4\u00e4nesti h\u00e4net ristille.<\/p>\n Tied\u00e4tk\u00f6, mik\u00e4 on \u201dk\u00f6yh\u00e4n miehen evankeliumi\u201d? Se on sit\u00e4, ett\u00e4 jos minulla ei mene hyvin, niin onneksi ei mene sinullakaan. Samassa liemess\u00e4 ollaan. Noloa sanoa, mutta t\u00e4llaista \u201dk\u00f6yh\u00e4n miehen evankeliumia\u201d olen tuntenut t\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n evankeliumin \u00e4\u00e4rell\u00e4. Arvelen monen papin kahden vuosisadan aikana pohtineen samaa asiaa saarnatessaan Kangasniemen kirkon saarnatuolissa. Meneek\u00f6 saarnani perille? Saako se aikaan parannusta ja katumusta synneist\u00e4? Synnytt\u00e4\u00e4k\u00f6 se uskoa Jumalaan ja rakkautta l\u00e4himm\u00e4iseen?<\/p>\n \u201dVaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten n\u00e4hden, n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t uskoneet h\u00e4neen.\u201d N\u00e4in joutuu Johannes toteamaan Jeesuksen toiminnan tuloksista. Jeesuksen kaikkien tunnustekojen tarkoitus oli johtaa ihmisi\u00e4 uskoon. Kuitenkin h\u00e4nen ty\u00f6t\u00e4\u00e4n varjostaa kysymys: Miksi kaikki ihmiset eiv\u00e4t kaikesta huolimatta usko Jeesukseen?<\/p>\n Syyt olivat varmasti erilaisia. Johannes mainitsee yhden niist\u00e4. H\u00e4n viittaa profeetta Jesajan sanoihin. Niiden mukaan Jumala oli paaduttanut ihmisten syd\u00e4met ja sokaissut heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4. Johanneksen sanojen perusteella n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 Jumala on itse syyllinen ihmisten ep\u00e4uskoon. Jos kuitenkin lukee Jesajan kirjaa hieman laajemmin, huomaa, ett\u00e4 Jumalan toimia edelsi kansan paatumus. Se oli noussut pyh\u00e4\u00e4 Jumalaa vastaan ja luopunut Herrastaan (Jes. 1:2-4).<\/p>\n Paatuminen on silmien, korvien ja syd\u00e4men sulkemista Jumalan tahdolta. Se on sel\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4 Jumalalle ja katseen suuntaamista jonnekin toisaalle. Vaikka Jeesus teki lukuisia tunnustekoja, ihmiset eiv\u00e4t halunneet uskoa, ett\u00e4 h\u00e4n oli maailman Vapahtaja. Vaikka h\u00e4n varoitti Jumalan tahdon ohittamisesta ja kehotti l\u00e4himm\u00e4isen auttamiseen, ihmiset eiv\u00e4t seuranneet h\u00e4nen ohjettaan.<\/p>\n Jumala oli antanut kaikkea hyv\u00e4\u00e4 kansalleen. Olivatko he saaneet niin paljon hyv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 unohtivat hyv\u00e4n l\u00e4hteen, kun se Jeesuksessa ilmestyi heid\u00e4n keskelleen? Oliko se tehnyt heid\u00e4t sokeiksi Jumalalle? Ent\u00e4 me, t\u00e4m\u00e4n ajan ihmiset? Onko Jumala antanut meillekin niin paljon kaikkea hyv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hyvinvoinnin keskell\u00e4 olemme unohtaneet h\u00e4net, k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet selk\u00e4mme Jumalalle, kuvitelleet selvi\u00e4mme ilman h\u00e4nt\u00e4 ja siksi paatuneet?<\/p>\n Viime p\u00e4ivien ykk\u00f6spuheenaihe on koronavirusepidemia. Se vaikuttaa jo jokap\u00e4iv\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4mme. Emme viel\u00e4 tied\u00e4, mit\u00e4 kaikkea on edess\u00e4. Siksi on t\u00e4rke\u00e4 varautua ja noudattaa huolella annettuja ohjeita. Mutta onko koronavirus meille muistuttaja siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 ei ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys? Onko epidemia muistutus siit\u00e4, ihmisen el\u00e4m\u00e4 ei ole pohjimmiltaan h\u00e4nen itsens\u00e4 k\u00e4siss\u00e4? Onko se meille kehotus k\u00e4\u00e4nty\u00e4 Jumalan puoleen? Niin paljon kuin puhummekin el\u00e4m\u00e4nhallinnasta, me emme loppujen lopuksi hallitse el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sen hallitsijana on kaikkivaltias Luoja. H\u00e4nen k\u00e4siss\u00e4\u00e4n on ihmisen el\u00e4m\u00e4. Silloin se on hyviss\u00e4 ja turvallisissa k\u00e4siss\u00e4.<\/p>\n Kangasniemen historia kertoo, kuinka \u201dkulkutautien p\u00e4\u00e4stess\u00e4 riehumaan ne tekiv\u00e4t tuhojaan esteett\u00f6m\u00e4sti\u201d. Kulkutautivuosina varsinkin 1700- ja 1800-luvuilla kuolleisuusnumerot helposti kohosivat moninkertaisiksi normaalivuosiin verrattuna. Niinp\u00e4 pahimmillaan saattoi joinakin vuosina kuolla yli 200 pit\u00e4j\u00e4l\u00e4ist\u00e4 (Antero Manninen, Kangasniemen historia I, s 377-379).