Puhe Evankelistojen yhteysp\u00e4ivill\u00e4 23.8.2016 Mikkeliss\u00e4<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 puheenvuoroni rakentuu kolmen raamatunkohdan pohjalle. N\u00e4in toivon valottavani teemaa \u201dT\u00e4t\u00e4 aikaa varten\u201d kolmesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ne eiv\u00e4t ole kaiken kattava katsaus evankelioimiseen. Pikemminkin ne ovat kolme sellaista n\u00e4k\u00f6kohtaa, joita pid\u00e4n keskeisin\u00e4 ja t\u00e4rkein\u00e4 nykyaikana, siis \u201dt\u00e4t\u00e4 aikaa varten\u201d.<\/p>\n
I Evankelioiminen kirkon tuntomerkkin\u00e4<\/p>\n
\u201dSiin\u00e4, ett\u00e4 julistan evankeliumia, ei ole mit\u00e4\u00e4n ylpeilemist\u00e4, sill\u00e4 minun on pakko tehd\u00e4 sit\u00e4. Voi minua, ellen evankeliumia julista!\u201d<\/em> (1. Kor. 9:16).<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 raamatunkohdassa on t\u00e4rke\u00e4 v\u00e4limerkki. Jakeen viimeinen virke p\u00e4\u00e4ttyy huutomerkkiin. Se on merkki siit\u00e4, ett\u00e4 apostoli Paavalin syd\u00e4n paloi evankeliumille. My\u00f6s virkkeen alku on t\u00e4rke\u00e4. Sanat ovat t\u00e4ynn\u00e4 tunnetta. \u201dVoi minua, ellen evankeliumia julista!\u201d Ilmaus ”Voi minua<\/em>” on t\u00e4ynn\u00e4 syd\u00e4men paloa. Koko h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 rakentui yksin evankeliumin eteenp\u00e4in viemiselle.<\/p>\n Markku Ojasen teoksessa Onnellisuuden k\u00e4sikirja (Perussanoma 2013) kerrotaan naisesta, joka eli kymmenen vuotta erakkona Etel\u00e4-Amerikan viidakossa. Kysytt\u00e4ess\u00e4 yksin\u00e4isyydest\u00e4 nainen vastasi: Kyll\u00e4, olin usein hyvin yksin\u00e4inen, en silloin kun olin alakuloinen, vaan silloin kun olin onnellinen, koska minulla ei ollut ket\u00e4\u00e4n kenen kanssa sit\u00e4 jakaa.<\/p>\n N\u00e4in se on. Jos meille tapahtuu jotakin todella hienoa, tekee siit\u00e4 mieli kertoa. T\u00e4h\u00e4n yksinkertaiseen asiaan perustuu evankeliumin eteneminenkin. Paavali ei l\u00e4hetyskirjeiss\u00e4\u00e4n erityisesti kehota ja k\u00e4ske evankelioimaan tai tekem\u00e4\u00e4n l\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4. Silti h\u00e4n kuvaa sit\u00e4 omalla kohdallaan pakkona: voi minua, ellen evankeliumia julista! H\u00e4n julisti evankeliumia siksi, ett\u00e4 se on aivan liian arvokas ja t\u00e4rke\u00e4 pidett\u00e4v\u00e4ksi vain omana tietona.<\/p>\n Vuonna 2004 Kalevi Lehtinen puhui Suomen Evankelioimiskongressi E4:ss\u00e4. Muistan puheesta, kuinka h\u00e4n korosti jokaisen oikeutta turvautua Jeesukseen. H\u00e4n siteerasi Johanneksen evankeliumin ensimm\u00e4isen luvun sanoja: \u201dKaikille, jotka ottivat h\u00e4net vastaan, h\u00e4n antoi oikeuden tulla Jumalan lapseksi, kaikille, jotka uskovat h\u00e4neen.