Avauspuhe Kirkkopalvelut ry:n valtuuston kokouksessa 20.5.2021 (et\u00e4kokous)<\/p>\n
Uskonnonvapaus ja sananvapaus ovat Suomen perustuslain mukaan luovuttamattomia ja suojattuja oikeuksia. Ne my\u00f6s koskettavat l\u00e4heisesti toisiaan. Kummankin perusoikeuden toteutumista on jatkuvasti seurattava, sill\u00e4 ne eiv\u00e4t ole itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4 edes Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa. Uskonnonvapaus ja sananvapaus liittyv\u00e4t l\u00e4heisesti my\u00f6s siihen, millainen tila toimia, julistaa ja opettaa uskonnoilla ja uskontokunnilla on yhteiskunnassa.<\/p>\n
Viime aikoina on esiintynyt useita esimerkkej\u00e4 uskonnon- ja sananvapauden joutumisesta koetteelle. Otan esille kolme ajankohtaista asiaa.<\/p>\n
Ensinn\u00e4 valtakunnansyytt\u00e4j\u00e4 p\u00e4\u00e4tti 29.4.2021 asettaa kansanedustaja P\u00e4ivi R\u00e4s\u00e4nen syytteeseen kiihottamisesta kansanryhm\u00e4\u00e4 vastaan. Tilanne on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti aiheuttanut laajaa julkista keskustelua.<\/p>\n
Jumalan sana on kirkkomme ylin ohje ja auktoriteetti. T\u00e4m\u00e4 todetaan muun muassa Tunnustuskirjoissa ja kirkkolains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Kristitylle Raamatussa ei ole kyse mist\u00e4 tahansa kirjasta, vaan uskomme perustasta. Kristityn omatunto on sidottu Jumalan sanaan. Siksi juuri Raamattuun ja raamatuntulkintaan liittyv\u00e4 syyte her\u00e4tt\u00e4\u00e4 erityisi\u00e4 huolenaiheita.<\/p>\n
Pohjimmiltaan kyse on siit\u00e4, saako Suomessa pit\u00e4\u00e4 esill\u00e4 ja ilmaista vakaumusta, jonka henkil\u00f6 katsoo pohjautuvan Raamatun ja kristillisten kirkkojen perinteisiin opetuksiin. T\u00e4m\u00e4 on syv\u00e4 ja vakava kysymys kristitylle. T\u00e4t\u00e4 huolta kantavat nyt monen kristityn lis\u00e4ksi yll\u00e4tt\u00e4en my\u00f6s monet agnostikot, kirkkoon kuulumattomat ja ateistit. Samalla on syyt\u00e4 muistaa itse kunkin, miten asioista puhumme. Kahdeksas k\u00e4sky koskee meit\u00e4 kaikkia.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ei ole mahdollista t\u00e4m\u00e4n laajemmin pohtia t\u00e4t\u00e4 yksitt\u00e4istapausta. Lis\u00e4ksi vireill\u00e4 olevaa asiaa on muutenkin vaikea arvioida, kun en tied\u00e4 kaikkia siihen liittyvi\u00e4 yksityiskohtia eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki syytett\u00e4 koskevat materiaalit ole julkisia. Rukouksissamme on syyt\u00e4 muistaa niin P\u00e4ivi R\u00e4s\u00e4st\u00e4 kuin maamme oikeuslaitosta.<\/p>\n
Toiseksi Opetushallituksessa valmistellaan parhaillaan ohjeita, jotka koskevat katsomuskasvatuksen ja uskonnon ja el\u00e4m\u00e4nkatsomustiedon opetuksen sek\u00e4 yhteisten juhlien ja uskonnollisten tilaisuuksien j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4. Kirkkohallitus on antanut ohjeluonnoksesta lausunnon 15.4.2021. Se on kiinnitt\u00e4nyt huomiota siihen, ett\u00e4 ohjeistuksen l\u00e4ht\u00f6kohtana ja perusteluna on negatiivinen uskonnonvapaus. Ohjeluonnoksessa k\u00e4ytetyiss\u00e4 esimerkeiss\u00e4 kristinusko nostetaan esille ongelmallisena katsomuksena.<\/p>\n
Lapsen oikeuksien n\u00e4k\u00f6kulmasta ohjeluonnoksessa ei tule riitt\u00e4v\u00e4sti esille lapselle ja nuorelle lailla vahvistetut oikeudet toteuttaa ja harjoittaa katsomustaan niin, ett\u00e4 varhaiskasvatuksen tai opetuksen j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4 ei hankaloita tai est\u00e4 sen toteuttamista. Kysy\u00e4 voi, mik\u00e4 on seuraava perustuslaillinen oikeus, joka j\u00e4\u00e4 toteutumatta siksi, ett\u00e4 se on hankalaa. Edelleen uskonnollisten tilojen k\u00e4ytt\u00f6 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ongelmallisena, mik\u00e4 suomalaisen yhteiskunnan historia ja kulttuuri huomioon ottaen on perin erikoista.<\/p>\n
