Sibeliustalossa Lahdessa 22.9.2022<\/p>\n
Jeesus sanoi: \u201dEtte te valinneet minua, vaan min\u00e4 valitsin teid\u00e4t, ja minun tahtoni on, ett\u00e4 te l\u00e4hdette liikkeelle ja tuotatte hedelm\u00e4\u00e4, sit\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 joka pysyy. Kun niin teette, Is\u00e4 antaa teille kaiken, mit\u00e4 minun nimess\u00e4ni h\u00e4nelt\u00e4 pyyd\u00e4tte. T\u00e4m\u00e4n k\u00e4skyn min\u00e4 teille annan: rakastakaa toisianne.\u201d (Joh. 15:16\u201317).<\/em><\/p>\n Jeesuksen tahto on, ett\u00e4 h\u00e4nen omansa ovat liikkeell\u00e4 ja tuottavat hedelm\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 viesti meille kirkon ty\u00f6ss\u00e4 mukana oleville. Liikkumattomuus on vakavampia kansantautejamme. Samoin on paikoilleen pys\u00e4htynyt, liikkumaton kirkko sairas. \u201dMinun tahtoni on, ett\u00e4 te l\u00e4hdette liikkeelle ja tuotatte hedelm\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n Jeesuksen teht\u00e4v\u00e4ksianto vaatii kuitenkin tarkennusta. Mihin suuntaan on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 liikkeelle? Tieto oikeasta suunnasta on t\u00e4rke\u00e4, sill\u00e4 ilman sit\u00e4 ty\u00f6mme on pelkk\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00f6nt\u00e4 juoksemista ja ilmaan hosumista, mist\u00e4 apostoli Paavali varoittaa (1. Kor. 9:26). Kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 joskus ty\u00f6 tuntuu juuri sellaiselta. Mutta sit\u00e4 suuremmalla syyll\u00e4 on tarpeen kysy\u00e4, mihin suuntaan on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 liikkeelle.<\/p>\n Vuosikymmeni\u00e4 sitten mieleeni painui lahtelaisen, edesmenneen teologian tohtori Paavo Rissasen opetus: \u201dKristillinen el\u00e4m\u00e4 on hengellist\u00e4 matkaa, jota kuljetaan samanaikaisesti eteenp\u00e4in, sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja yl\u00f6sp\u00e4in.\u201d T\u00e4ss\u00e4 on kuvattu se suunta, johon meid\u00e4t l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n liikkeelle.<\/p>\n Ensinn\u00e4 teemme matkaa eteenp\u00e4in tai ulosp\u00e4in, kuten asian voisi my\u00f6s ilmaista. Seurakunnan ja meid\u00e4n ty\u00f6ntekij\u00f6iden teht\u00e4v\u00e4 on suuntautua ulos- ja eteenp\u00e4in. Olisi niin helppo ja turvallista j\u00e4\u00e4d\u00e4 pieneen sis\u00e4piiriin. Mutta meit\u00e4 ei ole kutsuttu k\u00e4pertym\u00e4\u00e4n ja nyhj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4np\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyneess\u00e4 pikkupiiriss\u00e4. Kirkon olemukseen kuuluu olla liikkeell\u00e4 ja tuottaa hedelm\u00e4\u00e4. Meille on annettu teht\u00e4v\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle, menn\u00e4 ep\u00e4mukavuusalueille, sinne, miss\u00e4 Kristusta ei viel\u00e4 tai en\u00e4\u00e4 tunneta. Kirkon varhaiskasvatusta haastavat liikkeelle laskevat kastettujen m\u00e4\u00e4r\u00e4t ja oheneva kristillinen kasvatus. Ne suorastaan huutavat Jeesuksen k\u00e4sky\u00e4: Menk\u00e4\u00e4 ja tehk\u00e4\u00e4, kastakaa ja opettakaa.\u201d (Matt. 28:18\u201320). L\u00e4htek\u00e4\u00e4 liikkeelle, tuottakaa hedelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n Toiseksi teemme matkaa sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Kyse ei ole sis\u00e4\u00e4nl\u00e4mpi\u00e4v\u00e4st\u00e4 hurskaiden joukosta, vaan kristittyjen yhteydest\u00e4 ja seurakuntael\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kirkon ty\u00f6ntekij\u00e4 tarvitsee muiden kristittyjen lailla seurakuntayhteytt\u00e4. Hengellisen el\u00e4m\u00e4n hoitaminen ei ole kirkon ty\u00f6ntekij\u00e4lle vaihtoehto, vaan elinehto. Se koskee minua kirkon ty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4, mutta my\u00f6s yksityisen\u00e4 kristittyn\u00e4, kirkon j\u00e4senen\u00e4. Tarvitsen uskonel\u00e4m\u00e4n hoitamista pysy\u00e4kseni ja kasvaakseni uskossa. Siksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 matkaa my\u00f6s sis\u00e4\u00e4np\u00e4in, kohti seurakuntaa ja kohti Kristusta. Siihen sis\u00e4ltyy my\u00f6s lainalaisuus siit\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 olemme Kristusta, sit\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 olemme toisiamme. T\u00e4ss\u00e4 on avain Jeesuksen sanoihin: \u201dT\u00e4m\u00e4n k\u00e4skyn min\u00e4 teille annan: rakastakaa toisianne.