Heinolan pit\u00e4j\u00e4nkirkossa 29.8.2021<\/p>\n
Jeesus istuutui vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli k\u00f6yh\u00e4 leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pient\u00e4 lanttia, yhteens\u00e4 kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: \u201dTotisesti: t\u00e4m\u00e4 k\u00f6yh\u00e4 leski pani uhriarkkuun enemm\u00e4n kuin yksik\u00e4\u00e4n toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta h\u00e4n antoi v\u00e4h\u00e4st\u00e4\u00e4n, kaiken mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli, kaiken mit\u00e4 h\u00e4n el\u00e4\u00e4kseen tarvitsi.\u201d (Mark. 12:41\u201344).<\/em><\/p>\n T\u00e4m\u00e4n sunnuntain evankeliumiteksti kertoo tapahtumista Jerusalemin temppelialueella. Ennen varsinaista temppeli\u00e4 oli kaksi piha-aluetta, joista ulompaan saattoivat tulla pakanat, siis ei-juutalaiset, ja toinen piha oli sallittu naisille. T\u00e4ll\u00e4 alueella oli 13 kolehtilaatikkoa, joiden torvimaisista aukoista saattoi pudottaa rahaa eri tarkoituksiin.<\/p>\n Jeesus oli opettanut temppelin alueella koko p\u00e4iv\u00e4n. H\u00e4n oli vastannut ihmisten kysymyksiin ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt puheensa varoitukseen lainopettajista. Heille uskonnollisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 ihmiset n\u00e4kiv\u00e4t ja noteerasivat heid\u00e4n hurskautensa. \u201dHe viev\u00e4t leskilt\u00e4 talot ja latelevat pitki\u00e4 rukouksia n\u00e4\u00f6n vuoksi\u201d, Jeesus sanoi, \u201dheid\u00e4n tuomionsa tulee olemaan ankara.\u201d<\/p>\n Nyt Jeesus oli hetkeksi istahtanut. H\u00e4n katseli uhripalvelusrahastoon varojaan antavia. Rikkaat tuntuivat olevan siin\u00e4 vahvoilla. He antoivat paljon. Jeesus kuitenkin n\u00e4ki heid\u00e4n syd\u00e4meens\u00e4 ja vaikuttimiinsa. He katsoivat, ett\u00e4 raha oli heid\u00e4n ja heid\u00e4n ansiotaan. Siksi he omasta mielest\u00e4\u00e4n antoivat armosta kolehtirahaa Jumalalle. Kuitenkin he saivat kaiken Jumalalta. H\u00e4nelle he kerran tulisivat tekem\u00e4\u00e4n tilin kaikesta. Juuri t\u00e4ss\u00e4 oli heid\u00e4n sokeutensa. He eiv\u00e4t tajunneet eiv\u00e4tk\u00e4 my\u00f6nt\u00e4neet perusriippuvaisuutta Jumalasta. Kaikki, koko el\u00e4m\u00e4, on pohjimmiltaan Jumalan lahjaa ja h\u00e4nen varassaan.<\/p>\n Sitten tuli k\u00f6yh\u00e4 leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pient\u00e4 rahaa. K\u00f6yh\u00e4ll\u00e4 leskell\u00e4 ei ollut paljon rahaa, mutta h\u00e4n antoi sen v\u00e4h\u00e4ns\u00e4kin pois. H\u00e4n olisi voinut pit\u00e4\u00e4 toisen lantin itsell\u00e4\u00e4n ja antaa toisen Jumalalle. Leski antoi v\u00e4h\u00e4n, mutta itse asiassa kuitenkin paljon, enemm\u00e4n kuin rikkaat. H\u00e4n antoi kaiken, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli. Siksi Jeesus sanoi, ett\u00e4 leski antoi enemm\u00e4n kuin kukaan muista. T\u00e4t\u00e4kin oleellisempaa on, ett\u00e4 h\u00e4n ei antanut vain rahaa. H\u00e4n antoi koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. H\u00e4n antoi itsens\u00e4. H\u00e4nen lahjassaan oli syd\u00e4n mukana.<\/p>\n Vanha hengellinen viisaus sanoo, ett\u00e4 lompakko tekee kaikkein viimeisimm\u00e4ksi parannuksen. Suhteemme rahaan, tavaraan ja kaikkeen aineelliseen hyv\u00e4\u00e4n – mammonaan -, paljastaa aina jotain olennaista suhteestamme Jumalaan ja l\u00e4himm\u00e4iseen.