Lotinanpelto, Syv\u00e4ri, Petroskoi, Pr\u00e4\u00e4s\u00e4, Aunus. N\u00e4m\u00e4 paikkakunnat tulivat minulle tutuiksi muutama viikko sitten, kun Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 vietettiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa suomalais-ugrilaista pappeinkokousta. Noiden ja useiden muiden nykyisten rajantakaisten paikkakuntien nimet olivat kuitenkin tuttuja jo entuudestaan. Olin niit\u00e4 lukenut monien seurakuntatalojen seinilt\u00e4, joihin oli pystytetty viime sodissa kaatuneiden muistotaulut. Toki tiesin paikkakunnat my\u00f6s sotahistoriasta.<\/p>\n
Teille veteraaneille mainitsemani paikkakunnat ja monet muut vastaavat paikat eiv\u00e4t ole vain historiankirjoitusta, vaan eletty\u00e4 todellisuutta. Te tied\u00e4tte, mit\u00e4 kaikkea noihin paikkoihin sis\u00e4ltyy. Te tied\u00e4tte, millaista oli el\u00e4\u00e4 sodassa, taistella, pel\u00e4t\u00e4, k\u00e4rsi\u00e4 ja n\u00e4hd\u00e4 k\u00e4rsimyst\u00e4 ja kuolemaa, loputonta v\u00e4symyst\u00e4, n\u00e4lk\u00e4\u00e4 \u2026 Listaa voisi jatkaa. Siksi juuri te my\u00f6s ymm\u00e4rr\u00e4tte mit\u00e4 syvimmin, mit\u00e4 on rauha. En ole tavannut sellaista veteraania, joka ei arvostaisi rauhaa.<\/p>\n
Maamme on saanut el\u00e4\u00e4 rauhan aikaa seitsem\u00e4n vuosikymment\u00e4. Silti samaan aikaan kuulemme, kuinka eri puolilla maailmaa soditaan. Uudella tavalla my\u00f6s Euroopassa on kasvanut ep\u00e4varmuus ja huoli tulevaisuudesta. Terrori ja v\u00e4kivalta ovat yleistyneet. Julkisen keskustelun \u00e4\u00e4nenpainot ovat koventuneet. Vastakohtaisuudet ja j\u00e4nnitteet ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet, niin monien valtioiden sis\u00e4ll\u00e4 kuin niiden v\u00e4lill\u00e4. Muutaman viime vuoden aikana moni onkin huolestuneena kysynyt: \u201dEi kai historia toista itse\u00e4\u00e4n?\u201d<\/p>\n
Vanha kristinoppimme (1948) esitt\u00e4\u00e4 kolme kohtaa, jotka on kaiken uutisoinnin ja tapahtumien keskell\u00e4 syyt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4. Kristinopin kohdassa 99 sanotaan: \u201dValtio voi my\u00f6s vaatia meit\u00e4 puolustamaan is\u00e4nmaatamme. Kristitty pit\u00e4\u00e4 kuitenkin sotia synnin seurauksena ja kirouksena sek\u00e4 rukoillen odottaa aikaa, jolloin koittaa Jumalan lupaama pysyv\u00e4 rauha.\u201d<\/p>\n
Ensinn\u00e4 is\u00e4nmaan puolustaminen on yhteinen, jokaiselle kuuluva velvollisuus. Veteraanisukupolvi on n\u00e4ytt\u00e4nyt esimerkki\u00e4 siit\u00e4, mihin is\u00e4nmaan puolustaminen voi johtaa. Te olette taistelleet maamme vapauden ja itsen\u00e4isyyden puolesta. Te olette sotien j\u00e4lkeen rakentaneet maastamme hyvinvointiyhteiskunnan. Siit\u00e4 annamme teille n\u00f6yrimm\u00e4n kiitoksen.<\/p>\n
Antamanne mallin mukaisesti nuorempien sukupolvien teht\u00e4v\u00e4 on kantaa vastuuta kansamme tulevaisuudesta. Is\u00e4nmaan puolustamiselle ei ole vaihtoehtoja. Se merkitsee nyt my\u00f6s j\u00e4rkkym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 pyrkimyst\u00e4 kansainv\u00e4lisen rauhan ja turvallisuuden yll\u00e4pit\u00e4miseksi.<\/p>\n
Rauha ei ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys. Sen hyv\u00e4ksi on teht\u00e4v\u00e4 jatkuvasti ty\u00f6t\u00e4. Erityisesti kansojen johtajat sek\u00e4 kaikki poliittiset ja sotilaalliset p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00e4t tarvitsevat viisautta etsiess\u00e4\u00e4n oikeudenmukaisuutta ja rauhaa rakentavia ratkaisuja. V\u00e4kivalta ja voimakeinot eiv\u00e4t tuo kest\u00e4v\u00e4\u00e4 turvallisuutta. Siit\u00e4 aiemmat maailmansodat ja monet muut parhaillaan k\u00e4ynniss\u00e4 olevat konfliktit ovat osoituksena. Teht\u00e4v\u00e4mme on puhua ja toimia rauhan puolesta.<\/p>\n
