Mikkeliss\u00e4 27.9.2022<\/p>\n
L\u00e4hes nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta sitten, helmikuussa 1983 muutimme vaimoni Marian kanssa Imatralle. Sain vokaation Imatran seurakunnan II virallisen apulaisen virkaan ja maaliskuussa 1983 piispa Kalevi Toiviainen vihki minut papiksi. Asunnoksi meille osoitettiin kappalaisen pappila Alvar Aallon suunnitteleman Kolmen Ristin Kirkon pihapiirist\u00e4.<\/p>\n
Tutustuminen uuteen asuntoon tuotti yll\u00e4tyksen. Alakerran kellarikomerosta l\u00f6ytyi pari laatikollista vanhoja kirjoja. Joku edelt\u00e4j\u00e4 oli ne sinne j\u00e4tt\u00e4nyt. Kirjojen joukossa oli t\u00e4m\u00e4 pieni, nahkakantinen ja osin jo repaleinen vuoden 1686 karoliininen kirkkolaki, joka on painettu 1761. Sen 25 luvussa annetaan yksityiskohtaisia m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 synodaalikokouksen kulusta.<\/p>\n
Kokous alkaa jumalanpalveluksella tuomiokirkossa. \u201dJa sen j\u00e4lken menew\u00e4t Papit Pispans canssa Auditoriumin eli sijhen paickaan cuin sit\u00e4 warten catzottu on.\u201d Sitten lauletaan Veni Sancte Spiritus ja pidet\u00e4\u00e4n rukous. \u201dSijtte pit\u00e4 Pispa lyhyen Puhen sowitetun sijhen cuin edesotetan.\u201d<\/p>\n
Nyt olemme synodaalikokouksen kohdassa, jossa piispa pit\u00e4\u00e4 lyhyen puheen. Se on perinteisesti sis\u00e4lt\u00e4nyt katsauksen hiippakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n edellisen synodaalikokouksen j\u00e4lkeiselt\u00e4 ajalta, t\u00e4ll\u00e4 kertaa vuodesta 2016.<\/p>\n
Kuudessa vuodessa on hiippakuntamme seurakuntien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 s\u00e4ilynyt 38:ssa. Tilanne johtuu vuoden 2020 alusta voimaan tulleesta hiippakuntajakouudistuksesta. Ensi vuoden alusta seurakuntia on Mikkelin hiippakunnassa 36. Koko 2000-luku on ollut hyvin voimakasta seurakuntarakenteiden muutoksen aikaa.<\/p>\n
Mikkelin hiippakunnan v\u00e4kiluku oli t\u00e4m\u00e4n vuoden alussa 439 873 henkil\u00f6\u00e4. Se on kuudessa vuodessa kasvanut 68 486 j\u00e4senell\u00e4, mik\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 Pieks\u00e4m\u00e4ki ja koko P\u00e4ij\u00e4t-H\u00e4me liitettiin osaksi Mikkelin hiippakuntaa. Viime vuonna hiippakuntamme seurakuntien j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4heni 9120 henke\u00e4, mik\u00e4 on 2 % j\u00e4senist\u00f6st\u00e4, suunnilleen Lappeen seurakunnan verran. Kirkkoon kuuluvien osuus koko v\u00e4est\u00f6st\u00e4 on laskenut sitten viime synodaalikokouksen seitsem\u00e4n prosenttiyksikk\u00f6\u00e4, kirkkoon kuuluu v\u00e4est\u00f6st\u00e4 70,2 % (vuonna 2016 luku oli 77,4 %). Hiippakunnassamme el\u00e4\u00e4 nykyisin noin 130 000 luterilaiseen kirkkoon kuulumatonta henkil\u00f6\u00e4, heist\u00e4 valtaosa ei kuulu mihink\u00e4\u00e4n uskontokuntaan. Kastettujen osuus syntyneist\u00e4 lapsista on laskenut seitsem\u00e4ntoista (SIC!) prosenttiyksikk\u00f6\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on erityisen huolestuttava kehitys, vaikka kastettujen osuus Mikkelin hiippakunnassa (59,3 % syntyneist\u00e4, vuonna 2016 luku oli 76,6 %) onkin korkeampi kuin koko kirkossa 53,9 % (vuonna 2016 luku oli 69,8 %).<\/p>\n
