Puhe My\u00f6 ja ty\u00f6 -hiippakuntap\u00e4ivill\u00e4 29.-30.9.2021 Mikkeliss\u00e4<\/p>\n
Jokin aika sitten her\u00e4sin tyypilliseen tapaani aamuy\u00f6st\u00e4. Y\u00f6p\u00f6yd\u00e4n kelloradio n\u00e4ytti aikaa kello 4.31. Yleens\u00e4 olen \u00e4rtynyt, kun tied\u00e4n py\u00f6riv\u00e4ni seuraavan tunnin tai puolitoista ja nukahtavani uudelleen v\u00e4h\u00e4n ennen kuin pit\u00e4\u00e4 her\u00e4t\u00e4. Mutta nyt mieleeni nousi hymy, sill\u00e4 muistin unen, johon olin her\u00e4nnyt. Luin Raamattua ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4ni \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja siin\u00e4 luki aivan selv\u00e4sti: \u201dIlo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me l\u00e4hdemme My\u00f6 ja ty\u00f6 -hiippakuntap\u00e4iville Mikkeliin.\u201d<\/p>\n
Olimme yhdess\u00e4 ty\u00f6tovereitteni kanssa kantaneet huolta hiippakuntap\u00e4ivien toteutumisesta. Ilmoittautuneita oli niin v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 pohdimme p\u00e4ivien perumista. Alitajunta taisi tehd\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 ty\u00f6t\u00e4\u00e4n ja muutti psalmin 122 sanat \u201dIlo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me l\u00e4hdemme Herran huoneeseen!\u201d (Ps. 122:1).<\/p>\n
Teit\u00e4 260 ty\u00f6toveria katsellessani huomaan uneni toteutuneen: \u201dIlo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me l\u00e4hdemme My\u00f6 ja ty\u00f6 -hiippakuntap\u00e4iville Mikkeliin.\u201d T\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 ilo on vallannut minut. Olette kuulleet kutsun, l\u00e4hteneet liikkeelle ja tulleet konsertti- ja tapahtumatalo Mikaeliin. On Jumalan suurta hyvyytt\u00e4, ett\u00e4 voimme kokoontua yhteen, ei vain et\u00e4yhteyksin vaan oikeasti kasvokkain samassa salissa.<\/p>\n
Pysty\u00e4kseen suuntautumaan tulevaisuuteen ja jaksaakseen suunnitella tulevaisuutta, ihmisen kolmen perustavan tarpeen on t\u00e4ytytt\u00e4v\u00e4. N\u00e4m\u00e4 perustarpeet koskevat muutettavat muuttaen my\u00f6s yhteis\u00f6\u00e4.<\/p>\n
Ensinn\u00e4 on oltava tieto el\u00e4m\u00e4n jatkuvuudesta. Kyse on ihmisen kohdalla terveydest\u00e4, jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 toimeentulosta ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 perustarpeistamme. Ne ovat hyvinvoinnin l\u00e4ht\u00f6kohta. My\u00f6s yhteis\u00f6n on tiedett\u00e4v\u00e4 edellytykset el\u00e4m\u00e4n ja toiminnan jatkuvuudelle.<\/p>\n
Maailmanlaajuinen koronapandemia on puolentoista vuoden ajan j\u00e4rkytt\u00e4nyt turvallisuudentunnettamme. El\u00e4m\u00e4n jatkuvuus on asetettu kyseenalaiseksi. Lis\u00e4ksi pelko voi olla jopa virustakin pahempi, jos se lamauttaa ja vie toimintakyvyn.<\/p>\n
Ep\u00e4varmuus on sy\u00f6nyt voimavaroja ja huoli omasta tai l\u00e4heisen tartunnasta pelottanut. Omalle kohdalle tai l\u00e4helle tullut sairaus on koetellut, pahimmillaan johtanut vakavaan tilanteeseen tai jopa kuolemaan.<\/p>\n
Koronapandemiasta on puhuttu globaalina kriisin\u00e4. Kreikan kielen sana krisis tarkoittaa \u201dratkaisevaa k\u00e4\u00e4nnett\u00e4, \u00e4killist\u00e4 muutosta, kohtalokasta h\u00e4iri\u00f6t\u00e4\u201d. Ihminen tai yhteis\u00f6 kokee menett\u00e4neens\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 hallinnan. Kuvitelma omasta haavoittumattomuudesta ja kontrollista rikkoutuu. Juuri n\u00e4in on nyt tapahtunut.<\/p>\n