Erityisesti pienen kansan selviytymisess\u00e4 yksimielisyys on mit\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 viime sotiemme p\u00e4\u00e4majakaupungissa on hyv\u00e4 muistaa, mik\u00e4 teksti on hakattu kiveen Louhisaaren kartanossa: \u2019Pienen kansan suurin voima on yksimielisyys\u2019. Kansanjohtajana Mannerheimin suuri n\u00e4ky oli kansan yhten\u00e4isyys. Sen h\u00e4n n\u00e4ki teht\u00e4v\u00e4kseen ja sen puolesta h\u00e4n puhui. Is\u00e4nmaalla, kansalla voi olla tulevaisuus vain, jos se on yksimielinen ja kest\u00e4v\u00e4. T\u00e4llainen oli Suomen kansa viime sotien aikana. Siksi on aivan oikeutettua puhua talvisodan hengest\u00e4.<\/p>\n
Kes\u00e4ll\u00e4 viimeiseen iltahuutoon kutsuttu opetusneuvos, rovasti Pentti Tapio ilmaisi t\u00e4m\u00e4n n\u00e4in: \u201dPelastuimme, kun Jumala varjeli ja kaveria ei j\u00e4tetty.\u201d T\u00e4llainen ajattelu paljastaa sen, millaisia ovat kest\u00e4v\u00e4t arvot. Jotta kansa kest\u00e4\u00e4, sen on oltava sis\u00e4isesti vahva ja terve, ytimelt\u00e4\u00e4n ja eettisilt\u00e4 arvoiltaan luja. Kest\u00e4vyytt\u00e4 ei oteta hyllylt\u00e4 eik\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 vahvuutta automaatista. Se vaatii pitk\u00e4j\u00e4nteist\u00e4 kasvatusty\u00f6t\u00e4, joka alkaa kodista ja josta on yhteinen vastuu.<\/p>\n
Toiseksi kristittyin\u00e4 olemme realisteja. Sota on synnin seurausta ja ihmiskuntaa painava kirous. Sota ja v\u00e4kivalta ovat merkki synnin todellisuudesta maailmassa. Me emme p\u00e4\u00e4se irti itsest\u00e4mme ja sisimm\u00e4st\u00e4 olemuksestamme. Siit\u00e4 Uudessa testamentissa Jaakobin kirje puhuu: \u201dMutta jos teid\u00e4n syd\u00e4nt\u00e4nne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, \u00e4lk\u00e4\u00e4 vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisist\u00e4 tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sill\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 kateus ja riidanhalu vallitsevat, on my\u00f6s hillitt\u00f6myytt\u00e4 ja kaikenlaista pahaa.<\/em>\u201d (Jaak. 3:14-16).<\/p>\n Ihmist\u00e4 ei kristillisen k\u00e4sityksen mukaan muuta mik\u00e4\u00e4n muu kuin evankeliumi Jumalasta, joka on tehnyt sovinnon ihmiskunnan kanssa Kristuksen ristinkuoleman v\u00e4lityksell\u00e4. Kristus on meid\u00e4n rauhamme. H\u00e4nen julistamansa rauha ei ole t\u00e4m\u00e4n maailman mukaista, mutta se voi muuttaa ihmisten sisimm\u00e4n ja sen kautta t\u00e4m\u00e4n maailman. Kristillinen kirkko tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n ja levitt\u00e4\u00e4 sanomaa Jumalan rauhasta tietoisena siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4mme ahdistusten, pelon ja huolien maailmassa. Kirkon ty\u00f6 perustuu sille Jumalan sanan lupaukselle, josta Jaakobin kirje muistuttaa: \u201dMutta ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tuleva viisaus on puhdasta ja pyh\u00e4\u00e4, ja niin se my\u00f6s rakentaa rauhaa, se on lempe\u00e4\u00e4 ja sopuisaa, t\u00e4ynn\u00e4 armahtavaisuutta ja hyvi\u00e4 hedelmi\u00e4, se on tasapuolista ja teeskentelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4.<\/em>\u201d (Jaak. 3:17).