Saarna diakoniavihkimysmessussa 14.2.2021<\/p>\n
Kun he sitten nousivat Jerusalemiin viev\u00e4\u00e4 tiet\u00e4, Jeesus kulki muiden edell\u00e4. Opetuslapset olivat ymm\u00e4ll\u00e4, ja heid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4\u00e4n kulkevat ihmiset alkoivat pel\u00e4t\u00e4. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nelle oli tapahtuva: \u201dMe menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien k\u00e4siin. He tuomitsevat h\u00e4net kuolemaan ja luovuttavat h\u00e4net pakanoille, ja n\u00e4m\u00e4 pilkkaavat ja sylkev\u00e4t ja ruoskivat h\u00e4nt\u00e4 ja tappavat h\u00e4net. Mutta kolmen p\u00e4iv\u00e4n kuluttua h\u00e4n nousee kuolleista.\u201d Laskiaissunnuntain evankeliumissa kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota opetuslasten ajattelemattomuus ja itsekeskeisyys. Erityisesti t\u00e4m\u00e4 tulee esille Jaakobin ja Johanneksen tavassa toimia. Jeesus yritti valmistaa oppilaitaan kohtaamaan edess\u00e4 oleva k\u00e4rsimystie. Mutta he kielt\u00e4ytyiv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 ja kuulemasta sit\u00e4, mit\u00e4 eiv\u00e4t halunneet n\u00e4hd\u00e4 tai kuulla. He halusivat vain kuulla sen, mik\u00e4 miellytti heit\u00e4. Opetuslapsissa oli her\u00e4nnyt toive siit\u00e4, ett\u00e4 Jeesus panee asiat j\u00e4rjestykseen ja takaa hyv\u00e4t paikat my\u00f6s l\u00e4heisilleen. Oma etu oli ensisijaisesti mieless\u00e4.<\/p>\n Laskiaissunnuntain evankeliumi paljastaa j\u00e4lleen kerran Jumalan sanan ajattoman ajankohtaisuuden! Eik\u00f6 opetuslasten asennoituminen kuvaa osuvalla tavalla meid\u00e4n aikamme arvomaailmaa?<\/p>\n L\u00e4nsimaisessa kulttuurissa on pitk\u00e4\u00e4n vallinnut yksil\u00f6l\u00e4ht\u00f6isyyden (individualismi) ja min\u00e4keskeisyyden korostuminen. Oma v\u00e4lit\u00f6n mielihyv\u00e4 ja yksil\u00f6n omat tarpeet menev\u00e4t muiden tai yhteisen edun edelle. Pahimmillaan se johtaa itsekkyyteen, ahneuteen ja oman edun tavoitteluun v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muista ihmisist\u00e4 ja yhteisest\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Arvotutkimusten mukaan Suomi sijoittuu selke\u00e4sti individualististen arvojen maihin. Sosiaalisen median lainalaisuudet ovat t\u00e4st\u00e4 osuvana merkkin\u00e4. Jos et n\u00e4y, et ole olemassa. Selfiekulttuurissa vaatimattomuus ei kaunista. Jokainen sosiaalista mediaa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 eniten tykk\u00e4yksi\u00e4 ja seuraajia saa kertomalla itsest\u00e4\u00e4n mahdollisimman paljon ja mahdollisimman henkil\u00f6kohtaisesti. Sama toimii muussakin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4: omia saavutuksia ja kokemuksia kannattaa tuoda esille aina tilaisuuden tullen. El\u00e4mme min\u00e4n aikakautta. T\u00e4rkein\u00e4 pit\u00e4mi\u00e4mme arvoja ovat vapaus ja mielihyv\u00e4. Oman onnen mets\u00e4st\u00e4misest\u00e4 on tullut el\u00e4m\u00e4ntapa.<\/p>\n My\u00f6s Jaakobilla ja Johanneksella oli oma onni mieless\u00e4. Toisiko Jeesuksen seuraajana oleminen heille hyv\u00e4n tulevaisuuden, etuoikeuksia ja ansioita? Mit\u00e4 me siit\u00e4 hy\u00f6dymme? T\u00e4m\u00e4 on tuttu kysymys meid\u00e4nkin aikanamme.<\/p>\n Laskiaissunnuntain evankeliumitekstin ja pian alkavan paastonajan sanoma ei kuulosta kovin ajanmukaiselta. Eik\u00e4 se sit\u00e4 paitsi tunnu kovin houkuttelevalta el\u00e4m\u00e4ntavalta, varsinkaan nykyisin. Puhumattakaan, ett\u00e4 siihen kukaan ylt\u00e4isi, vaikka haluaisikin.<\/p>\n \u201dJoka tahtoo teid\u00e4n joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teid\u00e4n joukossanne ensimm\u00e4iseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkens\u00e4 lunnaiksi kaikkien puolesta.<\/em>\u201d (Mark. 10:44\u201345).<\/p>\n Siin\u00e4 se on: paastonajan ohjelma. Yksinkertaista puhetta, ilman selityksi\u00e4kin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Mutta samalla niin vaikea toteuttaa. Riipumme kiinni ajatuksessa: \u201dMik\u00e4 on minun, se ei kuulu kenellek\u00e4\u00e4n toiselle!