Saarna kirkon 150 -vuotisjuhlajumalanpalveluksessa<\/p>\n
Saarna H\u00e4meenkosken kirkon 150-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa 29.11.2020 Hollolassa<\/strong><\/p>\n Jeesus l\u00e4hti toisten edell\u00e4 nousemaan Jerusalemiin viev\u00e4\u00e4 tiet\u00e4. Kun h\u00e4n oli tulossa \u00d6ljym\u00e4eksi kutsutulle vuorelle ja oli jo l\u00e4hell\u00e4 Betfagea ja Betaniaa, h\u00e4n l\u00e4hetti edelt\u00e4 kaksi opetuslastaan ja sanoi: \u201dMenk\u00e4\u00e4 tuolla n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n. Kun tulette sinne, te n\u00e4ette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka sel\u00e4ss\u00e4 ei kukaan viel\u00e4 ole istunut. Ottakaa se siit\u00e4 ja tuokaa t\u00e4nne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, ett\u00e4 Herra tarvitsee sit\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0Miehet l\u00e4htiv\u00e4t ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyiv\u00e4t: \u201dMiksi te viette varsan?\u201d He vastasivat: \u201dHerra tarvitsee sit\u00e4.\u201d He toivat varsan Jeesukselle, heittiv\u00e4t vaatteitaan sen selk\u00e4\u00e4n ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun h\u00e4n sitten ratsasti, opetuslapset levittiv\u00e4t vaatteitaan tielle.<\/em><\/p>\n Jeesuksen l\u00e4hestyess\u00e4 sit\u00e4 paikkaa, mist\u00e4 tie laskeutuu \u00d6ljym\u00e4en rinnett\u00e4 alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen \u00e4\u00e4neen ylist\u00e4\u00e4 Jumalaa kaikista niist\u00e4 voimateoista, jotka he olivat n\u00e4hneet. He huusivat:<\/em><\/p>\n \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0– Siunattu h\u00e4n, kuningas,<\/em><\/p>\n \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0joka tulee Herran nimess\u00e4!<\/em><\/p>\n \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0Taivaassa rauha,<\/em><\/p>\n \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0kunnia korkeuksissa!<\/em><\/p>\n \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0Muutamat fariseukset sanoivat v\u00e4kijoukon keskelt\u00e4 Jeesukselle: \u201dOpettaja, kiell\u00e4 opetuslapsiasi!\u201d Mutta Jeesus vastasi: \u201dMin\u00e4 sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.\u201d <\/em>(Luuk. 19:28\u201340).<\/p>\n Suomalaisille 1860-luku merkitsi k\u00e4rsimysten vuosikymment\u00e4. Suuret n\u00e4lk\u00e4vuodet vuosina 1866\u20131868 olivat viimeisin laajamittainen n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4 Suomessa. Se oli tuhoisa v\u00e4est\u00f6katastrofi. Alle kaksimiljoonaisesta kansasta kuoli noina vuosina 270\u00a0000 henke\u00e4. Pahimpana vuonna 1868 kuoli l\u00e4hes 140 000 ihmist\u00e4 eli noin kahdeksan prosenttia v\u00e4est\u00f6st\u00e4. Se on niin suuri osuus, ett\u00e4 sill\u00e4 p\u00e4\u00e4see koko tunnetun ajan suurten ja tuhoisien n\u00e4lk\u00e4kriisien pelottavalle listalle. N\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n lis\u00e4ksi kulkutaudit veiv\u00e4t ihmisi\u00e4 hautaan. Isorokko, punatauti, lavantauti ja erilaiset kuumetaudit olivat vitsauksena t\u00e4ll\u00e4kin paikkakunnalla.