<\/p>\n Veteraanisukupolvien opetus on, ett\u00e4 kaikkein vaikeimmallakin hetkell\u00e4 Jumala kantaa. Tuntemattoman tulevaisuuden edess\u00e4 Jumala ei meit\u00e4 j\u00e4t\u00e4, vaan p\u00e4invastoin rohkaisee: \u201dMinulla on omat suunnitelmani teit\u00e4 varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eiv\u00e4tk\u00e4 tuhon ajatuksia: min\u00e4 annan teille tulevaisuuden ja toivon.\u201d<\/em> (Jer. 29:11). Usko kutsuu toimimaan rauhan puolesta. Arjen pienist\u00e4 teoista ja ihmissuhteista \u2013 toveruudesta, yst\u00e4vyydest\u00e4, rakkaudesta, huolenpidosta \u2013 sek\u00e4 Jumalan johdatuksen tietoisuudesta rakentuu se merkitysten verkko, jonka varassa on mahdollista s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 usko tulevaisuuteen.<\/p>\n Kolmanneksi teht\u00e4v\u00e4mme kristittyin\u00e4 on rukoilla rauhan puolesta. Se on aina kuulunut kristittyjen teht\u00e4viin. Yhteiseen esirukoukseen on ensimm\u00e4isist\u00e4 kristillisist\u00e4 jumalanpalveluksista l\u00e4htien kuulunut my\u00f6s rukous rauhan puolesta. Liian usein unohdamme perusteht\u00e4v\u00e4mme rukouksen.<\/p>\n Veteraanisukupolvien esimerkki sopii t\u00e4h\u00e4nkin yhteyteen. Olen kuullut monen veteraanin kertovan rukouksen merkityksest\u00e4 sodan vaikeina hetkin\u00e4. Jatkosodan ankarimpia torjuntataisteluja k\u00e4ytiin \u00c4yr\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja Vuosalmella. Sotilaspappina toiminut Timo Rusama kertoo: \u201dEmme me siell\u00e4 Vuosalmella mit\u00e4\u00e4n niin kovin jumalisia miehi\u00e4 olleet. Siell\u00e4 vain elettiin hetkest\u00e4 hetkeen. Samalla oli tuolla syv\u00e4ll\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4 vakaa tunto, ett\u00e4 jos t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 selvit\u00e4\u00e4n, niin ei se ainakaan meid\u00e4n ansiotamme ole. Oltiin sittenkin \u2019paremmass\u2019 k\u00e4ress\u2019\u201d. (Sotapapit, toim. Jussi Kuoppala, s 141).<\/p>\n Rukous rauhan puolesta on aina ajankohtainen. Sit\u00e4 se on nyt, kun ajattelemme maailman kriisialueita niin Euroopassa, L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 kuin muuallakin maailmassa. Kristus on meid\u00e4n rauhamme. Rauha ei kuitenkaan saavu, jos me emme taivu noudattamaan Jumalan tahtoa. Jaakobin kirjeen mukaan: \u201dVanhurskauden siemen kylvet\u00e4\u00e4n rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelm\u00e4n niille, jotka rauhaa rakentavat.<\/em>\u201d (Jaak. 3:18).<\/p>\n Rukous muuttaa meit\u00e4 itse\u00e4mme toimimaan rauhan puolesta. Siksi nyt on aika rukoilla, nyt on aika toimia rauhan puolesta, nyt on aika rakastaa \u2013 ei vain \u201dsanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa\u201d (1. Joh. 3:18). Se on samalla kiitoksen antamista sille ty\u00f6lle ja niille uhrauksille, joita te veteraanit ja teid\u00e4n sukupolvenne olette maamme puolesta tehneet.<\/p>\n Lotinanpelto, Syv\u00e4ri, Petroskoi, Pr\u00e4\u00e4s\u00e4, Aunus. N\u00e4m\u00e4 paikkakunnat tulivat minulle tutuiksi muutama viikko sitten, kun Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 vietettiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa suomalais-ugrilaista pappeinkokousta. Noiden ja useiden muiden nykyisten rajantakaisten paikkakuntien nimet olivat kuitenkin tuttuja jo entuudestaan. Olin niit\u00e4 lukenut monien seurakuntatalojen seinilt\u00e4, joihin oli pystytetty viime sodissa kaatuneiden muistotaulut. Toki tiesin paikkakunnat my\u00f6s sotahistoriasta.