Hiippakuntamme tilannetta kuvaavat hyvin viime vuoden tilastot, joissa verrataan suomenkielisi\u00e4 hiippakuntia kesken\u00e4\u00e4n. Kastettujen ja kuolleiden erotus oli Mikkelin hiippakunnassa suurin. Kuolleita oli 4759 enemm\u00e4n kuin kastettuja (vuonna 2016 erotus oli 2 575), l\u00e4hes Tainionvirran seurakunnan j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4n verran. T\u00e4m\u00e4 kertoo seurakuntiemme ik\u00e4rakenteesta. Suomen ik\u00e4\u00e4ntyneimm\u00e4t maakunnat ovat Etel\u00e4-Savo, Kainuu ja Kymenlaakso. Seurakuntaan muuttaneiden ja seurakunnasta muuttaneiden erotus oli Mikkelin hiippakunnassa toiseksi suurin, v\u00e4hennyst\u00e4 tuli 1285 (vuonna 2016 luku oli 1 174) j\u00e4senen verran, suunnilleen Pertunmaan kappeliseurakunnan j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4. Sen sijaan kirkkoon liittyneiden ja kirkosta eronneiden v\u00e4linen erotus on hiippakunnassamme kolmanneksi pienin, tosin j\u00e4sentappiota tuli t\u00e4t\u00e4kin kautta 3887 henkil\u00f6\u00e4 (vuonna 2016 luku oli 2 481), liki Parikkalan seurakunnan j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4n verran. T\u00e4ss\u00e4 on huomattava, ett\u00e4 tuoreimmissa luvuissa mukana ovat siis laajentuneen hiippakunnan seurakunnat.<\/p>\n
Jumalanpalveluksiin osallistui kuusi vuotta sitten hiippakunnassamme vajaat 520 000 ihmist\u00e4 vuodessa (517 069), viime vuonna vajaat 450 000 osallistujaa (449 767). Kirkossak\u00e4vij\u00f6iden m\u00e4\u00e4r\u00e4 vuositasolla on laskenut noin 70 000 henkil\u00f6ll\u00e4 (67 302). Lasku on Mikkelin hiippakunnassa suurempi kuin koko maassa. Kirkollisiin toimituksiin osallistuneiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 puolestaan on v\u00e4hentynyt yli 51 000 henkil\u00f6\u00e4 (51474). N\u00e4iss\u00e4kin viime vuoden luvuissa ovat mukana laajentuneen hiippakunnan seurakunnat. Luonnollisesti koronapandemian vaikutus on my\u00f6s otettava huomioon kehityst\u00e4 arvioitaessa.<\/p>\n
Ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 hiippakunnassamme oli kuusi vuotta sitten 2146, viime vuoden lopussa 1702, v\u00e4hennyst\u00e4 on 444 ty\u00f6ntekij\u00e4n verran. Suurten ik\u00e4luokkien siirtyminen el\u00e4kkeelle on n\u00e4kynyt my\u00f6s hiippakuntamme papistossa. Jatkuvasti on ollut joku kirkkoherranvirant\u00e4ytt\u00f6 vireill\u00e4. Vakinaisiin virkoihin ei ole ollut runsaasti hakijoita, pikemminkin p\u00e4invastoin. Mikkelin hiippakunta oli pitk\u00e4\u00e4n kirkon virkaan opiskelevien l\u00e4ht\u00f6hiippakunta. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdettiin aktiivisesti opiskelemaan kirkon t\u00f6ihin. Nyt tilanne on jo pitk\u00e4\u00e4n ollut toinen.<\/p>\n
Seurakuntien j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4n lasku on luonnollisesti vaikuttanut my\u00f6s seurakuntien talouteen, joka on kiristynyt ja vaikuttaa seurakuntien toimintaedellytyksiin. Jokaisen vapautuvan viran ja toimen kohdalla harkitaan tarkoin, voidaanko sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Monessa pieness\u00e4 seurakunnassa ei kuitenkaan ole en\u00e4\u00e4 varaa v\u00e4hent\u00e4\u00e4 henkil\u00f6st\u00f6\u00e4, jos seurakunnalle kuuluvat teht\u00e4v\u00e4t aiotaan hoitaa.<\/p>\n