<\/p>\n Jeesus ei ihannoinut k\u00f6yhyytt\u00e4. Jumala tahtoo hyvinvointia kaikille ja se on h\u00e4nen lahjaansa. H\u00e4n on jopa suojannut omaisuutemme kahdella k\u00e4skyll\u00e4\u00e4n. Seitsem\u00e4s k\u00e4sky kuuluu: \u201d\u00c4l\u00e4 varasta.\u201d Yhdeks\u00e4s k\u00e4sky kuuluu: \u201d\u00c4l\u00e4 tavoittele l\u00e4himm\u00e4isesi omaisuutta.\u201d<\/p>\n Jeesuksen opetuksessa ei ole kysymys k\u00f6yhien ja rikkaiden vastakkainasettelusta. Kyll\u00e4 k\u00f6yh\u00e4kin voi olla ahne. K\u00f6yh\u00e4 voi olla jopa ahneempi kuin rikas. Ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole kyse siit\u00e4, ett\u00e4 paljon antava olisi huonompi kuin v\u00e4h\u00e4n uhraava. Jeesuksen opetuksen k\u00e4rki on antamisen taustalla olevassa asenteessa.<\/p>\n Jumala n\u00e4kee salassa olevan syd\u00e4memme asenteen. Jos kaikki antaisivat Jumalalle \u201domaansa\u201d samoista vaikuttimista kuin k\u00f6yh\u00e4 leski Jerusalemin temppeliss\u00e4, oma ja l\u00e4himm\u00e4istemme toimeentulo olisi turvattu. Silloin rikkaatkin antaisivat syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n ja syd\u00e4mens\u00e4. Raha tulee sen mukana. Silloin lompakkokin on n\u00f6yrtynyt parannukseen. V\u00e4h\u00e4isenkin lahjan Jumala moninkertaistaa siunauksellaan sek\u00e4 sen antajalle ett\u00e4 saajalle.<\/p>\n Vanhan Raamattuni v\u00e4liss\u00e4 on pieni, kellastunut lehtileike. En ole merkinnyt leikkeeseen p\u00e4iv\u00e4yst\u00e4, mutta se on 1980-luvun lopulta tai 1990-luvun alusta. Lehtileike liittyy varhaisnuorten leiriin Sulkavankosken kes\u00e4kodilla. Joitakin viikkoja ennen leiri\u00e4 oli useammassa lehdess\u00e4 pieni vetoomus. Suomen L\u00e4hetysseuran ty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4 toimiva l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Leena Pasanen vetosi suomalaisiin laktoosittoman hyla-maitojauheen saamiseksi aliravituille lapsille. Tekstiss\u00e4 oli ohjeet maitojauheen l\u00e4hett\u00e4miseksi ja sairaalan osoite oli liitetty kirjoituksen loppuun.<\/p>\n Leirin iltahartaudessa Sulkavankoskella istuimme lattialla ringiss\u00e4. Keskell\u00e4mme paloi pari kynttil\u00e4\u00e4, lis\u00e4ksi siin\u00e4 oli tyhj\u00e4 savikippo. Luin tuon lehdest\u00e4 leikkaamani pikku-uutisen. Kysyin, voisimmeko me tehd\u00e4 jotain kaukaisen pikkusairaalan potilaiden hyv\u00e4ksi? Voisimmeko me auttaa sisariamme ja velji\u00e4mme Afrikassa? Laskimme yhdess\u00e4, ett\u00e4 jos antaisimme muutaman markan kukin, saisimme ostettua yhden kilon maitojauhetta ja l\u00e4hetetty\u00e4 sen sairaalaan.<\/p>\n Yksi toisensa j\u00e4lkeen nousi ja k\u00e4vi pudottamassa kolikkonsa saviastiaan. Viimeisen\u00e4 tuli tytt\u00f6, joka puristi nyrkiss\u00e4\u00e4n viiden markan kolikkoa, ainoaa karkkirahaansa. H\u00e4n puheli puoli\u00e4\u00e4neen: ”T\u00e4ll\u00e4 saisi vitosen irtokarkkipussin tai tuutin tai … Mutta en min\u00e4 niit\u00e4 tarvitse, enemm\u00e4n ne lapset tarvitsevat maitoa.” Kolikko kilahti muiden joukkoon.