<\/p>\n Teille veteraaneille mainitsemani paikkakunnat ja monet muut vastaavat paikat eiv\u00e4t ole vain historiankirjoitusta, vaan eletty\u00e4 todellisuutta. Te tied\u00e4tte, mit\u00e4 kaikkea noihin paikkoihin sis\u00e4ltyy. Te tied\u00e4tte, millaista oli el\u00e4\u00e4 sodassa, taistella, pel\u00e4t\u00e4, k\u00e4rsi\u00e4 ja n\u00e4hd\u00e4 k\u00e4rsimyst\u00e4 ja kuolemaa, loputonta v\u00e4symyst\u00e4, n\u00e4lk\u00e4\u00e4 \u2026 Listaa voisi jatkaa. Siksi juuri te my\u00f6s ymm\u00e4rr\u00e4tte mit\u00e4 syvimmin, mit\u00e4 on rauha. En ole tavannut sellaista veteraania, joka ei arvostaisi rauhaa.<\/p>\n Maamme on saanut el\u00e4\u00e4 rauhan aikaa seitsem\u00e4n vuosikymment\u00e4. Silti samaan aikaan kuulemme, kuinka eri puolilla maailmaa soditaan. Uudella tavalla my\u00f6s Euroopassa on kasvanut ep\u00e4varmuus ja huoli tulevaisuudesta. Terrori ja v\u00e4kivalta ovat yleistyneet. Julkisen keskustelun \u00e4\u00e4nenpainot ovat koventuneet. Vastakohtaisuudet ja j\u00e4nnitteet ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet, niin monien valtioiden sis\u00e4ll\u00e4 kuin niiden v\u00e4lill\u00e4. Muutaman viime vuoden aikana moni onkin huolestuneena kysynyt: \u201dEi kai historia toista itse\u00e4\u00e4n?\u201d<\/p>\n Vanha kristinoppimme (1948) esitt\u00e4\u00e4 kolme kohtaa, jotka on kaiken uutisoinnin ja tapahtumien keskell\u00e4 syyt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4. Kristinopin kohdassa 99 sanotaan: \u201dValtio voi my\u00f6s vaatia meit\u00e4 puolustamaan is\u00e4nmaatamme. Kristitty pit\u00e4\u00e4 kuitenkin sotia synnin seurauksena ja kirouksena sek\u00e4 rukoillen odottaa aikaa, jolloin koittaa Jumalan lupaama pysyv\u00e4 rauha.\u201d<\/p>\n Ensinn\u00e4 is\u00e4nmaan puolustaminen on yhteinen, jokaiselle kuuluva velvollisuus. Veteraanisukupolvi on n\u00e4ytt\u00e4nyt esimerkki\u00e4 siit\u00e4, mihin is\u00e4nmaan puolustaminen voi johtaa. Te olette taistelleet maamme vapauden ja itsen\u00e4isyyden puolesta. Te olette sotien j\u00e4lkeen rakentaneet maastamme hyvinvointiyhteiskunnan. Siit\u00e4 annamme teille n\u00f6yrimm\u00e4n kiitoksen.<\/p>\n Antamanne mallin mukaisesti nuorempien sukupolvien teht\u00e4v\u00e4 on kantaa vastuuta kansamme tulevaisuudesta. Is\u00e4nmaan puolustamiselle ei ole vaihtoehtoja. Se merkitsee nyt my\u00f6s j\u00e4rkkym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 pyrkimyst\u00e4 kansainv\u00e4lisen rauhan ja turvallisuuden yll\u00e4pit\u00e4miseksi.<\/p>\n Rauha ei ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys. Sen hyv\u00e4ksi on teht\u00e4v\u00e4 jatkuvasti ty\u00f6t\u00e4. Erityisesti kansojen johtajat sek\u00e4 kaikki poliittiset ja sotilaalliset p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00e4t tarvitsevat viisautta etsiess\u00e4\u00e4n oikeudenmukaisuutta ja rauhaa rakentavia ratkaisuja. V\u00e4kivalta ja voimakeinot eiv\u00e4t tuo kest\u00e4v\u00e4\u00e4 turvallisuutta. Siit\u00e4 aiemmat maailmansodat ja monet muut parhaillaan k\u00e4ynniss\u00e4 olevat konfliktit ovat osoituksena. Teht\u00e4v\u00e4mme on puhua ja toimia rauhan puolesta.<\/p>\n Erityisesti pienen kansan selviytymisess\u00e4 yksimielisyys on mit\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 viime sotiemme p\u00e4\u00e4majakaupungissa on hyv\u00e4 muistaa, mik\u00e4 teksti on hakattu kiveen Louhisaaren kartanossa: \u2019Pienen kansan suurin voima on yksimielisyys\u2019. Kansanjohtajana Mannerheimin suuri n\u00e4ky oli kansan yhten\u00e4isyys. Sen h\u00e4n n\u00e4ki teht\u00e4v\u00e4kseen ja sen puolesta h\u00e4n puhui. Is\u00e4nmaalla, kansalla voi olla tulevaisuus vain, jos se on yksimielinen ja kest\u00e4v\u00e4. T\u00e4llainen oli Suomen kansa viime sotien aikana. Siksi on aivan oikeutettua puhua talvisodan hengest\u00e4.