Edell\u00e4 olevat lyhyet maininnat havahduttavat siihen muutokseen, joka on tapahtunut viime synodaalikokouksen j\u00e4lkeen. Hiippakuntamme muutos kytkeytyy luonnollisesti monella tavalla ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n yhteiskuntaan. Emme kirkkona el\u00e4 tyhji\u00f6ss\u00e4, vaan osana suomalaista yhteiskuntaa. Nostan n\u00e4ist\u00e4 yhteiskunnallisista muutoksista esille iskusananomaisesti kolme asiaa, jotka haastavat meit\u00e4 pappeina ja meid\u00e4nkin hiippakuntaamme.<\/p>\n
Ensinn\u00e4 suomalaisten uskonnollisuus ja suhde kirkkoon on murroksessa. Uusimmassa nelivuotiskertomuksessa Uskonto arjessa ja juhlassa (2020) todetaan: \u201dKirkon asemoituminen suomalaisessa yhteiskunnassa on k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 valtakulttuurista poikkeavaksi, joissakin suhteissa jopa vastakulttuuriseksi. Muutos merkitsee k\u00e4\u00e4nnekohtaa kirkon historiassa Suomessa.\u201d (s. 264).
\nT\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy siin\u00e4, ett\u00e4 uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on lis\u00e4\u00e4ntynyt nopeasti. Noin 30 % v\u00e4est\u00f6st\u00e4 on yhdyskuntiin kuulumattomia, yli 1,5 miljoonaa henke\u00e4. Mit\u00e4 nuoremmasta sukupolvesta on kyse, sit\u00e4 pienempi osa mielt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 uskonnolliseksi ihmiseksi. Kirkossa ei ole itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4, jos on ollut pitk\u00e4\u00e4n aikaan.
\nToiseksi suomalaisen yhteiskunnan rakenteellinen muutos heijastuu seurakuntiin. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen sek\u00e4 alueellisten erojen kasvaminen vaikuttavat my\u00f6s kirkon ty\u00f6h\u00f6n ja rakenteisiin. Ensi vuoden alussa aloittavat hyvinvointialueet muuttavat kuntien asemaa ja teht\u00e4vi\u00e4 sek\u00e4 edellytt\u00e4v\u00e4t uudenlaisia yhteisty\u00f6malleja seurakunnilta. Mikkelin hiippakunnassa uusittiin rovastikuntajako vuoden 2020 alusta maakuntapohjaiseksi, joten maakunnallisilla toimijoilla on kirkollinen vastinpari. Miten pappeina ja kirkkona olemme mukana yhteiskunnan muutoksessa ja vaikutamme siihen? Miten verkostoidumme muiden toimijoiden kanssa ja olemme l\u00e4sn\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n tulevaisuuden ratkaisuja? Kirkon ei pid\u00e4 puolustaa menneisyytt\u00e4\u00e4n, vaan rakentaa tulevaisuuttaan.<\/p>\n
Kolmanneksi kuluvaa vuosikymment\u00e4 on kutsuttu kasautuvien kriisien vuosikymmeneksi. T\u00e4ll\u00f6in on viitattu ilmastonmuutokseen ja luontokatoon, koronapandemiaan ja Ven\u00e4j\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4yssotaan Ukrainassa. Kuinka paljon viime aikoina onkaan uutisoitu talouskriisist\u00e4, energian riitt\u00e4vyydest\u00e4, s\u00e4hk\u00f6n hinnasta, elintarvikkeiden ja ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 elinkustannusten noususta, huoltovarmuudesta jne. Ep\u00e4varmuus tulevaisuudesta on kasvanut voimakkaasti.<\/p>\n
Olennaista on se, miten seurakunnissa toimitaan ihmisten kanssa ja rinnalla monien huolien ja pelkojen keskell\u00e4 sek\u00e4 annetaan apua ja tukea. Usein unohtuu uskon ja seurakuntien arkisen ty\u00f6n korvaamaton merkitys henkisen huoltovarmuuden yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4n\u00e4. Kirkon perussanoma on toivoa, turvaa ja rohkaisua tuovaa. Sille on nyt kysynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Hyv\u00e4t synodaalikokouksen osanottajat. Papeilla on suuri vastuu kirkkomme tulevaisuudesta. Miten me pappeina el\u00e4mme ja toimimme edell\u00e4 kuvaamieni hiippakuntamme ja kirkkomme muutosten keskell\u00e4?<\/p>\n
