Turun kristillisell\u00e4 opistolla 11.8.2022<\/p>\n
\u201dSuomalais-ugrilaisille kansoille ja kirkoille on historian saatossa ollut ominaista raja-alueilla el\u00e4minen. Olemme olleet l\u00e4nnen ja id\u00e4n, Rooman ja Bysantin j\u00e4nnitekent\u00e4ss\u00e4. Sivistyksellisesti se on merkinnyt vaikutteiden saamista monilta tahoilta. Poliittisyhteiskunnallisesti se on merkinnyt l\u00e4hes jatkuvaa el\u00e4mist\u00e4 erilaisten uhkien, n\u00f6yryytysten, pelon, turvattomuuden ja alistetuksi tulemisen uhan ja todellisuuden keskell\u00e4. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voisimmekin kysy\u00e4, millaista teologiaa, millaista uskoa ja millaista hengellisyytt\u00e4 on synnytt\u00e4nyt pelon, turvattomuuden ja alistetuksi tulemisen keskell\u00e4 el\u00e4minen. Se ei ole voinut olla j\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4lki\u00e4\u00e4n my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kirkkojen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja sen uskon ilmaisuihin. Kirkko, usko ja teologia el\u00e4v\u00e4t kussakin ajassa.\u201d<\/p>\n
N\u00e4in totesi professori Paavo Kettunen Tartossa 2012 esitelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n \u201dSuomalais-ugrilainen pappeinkokous 75 vuotta\u201d. Nyt kymmenen vuotta my\u00f6hemmin voimme havaita Kettusen arvion pit\u00e4v\u00e4n yh\u00e4 paikkansa.<\/p>\n
Suomalais-ugrilainen pappeinkokous j\u00e4rjestettiin edellisen kerran kuusi vuotta sitten Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 Petroskoissa 2016. Tarkoitus oli kokoontua sovitun rytmin mukaan Suomessa 2020. Kokousj\u00e4rjestelyt J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4n kokousta varten olivat jo pitk\u00e4ll\u00e4. Muistan, kuinka pohdimme koronapandemian edetess\u00e4, mit\u00e4 tehd\u00e4. Lopulta pandemia pakotti kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2020 perumaan kokouksen. Samoin k\u00e4vi my\u00f6s seuraavana vuonna 2021.<\/p>\n
Nyt vuonna 2022 olemme kokoontuneet XIV Suomalais-ugrilaiseen pappeinkokoukseen Turkuun. Edellisess\u00e4 kokouksessa emme olisi osanneet ennakoida maailmanlaajuista pandemiaa, mutta emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tilannetta, jossa Euroopassa soditaan. Ven\u00e4j\u00e4n 24.2.2022 aloittama hy\u00f6kk\u00e4yssota Ukrainaan on muuttanut paitsi turvallisuuspoliittista tilannetta ja valtioiden v\u00e4lisi\u00e4 suhteita my\u00f6s kirkkojen v\u00e4lisi\u00e4 yhteyksi\u00e4 ja ekumeenista tilannetta hyvin voimakkaalla tavalla. Suomalais-ugrilaisen kirkkoperheen kotimailla on kullakin omanlaisensa erityisasema ja -rooli vallitsevassa tilanteessa. Professori Kettusen sanoin el\u00e4mme kirkkoina edelleen uhkien, pelon ja turvattomuuden maailmassa. Siksi Ukrainassa k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n sodan seurauksista on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 jakaa tietoa ja kokemuksia kirkkojen kesken.<\/p>\n
Kuluvaa vuosikymment\u00e4 on kutsuttu kasautuvien kriisien vuosikymmeneksi. T\u00e4ll\u00f6in on viitattu ilmastonmuutokseen ja luontokatoon, koronapandemiaan ja Ven\u00e4j\u00e4n aloittamaan sotaan. N\u00e4iden kriisien seuraukset n\u00e4kyv\u00e4t konkreettisella tavalla ihmisten ja luomakunnan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. T\u00e4llaisessa tilanteessa tarvitsemme entist\u00e4 enemm\u00e4n kirkkojen v\u00e4list\u00e4 yhteytt\u00e4. Erityisesti meid\u00e4n suomalais-ugrilaisten kirkkojen pitk\u00e4 ja l\u00e4heinen yhteys voi auttaa meit\u00e4 toimimaan Jumalan tahtomalla tavalla t\u00e4ss\u00e4 ajassa. Samoin yhteinen usko voi rohkaista meit\u00e4 uhkien ja pelkojen sijasta toimintaan ja toivoon. Siksi saamme olla t\u00e4n\u00e4\u00e4n kiitollisia Jumalalle siit\u00e4, ett\u00e4 XIV Suomalais-ugrilainen pappeinkokous on voitu j\u00e4rjest\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Professori Paavo Kettunen totesi kymmenen vuotta sitten Tartossa: \u201dKirkko, usko ja teologia el\u00e4v\u00e4t kussakin ajassa.\u201d Pappeinkokouksessa emme t\u00e4ll\u00e4 kertaa katso 85 vuoden historiaa, vaan pikemminkin t\u00e4t\u00e4 aikaa ja tulevaisuutta. Teemamme \u201dSallikaa lasten tulla: kristillinen kasvatus\u201d johtaa ajatukset t\u00e4h\u00e4n aikaan, kasvavaan sukupolveen ja tulevaisuuden kirkkoon. Kristillinen kasvatus on kirkkojamme yhdist\u00e4v\u00e4 aihepiiri ja yksi keskeisimpi\u00e4 tulevaisuuden kysymyksi\u00e4, erilaisista toimintaymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4 huolimatta. Sen vuoksi mukana kokouksessamme on pappien ja teologien lis\u00e4ksi my\u00f6s muita lapsi- ja nuorisoty\u00f6n sek\u00e4 kasvatuksen ammattilaisia. Suomessa j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kokouksessa on otettu huomioon lis\u00e4ksi suomalais-ugrilaisuuteen kuuluva saamelaisuus ja sek\u00e4 toisen kansankirkon asemassa maassamme oleva ortodoksisuus.<\/p>\n