<\/p>\n Kes\u00e4ll\u00e4 viimeiseen iltahuutoon kutsuttu opetusneuvos, rovasti Pentti Tapio ilmaisi t\u00e4m\u00e4n n\u00e4in: \u201dPelastuimme, kun Jumala varjeli ja kaveria ei j\u00e4tetty.\u201d T\u00e4llainen ajattelu paljastaa sen, millaisia ovat kest\u00e4v\u00e4t arvot. Jotta kansa kest\u00e4\u00e4, sen on oltava sis\u00e4isesti vahva ja terve, ytimelt\u00e4\u00e4n ja eettisilt\u00e4 arvoiltaan luja. Kest\u00e4vyytt\u00e4 ei oteta hyllylt\u00e4 eik\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 vahvuutta automaatista. Se vaatii pitk\u00e4j\u00e4nteist\u00e4 kasvatusty\u00f6t\u00e4, joka alkaa kodista ja josta on yhteinen vastuu.<\/p>\n Toiseksi kristittyin\u00e4 olemme realisteja. Sota on synnin seurausta ja ihmiskuntaa painava kirous. Sota ja v\u00e4kivalta ovat merkki synnin todellisuudesta maailmassa. Me emme p\u00e4\u00e4se irti itsest\u00e4mme ja sisimm\u00e4st\u00e4 olemuksestamme. Siit\u00e4 Uudessa testamentissa Jaakobin kirje puhuu: \u201dMutta jos teid\u00e4n syd\u00e4nt\u00e4nne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, \u00e4lk\u00e4\u00e4 vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisist\u00e4 tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sill\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 kateus ja riidanhalu vallitsevat, on my\u00f6s hillitt\u00f6myytt\u00e4 ja kaikenlaista pahaa.<\/em>\u201d (Jaak. 3:14-16).<\/p>\n Ihmist\u00e4 ei kristillisen k\u00e4sityksen mukaan muuta mik\u00e4\u00e4n muu kuin evankeliumi Jumalasta, joka on tehnyt sovinnon ihmiskunnan kanssa Kristuksen ristinkuoleman v\u00e4lityksell\u00e4. Kristus on meid\u00e4n rauhamme. H\u00e4nen julistamansa rauha ei ole t\u00e4m\u00e4n maailman mukaista, mutta se voi muuttaa ihmisten sisimm\u00e4n ja sen kautta t\u00e4m\u00e4n maailman. Kristillinen kirkko tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n ja levitt\u00e4\u00e4 sanomaa Jumalan rauhasta tietoisena siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4mme ahdistusten, pelon ja huolien maailmassa. Kirkon ty\u00f6 perustuu sille Jumalan sanan lupaukselle, josta Jaakobin kirje muistuttaa: \u201dMutta ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tuleva viisaus on puhdasta ja pyh\u00e4\u00e4, ja niin se my\u00f6s rakentaa rauhaa, se on lempe\u00e4\u00e4 ja sopuisaa, t\u00e4ynn\u00e4 armahtavaisuutta ja hyvi\u00e4 hedelmi\u00e4, se on tasapuolista ja teeskentelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4.<\/em>\u201d (Jaak. 3:17).<\/p>\n Veteraanisukupolvien opetus on, ett\u00e4 kaikkein vaikeimmallakin hetkell\u00e4 Jumala kantaa. Tuntemattoman tulevaisuuden edess\u00e4 Jumala ei meit\u00e4 j\u00e4t\u00e4, vaan p\u00e4invastoin rohkaisee: \u201dMinulla on omat suunnitelmani teit\u00e4 varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eiv\u00e4tk\u00e4 tuhon ajatuksia: min\u00e4 annan teille tulevaisuuden ja toivon.\u201d<\/em> (Jer. 29:11). Usko kutsuu toimimaan rauhan puolesta. Arjen pienist\u00e4 teoista ja ihmissuhteista \u2013 toveruudesta, yst\u00e4vyydest\u00e4, rakkaudesta, huolenpidosta \u2013 sek\u00e4 Jumalan johdatuksen tietoisuudesta rakentuu se merkitysten verkko, jonka varassa on mahdollista s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 usko tulevaisuuteen.