<\/p>\n Tyt\u00f6n kasvoille nousevaa ilmett\u00e4 en koskaan unohda. Se oli iloisen antajan riemullinen hymy, sellaisen, joka antaa todella syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n. Mieleeni nousivat apostoli Paavalin sanat, kun h\u00e4n j\u00e4rjesti ker\u00e4yst\u00e4 k\u00f6yhille: ”Kukin antakoon sen mukaan kuin on mieless\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ei vastahakoisesti eik\u00e4 pakosta, sill\u00e4 iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2 Kor. 9:7). Olin n\u00e4hnyt iloisen antajan, ihmisen, jonka kasvot kaunistaa iloinen syd\u00e4n.<\/p>\n Saimme kokoon rahat maitojauheeseen ja l\u00e4hetyskuluihin. Viikkoja my\u00f6hemmin posti toi lyhyen viestin, jossa kerrottiin avun menneen perille.<\/p>\n Jumala moninkertaistaa v\u00e4h\u00e4isenkin lahjan siunauksellaan sek\u00e4 sen antajalle ett\u00e4 saajalle. N\u00e4in tapahtui leirin pikkutyt\u00f6lle ja temppelin k\u00f6yh\u00e4lle leskelle.<\/p>\n K\u00f6yh\u00e4 leski oli joka hetki Jumalan edess\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 Jeesus tarkkaili h\u00e4nt\u00e4 ja n\u00e4ki h\u00e4nen syd\u00e4meens\u00e4. Leski antoi kaikkensa ja j\u00e4tti kaiken Jumalan laupeuden varaan my\u00f6s omalla kohdallaan. Leski oli el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n oppinut antamaan Jumalalle sen, mik\u00e4 Jumalan on. H\u00e4n oli oppinut luottamaan Jumalaan, ei rahaan ja omaisuuteen. Siksi Jeesus asetti h\u00e4net meid\u00e4n ihanteeksemme.<\/p>\n J\u00e4lleen kerran minua puhuttelee evankeliumissa se, ett\u00e4 uskon esikuvina Raamatussa on todella merkillisi\u00e4 ihmisi\u00e4. Jos me joutuisimme valitsemaan, keit\u00e4 asettaisimme kristityn malleiksi, niin varmasti joukkoon kuuluisi oppineita ihmisi\u00e4, uskossaan vahvoja, el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n todistajia, hyvi\u00e4 julistajia, ahkeria rukoilijoita. Jeesus ei valinnut n\u00e4in. Meille opettajana oikeaan uskoon on leski, joka pani viimeiset roponsa uhriarkkuun; syntinen nainen, joka pesi itkien Jeesuksen jalat fariseuksen huoneessa; ry\u00f6v\u00e4ri ristill\u00e4, joka k\u00e4\u00e4ntyi Jeesuksen puoleen.<\/p>\n Heid\u00e4n esikuvallisuutensa on siin\u00e4, ett\u00e4 heill\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n ei ollut mit\u00e4\u00e4n. Kyse onkin siit\u00e4, mist\u00e4 Paavali sanoo: \u201dKun olen heikko, silloin olen v\u00e4kev\u00e4.\u201d Heikkojen voima on siin\u00e4, ett\u00e4 Kristus tulee heikkoja auttamaan. K\u00f6yh\u00e4 leski antoi kaikki varansa ja j\u00e4tti itsens\u00e4 Jumalan haltuun. Jeesus ylist\u00e4\u00e4 h\u00e4nen uskoaan. Syntinen nainen fariseuksen huoneessa kykeni vain itkem\u00e4\u00e4n ja h\u00e4pe\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta Jeesus sanoi: \u201dUskosi on sinut pelastanut.\u201d Ry\u00f6v\u00e4rille, joka avuttomana riippui ristill\u00e4 ja sielt\u00e4 vetosi Kristukseen, Jeesus kertoi paratiisista, jossa he kaksi viel\u00e4 samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kohtaisivat toisensa.<\/p>\n Juuri t\u00e4llainen usko on. Se on avuttoman ihmisen heitt\u00e4ytymist\u00e4 kaikkineen ja ehdoitta Jeesuksen k\u00e4siin. Usko on sit\u00e4, ett\u00e4 saa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaiken, ahdistuksensa, puutteensa, taakkansa, h\u00e4t\u00e4ns\u00e4 ja syntins\u00e4 Jeesukselle. Usko on kuin tyhj\u00e4 k\u00e4si, jonka Jeesus t\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Juuri ihmisen avuttomuus ja kykenem\u00e4tt\u00f6myys ilmaisee uskon olemuksen. Se merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 Jumala saa mahdollisuuden toimia.