Haminassa 1.5.2022<\/p>\n
Kristillisest\u00e4 seurakunnasta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Raamatussa kuvaa Jumalan vaeltavana kansana. Esikuvana on Israelin kansan pitk\u00e4 vaellus. Siihen sis\u00e4ltyi monenlaisia vaiheita. V\u00e4lill\u00e4 oli vaikeaa, monenlaiset vastoink\u00e4ymiset koettelivat. Kansa tarvitsi lepoa ja ravintoa. Vaelluksella koettiin my\u00f6s iloa ja yhteytt\u00e4. M\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4 oli yhteinen, luvattu maa.<\/p>\n
Kristillisen\u00e4 seurakuntana kuljemme kohti taivaallista luvattua maata, todellista kotiamme. Monesti tie vie pimeiden laaksojen, vaikeakulkuisten louhikkojen ja karujen er\u00e4maiden halki, mutta silloinkin Jumalan johdatuksessa. Jumalan kansa seuraa aina yl\u00f6snoussutta Herraansa Kristusta niin kuin lampaat hyv\u00e4\u00e4 paimentaan.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n Haminassa Poitsilan kartanossa vietet\u00e4\u00e4n messua ja Via silentii \u2013 Hiljaisen rukouksen luostariyhteis\u00f6n avajaisia. Mieless\u00e4ni on kolme asiaa ev\u00e4styksen\u00e4 uudelle luostariyhteis\u00f6lle.<\/p>\n
Ensinn\u00e4 rukous on n\u00e4enn\u00e4isest\u00e4 tapahtumattomuudestaan huolimatta aktiivista toimintaa. Se on matkantekoa. Hiljaisuus ja rukous on matka sis\u00e4\u00e4np\u00e4in, eteenp\u00e4in ja yl\u00f6sp\u00e4in. Rukous ei ole aina vain lepoa ja rauhaa, vaan v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s taistelua ja kamppailua. Vanhastaan kristityt ovat puhuneet kilvoittelusta. Jumalan vaeltavan kansan j\u00e4senen\u00e4 rukoilija tekee matkaa itsens\u00e4 kanssa. ”Matkoista pisin on sis\u00e4\u00e4n p\u00e4in.” (Dag Hammarskj\u00f6ld). Se johtaa ihmisen sisimp\u00e4\u00e4n, tuntemaan itsens\u00e4 yh\u00e4 syvemmin. Rukoilija tekee matkaa my\u00f6s eteenp\u00e4in, yhdess\u00e4 toisten Jumalan kansan vaeltajien kanssa. Se johtaa yhteyteen l\u00e4himm\u00e4isen kanssa, etsim\u00e4\u00e4n h\u00e4nen parastaan ja yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Rukoilija tekee matkaa my\u00f6s yl\u00f6sp\u00e4in, kohti Jumalaa ja h\u00e4nen tuntemistaan sek\u00e4 j\u00e4tt\u00e4ytyy h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4.<\/p>\n
Toiseksi luostariyhteis\u00f6n tarkoitus on olla paikka, jonne voi vet\u00e4yty\u00e4 hiljaisuuteen ja rukoukseen. N\u00e4in yhteis\u00f6 voi olla levon paikka niin kuin keitaat olivat Israelin kansan levon paikkoja pitk\u00e4ll\u00e4 vaelluksella. Mutta luostariyhteis\u00f6 on enemm\u00e4n kuin lepopaikka. Se voi olla uudistumisen paikka, niin rukoilijalle kuin kirkolle.<\/p>\n
Luostariliikett\u00e4 tutkineet historioitsijat ovat havainneet, ett\u00e4 pirstoutuneen l\u00e4ntisen maailman yhteisen identiteetin syntymiseen keskiajalla vaikutti eniten luostariliike. Reformaatio ja monet muut uudistusliikkeet ovat l\u00e4hteneet luostareista. Luostarikulttuuri on kiistaton esimerkki siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalaan p\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyminen merkitsee k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 todellisuuteen p\u00e4in, ei siit\u00e4 pois. Se johtaa el\u00e4m\u00e4n peruskysymysten \u00e4\u00e4relle. El\u00e4m\u00e4 pelkistyy ja olennaisin nousee esille. Evankeliumin vapauttava ja uudistava voima tulee esille kaiken muun, sin\u00e4ns\u00e4 tarpeellisen ja hyv\u00e4n, keskelt\u00e4. Se johtaa Jumalan vaeltavaa kansaa eteenp\u00e4in, kohti tulevaisuutta.<\/p>\n