Kreikan ”krisis” tarkoittaa my\u00f6s tuomiota.\u00a0 Punnitaan, mik\u00e4 on kest\u00e4v\u00e4\u00e4, mik\u00e4 ei. Kest\u00e4m\u00e4t\u00f6n h\u00e4vi\u00e4\u00e4, kest\u00e4v\u00e4 pysyy. Kriisi on el\u00e4m\u00e4n k\u00e4\u00e4nnekohta, uhka tai mahdollisuus. Siihen siis sis\u00e4ltyv\u00e4t molemmat: uhka ja mahdollisuus, sek\u00e4 yksil\u00f6lle ett\u00e4 yhteis\u00f6lle.<\/p>\n
Vaikka huomio kiinnittyy helposti nykyhetken polttaviin ongelmiin, olisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pysty\u00e4 katsomaan samalla my\u00f6s kauemmas tulevaisuuteen. Katseemme on viel\u00e4 korona-ajan aiheuttamissa vaikeuksissa, rajoituksissa ja ongelmissa. T\u00e4m\u00e4 onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, sill\u00e4 el\u00e4mme viel\u00e4 pandemian keskell\u00e4. Silti nyt on aika suunnata katse my\u00f6s kohti tulevaa mahdollisuuksien n\u00e4k\u00f6kulmasta. Miten koronapandemia uudistaa kirkkoa? Mit\u00e4 voimme oppia t\u00e4st\u00e4 ajasta? N\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 tulisi nyt kysy\u00e4 kaikissa seurakunnissa.<\/p>\n
Avuksi suuntautumisessa tulevaan toimii seurakuntiin jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 (20.5.2021) l\u00e4hetetty muistio Kirkko koronan j\u00e4lkeen<\/em>. Se lienee monille teille tuttu, mutta jos ei ole, niin kannustan tutustumaan siihen. Se l\u00f6ytyy my\u00f6s tuomiokapitulin nettisivuilta.<\/p>\n Muistiossa on nostettu esille viisitoista teemaa, joista olisi hyv\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n nyt keskustella seurakunnissa niin ty\u00f6yhteis\u00f6ss\u00e4 kuin luottamuselimiss\u00e4. Paluuta entiseen ei korona-ajan j\u00e4lkeen ole. Mit\u00e4 uutta pandemia-ajan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 j\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, mist\u00e4 vanhasta on syyt\u00e4 nyt luopua?<\/p>\n Viel\u00e4k\u00f6 seurakuntalaiset l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t tiens\u00e4 kirkkoon jumalanpalvelukseen? Olisiko seurakunnassa hyv\u00e4 viett\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti \u201duuden alun messua\u201d ja kutsua ihmisi\u00e4 mukaan? Nyt on hyv\u00e4 aika suunnitella uuden alun messua vaikka adventiksi, kun uusi kirkkovuosi alkaa. Voisiko siit\u00e4 tulla seurakunnissa tilaisuus, jonka toteuttamiseen kiinnitett\u00e4isiin erityist\u00e4 huomiota ja kutsuttaisiin ihmisi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti mukaan?<\/p>\n Miten rohkaisemme ihmisi\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kirkollisia toimituksia ja aktiivisesti osallistumme niiden yhteydess\u00e4 oleviin seurakuntalaisten t\u00e4rkeisiin juhlahetkiin? Miten valmistaudumme patoutuneeseen kohtaamisen tarpeeseen? Miten tunnistamme ja tuemme heit\u00e4, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t j\u00e4\u00e4v\u00e4n marginaaliin \u201duudessa normaalissa\u201d? Miten muistamme Kristuksen kirkon rajat ylitt\u00e4v\u00e4n vastuun ja maailmanlaajan l\u00e4hetysteht\u00e4v\u00e4n?<\/p>\n T\u00e4rke\u00e4\u00e4 olisi arvioida, miten n\u00e4iss\u00e4 ja muissa muistion esille nostamissa asioissa korona uudistaa meit\u00e4, seurakuntiamme ja vahvistaa kokemusta el\u00e4m\u00e4n jatkuvuudesta.<\/p>\n Toiseksi el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja yhteis\u00f6ll\u00e4 on oltava merkitys. El\u00e4m\u00e4n arvaamattomuus ja hallitsemattomuus uhkaa merkityksellisyytt\u00e4. Sen my\u00f6t\u00e4 niin yksil\u00f6n kuin yhteis\u00f6n hyvinvointi ja tulevaisuus on koetteella.<\/p>\n Korona-aikana ovat korostuneet muun muassa terveydenhuollon, rajoitusten, talouden ja toimeentulon kysymykset sek\u00e4 sosiaaliset vaikutukset. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on huomata, ett\u00e4 my\u00f6s eksistentiaaliset ja el\u00e4m\u00e4nkatsomukselliset pohdinnat ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet. Koronapandemian aikana suomalaiset ovat rukoilleet aiempaa enemm\u00e4n.<\/p>\n Kyseess\u00e4 on henkinen ja hengellinen kriisi. Millaisia vastauksia kirkolla on tarjota ihmisten henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin sek\u00e4 muuttuneeseen uskonnollisuuteen? Millainen kirkon viesti \u2013 sanoin ja teoin \u2013 voisi sulkea ihmiset syliins\u00e4, luoda turvaa ja kokemuksen huolenpidosta? Miten osaisimme puhua rohkeasti Jumalasta? N\u00e4it\u00e4 perustavia kysymyksi\u00e4 olisi seurakunnissa nyt pohdittava.<\/p>\n Koronapandemian varjoon on j\u00e4\u00e4nyt viime vuonna (2020) ilmestynyt kirkkomme nelivuotiskertomus Uskonto arjessa ja juhlassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016-2019<\/em>. T\u00e4h\u00e4n dokumenttiin ja sen pohjalta laadittuun kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan mietint\u00f6\u00f6n (Tulevaisuusvaliokunnan mietint\u00f6 1\/2021) on koottu keskeisi\u00e4 havaintoja muun muassa suomalaisten uskonnollisuuden ja kirkkosuhteen murroksesta. Yksi sen keskeisi\u00e4 avainsanoja on merkityksellisyys. Esimerkiksi kirkkoon kuulumisessa keskeist\u00e4 on henkil\u00f6kohtainen merkitys (s 66). Samoin spiritualiteettia tulisi kehitt\u00e4\u00e4 tavoilla, jotka tekev\u00e4t hengellisen el\u00e4m\u00e4n merkitykselliseksi nykyajassa (s 265).<\/p>\n Edell\u00e4 olevaa taustaa vasten olen viime aikoina yh\u00e4 useammin pohtinut merkityskatoa. Kaikista yhteis\u00f6ist\u00e4 erityisesti kirkolle merkityskato on kohtalokas. Kadottaessaan merkityksens\u00e4 se menett\u00e4\u00e4 olemassaolonsa perustan ja oikeutuksen, mutta my\u00f6s j\u00e4senens\u00e4 ja tulevaisuutensa.<\/p>\n Kotimaa-lehdess\u00e4 haastateltiin kes\u00e4ll\u00e4 (24.6.2021) suomalais-ugrilaisen kielitieteen professori Janne Saarikive\u00e4. H\u00e4nen mukaansa kristinuskoa ei Suomessa uhkaa se, jos ihmiset eiv\u00e4t halua olla kristittyj\u00e4. \u201dMutta se kyll\u00e4 uhkaa, jos kirkko muuttuu helppoheikkien marketiksi, joka h\u00f6tkyy oikealle ja vasemmalle, yritt\u00e4\u00e4 mielistell\u00e4 ja houkutella eri ik\u00e4ryhmi\u00e4 kirkkoon.\u201d N\u00e4in k\u00e4y, jos merkitys katoaa, tavoite on hukassa ja ydin peittyy.<\/p>\n Kirkon el\u00e4m\u00e4lle antaa merkityksen persoona, Jeesus Kristus. Jumala tuli ihmiseksi pojassaan Jeesuksessa. H\u00e4nen v\u00e4lityksell\u00e4\u00e4n maailma on luotu. H\u00e4nen kuolemassaan synti on sovitettu. H\u00e4nen yl\u00f6snousemuksensa tuo h\u00e4neen uskoville yl\u00f6snousemuksen ja iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n. H\u00e4n on perustanut kirkkonsa ja antanut sille teht\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n Merkityksellisyys liittyy olennaisesti ihmisel\u00e4m\u00e4n tarkoitukseen. Piispa Martin L\u00f6nnebo on sanonut: \u201dSis\u00e4inen tyhjyytemme on suurin tulevaisuuden uhka.\u201d Mik\u00e4 on kristinuskon vastaus sis\u00e4iseen tyhjyyteen ja merkityksett\u00f6myyteen?<\/p>\n Etel\u00e4-Ranskassa sijaitsevan ekumeenisen yhteis\u00f6n edesmennyt johtaja, Taizen veli Roger tapasi tuhansia nuoria eri puolilta maailmaa. H\u00e4nen kokemuksensa merkityksellisyydest\u00e4 on yksinkertainen: \u201dHyvin usein keskustellessani kahden kesken jonkun nuoren kanssa kuulen n\u00e4m\u00e4 kysymykset: \u2019Miten voin olla oma itseni?