<\/p>\n Viime p\u00e4ivin\u00e4 on muisteltu paljon talvisodan tapahtumia. Perjantaina tuli kuluneeksi 80 vuotta talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4. Viime sotien aikana kansamme turvautui Jumalaan. My\u00f6s sen j\u00e4lkeen yksitt\u00e4iset onnettomuudet ja kansalliset kriisit ovat johtaneet suomalaiset kirkkoon etsim\u00e4\u00e4n turvaa. Kun h\u00e4t\u00e4 kohtaa, ihminen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiens\u00e4 kirkkoon. Kansamme syv\u00e4muistissa on tieto, mihin turvautua. Se on nytkin hyv\u00e4 muistaa.<\/p>\n Vaikeina aikoina kirkko on ollut h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 ja ahdistuksessa olevan ihmisen turvapaikka. Jos sein\u00e4t voisivat puhua, ne kertoisivat lukemattomista rukouksista, joita niin t\u00e4ss\u00e4 kirkossa kuin muissakin kirkoissa on lausuttu yhdess\u00e4 ja yksityisesti, \u00e4\u00e4neen ja hiljaa. Kirkko on turvapaikka. Siin\u00e4 on sen teht\u00e4v\u00e4 niin Kangasniemell\u00e4 kuin kaikkialla maassamme.<\/p>\n Kirkko on turvapaikka. Siell\u00e4 kohtaamme el\u00e4v\u00e4n Jumalan, joka on luvannut olla kanssamme kaikkina el\u00e4m\u00e4mme p\u00e4ivin\u00e4. Aivan erityisesti h\u00e4n on l\u00e4sn\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 ep\u00e4varmuus, h\u00e4mmennys, pelko ja ahdistus t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielen. Kun huoli tulevaisuudesta on p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 ajatuksissa, Jumala sanoo antavansa meille tulevaisuuden ja toivon. H\u00e4n rohkaisee meit\u00e4 kantamaan vastuuta toinen toisistamme ja auttamaan niit\u00e4, jotka tarvitsevat apuamme.<\/p>\n ”Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten n\u00e4hden, n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t uskoneet h\u00e4neen.”\u00a0 Suurimman saarnamiehen, Jumalan Pojan parhaatkaan saarnat eiv\u00e4t aina her\u00e4tt\u00e4neet uskoa. Evankeliumi ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4ty t\u00e4h\u00e4n lopputulokseen. Johannes kirjoittaa: \u201dKaikesta huolimatta monet hallitusmiehist\u00e4kin uskoivat Jeesukseen.\u201d<\/p>\n \u201dKaikesta huolimatta.\u201d T\u00e4m\u00e4 on rohkaisevaa. \u201dKaikesta huolimatta\u201d Kristus tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Jumala toimii siell\u00e4, miss\u00e4 sanaa saarnataan ja sakramentteja jaetaan. Siksi jumalanpalvelus on niin keskeinen seurakunnan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Siksi meid\u00e4n on hakeuduttava seurakunnan yhteyteen, jumalanpalvelukseen. Jumala on sitoutunut olemaan siin\u00e4 l\u00e4sn\u00e4. Kirkko on Jumalan kohtaamisen paikka.<\/p>\n Jokainen kirkkorakennus on Jumalan valtakunnan merkki. Kristillisen kirkon teht\u00e4v\u00e4 on kutsua ihmisi\u00e4 Jumalan valtakuntaan, Jeesuksen seuraajiksi. \u201dKaikesta huolimatta\u201d Kristus tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Kun Jeesus kutsuu, silloin joudumme kysym\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on merkitt\u00e4vint\u00e4. Hyvin helposti monet t\u00e4rke\u00e4t asiat, t\u00e4m\u00e4 maailma ja aika kietovat meit\u00e4 pauloihinsa. Tai sitten huolet ja pelot est\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 olennaisinta. Kaikkein t\u00e4rkein, yhteys Jumalaan, syrj\u00e4ytyy ja j\u00e4\u00e4 taka-alalle. Mukaudumme t\u00e4m\u00e4n maailman mukaan. Johanneksen mukaan n\u00e4in k\u00e4vi hallitusmiehille. \u201dFariseusten pelossa he eiv\u00e4t kuitenkaan tunnustaneet sit\u00e4, jottei heit\u00e4 erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.\u201d<\/p>\n Iankaikkisuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta on vain yksi t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Vanha Kristinoppimme ilmaisee sen ytimekk\u00e4\u00e4sti: ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi p\u00e4\u00e4seminen on el\u00e4m\u00e4mme kallein asia.” Kaikki muu on t\u00e4m\u00e4n rinnalla toisarvoista, toki t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mutta v\u00e4hemm\u00e4n arvokasta. T\u00e4st\u00e4 totuudesta kirkkorakennus julistaa pelk\u00e4ll\u00e4 olemassaolollaan.