Kirkon ymp\u00e4rist\u00f6p\u00e4iv\u00e4t<\/p>\n
Vuonna 2017 vietet\u00e4\u00e4n reformaation 500-vuotismerkkivuotta. Luterilainen Maailmanliitto on\u00a0valinnut merkkivuoden p\u00e4\u00e4teemaksi \u201dJumalan armon vapauttamana\u201d (Liberated by God\u2019s Grace). Sen lis\u00e4ksi on kolme iskev\u00e4\u00e4 alateemaa: Salvation \u2013 Not for Sale; Human Beings \u2013 Not for Sale; Creation \u2013 Not for Sale. Iskevi\u00e4 Not for Sale \u2013lauseita on ollut vaikea suomentaa. Ne ovat taipuneet muotoon Pelastus \u2013 ei kaupan; Ihminen \u2013 ei kaupan; Luomakunta \u2013 ei kaupan.<\/p>\n
Teeman valinnan taustalla on talouden ylikorostuminen viime vuosikymmenin\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 nykyisin juuri talouden n\u00e4k\u00f6kulma ja talouden kieli hallitsevat yhteist\u00e4 puhetta ja arvostuksia. Ne ulottuvat my\u00f6s el\u00e4m\u00e4nalueille, jotka eiv\u00e4t liity talous- ja kauppasuhteisiin. Reformaation merkkivuonna kirkot pyrkiv\u00e4t muistuttamaan, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n t\u00e4rkeimm\u00e4t suhteet eiv\u00e4t ole kauppasuhteita eiv\u00e4tk\u00e4 markkinasuhteita. Luottamusta ei osteta, uskoa ei poimita kulutukseen markkinoilta, lapset eiv\u00e4t hanki vanhemmiltaan kasvatuspalveluita, luomakunta ei ole kaupan. Kaikkea ei voi alistaa kauppatavaraksi. Uskoa, ihmist\u00e4 ja luomakuntaa ei voi pohjimmiltaan mitata talouden mittarein. Niit\u00e4 ei voi ostaa eik\u00e4 myyd\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 puheenvuorossani kiteyt\u00e4n teeman \u201dLuomakunta \u2013 ei kaupan\u201d kolmeen teesiin. Ne ovat vain pieni raapaisu laajasta ja ajankohtaisesta aiheesta.<\/p>\n
1. Ihminen on kadottanut n\u00f6yryytens\u00e4<\/p>\n
Psalmin 24 alussa sanotaan selv\u00e4sti: \u201dHerran on maa ja kaikki mit\u00e4 siin\u00e4 on, maanpiiri ja ne jotka siin\u00e4 asuvat.\u201d (Ps. 24:1). Nykyajan ihminen, varsinkin l\u00e4nsimainen ihminen, on unohtanut t\u00e4m\u00e4n perustotuuden. Ihminen on menett\u00e4nyt tajun siit\u00e4, ettei luomakunta ole h\u00e4nen omaansa, vaan se on ainoastaan h\u00e4nell\u00e4 lainassa. N\u00f6yryys on kadonnut.<\/p>\n
Ihmisen suhdetta luomakuntaan on perinteisesti tulkittu Ensimm\u00e4isen Mooseksen kirjan kuvauksella ihmisen luomisesta. Kahdessa eri kohdassa puhutaan ihmisen teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 luomakunnassa. \u201dOlkaa hedelm\u00e4lliset, lis\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4 maa ja ottakaa se valtaanne\u201d (1. Moos. 1:28). Hiukan my\u00f6hemmin sanotaan: \u201dHerra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelem\u00e4\u00e4n ja varjelemaan sit\u00e4\u201d (1. Moos. 2:15).<\/p>\n
Erityisesti valistuksen perint\u00f6n\u00e4 ihmiskunta on tahtonut ottaa luonnon valtaansa, viljellyt sit\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4nyt hyv\u00e4kseen. Valistuksen suuret ajattelijat, kuten Descartes, Francis Bacon ja Immanuel Kant, antoivat t\u00e4lle filosofisen oikeutuksen puhuessaan ihmisist\u00e4 luomakunnan omistajina ja herroina. He kehottivatkin ihmist\u00e4 ottamaan luonnon ja sen voimat orjikseen. My\u00f6s kirkoissa kuultiin usein ihmisen teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 luomakunnassa sen hoitajana, viljelij\u00e4n\u00e4 ja hyv\u00e4ksi k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Luomakunta oli myyntitavaraa.<\/p>\n