\u201d (Joh. 1:12). Lehtisen mukaan t\u00e4m\u00e4 on hyvin t\u00e4rke\u00e4 raamatunkohta, koska se kertoo, ett\u00e4 jokaisella maailman ihmisell\u00e4 on oikeus turvautua Jeesukseen ja pelastua. Kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole lupaa ottaa t\u00e4t\u00e4 oikeutta pois kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 oikeus on alettu ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 yh\u00e4 selke\u00e4mmin. On merkillepantavaa, ett\u00e4 viime aikoina evankelioiminen on entist\u00e4 vahvemmin tullut osaksi kirkkojen el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kirkkojen maailmanneuvoston l\u00e4hetysasiakirjassa \u201dYhdess\u00e4 kohti el\u00e4m\u00e4\u00e4\u201d todetaan: \u201dEvankelioiminen on vakaata mutta n\u00f6yr\u00e4\u00e4 uskon ja vakaumuksen jakamista toisten ihmisten kanssa. Siksi kirkon tulee sukupolvesta toiseen yh\u00e4 uudelleen sitoutua evankelioimiseen, joka on olennainen tapa v\u00e4litt\u00e4\u00e4 Jumalan rakkautta maailmaan.\u201d <\/em>(Yhdess\u00e4 kohti el\u00e4m\u00e4\u00e4 2013, s. 8).<\/p>\n Katolisessa kirkossa on pitk\u00e4\u00e4n puhuttu uudesta evankelioimisesta (ks. Risto Jukon artikkeli Uusi evankeliointi paavi Paavali VI:n ja paavi Johannes Paavali II:n mukaan<\/em>. Teologinen Aikakauskirja 1\/2016). Edellinen paavi Benedictus XIV pyrki mieluummin purkamaan kuin lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n Vatikaanin hallintoa, mutta yhden uuden neuvoston h\u00e4n perusti vuonna 2010: uuden evankelioimisen paavillisen neuvoston (Pontificium Consilium de Nova Evangelizatione Promovenda).My\u00f6s h\u00e4nen edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 Johannes Paavali II piti t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 evankelioimista. Se n\u00e4kyy muun muassa Johannes Paavali II:n apostolisesta kirjeest\u00e4 Novo millennio ineunte<\/em> vuodelta 2001:<\/p>\n \u201dOlen vuosien varrella usein toistanut kutsun uuteen evankeliointiin. Teen sen taas nyt, voidakseni korostaa, ett\u00e4 meiss\u00e4 tulee sytty\u00e4 alkuaikojen into ja meid\u00e4n tulee antaa itsemme t\u00e4ytty\u00e4 apostolisella julistuksella, joka seurasi helluntaita. Meid\u00e4n tulee her\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsess\u00e4mme Paavalin palava vakuuttuneisuus, joka huudahtaa: \u201dVoi minua, ellen evankeliumia julista.\u201d (1. Kor. 9:6).\u201d<\/em><\/p>\n Vuonna 2012 vierailin Vatikaanissa uuden evankelioimisen neuvostossa. Huumorin pilke silm\u00e4kulmassa voi todeta, ett\u00e4 tuolloin tapahtui kahden formulamaailman tunnetun nimen kohtaaminen: H\u00e4kkinen ja Fisichella. Nimitt\u00e4in vierailun is\u00e4nt\u00e4n\u00e4 toimi neuvoston johdossa oleva arkkipiispa Salvatore Rino Fisichella. H\u00e4n kertoi muun muassa Euroopan kahdessatoista suuressa kaupungissa j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4st\u00e4 Missio metropoli \u2013tapahtumasta, jossa jaettiin erikielisi\u00e4 Markuksen evankeliumeja. Sain sellaisen mukaani. Roomalaiskatolinen kirkko perustaa siis evankelioimisensa Jumalan sanan jakamiseen!<\/p>\n Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uusin l\u00e4hetyst\u00e4 koskeva linjaus on nimelt\u00e4\u00e4n \u201dYhteinen todistus\u201d (2015). Sen mukaan \u201dL\u00e4hetys on kaikkien kirkkojen ja jokaisen seurakunnan perusteht\u00e4v\u00e4. Evankeliumia Kristuksen ainutlaatuisuudesta on julistettava aina ja kaikkialla.