Mikkelin tuomiokirkossa 14.3.2021<\/p>\n
Jeesus sanoi: \u201dKoitti sitten kohtalokas maaliskuun 13 p\u00e4iv\u00e4, jolloin rauhanehdot meille radiossa saneltiin, ja niiden mukana murhesanoma Karjalan menetyksest\u00e4. Oudosti se kouristi syd\u00e4nt\u00e4, kun sanottiin, ett\u00e4 koti ja koko kotiseutu oli j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 ja l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 mierontielle. Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 itkettiin kautta Karjalan.\u201d N\u00e4in kirjoitti talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 Sortavalan kaupunkiseurakunnan kirkkoherra Oskari Kanervo. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin arkistoon on koottu kirkkoherrojen kuvauksia siirtoseurakuntien kohtaloista sotavuosilta. Niit\u00e4 on paitsi mielenkiintoista my\u00f6s koskettavaa lukea.<\/p>\n Uudenkirkon kirkkoherra Eevertti P\u00e4rn\u00e4nen kertoi, kuinka tieto talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 tuli seurojen keskelle. \u201dRaskain p\u00e4iv\u00e4 evakoille oli maaliskuun 13, jolloin tuli tietoon Moskovan rauhan raskaat ehdot, tieto rakkaan Karjalan menett\u00e4misest\u00e4. Kiikan kirkonkyl\u00e4n kansakoululla oli seuroihin kokoontunut sadottain uusikirkkolaisia ja kannelj\u00e4rvel\u00e4isi\u00e4. Eip\u00e4 siin\u00e4 osattu paljon muuta kuin itke\u00e4 ja huutaa Herran puoleen.\u201d<\/p>\n Talvisodassa Suomi taisteli olemassaolostaan. Sodan tuhot ja menetykset olivat suuria. Erityisesti karjalaiset joutuivat k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n sodan seurauksista. Mutta my\u00f6s koko kansa kohtasi sodan kirot ja kauhut. Mikkelin tuomiokirkon kuorin oikeanpuoleisessa lasimaalauksessa Mikkelin kaupungin vaakuna on ymp\u00e4r\u00f6ity liekein. Se viittaa t\u00e4m\u00e4n paikkakunnan pommituksiin, joista pahimmat olivat tammikuun viidenten\u00e4 ja maaliskuun viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Henkil\u00f6tappiot ja aineelliset vahingot olivat Mikkeliss\u00e4 raskaita.<\/p>\n Talvisodan kulkuun ja tapahtumiin perehtyess\u00e4 ja evakoiden el\u00e4m\u00e4nvaiheisiin tutustuessa nykysuomalaisen ei voi kuin ihmetell\u00e4, miten kansamme jaksoi ja selviytyi. Talvisodan henki ja edelt\u00e4vien sukupolvien el\u00e4m\u00e4narvot ovat yh\u00e4 vaalimisen veroisia asioita. Karjalan Liitto huolehtii t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 perinteest\u00e4, kun se vuosittain j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisen muistotilaisuuden. T\u00e4n\u00e4\u00e4nkin muistamme kiitollisina sankarivainajia ja veteraanisukupolvien ty\u00f6t\u00e4 ja taistelua is\u00e4nmaamme puolesta.<\/p>\n Mikkelin tuomiokirkon kuorin vasemmanpuoleinen lasimaalaus liittyy luovutettuun Karjalaan ja luterilaisen hiippakunnan historiaan. Karjalan ja Viipurin vaakunat sek\u00e4 Mikael Agricolan ja Paavali Juustenin kuvat ovat t\u00e4st\u00e4 selkein\u00e4 merkkein\u00e4. Lasimaalauksessa on kuitenkin kuvattuna my\u00f6s kolmas kirkollinen vaikuttaja. Samalla se kertoo siit\u00e4, mist\u00e4 karjalaiset ammensivat voimaa raskaina sotavuosina.<\/p>\n Maalauksen alaosassa on kuvattu kukko, jolla on lehti suussa. T\u00e4ss\u00e4 on viite It\u00e4-Suomen rukoilevaisuuden keskushahmoon Henrik Renqvistiin. H\u00e4n oli alun perin nimelt\u00e4\u00e4n Heikki Kukkonen. H\u00e4n muutti nimens\u00e4 Renqvistiksi, koska halusi olla ”puhdas oksa” uskon viinipuussa. Siksi lasimaalauksessa h\u00e4neen viittaa kukko, jolla on lehti suussa.<\/p>\n Toinen viite Renqvistiin ja It\u00e4-Suomen rukoilevaisuuden hengellisiin painotuksiin on ristin juurella rukoukseen liitetyt k\u00e4det. Punainen kirkko on Sortavalan luterilainen kirkko, jossa Renqvist palveli kappalaisena 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Kirkko tuhoutui talvisodan lentopommituksessa helmikuun 2. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1940.\u00a0Ihmiset kuulivat, kuinka kirkon urut soivat tulipalon aiheuttaman ilmanpaineen seurauksena.