Viime vuosikymmenin\u00e4 on kirkoissa ymm\u00e4rretty ihmisen vastuu laajemmin. Viljelemisen sijasta on korostettu varjelemista ja hoitamista. Ihminen ei ole luomakunnan omistaja vaan tilanhoitaja. Nyt olemme ilmastonmuutoksen edetess\u00e4 jo siin\u00e4 tilanteessa, ett\u00e4 painopiste on siirrett\u00e4v\u00e4 varjelemisesta suojelemiseen ja mik\u00e4li mahdollista korjaamiseen, ennalleen palauttamiseen. Meill\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 vaihtoehtoja. Ihmiskunnan on pakko n\u00f6yrty\u00e4 sen tosiasian edess\u00e4, ett\u00e4 ihminen ei ole luomakunnan omistaja eiv\u00e4tk\u00e4 taloudelliset realiteetit ole kaikkein viimeisi\u00e4 realiteetteja.<\/p>\n
On paikkoja, joissa meille sanotaan: \u201dRiisu keng\u00e4t jalastasi, sill\u00e4 paikka, jossa seisot, on pyh\u00e4\u00e4 maata.\u201d Pyh\u00e4\u00e4 maata ei ollut ainoastaan Siinain maaper\u00e4 vaan koko maa. \u201dMaa on minun ja te olette muukalaisia ja vieraita minun luonani\u201d (3. Moos. 25:23). Israelilainen talonpoika tiesi t\u00e4m\u00e4n. Siksi h\u00e4nen oli aika ajoin j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 maa lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, ik\u00e4\u00e4n kuin palautettava se takaisin alkuper\u00e4iselle omistajalleen (2. Moos. 23:10-11; 3. Moos. 25:1-7). N\u00e4in h\u00e4n osoitti, ettei ihminen el\u00e4 viime k\u00e4dess\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n omistaa tai mit\u00e4 h\u00e4n omalla uurastuksellaan saa aikaan. Vanhan testamentin m\u00e4\u00e4r\u00e4yksiss\u00e4 kytkeytyiv\u00e4t yhteen ekologinen ja sosiaalinen vastuu. Molemmat nousevat luomisuskon ytimest\u00e4: maa ja kaikki mit\u00e4 siin\u00e4 on, on Herran. Ihmisen on n\u00f6yrrytt\u00e4v\u00e4 tajuamaan oma paikkansa osana Jumalan luomaa maailmaa. Ihminen on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Luojan vieraana, ei maan eik\u00e4 sen antimien omistajana. Luomakunta on ihmisell\u00e4 lainassa. Se ei ole kaupan.<\/p>\n
Aikamme ymp\u00e4rist\u00f6kriisi paljastaa sen taustalla olevan hengellisen kriisin. Pohjimmiltaan kysymys on Jumalasta. Katekismuksemme mukaan \u201dJokainen etsii jotakin, johon voi kiinnitt\u00e4\u00e4 toivonsa. Luulemme, ett\u00e4 raha, valta ja kunnia suojaavat meit\u00e4. Rakennamme el\u00e4m\u00e4mme itsemme ja omien tekojemme varaan. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meid\u00e4n jumalamme. Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eiv\u00e4t voi antaa, mit\u00e4 lupaavat.\u201d (Katekismus, ensimm\u00e4isen k\u00e4skyn selitys). Turvautuessaan Jumalan korvikkeisiin tai korottaessaan itsens\u00e4 Jumalaksi ihmisen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t perussuhteet v\u00e4\u00e4ristyv\u00e4t. Siit\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4t kaikki.<\/p>\n