\u201d \u201dKirkko ja sen l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6t viev\u00e4t rohkeasti sanoman l\u00e4hell\u00e4 ja kaukana el\u00e4vien keskuuteen. Ne julistavat evankeliumia ja viestiv\u00e4t siit\u00e4 monin eri tavoin erityisesti siell\u00e4, miss\u00e4 Kristusta ei viel\u00e4 tunneta. Samoin kohdataan niit\u00e4, jotka ovat vieraantuneet kristillisest\u00e4 uskosta.\u201d<\/em> (s 5).<\/p>\n Olen edell\u00e4 kuvannut ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n paperinmakuisesti sit\u00e4, miten vanhoissa kirkoissa ja ekumeenisessa liikkeess\u00e4 ajatellaan nyky\u00e4\u00e4n evankelioimisesta. Haluan t\u00e4ll\u00e4 alleviivata sit\u00e4, ett\u00e4 evankelioiminen ei kuulu vain joillekin siit\u00e4 innostuneille uskoville tai vapaakirkoille tai evankelioimisj\u00e4rjest\u00f6ille. Kyse on, kuten Kuopion piispa Jari Jolkkonen on todennut, \u201dkirkon ydintoiminto, sielu ja tunnusmerkki\u201d. Evankelioiminen on jokaisen kirkon, seurakunnan ja kristityn perusteht\u00e4v\u00e4 t\u00e4t\u00e4 aikaa varten.<\/p>\n Kun t\u00e4m\u00e4n sanottuani katson teit\u00e4 evankelistoja, mieleni t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilo ja kiitollisuus. Te toteutatte t\u00e4t\u00e4 perusteht\u00e4v\u00e4\u00e4. Te olette ottaneet sen todesta. Evankelistan kutsumus ei ole helppo. Sen olen teist\u00e4 oppinut ja n\u00e4hnyt. Te toimitte apostoli Paavalin tavoin: \u201dVoi minua, ellen evankeliumia julista!\u201d Siksi lausun n\u00f6yr\u00e4n kiitokseni ja arvostukseni siit\u00e4, ett\u00e4 uskollisesti noudatatte omaa kutsumustanne.<\/p>\n II Yhteys ja rakkaus puhuttelee<\/p>\n \u201dMin\u00e4 rukoilen, ett\u00e4 he kaikki olisivat yht\u00e4, niin kuin sin\u00e4, Is\u00e4, olet minussa ja min\u00e4 sinussa. Niin tulee heid\u00e4nkin olla yht\u00e4 meid\u00e4n kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun l\u00e4hett\u00e4neen minut.\u201d<\/em> (Joh. 17:21).<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 raamatunkohta on jae Johanneksen evankeliumin 17. luvusta. Se on Jeesuksen j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isrukouksen kolmannesta osasta (17:20-26). Siin\u00e4 Jeesus laajentaa esirukouksensa aluetta koskemaan kaikkien sukupolvien kristittyj\u00e4, siis my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n ajan uskovia, meit\u00e4. Jeesuksen rukouksen uudeksi keskeiseksi asiaksi tulee kristittyjen yhteys. Siin\u00e4 on meille sanoma, jota emme ole riitt\u00e4v\u00e4n vakavasti ottaneet huomioon.<\/p>\n Jeesus ilmaisee, mik\u00e4 on kristittyjen yhteyden, \u201dyht\u00e4 olemisen\u201d, tarkoitus: \u201djotta maailma uskoisi sinun l\u00e4hett\u00e4neen minut<\/em>\u201d. Kristittyjen, kirkon, seurakunnan yhteys ei ole jokin kaunis pyrkimys tai ideaali, jolla ei ole kiinnekohtaa el\u00e4v\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Se on kristittyjen el\u00e4m\u00e4n edellytys.