<\/p>\n T\u00e4llaisen poikkeustilanteen keskell\u00e4 vuosina 1867\u20131870 Kosken pit\u00e4j\u00e4\u00e4n rakennettiin kirkkoa h\u00e4t\u00e4aput\u00f6in\u00e4. El\u00e4m\u00e4 oli monella tavoin uhattuna ja tulevaisuus sumun peitossa. N\u00e4lk\u00e4, aliravitsemus, kulkutaudit ja kuolema olivat liiankin tuttuja. Koskettavaa on lukea kirkon historiasta sanontaa \u201dse rakennettiin n\u00e4lk\u00e4isin suolin, sanoi Lammin rovasti Lagus vihkiess\u00e4\u00e4n kirkon\u201d. Adventtina l\u00e4hes p\u00e4iv\u00e4lleen 150 vuotta sitten (27.11.1870) t\u00e4m\u00e4 kirkko vihittiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n H\u00e4meenkosken kirkon syntyhistoria sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 vahvan viestin. K\u00e4rsimysten, vaikeuksien ja ep\u00e4varmuuden keskell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tahdottiin turvautua Jumalaan. Siksi t\u00e4nne rakennettiin uusi kirkko. Usko on luottamusta rakastavan Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloon my\u00f6s pimeyden keskell\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n meit\u00e4 kohtaava vastoink\u00e4yminen ei ole merkki siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala olisi hyl\u00e4nnyt. Siksi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 haluttiin vaikeidenkin aikojen keskell\u00e4 turvautua h\u00e4neen. Siit\u00e4 kumpusi tulevaisuudenusko ja rohkeus rakentaa omaa kotiseutua.<\/p>\n H\u00e4meenkosken kirkon juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4 vietet\u00e4\u00e4n t\u00e4n\u00e4\u00e4n tilanteessa, jossa P\u00e4ij\u00e4t-H\u00e4me el\u00e4\u00e4 koronavirusepidemian pahimmassa levi\u00e4misvaiheessa. Kulkutauti, hienommin sanottuna tartuntatauti, on yh\u00e4 riesanamme. Kaikki yli 10 hengen yleis\u00f6tilaisuuksien ja yleisten kokousten j\u00e4rjest\u00e4minen sis\u00e4tiloissa ja ulkotiloissa on kielletty. Tulevaisuutta kuvaa yksi sana: ep\u00e4varmuus.<\/p>\n Kirkon viesti on t\u00e4n\u00e4\u00e4n sama kuin vihkimisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Ep\u00e4varman tulevaisuuden edess\u00e4 voimme turvautua Jumalaan ja pyyt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen apuaan ja siunaustaan. Adventtina uuden kirkkovuoden alkaessa kirkoissa lauletaan Hoosianna-hymni\u00e4. Laulu on pohjimmiltaan rukous. Hoosianna merkitsee suomeksi \u201doi auta, pelasta\u201d. Saamme laulaa \u201dhoosianna\u201d t\u00e4ydest\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4mme: Herra, auta ja pelasta.<\/p>\n Adventti merkitsee suomeksi tulemista. Ensinn\u00e4 Kristus tulee seurakunnan keskelle sanassa ja sakramenteissa. Jumalanpalvelus on Jumalan pelastavan l\u00e4sn\u00e4olon juhla. Kirkko on jumalanpalveluksen paikka. Seurakunta tarvitsee paikan hoitaakseen uskoaan Jumalaan ja yhteytt\u00e4\u00e4n toisiin kristittyihin.<\/p>\n Jumalanpalvelus on Jeesuksen el\u00e4m\u00e4\u00e4 seurakuntansa keskell\u00e4. Sana ja saarna eiv\u00e4t ole vain kertomusta h\u00e4nest\u00e4, vaan Kristus on itse l\u00e4sn\u00e4 sanassaan. H\u00e4n kutsuu meit\u00e4 yhteyteens\u00e4. Adventin epistolatekstiss\u00e4 Jeesus itse sanoo: \u201dMin\u00e4 seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun \u00e4\u00e4neni ja avaa oven, min\u00e4 tulen h\u00e4nen luokseen, ja me aterioimme yhdess\u00e4, min\u00e4 ja h\u00e4n.\u201d (Ilm. 3:20).