Kaikki ei n\u00e4yt\u00e4 olevan luomakunnassa siten kuin Jumala haluaisi. Apostoli Paavali ilmaisee asian niin, ett\u00e4 koko luomakunta yhdess\u00e4 huokaa ja on synnytystuskissa (Room. 8:22). Syntiinlankeemuksen seuraukset n\u00e4emme ihmisen suhteessa Jumalaan, l\u00e4himm\u00e4isiin ja luomakuntaan. Kaipaamme kipe\u00e4sti parannusta ja sovitusta. Sovitus Jumalan kanssa ei voi olla heijastumatta el\u00e4m\u00e4n kaikkiin suhteisiin. Sen hedelm\u00e4\u00e4 on sovitus ihmissuhteissa, mutta my\u00f6s suhteessa muuhun Jumalan luomaan todellisuuteen. Osallisuus pelastuksesta johtaa yhteyteen ja keskin\u00e4iseen jakamiseen ja huolenpitoon ihmisten kesken, mutta t\u00e4m\u00e4n yhteyden ja huolenpidon piiriin kuuluu my\u00f6s koko luomakunta. Se johtaa huomaamaan, ettei luomakunta ole kaupan.<\/p>\n
2. Kirkon on kannettava vastuunsa<\/p>\n
Helsingin Sanomissa oli lauantaina 3.9.2016 laaja artikkeli otsikolla \u201dKilotolkulla lis\u00e4\u00e4 tavaraa\u201d. Kirjoituksessa k\u00e4siteltiin globalisaation vaikutuksia Suomeen. Kainalojutussa kerrottiin, kuinka vuonna 1995 ostosk\u00e4rry\u00e4\u00e4n ty\u00f6ntelev\u00e4 kansalainen saattoi valita Prismasta 5000 erilaisesta p\u00e4ivitt\u00e4istavaratuotteesta, nyt keskim\u00e4\u00e4r\u00e4isen Prisman valikoima on viisinkertaistunut 25\u00a0000 tuotteeseen. Esimerkiksi juustoja voi olla 500-600 erilaista Kysymykseni oli uutisen \u00e4\u00e4rell\u00e4: Mihin me tarvitsemme t\u00e4llaista m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tavaraa? Kulutuksen ja talouskasvun ideologia johtaa meid\u00e4t katastrofiin.<\/p>\n
Kuukausi sitten, maanantaina 8. elokuuta ihmiset k\u00e4yttiv\u00e4t loppuun maapallon t\u00e4n\u00e4 vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Maailman ylikulutusp\u00e4iv\u00e4 on aikaistunut vuosi vuodelta: viime vuonna se oli 13. elokuuta. Suurin syy ylikulutusp\u00e4iv\u00e4n aikaistumiseen on jatkuvasti suureneva hiilijalanj\u00e4lkemme. Maailman ylikulutusp\u00e4iv\u00e4 on laskennallisesti se p\u00e4iv\u00e4, jona kulutuksemme ylitt\u00e4\u00e4 maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja k\u00e4sitell\u00e4 fossiilisten polttoaineiden k\u00e4yt\u00f6n aiheuttamia kasvihuonekaasup\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4. Nykyisell\u00e4 kulutuksella tarvittaisiin 1,6 maapalloa kattamaan globaali luonnonvarojen tarve kest\u00e4v\u00e4sti. Suomalaisten kulutustottumuksilla tarvittaisiin 3,4 maapalloa. Kulutamme luonnonvaroja siis huomattavasti nopeammin kuin ne pystyv\u00e4t uusiutumaan \u2013 toisin sanoen ekologinen jalanj\u00e4lkemme on suurempi kuin maapallon biokapasiteetti.<\/p>\n
Kyse on yksinkertaisesti el\u00e4m\u00e4mme elinehdoista. Luomakunta ei kest\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4\u00e4 kulutusta ja luonnon hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6\u00e4, joihin kasvuun perustuva el\u00e4m\u00e4nmuotomme perustuu. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 kirkko sanoo selke\u00e4sti ja lujasti: Luomakunta ei ole kauppatavaraa. Kirkko ei sano n\u00e4in ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4p\u00e4in tai ulkopuolisina. Kirkkona ja kristittyin\u00e4 olemme osa nykyist\u00e4 el\u00e4m\u00e4nmuotoa. Kannamme my\u00f6s yhteist\u00e4 syyllisyytt\u00e4 ja yhteist\u00e4 tahtoa suunnan muuttamiseen ja sen vaikeutta.<\/p>\n