<\/p>\n Kolmanneksi teht\u00e4v\u00e4mme kristittyin\u00e4 on rukoilla rauhan puolesta. Se on aina kuulunut kristittyjen teht\u00e4viin. Yhteiseen esirukoukseen on ensimm\u00e4isist\u00e4 kristillisist\u00e4 jumalanpalveluksista l\u00e4htien kuulunut my\u00f6s rukous rauhan puolesta. Liian usein unohdamme perusteht\u00e4v\u00e4mme rukouksen.<\/p>\n Veteraanisukupolvien esimerkki sopii t\u00e4h\u00e4nkin yhteyteen. Olen kuullut monen veteraanin kertovan rukouksen merkityksest\u00e4 sodan vaikeina hetkin\u00e4. Jatkosodan ankarimpia torjuntataisteluja k\u00e4ytiin \u00c4yr\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja Vuosalmella. Sotilaspappina toiminut Timo Rusama kertoo: \u201dEmme me siell\u00e4 Vuosalmella mit\u00e4\u00e4n niin kovin jumalisia miehi\u00e4 olleet. Siell\u00e4 vain elettiin hetkest\u00e4 hetkeen. Samalla oli tuolla syv\u00e4ll\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4 vakaa tunto, ett\u00e4 jos t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 selvit\u00e4\u00e4n, niin ei se ainakaan meid\u00e4n ansiotamme ole. Oltiin sittenkin \u2019paremmass\u2019 k\u00e4ress\u2019\u201d. (Sotapapit, toim. Jussi Kuoppala, s 141).<\/p>\n Rukous rauhan puolesta on aina ajankohtainen. Sit\u00e4 se on nyt, kun ajattelemme maailman kriisialueita niin Euroopassa, L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 kuin muuallakin maailmassa. Kristus on meid\u00e4n rauhamme. Rauha ei kuitenkaan saavu, jos me emme taivu noudattamaan Jumalan tahtoa. Jaakobin kirjeen mukaan: \u201dVanhurskauden siemen kylvet\u00e4\u00e4n rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelm\u00e4n niille, jotka rauhaa rakentavat.<\/em>\u201d (Jaak. 3:18).<\/p>\n Rukous muuttaa meit\u00e4 itse\u00e4mme toimimaan rauhan puolesta. Siksi nyt on aika rukoilla, nyt on aika toimia rauhan puolesta, nyt on aika rakastaa \u2013 ei vain \u201dsanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa\u201d (1. Joh. 3:18). Se on samalla kiitoksen antamista sille ty\u00f6lle ja niille uhrauksille, joita te veteraanit ja teid\u00e4n sukupolvenne olette maamme puolesta tehneet.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Lotinanpelto, Syv\u00e4ri, Petroskoi, Pr\u00e4\u00e4s\u00e4, Aunus. N\u00e4m\u00e4 paikkakunnat tulivat minulle tutuiksi muutama viikko sitten, kun Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 vietettiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa suomalais-ugrilaista pappeinkokousta. Noiden ja useiden muiden nykyisten rajantakaisten paikkakuntien nimet olivat kuitenkin tuttuja jo entuudestaan. Olin niit\u00e4 lukenut monien seurakuntatalojen seinilt\u00e4, joihin oli pystytetty viime sodissa kaatuneiden muistotaulut. Toki tiesin paikkakunnat my\u00f6s sotahistoriasta. Teille veteraaneille mainitsemani paikkakunnat … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[24],"class_list":["post-68","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-24"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/68","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=68"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/68\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3967,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/68\/revisions\/3967"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=68"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=68"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=68"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}