Kolmanneksi eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi P\u00f6l\u00f6nen on asevelvollisuuslain ja naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevan s\u00e4\u00e4ntelyn uudistamista koskevassa lausunnossaan 14.4.2021 ottanut kantaa sotilasvalan poistamiseen. H\u00e4n kysyy, \u201donko valtiovallan toiminnassa edelleen perusteltua yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 tietyn tai mink\u00e4\u00e4n uskonnon harjoittamiseksi luettavaa seremoniallisuutta, kun t\u00e4llaisesta valaelementist\u00e4 on l\u00e4hes kaikissa muissa yhteyksiss\u00e4 katsottu perustelluksi luopua\u201d. H\u00e4nen mukaansa taustalla \u201don ollut tarve siirty\u00e4 uskonnonvapauden kannalta neutraaliin j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, jossa kaikkia kohdellaan yhdenmukaisesti\u201d.<\/p>\n
Viel\u00e4 vajaa kymmenen vuotta sitten silloinen apulaisoikeusasiamies on todennut: \u201dHyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 siit\u00e4, mill\u00e4 tavoin uskonnonvapauden toteutuminen voidaan turvata, ovat sotilasvalan ja sotilasvakuutuksen j\u00e4rjestelyt.\u201d Nyt n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 vuosisatainen valainstituutio halutaan poistaa. Pyrkimys on selke\u00e4n ideologinen, mutta neutraliteetin salakaavussa. Kuitenkin yli 90 % varusmiehist\u00e4 antaa valan, joten hanke selv\u00e4sti pakottaa huomattavaa enemmist\u00f6\u00e4 v\u00e4hemmist\u00f6n kaavaan. Pelkk\u00e4 uskonnoton vakuutus merkitsisi yhteiskunnassamme yksikulttuurista uskonnottomuutta.<\/p>\n
Viime aikojen uskonnonvapautta haastavissa esimerkeiss\u00e4 paljastuu yhteisi\u00e4 piirteit\u00e4. Otan niist\u00e4 seuraavassa esille kolme.<\/p>\n
Ensinn\u00e4 uskonnon syv\u00e4llinen ymm\u00e4rt\u00e4minen ja uskonnonlukutaito on viranomaisilla heikentynyt. Uskonnollisen kielen erityispiirteit\u00e4 ei tunnisteta eik\u00e4 osata tulkita. Pid\u00e4n ongelmallisena sit\u00e4, ett\u00e4 viranomaisten k\u00e4sitys uskonnosta ohenee koko ajan. Juristit ja oikeusoppineet arvioivat oikeusistumissa, mik\u00e4 on synti\u00e4 tai onko turvapaikanhakijan kristillinen vakaumus aito tai ylimm\u00e4t lainvalvojat tulkitsevat ratkaisuissaan, tarttuuko uskonto kirkon seinist\u00e4, kun sakraalitila n\u00e4hd\u00e4\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ongelmallisena. Asiantuntijoina tulisi kuulla oikeustieteen ammattilaisten lis\u00e4ksi my\u00f6s uskonnon asiantuntijoita. Muuten on vaarana luoda sellaista valtionteologiaa, jota teologit eiv\u00e4t tunnista.<\/p>\n
Dosentti Niko Huttunen on er\u00e4isiin ylimpien lainvalvojien ratkaisuihin viitaten kysynyt: \u201dLeimallista n\u00e4iss\u00e4 juridisissa arvioissa on se, ett\u00e4 uskontoa tarkastellaan uhkana. Huoli kohdistuu ainoastaan negatiivisen uskonnonvapauden toteutumiseen. Uskonnottomuuden aiheuttamasta painostuksesta tai positiivisen uskonnonvapauden toteutumisesta ei kanneta huolta. Oletuksena n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan, ett\u00e4 uskonto on selv\u00e4sti erotettavissa muusta yhteiskunnallisesta todellisuudesta. — Kysymys on itse asiassa teologinen: mit\u00e4 on usko ja miten se ilmenee ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4? Kun lainvalmistelijat ja oikeusoppineet pyrkiv\u00e4t ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n uskontoa pois julkisen vallan piirist\u00e4, he tulevat paradoksaalisesti luoneeksi uutta valtiollista teologiaa, jonka rajoihin uskonnot halutaan laittaa.\u201d<\/p>\n
Toiseksi uskonto n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ongelmana ja kielteisen\u00e4 asiana. Uskonnon kuvitellaan olevan jonkinlainen yhteiskunnan reunoilla oleva historiallinen kuriositeetti, jota yritet\u00e4\u00e4n laintulkinnoin sysi\u00e4 yh\u00e4 syrjemm\u00e4lle.<\/p>\n