\u201d Oma suu on l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kuin kontin suu, kuten vanha sananparsi sanoo. Ik\u00e4\u00e4n kuin meill\u00e4 olisi jotain sellaista, joka ei loppujen lopuksi ole muuta kuin meille annettua lainaa, itse el\u00e4m\u00e4\u00e4 my\u00f6ten. Koronavirusepidemia on sen meille opettanut hyvin n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n Jeesus osoitti, ett\u00e4 ainoa todellinen suuruuden tie on palvelevan rakkauden tie. T\u00e4m\u00e4 viitoitti ensimm\u00e4isten kristittyjen el\u00e4m\u00e4\u00e4. L\u00e4himm\u00e4isenrakkaudella ja diakonialla oli suuri merkitys kristillisen kirkon kasvulle toisella ja kolmannella vuosisadalla.<\/p>\n T\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 kristinuskon voittokulussa oli kristittyjen uhrautuva sairaanhoito. Roomalaisen yhteiskunnan perusteita j\u00e4rkytti toisen vuosisadan j\u00e4lkipuoliskolla ja kolmannen puoliv\u00e4liss\u00e4 kaksi suurta tautiepidemiaa. Isorokoksi arveltu epidemia levisi Rooman valtakunnassa vuosina 165\u2013180 surmaten mahdollisesti jopa kolmanneksen v\u00e4est\u00f6st\u00e4. Seuraava epidemia, ilmeisesti tuhkarokko, verotti v\u00e4est\u00f6\u00e4 250-luvulla. Tarttuviin tauteihin sairastuneita hoitaessaan kristityt paitsi lis\u00e4siv\u00e4t suosiotaan my\u00f6s omaa osuuttaan v\u00e4est\u00f6st\u00e4. Usko n\u00e4kyi rakkaudentekoina sairaita, k\u00e4rsivi\u00e4, muukalaisia ja muita hyljeksittyj\u00e4 kohtaan.<\/p>\n \u201dKristityt pitiv\u00e4t k\u00f6yhien ja k\u00e4rsivien auttamista eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4n\u00e4. Orpojen, leskien, van\u00adkien ja muukalaisten auttaminen oli jo varhaisissa seurakunnissa hyvin organisoitua\u201d, sanoo professori Ismo Dunderberg (Kirkko ja kaupunki 28.1.2021). Diakonia on ollut kirkon luovuttamaton teht\u00e4v\u00e4 alusta alkaen.<\/p>\n Ensimm\u00e4iset kristityt ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 kirkko on olemassa toisia varten. Usko ja rakkaus kuuluvat aina yhteen. Vieraanvaraisuus on kristillinen hyve. Palveleminen on kristityn tuntomerkki. T\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4nkin tarpeen muistaa. Jos ihmiset kokevat kirkon my\u00f6t\u00e4el\u00e4v\u00e4ksi, todella auttavaksi eik\u00e4 vain puhuvaksi, ihmisen puolella olevaksi, heist\u00e4 ja heid\u00e4n asioistaan kiinnostuneeksi, sellaiseen yhteis\u00f6\u00f6n he haluavat kuulua ja sitoutua.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n Jeesus opettaa, mist\u00e4 h\u00e4nen seuraajansa tulee tuntea: ei eturivien varaamisesta, vaan palvelumielest\u00e4. Suurin on se, joka palvelee. Ei ole mit\u00e4\u00e4n suurempaa kuin l\u00e4himm\u00e4isen palveleminen. Se on vastakulttuuria yksil\u00f6n etua korostavassa ja oman navan ymp\u00e4rill\u00e4 py\u00f6riv\u00e4ss\u00e4 yhteiskunnassa.<\/p>\n Kirkko ei ole vain uskon, vaan uskon ja rakkauden yhteis\u00f6. T\u00e4m\u00e4 korostus on luterilaisuudelle tyypillist\u00e4. Jumalan sana ei pysy jossakin seurakunnan yl\u00e4puolella, jonne jokainen seurakuntalainen olisi yksil\u00f6n\u00e4 suhteessa. Kirkko ei ole vain erillisten yksil\u00f6iden joukko. Sen sijaan sana tulee uskossa lihaksi ja kristityist\u00e4 tulee toinen toisensa palvelijoita. Arjen diakonia, palveleva mieli ja rakkauden teot kumpuavat siit\u00e4 ty\u00f6st\u00e4, jonka Kristus on tehnyt meid\u00e4n puolestamme. \u201dEi Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkens\u00e4 lunnaiksi kaikkien puolesta.<\/em>\u201d<\/p>\n Pian on laskiainen. Se merkitsee paastoon laskeutumista. Samalla se merkitsee Jeesuksen k\u00e4rsimystien seuraamista. Tuo tie oli todellista laskiaista, laskeutumista yh\u00e4 syvemm\u00e4lle k\u00e4rsimykseen ja aina kuolemaan saakka.<\/p>\n Jeesuksen laskiainen johti Golgatan ristille. H\u00e4n osoitti olevansa suurin, sill\u00e4 h\u00e4n tuli palvelemaan ja antamaan henkens\u00e4 kaikkien puolesta, meid\u00e4nkin, jotka emme kykene itsekkyydelt\u00e4mme palvelemaan muita. Jeesus kuoli meid\u00e4nkin puolestamme. Meid\u00e4t armahdetaan. Kun itse saa anteeksi, voi antaa anteeksi toisille. Kun itse saa olla palveltavana, voi palvella toista.