<\/p>\n Leski antoi esimerkin rohkeasta uskosta. H\u00e4nen tekonsa osoitti, ett\u00e4 h\u00e4n uskalsi kokonaan heitt\u00e4yty\u00e4 Jumalan varaan. \u201dT\u00e4ss\u00e4 olen, ja t\u00e4ss\u00e4 on kaikki, mit\u00e4 minulla on. Tee minulle, mit\u00e4 hyv\u00e4ksi n\u00e4et.\u201d Oikea usko ei perustu siihen, mit\u00e4 ihmisell\u00e4 on, vaan siihen, ett\u00e4 ihminen kaikkineen on Jumalan varassa. T\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n perusriippuvaisuuden my\u00f6nt\u00e4minen vapauttaa ihmisen palvelemaan Jumalaa. Silloin omien tarpeiden edelle nousee huoli l\u00e4himm\u00e4isest\u00e4.<\/p>\n Suomalaiset Reijo Loikkanen ja Ilkka Puhakka tekiv\u00e4t evankelioimisty\u00f6t\u00e4 15 vuoden ajan It\u00e4-Euroopan vankiloissa. Loikkanen oli entinen uskoon tullut elinkautisvanki, Puhakka puolestaan evankelista ja raamatunopettaja. He vierailivat muun muassa Pietarin, Siperian, Murmanskin, Volgogradin ja Arkangelin vankiloissa kertomassa evankeliumia Jeesuksesta. Loikkasella oli tapana antaa rahaa kerj\u00e4l\u00e4isille, varsinkin lapsille. Kun Puhakka ihmetteli sit\u00e4, Loikkanen totesi: \u201dLuuletko, ett\u00e4 olen niin k\u00f6yh\u00e4, etten voi k\u00f6yhemp\u00e4\u00e4ni auttaa!\u201d (Ilkka Puhakka, Mit\u00e4 silm\u00e4t ei n\u00e4\u00e4, s 189).<\/p>\n \u201dLuuletko, ett\u00e4 olen niin k\u00f6yh\u00e4, etten voi k\u00f6yhemp\u00e4\u00e4ni auttaa!\u201d K\u00f6yh\u00e4n lesken toiminta kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 jokainen voi auttaa l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4\u00e4n. Kun ymm\u00e4rr\u00e4mme olevamme kaikessa riippuvaisia Jumalasta ja kaiken olevan h\u00e4nen lahjaansa meille, vapaudumme palvelemaan Jumalaa. Sen me teemme rakastamalla l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4mme. Miss\u00e4 Jumala on tullut suureksi ja ihminen pieneksi, syntyy rakkaus l\u00e4himm\u00e4iseen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Heinolan pit\u00e4j\u00e4nkirkossa 29.8.2021 Jeesus istuutui vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli k\u00f6yh\u00e4 leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pient\u00e4 lanttia, yhteens\u00e4 kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: \u201dTotisesti: t\u00e4m\u00e4 k\u00f6yh\u00e4 leski pani uhriarkkuun enemm\u00e4n kuin yksik\u00e4\u00e4n toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta h\u00e4n antoi … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[19],"class_list":["post-716","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-19"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/716","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=716"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/716\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4360,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/716\/revisions\/4360"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=716"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=716"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=716"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}