{"id":763,"date":"2022-06-10T16:03:00","date_gmt":"2022-06-10T16:03:00","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/evankeliumin-ilo-innostaa\/"},"modified":"2024-03-03T18:03:35","modified_gmt":"2024-03-03T18:03:35","slug":"evankeliumin-ilo-innostaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2022\/06\/10\/evankeliumin-ilo-innostaa\/","title":{"rendered":"Evankeliumin ilo innostaa"},"content":{"rendered":"<p>Kommenttipuheenvuoro L\u00e4hetysyhdistys Kylv\u00e4j\u00e4n strategiasta missiologisessa symposiumissa 10.6.2022 Vierum\u00e4ell\u00e4 Heinolassa<\/p>\n<p>Minulta on pyydetty kommenttipuheenvuoroa L\u00e4hetysyhdistys Kylv\u00e4j\u00e4n uudesta strategiasta <em>Evankeliumin ilo innostaa<\/em>. Ilo strategian l\u00e4ht\u00f6kohtana ja punaisena lankana on raikas ja tuore. Se murtaa niit\u00e4 ennakkoluuloja ja stereotypioita, joita helposti kytket\u00e4\u00e4n uskoon, uskoviin ja l\u00e4hetykseen. Kuvaava on vanha kasku innokkaasta evankelistasta, joka l\u00e4hestyi puiston penkill\u00e4 istuvaa miest\u00e4 ja kysyi yst\u00e4v\u00e4llisesti: \u201dAnteeksi ett\u00e4 h\u00e4iritsen, mutta oletteko uskossa?\u201d Mies katsoi yll\u00e4ttyneen\u00e4 evankelistaa ja vastasi: \u201dEn, minulla on muuten vain paha olo.\u201d<\/p>\n<p>Nostan esille strategiasta kolme asiaa. Ne ovat mielest\u00e4ni olennaisia l\u00f6yt\u00f6j\u00e4 tai painotuksia. Peilaan strategian kirjauksia kirkkomme tilanteeseen. Luonnollisesti nostoni ovat subjektiivisia, yksitt\u00e4isen piispan alleviivauksia tekstist\u00e4. Niihin on siksi lupa suhtautua my\u00f6s kriittisesti. Monia muitakin nostoja strategiasta voisi tuoda esille. Kyse on siis kommenttipuheenvuorosta.<\/p>\n<p><u>Huolet ja ilot<\/u><\/p>\n<p>Ensimm\u00e4inen alleviivaukseni liittyy strategian lukuun \u201dMiksi l\u00e4hetys? Ilo l\u00e4hetysstrategian l\u00e4ht\u00f6kohtana\u201d. Sivulla kolme on virke: \u201dN\u00e4emme, ett\u00e4 yksitt\u00e4isen kristityn el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, globaalin l\u00e4hetyksen historiassa ja nykyp\u00e4iv\u00e4n haasteissa evankeliumista nouseva ilo on olennainen voimavara ja suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4.\u201d T\u00e4m\u00e4 on minusta yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4 teologinen linjanveto ja toisaalta huomionarvoisa muistutus kirkollemme.<\/p>\n<p>Puolenkymment\u00e4 vuotta sitten (2016) maakuntalehti halusi tehd\u00e4 piispantarkastuksen yhteydess\u00e4 minusta henkil\u00f6haastattelun. Yhten\u00e4 kysymyksen\u00e4 toimittajalla oli, mist\u00e4 olen huolissani. Luettelin joukon asioita ja totesin, ett\u00e4 \u201dsit\u00e4h\u00e4n sanotaan, ett\u00e4 piispat ovat aina huolissaan kaikesta\u201d. Kun lehtijuttu sitten ilmestyi, se oli otsikoitu: \u201dPiispa Seppo H\u00e4kkinen on huolissaan kaikesta\u201d. Kaiken lis\u00e4ksi saman lehtikonsernin muut hiippakunnan alueen maakuntalehdet julkaisivat saman kirjoituksen. Tulipahan kerralla koko hiippakunnalle tiedoksi, ett\u00e4 piispa on huolissaan kaikesta.<\/p>\n<p>Kuvastaako huolipuhe meid\u00e4n kristittyjen ja my\u00f6s kirkkomme perusajattelua? Se on sin\u00e4ns\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 ja perin inhimillist\u00e4. Taannoin kirkon nelivuotiskertomuksen ilmestytty\u00e4 uutisoitiin siit\u00e4, ett\u00e4 kirkossa kaikki tilastok\u00e4yr\u00e4t laskevat paitsi tuhkausten m\u00e4\u00e4r\u00e4. T\u00e4llaisessa laskevien trendien, yhteiskuntaamme pesiytyneen uskontoallergian ja aikamme kirkkokritiikin t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 maallistuneessa yhteiskunnassa huolet luonnollisesti nousevat esille. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on tunnistaa ja tunnustaa faktat. Presidentti Paasikiven tunnetun viisauden mukaan \u201dtosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.\u201d<\/p>\n<p>Kirkon ja meid\u00e4n sen ty\u00f6ntekij\u00f6iden ja j\u00e4senten teht\u00e4v\u00e4 ei kuitenkaan ole voivotella maailman pahuutta tai kyynisesti p\u00e4ivitell\u00e4 maallistumista. Meid\u00e4n ei pid\u00e4 joutua laskevien trendien lamauttavaan ansaan. Vakavampia innon ja rohkeuden tukahduttavia kiusauksia on tappiomieliala. Se tekee meist\u00e4 tyytym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, pettyneit\u00e4 ja kyynisi\u00e4.<\/p>\n<p>Paavi Franciscus varoittaa apostolisessa kehotuskirjeess\u00e4\u00e4n Evankeliumin ilo (Evangelii gaudium, 2013) hautapsykologiasta. H\u00e4n tarkoittaa t\u00e4ll\u00e4 kirkon jokap\u00e4iv\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n harmaata pragmatismia, jossa kaikki n\u00e4enn\u00e4isesti etenee normaalisti, mutta todellisuudessa usko kuluu loppuun ja rappeutuu pikkumaisuudeksi. T\u00e4llainen hautapsykologia muuttaa v\u00e4hitellen kristityt museon muumioiksi. Pettynein\u00e4 todellisuuteen, kirkkoon tai itseens\u00e4 he kokevat jatkuvasti kiusausta langeta toivottomaan surullisuuteen ja pessimismiin. \u201dKutsuttuina s\u00e4teilem\u00e4\u00e4n valoa ja v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 he lopulta kiintyv\u00e4t asioihin, jotka synnytt\u00e4v\u00e4t yksinomaan pimeytt\u00e4 ja sis\u00e4ist\u00e4 v\u00e4symyst\u00e4 ja heikent\u00e4v\u00e4t apostolista intoa.\u201d (s 61). Onko t\u00e4m\u00e4 kuva kirkostamme ja meist\u00e4 sen j\u00e4senist\u00e4, joilta on ilo kadonnut?<\/p>\n<p>T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten Kylv\u00e4j\u00e4n valinta ottaa ilo l\u00e4hetysstrategian l\u00e4ht\u00f6kohdaksi on erinomainen. Ilo on hyv\u00e4 ratkaisu teologisista syist\u00e4. N\u00e4it\u00e4, Raamatusta nousevia perusteluja on strategiassa luetteloitu paljon. Ne paljastavat uskomme ytimen, evankeliumin, jonka perusolemus on ilosanoma. Paavi Franciscuksen sanoin: \u201dEvankeliumi, jossa s\u00e4teilee Kristuksen ristin loisto, kutsuu jatkuvasti iloon.\u201d (Evankeliumin ilo, s 10). \u201dKaikilla on oikeus evankeliumin vastaanottamiseen. Kristityill\u00e4 on velvollisuus julistaa sit\u00e4 sulkematta pois ket\u00e4\u00e4n, ei uusien velvoitteiden asettamisena vaan ilon jakamisena, kauniin n\u00e4k\u00f6alan avaamisena, ihanan juhla-aterian tarjoamisena.\u201d (Evankeliumin ilo, s 17).<\/p>\n<p>Ilo on hyv\u00e4 valinta muistutuksena huoliin k\u00e4pertyv\u00e4lle kirkolle. Huolten sijasta meid\u00e4n on pikemminkin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 ne mahdollisuudet, joita kirkollamme on ja joita t\u00e4m\u00e4 aika kirkon ty\u00f6lle tarjoaa. Evankeliumin ilo on mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin voimavaramme. Meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4mme on luottaa Jumalan todelliseen l\u00e4sn\u00e4oloon t\u00e4ss\u00e4 maailmassa ja tuoda siit\u00e4 avautuvaa iloa ja toivoa ihmisille ja koko luomakunnalle. Erityisesti nykyisess\u00e4 maailmanpoliittisessa tilanteessa kirkon sanomalle ilosta, toivosta, turvallisuudesta, luottamuksesta ja tulevaisuudesta on kysynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>\u201dN\u00e4emme, ett\u00e4 yksitt\u00e4isen kristityn el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, globaalin l\u00e4hetyksen historiassa ja nykyp\u00e4iv\u00e4n haasteissa evankeliumista nouseva ilo on olennainen voimavara ja suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4.