<\/p>\n Erityisesti piispan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on vaalia Kristuksen kirkon yhteytt\u00e4. Silti kristittyjen yhteys ei ole jokin piispojen yksinoikeus tai ekumeenisen liikkeen elitismi\u00e4 tai siit\u00e4 innostuneiden harrastusta. Yhteys on kristillisen kirkon, seurakunnan ja meid\u00e4n kristittyjen toiminnan l\u00e4ht\u00f6kohta ja edellytys. Sen perusteena on Jumalan itsens\u00e4 yhteys: \u201dniin kuin sin\u00e4, Is\u00e4, olet minussa ja min\u00e4 sinussa\u201d. <\/em><\/p>\n \u201dMaailma\u201d, siis ihmiset eiv\u00e4t usko kristilliseen sanomaan, ellei Kristuksen kirkko ole yksi. Kristinuskon sanoma on apostolinen usko, jonka ytimen\u00e4 on Johanneksen evankeliumin kolmannen luvun jakeen 16 sanoma: \u201dJumala on rakastanut maailmaa niin paljon, ett\u00e4 antoi ainoan Poikansa, jottei yksik\u00e4\u00e4n, joka h\u00e4neen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n.\u201d<\/em> (Joh. 3:16). Jotta maailma uskoisi t\u00e4m\u00e4n sanoman, kristittyjen on oltava yht\u00e4.<\/p>\n Ymm\u00e4rr\u00e4mmek\u00f6, kuinka vakavasta asiasta on kyse? Ellei kristillinen yhteis\u00f6, Kristuksen kirkko ole yksi, sen ty\u00f6 ei ole mielek\u00e4st\u00e4 eik\u00e4 sill\u00e4 ole k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 merkityst\u00e4. Kaikki mik\u00e4 rikkoo ja s\u00e4rkee yhteytt\u00e4, merkitsee Kristuksen ruumiin, kirkon, heikkenemist\u00e4, teht\u00e4v\u00e4n vaikeutumista ja sanomamme uskottavuuden v\u00e4henemist\u00e4.<\/p>\n Keskin\u00e4isen yhteyden vaaliminen on t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4mme, jos aiomme kristittyin\u00e4 olla uskottavia ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 evankeliumin sanomaa. Meid\u00e4n on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 yhteys on keskeinen osa Kristuksen kirkon olemusta. Yht\u00e4 hyvin kirkkojen ja seurakuntien johdon kuin jokaisen ty\u00f6ntekij\u00e4n ja j\u00e4senen on vaalittava ja edistett\u00e4v\u00e4 yhteytt\u00e4. \u201d\u2026 jotta maailma uskoisi.\u201d<\/em><\/p>\n Kautta kristillisen kirkon historian yhteys on ollut j\u00e4nnitteist\u00e4. Se on ollut ykseytt\u00e4 moninaisuudessa. Oma kirkkoni yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin mik\u00e4\u00e4n muukaan kirkkokunta tai seurakunta ei ole yhdest\u00e4 kivest\u00e4 muovattu monoliitti. Se on Uuden testamentin mukaan viinipuu ja oksat tai el\u00e4v\u00e4 ruumis, jossa on erilaisia j\u00e4seni\u00e4. Tarvitsemme rohkeutta uskaltaa kohdata toisemme, monella tapaa erilaiset ihmiset. Tarvitsemme rohkeutta rakentaa yhteytt\u00e4. Tarvitsemme keskin\u00e4ist\u00e4 rakkautta ja toistemme kunnioittamista. Jeesus sanoo: \u201dKaikki tuntevat teid\u00e4t minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.\u201d (Joh. 13:35). Ei toinen kristitty ole sisareni tai veljeni siksi, ett\u00e4 h\u00e4n ajattelee kuten min\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on oikeaoppinen ja kaikin puolin hyv\u00e4. H\u00e4n on veljeni ja sisareni siksi, ett\u00e4 meill\u00e4 on sama Is\u00e4.<\/p>\n Mikkelin helluntaiseurakunnan johtaja Matti Hirviniemi kertoi jokunen vuosi sitten, ett\u00e4 seurakunnassa oli yhteisesti p\u00e4\u00e4tetty, etteiv\u00e4t seurakunnan j\u00e4senet puhu toisista kristityist\u00e4 ja kirkoista pahaa. T\u00e4st\u00e4 periaatteesta my\u00f6s evankelista Kalevi Lehtinen usein muistutti. T\u00e4ss\u00e4 on meill\u00e4 kaikilla opittavaa, jos haluamme olla uskottavia evankelistoja t\u00e4t\u00e4 aikaa varten.