\u201d<\/p>\n Kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 onkaan kirkon varhaiskasvatuksessa ohjata lapsia seurakuntayhteyteen. Raamatun viisaus pit\u00e4\u00e4 paikkansa edelleen: \u201dOhjaa lapsi heti oikealle tielle, niin h\u00e4n vanhanakaan ei silt\u00e4 poikkea.\u201d (Snl 22:6). Lapsella on oikeus turvalliseen uskoon ja seurakuntayhteyteen. Sen puolesta on toimittava. Lasten hengellinen laulu sanoittaa sen osuvasti: \u201dOn paikka perheess\u00e4 Jumalan ja se juuri minun on.\u201d Teemme ty\u00f6t\u00e4, jotta t\u00e4m\u00e4 tavoite voisi toteutua mahdollisimman monen kohdalla.<\/p>\n Kolmanneksi teemme matkaa on yl\u00f6sp\u00e4in. T\u00e4m\u00e4 on kaikkein ratkaisevin liikkeen suunta. Nimitt\u00e4in siit\u00e4 riippuu se, kuinka hyvin kykenemme liikkumaan eteen- ja ulosp\u00e4in sek\u00e4 sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Kyse on siis suhteestamme Jumalaan. Se ei synny siten, ett\u00e4 me pyrimme yl\u00f6sp\u00e4in vaan itse asiassa juuri p\u00e4invastoin. Suhde Jumalaan perustuu siihen, ett\u00e4 Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi, laskeutui alas meid\u00e4n ihmisten tasolle ja meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. H\u00e4n on rakastanut meit\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 antoi henkens\u00e4 meid\u00e4n puolestamme ja sovitti syntimme.<\/p>\n \u201dEtte te valinneet minua, vaan min\u00e4 valitsin teid\u00e4t\u201d, sanoo Jeesus. Jeesuksen pelastusteko on tehnyt meist\u00e4 Jumalan lapsia. H\u00e4n on meid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4mme, ei sen takia, ett\u00e4 me olemme hyvi\u00e4 tai uskovaisia tai pyhi\u00e4. Ei, vaan siksi, ett\u00e4 Jeesus on kuolemallaan ja yl\u00f6snousemisellaan tehnyt meid\u00e4t Jumalan lapsiksi. Sen saimme omaksemme kasteessamme. Siit\u00e4 p\u00e4\u00e4semme yh\u00e4 uudelleen osallisiksi ehtoollisen sakramentissa. T\u00e4m\u00e4n kaiken voi kuvata sanalla armo.<\/p>\n Muistan lapsuudestani, kuinka kerran pikkupoikana loukkasin jalkani kes\u00e4m\u00f6kin mets\u00e4ss\u00e4. Varpaaseen sattui ja siit\u00e4 tuli verta. Silloin is\u00e4 otti minut syliins\u00e4 ja kantoi m\u00f6kin kuistille. Is\u00e4n syliss\u00e4 kipu unohtui. Toinen muisto liittyy mummolan vanhaan pihasaunaan. Talvella is\u00e4 kantoi minut pyyhkeeseen k\u00e4\u00e4rittyn\u00e4 saunasta tupaan. Muistiini on sy\u00f6pynyt kuva, kuinka l\u00e4mmin h\u00f6yry nousee pime\u00e4ss\u00e4 illassa, kun is\u00e4 kantaa minua. Is\u00e4n syliss\u00e4 oli turvallista olla.<\/p>\n Kantaminen kuvaa hyvin kristillisen uskon ydint\u00e4. Jo kerran aivan pienen\u00e4 minut on kannettu kasteelle. Kaikkivaltias on ottanut minut omaksi lapsekseen, Jumalan valtakunnan j\u00e4seneksi ja taivaan perilliseksi. Jumala on taivaallinen Is\u00e4, joka kantaa meit\u00e4 ihmisi\u00e4 samalla tavalla kuin \u00e4iti tai is\u00e4 lastaan. Me aikuiset tarvitsemme t\u00e4llaista kokemusta. Viel\u00e4 enemm\u00e4n sit\u00e4 tarvitsee pieni lapsi; kokemusta huolenpidosta, turvasta, rakkaudesta, armosta. Kirkon varhaiskasvatuksessa olemme el\u00e4m\u00e4n t\u00e4rkeimpien asioiden \u00e4\u00e4rell\u00e4. Saamme v\u00e4litt\u00e4\u00e4 sanoin ja teoin sanomaa rakastavasta Jumalasta, joka kantaa luotujaan. Siit\u00e4 samasta evankeliumista me saamme itsekin el\u00e4\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Sibeliustalossa Lahdessa 22.9.2022 Jeesus sanoi: \u201dEtte te valinneet minua, vaan min\u00e4 valitsin teid\u00e4t, ja minun tahtoni on, ett\u00e4 te l\u00e4hdette liikkeelle ja tuotatte hedelm\u00e4\u00e4, sit\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4 joka pysyy. Kun niin teette, Is\u00e4 antaa teille kaiken, mit\u00e4 minun nimess\u00e4ni h\u00e4nelt\u00e4 pyyd\u00e4tte. T\u00e4m\u00e4n k\u00e4skyn min\u00e4 teille annan: rakastakaa toisianne.\u201d (Joh. 15:16\u201317). Jeesuksen tahto on, ett\u00e4 h\u00e4nen omansa … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[18],"class_list":["post-775","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-18"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/775","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=775"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/775\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4364,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/775\/revisions\/4364"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=775"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=775"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=775"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}