Uskonnon poistamista puoltava trendi pukeutuu juridiseen argumentointiin ja n\u00e4enn\u00e4iseen neutraliteettiin, mutta on usein ideologinen. Uhkana on kirkon toimintamahdollisuuksien heikkeneminen, sill\u00e4 uskonnonvapauteen sis\u00e4ltyy mahdollisuus uskonnon harjoittamiseen yksin tai yhdess\u00e4. Pahimmillaan uskonnon olemuksen ja luonteen ymm\u00e4rt\u00e4misen puute johtaa uskonnon- ja sananvapauden kaventumiseen.<\/p>\n
Kolmanneksi uskonnon l\u00e4sn\u00e4olo kaikkialla suomalaisessa yhteiskunnassa j\u00e4\u00e4 huomaamatta, joko tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 tai ideologisista syist\u00e4. Valtion tunnustuksettomuus ei tarkoita uskonnottomuutta. Suomalaisen yhteiskunnan historian ja arvopohjan huomioon ottaen valtio ei voi olla uskonnollisista k\u00e4sityksist\u00e4 riippumaton. On universaali tosiasia, ett\u00e4 valtioiden arvopohjassa n\u00e4kyy paikallisesta uskonnosta nousevia piirteit\u00e4 silloinkin, kun toiminta ei ole nykyisen kapean uskonton\u00e4kemyksen mukaisesti uskonnollista.<\/p>\n
Suomea, kuten muitakin Pohjoismaita, leimaa vuosisatainen luterilainen uskonto. Tutkimukset osoittavat yhdensuuntaisesti, ett\u00e4 hyvinvointivaltiomalli juontaa juurensa luterilaiseen yhten\u00e4iskulttuuriin. <\/em>T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy monin tavoin suomalaisessa kansalaisetiikassa, kuten esimerkiksi suhtautumisessa ty\u00f6h\u00f6n. N\u00e4in t\u00e4ysin maallinenkin asia ammentaa pohjansa uskonnosta. Kun Suomea vertaa maailman muihin maihin, lopputulosta voi pit\u00e4\u00e4 onnistuneena. Miksi t\u00e4m\u00e4 t\u00e4ytyy torjua ja sysi\u00e4 uskonto ja kirkko marginaaliin?<\/p>\n Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta on todennut mietinn\u00f6ss\u00e4\u00e4n 1\/2017, ett\u00e4 \u201dkirkon tulisi siirty\u00e4 puolustautuvan keskustelijan roolista rohkeisiin avauksiin. Niiss\u00e4 tulee kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota siihen, miten kristillinen usko leimaa yhteiskuntaamme. Kristillisen uskon tulee voida n\u00e4ky\u00e4 my\u00f6s avoimesti. Jumala ja Jeesus ovat hovikelpoisia sek\u00e4 yhteiskunnallisissa keskusteluissa ett\u00e4 yhteiskunnan rakenteissa. — On teht\u00e4v\u00e4 avauksia positiivisen uskonnonvapauden vahvemman n\u00e4kymisen puolesta.\u201d<\/p>\n Kirkkomme uudessa, syksyll\u00e4 2020 hyv\u00e4ksytyss\u00e4 strategiassa \u201dOvet auki\u201d korostetaankin positiivisen uskonnonvapauden edist\u00e4mist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 on yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi. Se on kaikkien meid\u00e4n yhteinen vastuumme.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Avauspuhe Kirkkopalvelut ry:n valtuuston kokouksessa 20.5.2021 (et\u00e4kokous) Uskonnonvapaus ja sananvapaus ovat Suomen perustuslain mukaan luovuttamattomia ja suojattuja oikeuksia. Ne my\u00f6s koskettavat l\u00e4heisesti toisiaan. Kummankin perusoikeuden toteutumista on jatkuvasti seurattava, sill\u00e4 ne eiv\u00e4t ole itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4 edes Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa. Uskonnonvapaus ja sananvapaus liittyv\u00e4t l\u00e4heisesti my\u00f6s siihen, millainen tila toimia, julistaa ja opettaa uskonnoilla ja uskontokunnilla on … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[19],"class_list":["post-706","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-19"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/706","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=706"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/706\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4243,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/706\/revisions\/4243"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=706"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=706"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=706"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}