<\/p>\n Rovasti Jaakko Haavio kirjoitti aikoinaan er\u00e4\u00e4ss\u00e4 saarnassaan aikojen vaihtumisesta ja kev\u00e4\u00e4n odotuksesta osuvasti. \u201dOn syksyn merkki, kun kristityt huokailevat toisiaan vastaan. On tullut talvi, kun kristityt langettavat toisistaan tuomioita. Mutta kun Jumalan valtakunnassa kev\u00e4\u00e4n voimat murtuvat esiin, sanotaan: \u201dKatsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan.\u201d<\/p>\n Viholliskuvien maalaaminen, ep\u00e4luulojen vahvistaminen ja muurien rakentaminen on helppoa. Se on my\u00f6s kovin inhimillist\u00e4, kristittyjenkin kesken. Siihen Jumalan vastustaja juuri pyrkii. Mutta se ei voi olla meid\u00e4n tiemme ja tapamme, jos aiomme olla uskollisia Kristukselle.<\/p>\n Minua on puhutellut vanha hasidi-juutalaisten kertomus, joka on varmaan monille teillekin hyvin tuttu. Siihen kiteytyy jotain olennaista siit\u00e4, millainen teht\u00e4v\u00e4 yhteyden rakentaminen ja vaaliminen on meille kristityille.<\/p>\n Rabbi kysyy oppilailtaan: \u201dMiten voisimme m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 sen hetken, jona y\u00f6 p\u00e4\u00e4ttyy ja p\u00e4iv\u00e4 alkaa?\u201d Er\u00e4s oppilas ehdottaa: \u201dKun pystyn erottamaan et\u00e4\u00e4lt\u00e4 koiran ja lampaan?\u201d \u201dEi\u201d, rabbi vastasi. \u201dNo ent\u00e4 se hetki, jona pystyn erottamaan toisistaan viikunapuun ja viinik\u00f6ynn\u00f6ksen?\u201d kysyi toinen oppilas. \u201dEi\u201d, vastasi rabbi. \u201dOlkaa hyv\u00e4 ja vastatkaa itse\u201d, oppilaat pyysiv\u00e4t. \u201dSe on se hetki\u201d, viisas opettaja sanoi, \u201dkun voit katsoa ihmisi\u00e4 kasvoihin ja sinussa on kylliksi valoa tunnistaaksesi heid\u00e4t veljiksesi ja sisariksesi. Sit\u00e4 ennen on y\u00f6, siihen saakka meiss\u00e4 on viel\u00e4 pimeys vallalla.\u201d<\/p>\n Siell\u00e4 miss\u00e4 tunnistamme toisemme sisariksi ja veljiksi, siell\u00e4 miss\u00e4 uskallamme kohdata toisemme ja katsoa toisiamme kasvoihin, siell\u00e4 miss\u00e4 yhdess\u00e4 rukoilemme ja teemme ty\u00f6t\u00e4, y\u00f6 muuttuu p\u00e4iv\u00e4ksi. Siell\u00e4 syntyy ja vahvistuu yhteys. Siell\u00e4 n\u00e4kyy keskin\u00e4inen rakkaus. Silloin olemme uskottavia evankeliumin v\u00e4litt\u00e4ji\u00e4 t\u00e4t\u00e4 aikaa varten.<\/p>\n III Evankeliumin kokonaisvaltaisuus<\/p>\n \u201cKaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken t\u00e4m\u00e4n teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siit\u00e4 osallinen.\u201d<\/em> (1. Kor. 9:22b-23).<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 on kuvattu apostoli Paavalin evankelioimisstrategia: Juutalaisille juutalainen, kreikkalaisille kreikkalainen. Ensimm\u00e4isen Korinttilaiskirjeen pohjalta nouseva\u00a0ajatus on kontekstualisoinnin klassikko. Yksinkertaistaen kyse on siit\u00e4, ett\u00e4 tullakseen ymm\u00e4rretyksi on puhuttava sit\u00e4 kielt\u00e4, jota ihmiset ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t, ja sill\u00e4 tavalla kuin tilanne, aika, paikka ja kuulijakunnan rakenne edellytt\u00e4v\u00e4t. On siis toimittava \u201dt\u00e4t\u00e4 aikaa varten\u201d.