\u201d Viisaasti sanottu!<\/p>\n<p><u>Rakenteet ja sanoma<\/u><\/p>\n<p>Toinen nostoni strategiasta liittyy Kylv\u00e4j\u00e4n itseymm\u00e4rrykseen ja identiteettiin. Sivulla kuusi todetaan, ett\u00e4 \u201dKylv\u00e4j\u00e4 on l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6. Emme ole her\u00e4tysliike, seurakunta, hengellisten palvelujen tuottaja tai poliittinen vaikuttaja. \u2026 Kylv\u00e4j\u00e4n olemassaolo ei ole itseisarvo. Olemme olemassa Jumalan valtakunnan vuoksi niin kauan kuin Jumalalla on meille k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.\u201d J\u00e4rjest\u00f6n identiteetist\u00e4 mainitaan: \u201dKristuksen evankeliumi, Jumalan valtakunta ja l\u00e4hetys ovat itseymm\u00e4rryksellemme luovuttamattomia k\u00e4sitteit\u00e4.\u201d<\/p>\n<p>N\u00e4m\u00e4 ovat t\u00e4rkeit\u00e4 korostuksia siksi, ettei Kylv\u00e4j\u00e4 kirkon l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6n\u00e4 eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kirkko kadottaisi syvint\u00e4 olemustaan ja perusteht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kirkossamme on jatkuva kiusaus keskitty\u00e4 asemaan, rakenteisiin, rahaan ja j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Ne ovat monella tavalla t\u00e4rkeit\u00e4 ja kirkon toimintamahdollisuuksiin liittyvi\u00e4 asioita. Siksi niit\u00e4 ei pid\u00e4 v\u00e4heksy\u00e4. Kuitenkin samalla on huolehdittava siit\u00e4, ettei p\u00e4\u00e4asia, evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, j\u00e4\u00e4 niiden varjoon. Viidenness\u00e4 her\u00e4tysliikkeess\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 sitten toistettu hokemassa on syv\u00e4 viisaus: \u201dP\u00e4\u00e4asia, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4asia saa olla p\u00e4\u00e4asia.\u201d<\/p>\n<p>Meid\u00e4n aikaamme on kuvattu t\u00e4ydellisten v\u00e4lineiden ja h\u00e4m\u00e4rien p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien ajaksi. Siksi on yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen muistutettava perusteht\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Kirkon ja sen l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6n teht\u00e4v\u00e4 on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Meid\u00e4t on l\u00e4hetetty pelastamaan sieluja, ei rakenteita. Kristityn el\u00e4m\u00e4 on pohjimmiltaan el\u00e4m\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen voimassa, ei kirkollisveron varassa. Me uskomme el\u00e4v\u00e4\u00e4n ja toimivaan Jumalaan, emme numeroihin, tilastoihin, kyselyihin tai yhteiskunnalliseen asemaan. N\u00e4kyyk\u00f6 meist\u00e4 Kristuksen yl\u00f6snousemuksesta syntynyt kest\u00e4v\u00e4 ilo, josta l\u00e4hetys sai alkunsa, saa edelleen voimansa ja jota kukaan ei voi meilt\u00e4 riist\u00e4\u00e4 (Joh. 16:22)?<\/p>\n<p>Ruotsalaisen teologi Peter Halldorfin mukaan nykyajan kirkko el\u00e4\u00e4 samanlaisessa tilanteessa kuin ensimm\u00e4iset kristityt. Antiikin ajan moniarvoisuus on monella tavalla analoginen meid\u00e4n aikamme kulttuurille. Se on muuttanut yhteiskuntamme hengelliseksi supermarketiksi, jossa mitk\u00e4\u00e4n arvot eiv\u00e4t ole toisia pyhempi\u00e4. Halldorfin mukaan moniarvoisuuden uhka on salakavalampi kuin maallistuminen. Maallistuminen tahtoo h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kristinuskon, mutta pluralismin tunnussana on suvaitsevaisuus ja relativismi. (Koskematon maa, s 79).