Kokouksemme seminaariosuuden alkaessa nostan viel\u00e4 esille kaksi lyhytt\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmaa kristillisen kasvatuksen merkitykseen.<\/p>\n
Kaste on uskon ja kristillisen el\u00e4m\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohta. Sen merkityst\u00e4 tuskin voi liiaksi korostaa. Viime vuosikymmenen\u00e4 kastettujen osuus syntyneist\u00e4 on Suomessa v\u00e4hentynyt huomattavasti, joissakin paikoin jopa dramaattisesti. T\u00e4m\u00e4 on huolestuttavimpia kehityskulkuja kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Siihen liittyy my\u00f6s kristillisen kasvatuksen ja tiedon nopea heikkeneminen. Sen vuoksi t\u00e4m\u00e4nkertainen pappeinkokouksen teema on mit\u00e4 ajankohtaisin. Kaste ja opetus kuuluvat olennaisesti yhteen.<\/p>\n
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa emeritus John Vikstr\u00f6m on kiteytt\u00e4nyt kristillisen kasvatuksen merkityksen n\u00e4in: Siell\u00e4, miss\u00e4 \u00e4iti tai is\u00e4 polvistuu lapsensa vuoteen viereen ja opettaa iltarukouksen, tapahtuu kirkon tulevaisuuden kannalta t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 kuin konsanaan kirkolliskokouksessa.<\/p>\n
Tunnetun kirjailija Fjodor Mihailovit\u0161 Dostojevskin teoksessa Karamazovin veljekset nuorin veli Aljosa toteaa kristillisest\u00e4 kasvatuksesta: \u201dTiet\u00e4k\u00e4\u00e4 siis, ettei ole mit\u00e4\u00e4n korkeampaa, eik\u00e4 voimakkaampaa, ei terveellisemp\u00e4\u00e4 eik\u00e4 hy\u00f6dyllisemp\u00e4\u00e4 ihmisen vastaiselle el\u00e4m\u00e4lle, kuin jokin hyv\u00e4 muisto, varsinkin lapsuudesta saatu. Teille puhutaan paljon teid\u00e4n kasvatuksestanne. Jokin tuollainen ihana, pyh\u00e4 muisto, joka on s\u00e4ilynyt lapsuudesta saakka, kenties onkin paras kasvatus. Jos voi koota paljon tuollaisia muistoja mukaansa el\u00e4m\u00e4n matkalle, niin ihminen on pelastettu koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajaksi. Ja jos vaikkapa vain yksi ainoa hyv\u00e4 muisto j\u00e4\u00e4 syd\u00e4meenne, niin sekin voi joskus olla pelastuksenne.”<\/p>\n
Kristillisen kirkon tulevaisuuden kannalta kasvatus on ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Siksi kristilliseen kasvatukseen on kiinnitett\u00e4v\u00e4 erityist\u00e4 huomiota ja se on t\u00e4m\u00e4nkertaisen pappeinkokouksen teemana. Mutta kyse ei ole vain kirkosta yhteis\u00f6n\u00e4 ja organisaationa. Viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on se, ett\u00e4 jokainen lapsi saisi kuulla evankeliumin sanoman hyv\u00e4st\u00e4 Jumalasta sek\u00e4 oppisi luottamaan ja turvautumaan h\u00e4neen. T\u00e4llainen muisto, kokemus rakastavasta Jumalasta, voi joskus olla el\u00e4m\u00e4n pelastus. Ja ennen kaikkea: usko Jeesukseen Kristukseen vie kerran iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Siksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuulla, mit\u00e4 Jeesus sanoo: \u201dSallikaa lasten tulla minun luokseni, \u00e4lk\u00e4\u00e4 est\u00e4k\u00f6 heit\u00e4.\u201d<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Turun kristillisell\u00e4 opistolla 11.8.2022 \u201dSuomalais-ugrilaisille kansoille ja kirkoille on historian saatossa ollut ominaista raja-alueilla el\u00e4minen. Olemme olleet l\u00e4nnen ja id\u00e4n, Rooman ja Bysantin j\u00e4nnitekent\u00e4ss\u00e4. Sivistyksellisesti se on merkinnyt vaikutteiden saamista monilta tahoilta. Poliittisyhteiskunnallisesti se on merkinnyt l\u00e4hes jatkuvaa el\u00e4mist\u00e4 erilaisten uhkien, n\u00f6yryytysten, pelon, turvattomuuden ja alistetuksi tulemisen uhan ja todellisuuden keskell\u00e4. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voisimmekin kysy\u00e4, … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[18],"class_list":["post-767","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-18"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/767","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=767"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/767\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4252,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/767\/revisions\/4252"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=767"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=767"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=767"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}