<\/p>\n Yhdenkoon sukkahousut ovat my\u00f6s klassikko, mutta yhdenkoon julistuksellisilla sukkahousuilla ei yksinkertaisesti en\u00e4\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4 katsomusten markkinoilla. Onko t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa kyse siit\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 on tarjolla el\u00e4m\u00e4n kallein ja merkityksellisin asia ja samaan aikaan v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisia ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t osaa en\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n sanomaan tarttua? Vai onko pikemminkin kysymys siit\u00e4, ett\u00e4 emme osaa kertoa Jeesuksesta ja uskosta niin, ett\u00e4 se koskettaisi nykyihmist\u00e4 ja h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kysymyksi\u00e4?<\/p>\n Liian usein teemme tyylikysymyksist\u00e4 uskonkysymyksi\u00e4 ja muotoseikoista sis\u00e4lt\u00f6asioita. Olennaiseksi nousevat vaikkapa pukeutumiseen tai musiikkityyleihin liittyv\u00e4t kysymykset. Muistan, kuinka 1970-luvulla seurakuntamme kanttori heitti roskiin Jaakko L\u00f6ytyn ensimm\u00e4isen levyn, kun sellainen musiikki ei sovi seurakuntaan. Tai muuten voi olla vaikka kuinka muotivaatteissa, mutta kravattia ei uskovaisen sovi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Tai oikea uskovainen ei k\u00e4yt\u00e4 korvakoruja. Tunnetko muuten Ernesti Rinta-Yl\u00e4-Harju-Joupin? Vanhauskoiselle Ernestille usko ei ole vain uskomista, vaan ennen kaikkea vastustamista. Siksi h\u00e4n vastustaa uutta Raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, uutta virsikirjaa, uutta kirkkolakia, uutta kirkkok\u00e4sikirjaa, uutta jumalanpalvelusta, uutta virkak\u00e4sityst\u00e4 ja kaikkea muuta uutta paitsi Uutta testamenttia. Tai tunnetko Helka Hipi\u00e4n? Helka kertoo olevansa avarahenkinen ja hyv\u00e4ksyv\u00e4ns\u00e4 kaikki muut paitsi Kansanl\u00e4hetyksen, Raamattuopiston, Kansan Raamattuseuran, SLEY:n, OPKOn, Kylv\u00e4j\u00e4t, Sanansaattajat, rukoilevaiset, k\u00f6rttil\u00e4iset, lestadiolaiset, uukuniemel\u00e4iset, vapaat suunnat, vanhan virsikirjan, vanhan jumalanpalveluksen, vanhat kirkkorukoukset, vanhat perinteet, vanhat yst\u00e4v\u00e4t ja Vanhan testamentin. Kaiken muun Helka hyv\u00e4ksyy.<\/p>\n Onkohan n\u00e4it\u00e4 Ernestej\u00e4 ja Helkoja sinun seurakunnassasi? Toisinaan tuntuu, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kirjailija Teuvo V. Riikosen (Lippa silmille ja liukuun, s 65, 67) luomat karikatyyrit ovat liiankin totta seurakunnissamme. Usko on ennen kaikkea vastustamista. Sit\u00e4 s\u00e4vytt\u00e4\u00e4 kyynisyys, toisten arvostelu, el\u00e4m\u00e4nkielteisyys, synkkyys ja oikeassa olemisen pakko. Uskosta tulee el\u00e4m\u00e4\u00e4 rajoittava rasite, Raamatusta s\u00e4\u00e4nt\u00f6kokoelma ja opista kahle. Muodoista ja tavoista tulee p\u00e4\u00e4asia. Silloin juututaan v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tavalla vanhaan ja kadotetaan taju maailmasta, joka muuttuu ymp\u00e4rill\u00e4 koko ajan. Jatkuva teht\u00e4v\u00e4mme on pohtia, miten uusilla tavoilla ja keinoilla evankeliumi voi olla l\u00e4sn\u00e4 kaikkialla siell\u00e4, miss\u00e4 ihmiset ovat. Uskon sis\u00e4lt\u00f6 ei muutu eik\u00e4 saa muuttua. Sen sijaan keinot ja tavat sen v\u00e4litt\u00e4miseen ja ilmaisemiseen muuttuvat ja saavat muuttua. Moninaisuus vallitkoon keinoissa, kunhan muistamme vanhan hyv\u00e4n ohjeen: ”Olennaisissa asioissa yhteytt\u00e4, sivuasioissa erilaisuutta ja vapautta, kaikissa asioissa rakkautta.”