<\/p>\n<p>V\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 kristinuskolla ei ole muuhun uskonnollisuuteen n\u00e4hden mit\u00e4\u00e4n etumatkaa, pluralismi ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 salaa veitsens\u00e4 suoraan juuriin. T\u00e4st\u00e4 voi olla kolmenlaisia seurauksia. Kirkko saattaa irrota alkuper\u00e4st\u00e4\u00e4n ja menett\u00e4\u00e4 identiteettins\u00e4. Siit\u00e4 tulee vain yksi v\u00e4rit\u00f6n tai mauton lis\u00e4 ominaispiirteett\u00f6mien uskontojen joukkoon. Tai sitten kirkko sulkeutuu kuoreensa ja pakenee el\u00e4m\u00e4\u00e4n hurskauden seinien taakse. Silloin se kutistuu lahkoksi tai alakulttuuriksi, sellaiseksi saarekkeeksi, josta kukaan ei l\u00e4hde ja jonne kukaan ei tule. Kolmas vaihtoehto merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 pluralismista tulee kehottaja, joka saa kirkon maailman keskell\u00e4 suuntautumaan kohti uskon syd\u00e4nt\u00e4: itse\u00e4\u00e4n Jeesusta Kristusta ja h\u00e4nen antamaansa teht\u00e4v\u00e4\u00e4 kirkolleen (Matt. 28:18\u201320, Mark. 16:15-16).<\/p>\n<p>\u201dKristuksen evankeliumi, Jumalan valtakunta ja l\u00e4hetys ovat itseymm\u00e4rryksellemme luovuttamattomia k\u00e4sitteit\u00e4.\u201d T\u00e4ss\u00e4 ollaan uskomme ytimess\u00e4!<\/p>\n<p><u>Julistus ja palvelu<\/u><\/p>\n<p>Kolmas kommenttini liittyy strategian kirjaukseen kokonaisvaltaisesta l\u00e4hetyksest\u00e4. Sivulla kahdeksan kirjoitetaan: \u201dKoska Jumala tekee syntisest\u00e4 vanhurskaan ja toimii oikeudenmukaisesti, iloitsemme mahdollisuudesta julistaa syntien anteeksiantamusta ja ty\u00f6skennell\u00e4 oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Julistus ja palvelu ovat ilonl\u00e4hteit\u00e4 vastaanottajille, molemmat kuuluvat kokonaisvaltaiseen l\u00e4hetykseen, koska molemmat ovat Jumalalle t\u00e4rkeit\u00e4.\u201d<\/p>\n<p>K\u00e4site \u201dkokonaisvaltainen l\u00e4hetys\u201d on niit\u00e4 termej\u00e4, jotka on suorastaan pakko mainita ollakseen nykyisin vakavasti otettava l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6. Itse asia on toki aina kuulunut l\u00e4hetykseen olennaisena l\u00e4ht\u00f6kohtana. Julistus \u2013 tai todistus \u2013 ja palvelu kuuluvat yhteen.<\/p>\n<p>L\u00e4himm\u00e4isenrakkaudella ja diakonialla on ollut suuri merkitys kristillisen kirkon kasvulle toisella ja kolmannella vuosisadalla. Amerikkalainen sosiologi Rodney Stark on esitt\u00e4nyt, ett\u00e4 yksi t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 kristinuskon voittokulussa oli kristittyjen uhrautuva sairaanhoito niiden kahden suuren tautiepidemian aikana, jotka j\u00e4rkyttiv\u00e4t roomalaisen yhteiskunnan perusteita toisen vuosisadan j\u00e4lkipuoliskolla ja kolmannen puoliv\u00e4liss\u00e4 (The Rise of Christianity, 1997). Tarttuviin tauteihin sairastuneita hoitaessaan \u2013 ilmeisesti kyse oli ensin isorokosta ja sitten tuhkarokosta \u2013 kristityt paitsi lis\u00e4siv\u00e4t Starkin mukaan paitsi suosiotaan my\u00f6s omaa osuuttaan v\u00e4est\u00f6st\u00e4. Aiheellinen muistutus kristityn vastuusta meille koronapandemian keskell\u00e4!