Ajantasainen ja oikea tilannekuva ja -analyysi on kaiken toiminnan l\u00e4ht\u00f6kohta. Mutta ratkaisevaa ei ole se, mit\u00e4 on ollut, vaan se, miten me t\u00e4st\u00e4 l\u00e4hdemme eteenp\u00e4in ja suuntaamme katseemme tulevaisuuteen. Kirkkomme uusi Ovet auki -strategia on otettava k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja hy\u00f6dynnett\u00e4v\u00e4 sen mahdollisuudet. Jeesus ei jouda alennusmyyntiin!<\/p>\n
Uhkakuvien keskell\u00e4 ja huolipuheen \u00e4\u00e4rell\u00e4 on muistettava, ettei evankeliumin iloa voi kukaan riist\u00e4\u00e4 meilt\u00e4. Evankeliumissa itsess\u00e4\u00e4n on voima, mutta el\u00e4mmek\u00f6 me itse siit\u00e4 ja uskommeko me itse siihen? Pappeina meid\u00e4n on luotettava Jumalaan, h\u00e4nen mahdollisuuksiinsa ja voimaansa. Rukouksessa on papin ty\u00f6n ydin ja kirkon uudistuksen perusta. Se ei ole ihmistekoista suoritusta. Rukouksessa ihminen avautuu Pyh\u00e4n Hengen johdatettavaksi. Silloin huomaamme, ettei el\u00e4m\u00e4 ja usko ole meid\u00e4n voimiemme ja viisautemme varassa.<\/p>\n
Rukouksessa pappi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ettei kirkon el\u00e4m\u00e4 ja tulevaisuus ole h\u00e4nen varassaan, vaan Jumalan k\u00e4siss\u00e4. Ehk\u00e4 juuri siksi vanhastaan kirkkolaissa s\u00e4\u00e4dettiin, ett\u00e4 pappeinkokouksen jokainen p\u00e4iv\u00e4 alkoi jumalanpalveluksen j\u00e4lkeen virrell\u00e4 Veni Sancte Spiritus:<\/p>\n
Veni Sancte Spiritus. Reple tuorum corda fidelium; et tui amoris in eis ignem accende: qui per diversitatem linguarum cunctarum gentes in unitate fidei congregasti. Alleluja, Alleluja.<\/p>\n
Tule Pyh\u00e4 Henki. T\u00e4yt\u00e4 sinun uskollistesi syd\u00e4met, ja sytyt\u00e4 rakkautesi tuli meihin, Sin\u00e4, joka monilla kielill\u00e4 kokosit kansat pyh\u00e4n uskon yhteyteen kaikessa maailmassa. Jumalan olkoon kiitos iankaikkisesti. Halleluja. Aamen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Mikkeliss\u00e4 27.9.2022 L\u00e4hes nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta sitten, helmikuussa 1983 muutimme vaimoni Marian kanssa Imatralle. Sain vokaation Imatran seurakunnan II virallisen apulaisen virkaan ja maaliskuussa 1983 piispa Kalevi Toiviainen vihki minut papiksi. Asunnoksi meille osoitettiin kappalaisen pappila Alvar Aallon suunnitteleman Kolmen Ristin Kirkon pihapiirist\u00e4. Tutustuminen uuteen asuntoon tuotti yll\u00e4tyksen. Alakerran kellarikomerosta l\u00f6ytyi pari laatikollista vanhoja kirjoja. Joku … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[18],"class_list":["post-776","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-18"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/776","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=776"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/776\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4384,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/776\/revisions\/4384"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=776"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=776"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=776"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}