<\/p>\n Talvisodan vaikeina aikoina kansaa kehotettiin rukoilemaan. Rukous merkitsi luottamusta meit\u00e4 ihmisi\u00e4 suurempaan ja vahvempaan Luojaan. Niin ortodoksisessa kuin luterilaisessa uskontulkinnassa rukouksella on keskeinen merkitys. Erityisesti vaikeina aikoina ja h\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4 rukous on voimanl\u00e4hde. Tietoisuus el\u00e4v\u00e4st\u00e4 Jumalasta, joka kuulee ja tiet\u00e4\u00e4 omiensa ahdingon, rohkaisee ja antaa voimaa. H\u00e4n antaa sen avun, jonka tiet\u00e4\u00e4 meid\u00e4n tarvitsevan. Luterilaisen kirkon Katekismuksen mukaan \u201dJumala itse kehottaa meit\u00e4 rukoilemaan h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 ja luottamaan h\u00e4nen apuunsa.\u201d<\/p>\n Palaan viel\u00e4 vasemmanpuoleiseen lasimaalauksen. Sen alaosassa, kaiken perustana, on teksti: \u201dJumalan sana pysyy\u201d. Rukouksen lis\u00e4ksi Jumalan sanan kehotukset ja lupaukset ovat voimanl\u00e4hde ja toivon tuoja ahdistuksissa ja huolissa. Luovutetun alueen seurakuntien kirkkoherrojen kertomuksia lukiessa korostuu se, ett\u00e4 hajallaan olevat Karjalan evakot kokoontuivat satam\u00e4\u00e4rin jumalanpalveluksiin ja seuroihin. Ihmisill\u00e4 oli hengellinen n\u00e4lk\u00e4. Ihmisill\u00e4 oli tarve kokoontua yhteen, sill\u00e4 Jumalan sana antoi voimaa. Se lohdutti murheissa ja menetyksiss\u00e4. Se antoi toivoa silloinkin, kun kaikki n\u00e4ytti menetetylt\u00e4 ja tuhotulta. Se toi yhteenkuuluvuuden henke\u00e4 ja tahtoa auttaa toinen toistaan.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n evankeliumissa Jeesus sanoo: \u201dMin\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4.\u201d<\/em> Jeesus puhuu hyvin suoraan: \u201dMin\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 leip\u00e4, joka on tullut taivaasta, ja se, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti.\u201d<\/em><\/p>\n El\u00e4m\u00e4n leip\u00e4 on Jumalalta tuleva sielun ruoka. Ilman el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4\u00e4 ihmisen sielua j\u00e4yt\u00e4\u00e4 tappava n\u00e4lk\u00e4. Nykyaikana t\u00e4m\u00e4 n\u00e4lk\u00e4 on tullut aiempaa kovemmaksi. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4nsimaisessa kulttuurissa Jumalaa ei en\u00e4\u00e4 tarvita. Yleisen mielipiteen mukaan h\u00e4nt\u00e4 ei ole olemassa. Jumalaa ei en\u00e4\u00e4 oteta laskuihin mukaan, kun mietit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 ihminen el\u00e4\u00e4kseen tarvitsee: Ruokaa, ty\u00f6t\u00e4, asunnon, koulutusta, liikuntaa, taidetta. Mutta Jumalaa ei oikeastaan tarvita. Tai tarvitsee, kuka tarvitsee, se on yksityisasia ja siell\u00e4 pysyk\u00f6\u00f6n, marginaalissa piilossa.<\/p>\n El\u00e4m\u00e4n syvimmist\u00e4 ulottuvuuksista ei kuitenkaan voi puhua ilman Jumalaa. Ihminen ei riit\u00e4 itse itsens\u00e4 mitaksi ja el\u00e4m\u00e4n hallitsijaksi. Sodat ja kulkutaudit osoittavat sen konkreettisesti. Ihminen Tarvitsee itse\u00e4\u00e4n suurempaa. H\u00e4n turvautuu aina johonkin voimakkaaseen, h\u00e4n etsii aina suojaa ja merkityst\u00e4 el\u00e4m\u00e4lleen. N\u00e4in tapahtui talvisodan aikana. N\u00e4in tapahtuu tartuntatautiepidemian keskell\u00e4.<\/p>\n Me kristityt etsimme ja haemme turvaa, suojaa ja merkityst\u00e4 Jumalalta. Tunnustamme, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme on Jumalan lahja. Tunnistamme, ett\u00e4 ihmiseen on luotu jumalakaipuu. H\u00e4n etsii el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4\u00e4, ravintoa sielulleen. Jeesus Kristus voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 syvimm\u00e4n kaipuun. H\u00e4n on ainut leip\u00e4, jonka varassa jaksan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, sen kaikissa vaiheissa ja jopa kuolemassa. Muut leiv\u00e4t ovat vain korviketta, kaikkea muuta kuin leip\u00e4\u00e4, vaikka ovatkin sellaista olevinaan. Jeesus on Pelastajamme ja Vapahtajamme, eik\u00e4 ainoastaan meid\u00e4n vaan koko maailman ja kaikkien ihmisten. T\u00e4ss\u00e4 on evankeliumin sanoman ydin ja keskus.<\/p>\n Talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 on kulunut 81 vuotta. Vuosi sitten Mikkeliss\u00e4 piti viett\u00e4\u00e4 Karjalan Liiton hengellisi\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 ja talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisen 80-vuotismuistotilaisuutta. Ne peruttiin p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmin koronapandemian takia ja siirrettiin t\u00e4h\u00e4n vuoteen. Nyt on jouduttu tekem\u00e4\u00e4n samalla tavalla. Kuka olisi silloin arvannut, ett\u00e4 nyt olemme el\u00e4neet vuoden koronapandemian keskell\u00e4?