<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4isill\u00e4 kristityill\u00e4 oli vahva keskin\u00e4inen yhteys. Heist\u00e4 kerrotaan, ett\u00e4 \u201dseurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat eliv\u00e4t keskin\u00e4isess\u00e4 yhteydess\u00e4, mursivat yhdess\u00e4 leip\u00e4\u00e4 ja rukoilivat.\u201d (Apt. 2:42). Yhteys ei johtanut heit\u00e4 k\u00e4pertym\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4np\u00e4in, vaan p\u00e4invastoin: usko n\u00e4kyi rakkaudentekoina sairaita, k\u00e4rsivi\u00e4, muukalaisia ja muita hyljeksittyj\u00e4 kohtaan. He ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 kirkko on olemassa toisia varten, sill\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa.<\/p>\n<p>Usko ja rakkaus kuuluvat aina yhteen. T\u00e4st\u00e4 yhteenkuuluvuudesta on jatkuvasti huolehdittava. Ilman toista toinen kuihtuu.<\/p>\n<p>\u201dKoska Jumala tekee syntisest\u00e4 vanhurskaan ja toimii oikeudenmukaisesti, iloitsemme mahdollisuudesta julistaa syntien anteeksiantamusta ja ty\u00f6skennell\u00e4 oikeudenmukaisemman maailman puolesta.\u201d Hyvin sanottu!<\/p>\n<p>* * *<\/p>\n<p>Professori Miikka Ruokanen on todennut, ett\u00e4 l\u00e4hetysty\u00f6 on mittari, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, onko kirkko tai seurakunta hengellisesti el\u00e4v\u00e4 vai kuollut. \u201dJos l\u00e4hetysty\u00f6 hiipuu, kirkko on valmis saattohoitoon, loppu l\u00e4henee.\u201d<\/p>\n<p>L\u00e4hetysyhdistys Kylv\u00e4j\u00e4n strategiaa lukiessa toivo ja ilo t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t mielen. Kirkko ei ole valmis saattohoitoon, sill\u00e4 sen Herralla on selke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 kirkolleen. H\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n ja lupaa: \u201dOlen puhunut teille t\u00e4m\u00e4n, jotta teill\u00e4 olisi minun iloni syd\u00e4mess\u00e4nne ja teid\u00e4n ilonne tulisi t\u00e4ydelliseksi.\u201d (Joh. 5:11).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kommenttipuheenvuoro L\u00e4hetysyhdistys Kylv\u00e4j\u00e4n strategiasta missiologisessa symposiumissa 10.6.2022 Vierum\u00e4ell\u00e4 Heinolassa Minulta on pyydetty kommenttipuheenvuoroa L\u00e4hetysyhdistys Kylv\u00e4j\u00e4n uudesta strategiasta Evankeliumin ilo innostaa. Ilo strategian l\u00e4ht\u00f6kohtana ja punaisena lankana on raikas ja tuore. Se murtaa niit\u00e4 ennakkoluuloja ja stereotypioita, joita helposti kytket\u00e4\u00e4n uskoon, uskoviin ja l\u00e4hetykseen. Kuvaava on vanha kasku innokkaasta evankelistasta, joka l\u00e4hestyi puiston penkill\u00e4 istuvaa miest\u00e4 &#8230; <a title=\"Evankeliumin ilo innostaa\" class=\"read-more\" href=\"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2022\/06\/10\/evankeliumin-ilo-innostaa\/\" aria-label=\"Lue lis\u00e4\u00e4 aiheesta Evankeliumin ilo innostaa\">Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[18],"class_list":["post-763","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-18"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/763","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=763"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/763\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4389,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/763\/revisions\/4389"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=763"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=763"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=763"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}