<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 on paljolti my\u00f6s sukupolvikysymys. Huomaan sen itsest\u00e4nikin. Minun on toisinaan vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, joskus jopa vaikea hyv\u00e4ksy\u00e4 kaikkia niit\u00e4 keinoja, joilla nuori sukupolvi el\u00e4\u00e4 uskoaan todeksi ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 sanomaa Jeesuksesta. Silloin kyselen itse\u00e4ni sit\u00e4, ett\u00e4 olemmeko tarjoamassa vanhaa viini\u00e4 vanhoissa leileiss\u00e4, menneisyyden evankelioimista, paluuta vanhaan hyv\u00e4\u00e4n aikaan, jota ei en\u00e4\u00e4 ole? Pystymmek\u00f6 siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n oppimamme ja kokemuksemme nuorten sukupolvelle? Uskallammeko antaa heille tilaa ja valtaa toimia silloinkin, kun heid\u00e4n tapansa ja tyylins\u00e4 on toinen kuin meid\u00e4n? Rohkenemmeko valtuuttaa ja siunata nuorten sukupolvea evankelistoiksi t\u00e4t\u00e4 aikaa varten?<\/p>\n Paavalin evankelioimisstrategiaan liittyy kokonaisvaltaisuus. Evankelioiminen on tehokasta vain, kun koko evankeliumi koskettaa koko ihmist\u00e4. Koko evankeliumiin kuuluu sek\u00e4 julistus ett\u00e4 palvelu. Evankelioiminen tapahtuu sanoin ja teoin. T\u00e4yteen evankelioimiseen kuuluu t\u00e4ysi evankeliumi, siis sek\u00e4 Jumalan sanan julistus ett\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4n ihmisen auttaminen. Siihen liittyy my\u00f6s sen muistaminen, ett\u00e4 varsinaisen ty\u00f6n tekee Pyh\u00e4 Henki. H\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4 uskon ja rakkauden armonv\u00e4lineiden kautta.<\/p>\n Kollegani Jari Jolkkonen sanoin viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 (2016) Kirkon evankelioimisty\u00f6n seminaarissa: \u201dPit\u00e4ytyminen vain toiseen merkitsee evankeliumin amputoimista ja kohtalokasta kaventamista. Jos rajoitumme auttamisty\u00f6h\u00f6n ja h\u00e4ivyt\u00e4mme evankeliumin, teemme kirkosta pelk\u00e4n Punaisen Ristin. Auttaa voi ilman Kristustakin. Ei siihen kirkkoa tarvita. Pahimmillaan ilosanoma joutuu tekojen vanhurskauden ja ahtaan moralismin vankilaan. Jos taas julistamme ihmiselle evankeliumia, mutta sivuutamme h\u00e4nen fyysiset leip\u00e4huolensa, kuinka h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 voisi l\u00e4mmet\u00e4 Kristukselle? Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa ja juuri sen tuntomerkkin\u00e4 hoiti kehon tarpeita ruokkimalla n\u00e4lk\u00e4isi\u00e4 ja parantamalla sairauksia.\u201d<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 julistuksen ja palvelun yhteys tulee hyvin esille kohdasta, jossa Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus esitt\u00e4\u00e4 ohjelmansa: \u201dHerran henki on minun yll\u00e4ni, sill\u00e4 h\u00e4n on voidellut minut. H\u00e4n on l\u00e4hett\u00e4nyt minut ilmoittamaan k\u00f6yhille evankeliumin, julistamaan vangeille vapautusta ja sokeille n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 saamista ja p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n sorretut vapauteen\u201d (Luuk. 4:18). T\u00e4ss\u00e4 evankeliumi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 julistuksen ett\u00e4 auttamisen, sanat ja teot. Se on evankelioimista \u201dt\u00e4t\u00e4 aikaa varten\u201d.