<\/p>\n H\u00e4meenkosken kirkossa on 150 vuoden ajan rukoiltu, kiitetty ja itketty, riemuittu ja surtu. Lukemattomat sukupolvet ovat t\u00e4ss\u00e4 kirkkorakennuksessa kantaneet Jumalalle el\u00e4m\u00e4n ilonsa ja kiitoksensa, mutta samalla my\u00f6s tuskansa ja h\u00e4t\u00e4ns\u00e4, murheensa ja menetyksens\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on kastettu, konfirmoitu, vihitty ja siunattu hautaan tuhansia ihmisi\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on julistettu Jumalan sanaa ja vietetty ehtoollista.<\/p>\n Kaiken t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kirkkorakennus ei en\u00e4\u00e4 ole mik\u00e4 tahansa rakennus, vaan siihen syntyy hyvin vahva tunneside. Kirkosta tulee kotikirkko, pyh\u00e4 paikka. T\u00e4llaisen kokemuksen toivoisin kirkosta syntyv\u00e4n my\u00f6s tuleville sukupolville t\u00e4ll\u00e4 paikkakunnalla. Kirkko on keskell\u00e4 kyl\u00e4\u00e4 viestitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kulttuurimme perustavia arvoja ja kristinuskon sanomaa.<\/p>\n Toiseksi Kristus tulee keskellemme rakkauden teoissa. Adventti merkitsee Jumalan saapumista arkeemme, ilomme ja huoltemme keskelle. Jeesus osoitti el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n, sanoillaan ja teoillaan, millainen Jumala on. H\u00e4n auttoi apua tarvitsevia, k\u00e4rsivi\u00e4, sairaita, k\u00f6yhi\u00e4, muiden halveksimia ja hylk\u00e4\u00e4mi\u00e4.<\/p>\n Kristuksen tuleminen keskellemme on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4: rakkauden tekoja toisen hyv\u00e4ksi, l\u00e4himm\u00e4isen auttamista h\u00e4d\u00e4ss\u00e4. Evankeliumitekstiss\u00e4 Jeesus antoi neuvoksi vastata aasin noutamista ihmetteleville: \u201dHerra tarvitsee sit\u00e4.\u201d<\/em> Yh\u00e4 Herra tarvitsee sinua, minua, meit\u00e4. Siin\u00e4 toteutuu vanha kristittyjen viisaus: Kristuksella ei ole muita k\u00e4si\u00e4 kuin meid\u00e4n k\u00e4temme. Me olemme h\u00e4nen jalkansa, k\u00e4tens\u00e4, suunsa ja syd\u00e4mens\u00e4.<\/p>\n Kirkon diakoniassa ja jokaisessa rakkauden teossa toteutuu adventti. Arjen diakonia kumpuaa siit\u00e4 ty\u00f6st\u00e4, jonka Kristus on tehnyt meid\u00e4n puolestamme. Siit\u00e4 H\u00e4meenkosken kirkko on ollut 150 vuotta n\u00e4kyv\u00e4n\u00e4 merkkin\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 paikkakunnalla. Yh\u00e4 edelleen se julistaa olemassaolollaan, ett\u00e4 Kristus tulee keskellemme. H\u00e4nen rakkautensa kutsuu meit\u00e4 rakastamaan l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4mme.<\/p>\n Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. Marraskuun lopussa 1870 sitten Kosken kirkko vihittiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Juhlasta kerrotaan, ett\u00e4 \u201dv\u00e4ke\u00e4 oli vihkitilaisuudessa niin paljon, ett\u00e4 pysyi pystyss\u00e4 tahtomattaankin ja hiki juoksi virtanaan kaikilta\u201d. N\u00e4lk\u00e4vuodet ja kulkutaudit olivat ohi ja seurakunta p\u00e4\u00e4si uuteen kirkkoon.<\/p>\n Nyt marraskuun lopussa 2020 H\u00e4meenkosken kirkon 150-vuotisjuhlaa vietet\u00e4\u00e4n tilanteessa, jossa v\u00e4ke\u00e4 ei voi p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kirkkoon. Hiki ei virtaa t\u00e4n\u00e4\u00e4n v\u00e4entungoksen vuoksi. Kulkutauti est\u00e4\u00e4 seurakuntaa saapumasta kirkkoon juhlap\u00e4iv\u00e4n viettoon. Onneksi nykytekniikka mahdollistaa jumalanpalveluksen ja juhlan seuraamisen, vaikka paikan p\u00e4\u00e4lle ei p\u00e4\u00e4sek\u00e4\u00e4n. N\u00e4lk\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole kokonaan kadonnut maastamme. Koronavirusepidemia on aiheuttanut monille taloudellisia vaikeuksia ja puutetta.