<\/p>\n \u201dJaksaminen on nyt koetuksella ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla\u201d, uutisoi Helsingin Sanomat (12.3.2021). Kirjoituksen mukaan t\u00e4m\u00e4n hetken tunnelmia kuvaavat v\u00e4syneisyys, huoli, turhautuminen, alivireys, alistuminen ja toivottomuus. Henkisen tuen ja hoidon tarve ovat kasvaneet yhteiskunnassamme. Jaksamista koetellaan, ep\u00e4varmuus kuluttaa, suunnitelmien ja ohjeiden jatkuva muuttuminen sy\u00f6 voimavaroja.<\/p>\n Mist\u00e4 saamme voimaa? Miten s\u00e4ilyt\u00e4mme rohkeuden? Mist\u00e4 l\u00f6yd\u00e4mme toivon? Talvisodan sukupolvien opetus on edelleen hyv\u00e4 ohje. Meit\u00e4 edelt\u00e4neet ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan h\u00e4t\u00e4\u00e4, ahdistuksia ja avuttomuutta. He ovat el\u00e4neet l\u00e4pi vaikeuksia, joiden kestosta ei ollut tietoa.<\/p>\n He jaksoivat, kun turvautuivat rukouksessa Jumalaan. He kestiv\u00e4t, kun luottivat Jumalan sanan lupauksiin. He selvisiv\u00e4t, kun ket\u00e4\u00e4n ei j\u00e4tetty yksin, vaan autettiin toinen toistaan. N\u00e4ill\u00e4 ev\u00e4ill\u00e4 mekin jaksamme.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Mikkelin tuomiokirkossa 14.3.2021 Jeesus sanoi: \u201dMin\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4. Teid\u00e4n is\u00e4nne s\u00f6iv\u00e4t autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta t\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 tulee taivaasta, ja se, joka t\u00e4t\u00e4 sy\u00f6, ei kuole. Min\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 leip\u00e4, joka on tullut taivaasta, ja se, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti. Leip\u00e4, jonka min\u00e4 annan, on minun ruumiini. … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[19],"class_list":["post-698","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-19"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/698","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=698"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/698\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4191,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/698\/revisions\/4191"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=698"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=698"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=698"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n\u201dMin\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4. Teid\u00e4n is\u00e4nne s\u00f6iv\u00e4t autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta t\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 tulee taivaasta, ja se, joka t\u00e4t\u00e4 sy\u00f6, ei kuole. Min\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 leip\u00e4, joka on tullut taivaasta, ja se, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti. Leip\u00e4, jonka min\u00e4 annan, on minun ruumiini. Min\u00e4 annan sen, ett\u00e4 maailma saisi el\u00e4\u00e4.\u201d
\nT\u00e4st\u00e4 sukeutui kiivas v\u00e4ittely juutalaisten kesken. He kysyiv\u00e4t toisiltaan: \u201dKuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meid\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksemme?\u201d Jeesus sanoi heille: \u201dTotisesti, totisesti: ellette te sy\u00f6 Ihmisen Pojan lihaa ja juo h\u00e4nen vertaan, teill\u00e4 ei ole el\u00e4m\u00e4\u00e4. Mutta sill\u00e4, joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen el\u00e4m\u00e4, ja viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n h\u00e4net. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja min\u00e4 pysyn h\u00e4ness\u00e4. Is\u00e4, joka el\u00e4\u00e4, on minut l\u00e4hett\u00e4nyt, ja niin kuin min\u00e4 saan el\u00e4m\u00e4ni Is\u00e4lt\u00e4, niin saa minulta el\u00e4m\u00e4n se, joka minua sy\u00f6. T\u00e4m\u00e4 on se leip\u00e4, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teid\u00e4n is\u00e4nne s\u00f6iv\u00e4t: he ovat kuolleet, mutta se, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti.\u201d <\/em>(Joh. 6:48\u201358).<\/p>\n