Nelj\u00e4nnesvuosisata sitten, vuonna 1991, ilmestyi Kirkon yhteiskunnallisen ty\u00f6n keskuksen julkaisu Ekologinen el\u00e4m\u00e4ntapa, kristillisen uskon haaste ymp\u00e4rist\u00f6vastuuseen. Kirja on edelleen ajankohtainen. Siin\u00e4 luetellaan keskeisi\u00e4 tuntomerkkej\u00e4 kirkon ja kristittyjen toiminnalle luomakunnan puolesta (s 46-47):<\/p>\n
n\u00f6yryys, joka tunnustaa ihmisen riippuvuuden luomakunnasta ja koko luomakunnan jokahetkisen riippuvuuden Luojastaan ja torjuu ihmisen ylimielisen saalistajan asenteen muuhun luomakuntaan n\u00e4hden;<\/p>\n
huolenpito, joka tunnustaa ihmisen vastuullisuuden erityisasemassaan Jumalan kutsumana luomakunnan puutarhurina, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 rakkauden olemassaolon perusvoimaksi ja torjuu kaiken v\u00e4kivaltaisen, luonnon ekologista tasapainoa ja luomakunnan eheytt\u00e4 vaurioittavan hy\u00f6dynt\u00e4misen;<\/p>\n
kohtuullisuus ja yksinkertaisuus, joka tunnustaa, ett\u00e4 luonnon antimet ovat ihmiselle Jumalan lahjoja, joita on kiitt\u00e4en nautittava, ja torjuu kaiken ahneuden, joka nousee ihmisen sis\u00e4isest\u00e4 tyydytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, v\u00e4\u00e4ristyneest\u00e4 omistamisen halusta ja tuhoisasta tarpeiden rajattomuuden kuvitelmasta;<\/p>\n
yhteisen hyv\u00e4n edist\u00e4minen, joka tunnustaa kokonaisvaltaisen maailmank\u00e4sityksen pohjalta yhteyden, osallisuuden, vuorovaikutuksen ja keskin\u00e4isen jakamisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 kannattaviksi perustekij\u00f6iksi ja torjuu yksil\u00f6llisen itsekkyyden tai vastuun rajaamisen vain omaan lajiin, rotuun, kansaan, heimoon, perheeseen tai yritykseen;<\/p>\n
oikeudenmukaisuus, joka ihmisen tarpeiden, samanarvoisen kohtelun ja suoritusten mittaamisen rinnalla ottaa huomioon my\u00f6s luonnon oikeuden ja elinkelpoisuuden sek\u00e4 tulevien polvien oikeuden p\u00e4\u00e4st\u00e4 osallisiksi el\u00e4m\u00e4lle t\u00e4rkeist\u00e4 luonnon voimavaroista.<\/p>\n
Tuoreimpana kirkollisena puheenvuorona on teologian tohtori Panu Pihkalan artikkeli synodaalikirjassa Armon horisontit \u2013 huomisen luterilaisuus (2016). Pihkalan mukaan \u201dJokainen kristitty on kutsuttu maan suolaksi. Jokainen kristillinen yhteis\u00f6 on kutsuttu toivon merkiksi. Luterilaisen ymp\u00e4rist\u00f6k\u00e4sityksen ominaispiirteen\u00e4 voisi n\u00e4hd\u00e4 juuri korostuksen siit\u00e4, ett\u00e4 asia koskee kaikkia. Tilannetta ei voi vain j\u00e4tt\u00e4\u00e4 suurille ymp\u00e4rist\u00f6kilvoittelijoille, jotka luostarimaisissa olosuhteissa hoitaisivat asian muiden puolesta. Jumalan tahdon seuraamisessa kilvoitellaan arjen keskell\u00e4.\u201d (s 107-108).<\/p>\n
Osa seurakunnan perusteht\u00e4v\u00e4\u00e4 on luomakunnasta huolehtiminen. Vuoteen 2020 ulottuvassa Kohtaamisen kirkko \u2013toimintalinjauksessa korostetaan, kuinka nostamme sanoman esiin. \u201dPuhumme Jumalasta, Jeesuksesta ja Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4 rohkeasti ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti kaikkialla\u201d (s 19). T\u00e4m\u00e4 merkitsee julistusta ja kutsua kokonaisvaltaiseen el\u00e4m\u00e4nmuutokseen ja jatkuvaan kilvoitteluun. Kirkolla ja sen jokaisella seurakunnalla on profeetallinen teht\u00e4v\u00e4 kutsua ihmisi\u00e4 hengelliseen uudistumiseen. T\u00e4m\u00e4 johtaa ottamaan my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6kysymykset entist\u00e4 rohkeammin ja selke\u00e4mmin seurakuntien agendalle.<\/p>\n