<\/p>\n Sanassa ja sakramenteissa Jeesus Kristus synnytt\u00e4\u00e4 uskoa ja luottamusta, antaa syntej\u00e4 anteeksi ja uutta voimaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n vuoksi seurakunta on jumalanpalvelusyhteis\u00f6 ja tarvitsee kirkon kokoontumistaan varten. Kirkko on Jumalan kohtaamisen paikka. Kangasniemell\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on oivallettu ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti pidetty kirkko kunnossa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on rakennettu aktiivista jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4. Siit\u00e4 haluan teit\u00e4 kangasniemel\u00e4isi\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n Kangasniemen seurakunnan juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 meit\u00e4 muistutetaan kirkkorakennuksen kahdesta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4. Samalla ne ovat teht\u00e4vi\u00e4 kirkossa kokoontuvalle seurakunnalle.<\/p>\n Kirkko on Jumalan kohtaamisen paikka. Sen teht\u00e4v\u00e4 on mahdollistaa ihmisen ja Jumalan kohtaaminen. Vaikka ihminen usein tuntee itsens\u00e4 avuttomaksi ja tyhj\u00e4ksi, Jumalan rakkaudesta ei ole pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyst\u00e4. Jeesuksen pelastusteko on siit\u00e4 merkkin\u00e4. Siksi pyynt\u00f6mme t\u00e4n\u00e4\u00e4n on: Tule Pyh\u00e4 Henki, laskeudu alas taivaasta meid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4mme Kristusta kirkastamaan. Anna meille luottamus h\u00e4nen huolenpitoonsa.<\/p>\n Kirkko on turvapaikka. Kansamme vuosisatainen kokemus on, ett\u00e4 Jumalassa on turvamme. Nyt koronaviruksen aiheuttaman h\u00e4mmennyksen ja ep\u00e4varmuuden keskell\u00e4 on t\u00e4m\u00e4 erityisen t\u00e4rke\u00e4 muistaa. Kaikki on pohjimmiltaan Jumalan k\u00e4siss\u00e4. Kun meill\u00e4 on h\u00e4t\u00e4, Jumala ei j\u00e4t\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kirkon k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottojumalanpalvelus Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten n\u00e4hden, n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t uskoneet h\u00e4neen. N\u00e4in k\u00e4vi toteen profeetta Jesajan sana: – Herra, kuka uskoi meid\u00e4n sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran k\u00e4sivarren voima? He eiv\u00e4t voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: – H\u00e4n on sokaissut heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 ja paaduttanut heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4, jotta he eiv\u00e4t silmill\u00e4\u00e4n n\u00e4kisi eiv\u00e4tk\u00e4 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[20],"class_list":["post-669","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-20"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/669","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=669"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/669\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4222,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/669\/revisions\/4222"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=669"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=669"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=669"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n– Herra, kuka uskoi meid\u00e4n sanomamme?
\nKenelle ilmaistiin Herran k\u00e4sivarren voima?
\nHe eiv\u00e4t voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
\n– H\u00e4n on sokaissut heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4
\nja paaduttanut heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4,
\njotta he eiv\u00e4t silmill\u00e4\u00e4n n\u00e4kisi
\neiv\u00e4tk\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4isi,
\njotta he eiv\u00e4t k\u00e4\u00e4ntyisi
\nenk\u00e4 min\u00e4 parantaisi heit\u00e4.
\nN\u00e4in Jesaja sanoi, koska oli n\u00e4hnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta h\u00e4n sanoillaan tarkoitti.
\nKaikesta huolimatta monet hallitusmiehist\u00e4kin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eiv\u00e4t kuitenkaan tunnustaneet sit\u00e4, jottei heit\u00e4 erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.<\/em> (Joh. 12:37-43).<\/p>\n