Kolmanneksi luostariyhteis\u00f6n perustaminen tapahtuu aikana, jolloin el\u00e4mme koronapandemian ja ilmastokriisin keskell\u00e4, sodan murtaessa turvallisuuden tunnetta. Mik\u00e4 on kristityn tapa toimia tilanteessa, jossa huolet, pelko ja lamaannus tahtovat t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielen?<\/p>\n
Benedictus Nursialaisen (n. 480-543) laatimaa luostaris\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n l\u00e4ntisen luostarilaitoksen perustana. Se kirjoitettiin 1500 vuotta sitten j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n munkkien el\u00e4m\u00e4\u00e4 yhteis\u00f6n\u00e4. S\u00e4\u00e4nn\u00f6n perusperiaatteita olivat rukous ja ty\u00f6. Se tunnetaankin latinankielisest\u00e4 sanonnasta \u201dora et labora\u201d, rukoile ja tee ty\u00f6t\u00e4. Periaate sopii hyvin vappuna toimintansa virallisesti aloittavalle rukousyhteis\u00f6lle!<\/p>\n
Poikkeusajat pakottavat tajuamaan, ettei el\u00e4m\u00e4 loppujen lopuksi ole omissa k\u00e4siss\u00e4mme. Rukous suuntaa ihmisen kohti Jumalaa, etsim\u00e4\u00e4n turvaa itse\u00e4\u00e4n suuremmasta ja vahvemmasta. Rukous kohdistuu Jumalalle, mutta muuttaa aina my\u00f6s meit\u00e4 itse\u00e4mme. Rukous johtaa kohti l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4. Jumalan vaeltava kansa on kutsuttu rukoukseen ja ty\u00f6h\u00f6n. Teoillamme voimme vaikuttaa paitsi omaan my\u00f6s l\u00e4himm\u00e4isten el\u00e4m\u00e4\u00e4n, rakentaa maailmaa ja luomakuntaa.<\/p>\n
Siunaamme Via silentii \u2013 Hiljaisen rukouksen luostariyhteis\u00f6n pyh\u00e4n ja kaikkivaltiaan Jumalan edess\u00e4. Kiit\u00e4mme kaikesta siit\u00e4, mit\u00e4 Jumala hyvyydess\u00e4\u00e4n meille t\u00e4m\u00e4n luostariyhteis\u00f6n kautta lahjoittaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Haminassa 1.5.2022 Kristillisest\u00e4 seurakunnasta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Raamatussa kuvaa Jumalan vaeltavana kansana. Esikuvana on Israelin kansan pitk\u00e4 vaellus. Siihen sis\u00e4ltyi monenlaisia vaiheita. V\u00e4lill\u00e4 oli vaikeaa, monenlaiset vastoink\u00e4ymiset koettelivat. Kansa tarvitsi lepoa ja ravintoa. Vaelluksella koettiin my\u00f6s iloa ja yhteytt\u00e4. M\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4 oli yhteinen, luvattu maa. Kristillisen\u00e4 seurakuntana kuljemme kohti taivaallista luvattua maata, todellista kotiamme. Monesti tie vie pimeiden … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[18],"class_list":["post-752","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-18"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/752","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=752"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/752\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4430,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/752\/revisions\/4430"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=752"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=752"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=752"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}