3. Toivo s\u00e4vytt\u00e4\u00e4 kristityn tulevaisuutta<\/p>\n
\u201dKirkolla on Raamatussa sanoma, jonka todellista merkityst\u00e4 t\u00e4lle ajalle kirkonmiehet ja teologit eiv\u00e4t tajua.\u201d N\u00e4in sanoi Carl Friedrich von Weizs\u00e4cker (1912-2007), saksalainen ydinfyysikko ja filosofi, joka oli my\u00f6s harras kristitty. H\u00e4n oli vakuuttunut siit\u00e4, ett\u00e4 vain uskonto voi pelastaa luomakunnan sit\u00e4 uhkaavalta katastrofilta. Vain uskonto on kyllin voimakas tekij\u00e4, joka voi vaikuttaa ihmiseen niin syv\u00e4sti, ett\u00e4 h\u00e4n on valmis muuttamaan perusteellisesti ajattelu- ja el\u00e4m\u00e4ntapojaan. von Weizs\u00e4ckerin mukaan tarvitaan radikaali asennemuutos, joka johtaa uuteen el\u00e4m\u00e4ntapaan. Vain siten luomakunta voi v\u00e4ltty\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6katastrofilta.<\/p>\n
Ymp\u00e4rist\u00f6kriisin vakavuus pakottaa eri uskontojen ja vakaumusten edustajat yhteiseen ty\u00f6h\u00f6n luomakunnan tulevaisuuden puolesta. von Weizs\u00e4ckerin korostus on kuitenkin terveellinen peili meille kristityille. Meid\u00e4n on l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 se voima, \u201ddynamiitti\u201d (dynamis, Apt. 1:8), joka on Raamatun sanomassa.<\/p>\n
Jeesuksen julistuksen ytimen\u00e4 oli: ”Aika on t\u00e4yttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut l\u00e4helle; tehk\u00e4\u00e4 parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15). Kirkon on johdettava ihmiset kohtaamaan ahdistus, joka johtuu synnist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 synti on v\u00e4\u00e4r\u00e4 suhtautuminen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja koko luomakuntaan, pohjimmiltaan v\u00e4\u00e4r\u00e4 suhtautuminen my\u00f6s Jumalaan, kuten jo edell\u00e4 totesin. Meid\u00e4n on kohdattava rehellisesti seuraukset, jota synnist\u00e4 seuraa, kohdattava ne Jumalan edess\u00e4 ja kuunneltava h\u00e4nen \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4: Tehk\u00e4\u00e4 parannus, muuttakaa mielenne, ottakaa uusi suunta.<\/p>\n
Jos emme sulje korviamme t\u00e4lt\u00e4 \u00e4\u00e4nelt\u00e4, meille tulee merkitykselliseksi my\u00f6s Jeesuksen sanoman toinen osa: uskokaa evankeliumi, ottakaa vastaan iloinen sanoma syntien anteeksiantamisesta. T\u00e4m\u00e4n vapauttavan sanoman varassa uuden suunnan etsiminen on mahdollista. Se antaa uuden l\u00e4ht\u00f6kohdan el\u00e4m\u00e4lle. El\u00e4m\u00e4mme on kaikesta huolimatta turvallisesti Jumalan k\u00e4dess\u00e4. H\u00e4nelt\u00e4 saamme lahjana kaiken sen, mit\u00e4 meill\u00e4 on, koko el\u00e4m\u00e4mme.<\/p>\n