<\/p>\n Hyv\u00e4t evankelistat. Apostoli Paavali sanoo: \u201dKaiken t\u00e4m\u00e4n teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siit\u00e4 osallinen.\u201d T\u00e4m\u00e4 on n\u00e4ill\u00e4 Evankelistojen yhteysp\u00e4ivill\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 huomata ja siihen haluan p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 puheeni.<\/p>\n Evankelistan teht\u00e4v\u00e4 on julistaa sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, Herrastamme ja Vapahtajastamme, syntiemme sovittajasta ja kuoleman voittajasta, \u201dt\u00e4t\u00e4 aikaa varten\u201d. Kun evankelista v\u00e4litt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 sanomaa toisille, h\u00e4n saa luottaa siihen, ett\u00e4 sama sanoma kantaa h\u00e4n itse\u00e4\u00e4n. Siksi mieless\u00e4ni on varmaan useimmille teist\u00e4 tuttu Erkki Lemisen runo. Se kiteytt\u00e4\u00e4 olennaisimman evankelistan teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja voimanl\u00e4hteest\u00e4.<\/p>\n Sateen liottama. Tuulen pieksem\u00e4, myrskyn repim\u00e4 linnunpel\u00e4tin seisoo keppijalassaan mansikkamaan keskell\u00e4 suorittaen teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4, karkoittamista.<\/p>\n Turmeluksen vioittama, pirun pieksem\u00e4, el\u00e4m\u00e4n repim\u00e4 saarnamies seisoo p\u00f6nt\u00f6ss\u00e4\u00e4n ihmisten keskell\u00e4 suorittaen teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4, kutsumista.<\/p>\n Repaleisia molemmat. Suorina seisovat paikallaan, kun on ryysyjen sis\u00e4ll\u00e4 risti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Puhe Evankelistojen yhteysp\u00e4ivill\u00e4 23.8.2016 Mikkeliss\u00e4 T\u00e4m\u00e4 puheenvuoroni rakentuu kolmen raamatunkohdan pohjalle. N\u00e4in toivon valottavani teemaa \u201dT\u00e4t\u00e4 aikaa varten\u201d kolmesta eri n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ne eiv\u00e4t ole kaiken kattava katsaus evankelioimiseen. Pikemminkin ne ovat kolme sellaista n\u00e4k\u00f6kohtaa, joita pid\u00e4n keskeisin\u00e4 ja t\u00e4rkein\u00e4 nykyaikana, siis \u201dt\u00e4t\u00e4 aikaa varten\u201d. I Evankelioiminen kirkon tuntomerkkin\u00e4 \u201dSiin\u00e4, ett\u00e4 julistan evankeliumia, ei ole mit\u00e4\u00e4n … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4,5],"tags":[24],"class_list":["post-70","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","category-puheet-ja-saarnat","tag-24"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/70","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=70"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/70\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3983,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/70\/revisions\/3983"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=70"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=70"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=70"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}