<\/p>\n Hyv\u00e4t Anni, Jukka, Satu ja Tarja. T\u00e4n\u00e4\u00e4n teid\u00e4t vihit\u00e4\u00e4n diakonian virkaan. Se tapahtuu pyh\u00e4n\u00e4, joka kertoo vahvalla tavalla diakonian ytimest\u00e4 ja perusteht\u00e4v\u00e4st\u00e4. Vihkimyksess\u00e4nne teid\u00e4t liitet\u00e4\u00e4n aiempien kirkon virkaan vihittyjen ketjuun. Teht\u00e4v\u00e4nne on nyt vuorollanne kantaa vastuuta seurakunnan diakoniaty\u00f6st\u00e4.<\/p>\n Viranhoidossanne saatte kokea, ett\u00e4 ty\u00f6nne on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, olkoon se kuinka arkista ja tavallista tahansa. Diakoniaa tarvitaan. Tulette kohtaamaan my\u00f6s v\u00e4symyksen hetki\u00e4, sill\u00e4 teht\u00e4v\u00e4kentt\u00e4 tuntuu v\u00e4lill\u00e4 rannattomalta ja omat mahdollisuudet rajallisilta. Muistakaa, ett\u00e4 silloinkin kutsuja, kirkon Herra, kantaa teit\u00e4. Pohjimmiltaan kyse ei ole kuitenkaan teid\u00e4n ty\u00f6st\u00e4nne, ei edes kirkon ty\u00f6st\u00e4. Kyse on Kristuksen ty\u00f6st\u00e4. H\u00e4n itse toimii kirkossaan, meid\u00e4n keskell\u00e4mme. Kutsuessaan teid\u00e4t ty\u00f6tovereikseen h\u00e4n antaa ty\u00f6h\u00f6n sen siunauksen, jonka tiet\u00e4\u00e4 teid\u00e4n tarvitsevan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Saarna diakoniavihkimysmessussa 14.2.2021 Kun he sitten nousivat Jerusalemiin viev\u00e4\u00e4 tiet\u00e4, Jeesus kulki muiden edell\u00e4. Opetuslapset olivat ymm\u00e4ll\u00e4, ja heid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4\u00e4n kulkevat ihmiset alkoivat pel\u00e4t\u00e4. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nelle oli tapahtuva: \u201dMe menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien k\u00e4siin. He tuomitsevat h\u00e4net … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[19],"class_list":["post-695","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-19"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/695","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=695"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/695\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4190,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/695\/revisions\/4190"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=695"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=695"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=695"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nJaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: \u201dOpettaja, meill\u00e4 olisi sinulle pyynt\u00f6. Suostuthan siihen.\u201d \u201dMit\u00e4 te haluatte minun tekev\u00e4n?\u201d kysyi Jeesus. He vastasivat: \u201dKun kirkkautesi tulee, anna meid\u00e4n istua vierell\u00e4si, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.\u201d Jeesus sanoi heille: \u201dTe ette tied\u00e4 mit\u00e4 pyyd\u00e4tte. Onko teist\u00e4 juomaan sit\u00e4 maljaa, jonka min\u00e4 juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?\u201d \u201dVoimme\u201d, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: \u201dSen maljan, jonka min\u00e4 juon, te viel\u00e4 juottekin, ja sill\u00e4 kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan my\u00f6s teid\u00e4t. Mutta min\u00e4 en m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 siit\u00e4, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.\u201d
\nKun muut kymmenen kuulivat t\u00e4st\u00e4, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heid\u00e4t luokseen ja sanoi: \u201dTe tied\u00e4tte, ett\u00e4 ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pit\u00e4v\u00e4t kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teid\u00e4n keskuudessanne. Joka tahtoo teid\u00e4n joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teid\u00e4n joukossanne ensimm\u00e4iseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkens\u00e4 lunnaiksi kaikkien puolesta.\u201d <\/em>(Mark. 10:32\u201345).<\/p>\n