Sain omalta osaltani kirkkoneuvoksena vaikuttaa siihen, ett\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 2008 julkistettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ilmasto-ohjelma. Sen otsikossa on kolme sanaa: kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus. Ne johtavat meit\u00e4 arvioimaan el\u00e4m\u00e4ntapaamme. Arkkipiispa Jukka Paarma on sanonut: \u201dKristillinen kirkko on vuosisatoja korostanut, ett\u00e4 hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n edellytykset eiv\u00e4t ole ensisijaisesti riippuvaisia aineellisesta kulutuksesta. Kun tietyt perustavat tarpeet on tyydytetty, todellinen el\u00e4m\u00e4n ilo tulee rakkaista ihmisist\u00e4 ja meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n luomakunnan rikkaudesta, jotka ovat Jumalan suurta lahjaa. Siksi aineellisen vaurauden tavoittelussa tulee etsi\u00e4 kohtuullisuutta.\u201d<\/p>\n
Asenteiden ja el\u00e4m\u00e4ntavan muutos l\u00e4htee kiitollisuudesta ja kunnioituksesta. Kunnioitus saa meid\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ihmisen osana luontoa, se rajoittaa ihmisen luontaista ahneutta ja suuntaa huomion vastuulliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n luomakunnan j\u00e4senen\u00e4. Kiitollisuus Jumalan hyvi\u00e4 lahjoja kohtaan saa meid\u00e4t liikkeelle. Kiitollisuus her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisen kunnioittamaan ratkaisuissaan luonnon omaa tasapainoa sek\u00e4 ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n Luojaa h\u00e4nen lahjoistaan. Silloin voimme pyrki\u00e4 partiolaisten tapaan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeemme paremman maailman kuin millaisena sen saimme.<\/p>\n
Jumala on antanut meille luomakunnan, kaikki sen rikkaudet, sen el\u00e4imet, kasvit, veden ja ilman. Siksi se ei ole kaupan. Jumala on l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, kaikkialla. Kun Jeesus katsoi kedon kukkia tai taivaan lintuja, h\u00e4n n\u00e4ki niiss\u00e4kin hyv\u00e4n Jumalan huolenpidon. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta kristillisen kirkon ja kristittyjen huoli luomakunnan tulevaisuudesta muuttuu toivoksi. Apostoli Paavalin sanoin: \u201dLuomakunnalla on kuitenkin toivo, ett\u00e4 my\u00f6s se p\u00e4\u00e4see kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.\u201d (Room. 8:20b-21). T\u00e4m\u00e4 toivo vapauttaa meid\u00e4t ty\u00f6h\u00f6n luomakunnan hyv\u00e4ksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kirkon ymp\u00e4rist\u00f6p\u00e4iv\u00e4t Vuonna 2017 vietet\u00e4\u00e4n reformaation 500-vuotismerkkivuotta. Luterilainen Maailmanliitto on\u00a0valinnut merkkivuoden p\u00e4\u00e4teemaksi \u201dJumalan armon vapauttamana\u201d (Liberated by God\u2019s Grace). Sen lis\u00e4ksi on kolme iskev\u00e4\u00e4 alateemaa: Salvation \u2013 Not for Sale; Human Beings \u2013 Not for Sale; Creation \u2013 Not for Sale. Iskevi\u00e4 Not for Sale \u2013lauseita on ollut vaikea suomentaa. Ne ovat taipuneet muotoon Pelastus … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[24],"class_list":["post-69","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-24"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/69","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=69"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/69\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3985,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/69\/revisions\/3985"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=69"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=69"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=69"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}