<\/p>\n Evankeliumin lopussa Jeesus puhuu, ett\u00e4 kivetkin voivat huutaa: \u201dj<\/em>os he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.\u201d <\/em>T\u00e4ss\u00e4 kirkkorakennuksessa voi hyvin sanoa, ett\u00e4 tiilet huutavat. Monesti huuto on avunpyynt\u00f6 huolten, sairauksien ja kuoleman edess\u00e4. Koronavirus on paljastanut el\u00e4m\u00e4n ep\u00e4varmuuden ja arvaamattomuuden. Loppujen lopuksi hallitsemme el\u00e4m\u00e4\u00e4 yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin esivanhempamme 150 vuotta sitten, vaikka monet asiat ovat onneksi nyt paremmin kuin silloin.<\/p>\n Puolentoista vuosisadan ajan t\u00e4ss\u00e4 kirkossa on julistettu evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. T\u00e4nne on tultu kohtaamaan Jumala, joka armahtaa, antaa synnit anteeksi ja lahjoittaa uutta voimaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n, kaiken sen ep\u00e4varmuuden ja kysymysten keskelle. Kristuksessa on toivomme t\u00e4t\u00e4 ja tulevaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 varten.<\/p>\n Kirkosta l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n ja l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n arkeen el\u00e4m\u00e4\u00e4n todeksi Kristuksen rakkautta, toimimaan l\u00e4himm\u00e4isten hyv\u00e4ksi. Kirkko ei ole museo tai muinaismuisto, vaan el\u00e4v\u00e4n seurakunnan koti. Sen paras kaunistus on kokoontuva seurakunta. Kirkkorakennus on paikkakuntansa hengellisen el\u00e4m\u00e4n syd\u00e4n ja l\u00e4himm\u00e4isenrakkauden voimanl\u00e4hde. Siksi olkoon t\u00e4m\u00e4 kirkko teille h\u00e4meenkoskelaisille paikka, johon saavutte runsain m\u00e4\u00e4rin kohtaamaan el\u00e4v\u00e4n Jumalan.<\/p>\n Kristityt viett\u00e4v\u00e4t jatkuvaa adventtia, Kristuksen saapumista kansansa keskelle sanassa ja sakramenteissa sek\u00e4 rakkauden teoissa. Herra Jeesus Kristus tulee luoksemme. H\u00e4n antaa meille tulevaisuuden ja toivon.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Saarna kirkon 150 -vuotisjuhlajumalanpalveluksessa Saarna H\u00e4meenkosken kirkon 150-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa 29.11.2020 Hollolassa Jeesus l\u00e4hti toisten edell\u00e4 nousemaan Jerusalemiin viev\u00e4\u00e4 tiet\u00e4. Kun h\u00e4n oli tulossa \u00d6ljym\u00e4eksi kutsutulle vuorelle ja oli jo l\u00e4hell\u00e4 Betfagea ja Betaniaa, h\u00e4n l\u00e4hetti edelt\u00e4 kaksi opetuslastaan ja sanoi: \u201dMenk\u00e4\u00e4 tuolla n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n. Kun tulette sinne, te n\u00e4ette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka sel\u00e4ss\u00e4 ei kukaan … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[20],"class_list":["post-690","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-20"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/690","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=690"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/690\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4391,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/690\/revisions\/4391"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=690"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=690"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=690"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}