\u2019 \u2019Miten voin toteuttaa itse\u00e4ni?\u2019 Monia ihmisi\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kysymykset vaivaavat ahdistukseen saakka. Silloin ajattelen, mit\u00e4 er\u00e4s veljist\u00e4ni kerran sanoi: \u2019Kristus ei sano minulle: Ole oma itsesi. H\u00e4n sanoo: Ole minun kanssani. Kristus ei sano meille: Etsi itsesi. H\u00e4n sanoo: Seuraa minua!\u2019 \u201d<\/p>\n Jeesus Kristus ei saa kadota uskomme ytimest\u00e4 eik\u00e4 kirkkomme el\u00e4m\u00e4n keskuksesta. H\u00e4nt\u00e4 ei voi eik\u00e4 saa korvata mill\u00e4\u00e4n muulla.<\/p>\n Kerran nuori pappi tuli kokeneen rovastin luo ja kertoi ahdistuneena, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole puheissaan ja saarnoissaan en\u00e4\u00e4 uutta sanottavaa. Mik\u00e4 neuvo rovastilla olisi t\u00e4h\u00e4n ongelmaan? Rovasti sanoi: \u201dJos et muuta osaa, niin kehu Jeesusta.\u201d<\/p>\n Kolmanneksi on oltava tulevaisuuden toivo. Ilman toivoa on vaikea uskoa siihen, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 jatkuu. Ilman toivoa ihmisen on vaikea n\u00e4hd\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ja olemassaolon merkityst\u00e4. Tulevaisuutta ei ole siell\u00e4, mist\u00e4 toivo puuttuu.<\/p>\n Viimeist\u00e4 puoltatoista vuotta on s\u00e4vytt\u00e4nyt ep\u00e4varmuus. Kun pyysin seurakunnilta s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliset tilannekuvaraportit, niiss\u00e4 toistui usein kuormittavana tekij\u00e4n\u00e4 jatkuva ep\u00e4varmuus ja yhten\u00e4\u00e4n muuttuvat suunnitelmat. Siksi ei ole ihme, ett\u00e4 monet tulevaisuuteen liittyv\u00e4t kysymykset ovat koetelleet hyvinvointia ja jaksamista. Usein on ajatuksissani ollut mielisarjakuvani p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n, viikinkip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Harald Hirmuisen perusoppi: ”El\u00e4m\u00e4 on p\u00e4\u00e4osaltaan sotaa ja taistelua ja joskus siihen sis\u00e4ltyy my\u00f6s vaikeampia aikoja.”<\/p>\n V\u00e4lill\u00e4 koemme Harald Hirmuisen tavoin, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on p\u00e4\u00e4osaltaan sotaa ja taistelua ja joskus siihen sis\u00e4ltyy my\u00f6s vaikeampia aikoja. Juuri siksi on t\u00e4rke\u00e4 etsi\u00e4 ja vaalia niit\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4, jotka vahvistavat ja yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4n jatkuvuutta ja merkityst\u00e4 ja sit\u00e4 kautta luovat toivoa.<\/p>\n Kirkossa teemme ty\u00f6t\u00e4 el\u00e4m\u00e4n kolmen perustavan tarpeen hyv\u00e4ksi. Teht\u00e4v\u00e4mme on yhdess\u00e4 ty\u00f6skennell\u00e4 el\u00e4m\u00e4n jatkuvuuden hyv\u00e4ksi, ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, ty\u00f6n ja toimeentulon sek\u00e4 pohjimmiltaan koko luomakunnan hyvinvoinnin parhaaksi. Meid\u00e4n on teht\u00e4v\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 el\u00e4m\u00e4n merkityksen ja tarkoituksen puolesta. Se merkitsee ihmisarvon, oikeudenmukaisuuden ja muiden el\u00e4m\u00e4\u00e4 suojelevien arvojen vaalimista ja edist\u00e4mist\u00e4. Teht\u00e4v\u00e4mme on toimia tulevaisuuden toivon hyv\u00e4ksi. Jumala on luonut meid\u00e4t yhteyteen toistemme ja Luojamme kanssa. Se tarkoittaa l\u00e4himm\u00e4isenrakkautta, yhteisvastuuta, heikoimman puolelle asettumista, luomakunnan hyvinvointia. Professori Arto O. Salonen sanoitti t\u00e4m\u00e4n n\u00e4in: \u201dMin\u00e4 olen rikas silloin, kun minulla on yhteys ymp\u00e4rill\u00e4mme olevaan maailmaan.\u201d Kristittyin\u00e4 ajattelemme, ett\u00e4 kaikessa t\u00e4ss\u00e4 Luoja on salatulla tavalla l\u00e4sn\u00e4 synnytt\u00e4en luottamusta ja toivoa.<\/p>\n Pohjimmiltaan toivossakin on kysymys Jumalasta. Katekismuksemme mukaan \u201dJokainen etsii jotakin, johon voi kiinnitt\u00e4\u00e4 toivonsa. Luulemme, ett\u00e4 raha, valta ja kunnia suojaavat meit\u00e4. Rakennamme el\u00e4m\u00e4mme itsemme ja omien tekojemme varaan. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meid\u00e4n jumalamme. Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eiv\u00e4t voi antaa, mit\u00e4 lupaavat.\u201d (Katekismus, ensimm\u00e4isen k\u00e4skyn selitys).<\/p>\n Toivon ja toiveen erottaa vain yksi kirjan. Ehk\u00e4 siksi n\u00e4m\u00e4 kaksi asiaa niin monesti sekoittuvat mieless\u00e4mme. Toive on ihmisen toivomus tai haave, jonka toteutuminen on monella tavalla ep\u00e4varmaa. Toivo tarkoittaa suuntautumista sellaiseen tulevaan hyv\u00e4\u00e4n, jonka toteutuminen on varmaa. Siksi toivoa etsiv\u00e4 ja kaipaava l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sen Jumalasta. Toivo ei perustu ihmiseen, vaan Jumalaan.<\/p>\n Usein toivo syntyy arkisista tilanteista; toisen ihmisen kohtaamisesta, yhteisten asioiden, huolien ja unelmien jakamisesta, kenties konkreettisesta avusta ja henkisest\u00e4 tuesta. Ihmisen hyv\u00e4 toteutuu yhteydess\u00e4 toisiin ihmisiin ja luomakuntaan. Jokaisella on jotain annettavaa, kuten pastori Timo P\u00f6yh\u00f6nen korosti. Merkillisell\u00e4 tavalla siin\u00e4 my\u00f6s Jumala on l\u00e4sn\u00e4. Toivo on yht\u00e4 kuin Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo.<\/p>\n My\u00f6 ja ty\u00f6 -hiippakuntap\u00e4iv\u00e4t alkoivat eilen Toivon messulla tuomiokirkossa. Tekstin\u00e4 oli katkelma Jeremian kirjasta. Se ev\u00e4st\u00e4\u00e4 ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 meid\u00e4t hiippakuntap\u00e4ivilt\u00e4 arkeen. Tulevaan aikaan voimme k\u00e4yd\u00e4 turvallisen lupauksen varassa: \u201dMinulla on omat suunnitelmani teit\u00e4 varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eiv\u00e4tk\u00e4 tuhon ajatuksia: min\u00e4 annan teille tulevaisuuden ja toivon.\u201d (Jer. 29:11.)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Puhe My\u00f6 ja ty\u00f6 -hiippakuntap\u00e4ivill\u00e4 29.-30.9.2021 Mikkeliss\u00e4 Jokin aika sitten her\u00e4sin tyypilliseen tapaani aamuy\u00f6st\u00e4. Y\u00f6p\u00f6yd\u00e4n kelloradio n\u00e4ytti aikaa kello 4.31. Yleens\u00e4 olen \u00e4rtynyt, kun tied\u00e4n py\u00f6riv\u00e4ni seuraavan tunnin tai puolitoista ja nukahtavani uudelleen v\u00e4h\u00e4n ennen kuin pit\u00e4\u00e4 her\u00e4t\u00e4. Mutta nyt mieleeni nousi hymy, sill\u00e4 muistin unen, johon olin her\u00e4nnyt. Luin Raamattua ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4ni \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja siin\u00e4 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[19],"class_list":["post-722","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-19"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/722","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=722"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/722\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4396,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/722\/revisions\/4396"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=722"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=722"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=722"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}