{"id":780,"date":"2022-10-07T16:03:38","date_gmt":"2022-10-07T16:03:38","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/saarna-teologikurssi-1977n-kurssikokouksen-viikkomessussa\/"},"modified":"2024-03-03T09:01:25","modified_gmt":"2024-03-03T09:01:25","slug":"saarna-teologikurssi-1977n-kurssikokouksen-viikkomessussa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2022\/10\/07\/saarna-teologikurssi-1977n-kurssikokouksen-viikkomessussa\/","title":{"rendered":"Saarna teologikurssi 1977:n kurssikokouksen viikkomessussa"},"content":{"rendered":"<p>Mikkelin tuomiokirkossa 7.10.2022<\/p>\n<p><em>Min\u00e4 p\u00e4\u00e4ttelen, etteiv\u00e4t nykyisen ajan k\u00e4rsimykset ole mit\u00e4\u00e4n sen kirkkauden rinnalla, joka viel\u00e4 on ilmestyv\u00e4 ja tuleva osaksemme. Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymist\u00e4. Kaiken luodun on t\u00e4ytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan h\u00e4nen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, ett\u00e4 my\u00f6s se p\u00e4\u00e4see kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tied\u00e4mme, ett\u00e4 koko luomakunta yh\u00e4 huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eik\u00e4 vain luomakunta, vaan my\u00f6s me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi p\u00e4\u00e4semist\u00e4, ruumiimme lunastamista vapaaksi. <\/em>(Room. 8:18\u201323).<\/p>\n<p>\u201dNyt te valmistuneet olette l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 palvelemaan kirkko ja yhteiskuntaa 1980-luvun alussa, vuosikymmenen, jolta ahdistuneissa ihmismieliss\u00e4 toivotaan paljon, mutta jonka liikkeelle l\u00e4ht\u00f6\u00e4 varjostaa globaalinen levottomuus ja maailmanrauhan j\u00e4rkkyminen. Nyt ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 kaikki maailmaa yhdist\u00e4v\u00e4t ja rakentavat hyv\u00e4t voimat. Pyh\u00e4 uskomme ja sen keskus Pyh\u00e4 Kolminaisuus, Is\u00e4, Poika ja Pyh\u00e4 Henki tekev\u00e4t kristillisen kirkon tekij\u00e4ksi, jota maailmassa tarvitaan. Uskon tulisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vastaukset aikamme polttaviin henkisiin kysymyksiin. Sen tulisi my\u00f6s olla voimana toteuttamassa rakkauden ja pelastuksen sanomaa, joka on keskeist\u00e4 kristinuskossa.\u201d (25.2.1980).<\/p>\n<p>\u201dT\u00e4m\u00e4n hetken maailma on ahdistunut. Kylm\u00e4t tuulet k\u00e4yv\u00e4t kansojen ylitse. Jotain odotetaan tapahtuvaksi. Erityisen\u00e4 huolen aiheena on kasvava asevarustelu ja siihen liittyv\u00e4 maailman poliittinen tilanne, paikallisten sotien laajeneminen ja atomisodan uhka. &#8212; Vedotaan terveeseen j\u00e4rkeen, ett\u00e4 ihmiskuntaa uhkaava katastrofi voitaisiin v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Kaikki hyv\u00e4t voimat olisi koottava toimimaan yhteisen asian puolesta.\u201d (27.10.1980).<\/p>\n<p>Edell\u00e4 lukemani kaksi katkelmaa ovat opiskeluaikamme dekaanin, professori Martti Parvion puheista valmistuville teologeille (Martti Parvio: Usko t\u00e4ss\u00e4 ajassa. 1984). Kovin samanlaiselta tuntuu maailmantilanne nyt, nelj\u00e4 vuosikymment\u00e4 my\u00f6hemmin. Kristitylle siin\u00e4 ei kyll\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n outoa. Kuluvan viikon kirjeteksti kuvaa, miten jo ensimm\u00e4iset kristityt eliv\u00e4t yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 k\u00e4rsimyksen maailmassa, toisaalta odottivat Jumalan lasten vapautta ja kirkkautta.<\/p>\n<p>T\u00e4n\u00e4\u00e4n muistamme opintojemme alkua 45 vuotta sitten, syksyll\u00e4 1977 ja opiskeluvuosia yli nelj\u00e4 vuosikymment\u00e4 sitten. Muistot, kokemukset, opinnot yhdist\u00e4v\u00e4t meit\u00e4, vaikka luonnollisesti ne ovat jokaisella omanlaisensa. Nyt olemme siin\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvaiheessa, ett\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4 on jo monelta j\u00e4\u00e4nyt taakse ja lopuillakin se on varsin l\u00e4hell\u00e4 edess\u00e4p\u00e4in. Mihin nelj\u00e4 vuosikymment\u00e4 on oikein mennyt. N\u00e4ink\u00f6 nopeasti aika kului? Millainen teologi minusta loppujen lopuksi tuli? Miten olen selvinnyt ja jaksanut t\u00e4h\u00e4n asti, ent\u00e4 t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in?<\/p>\n<p>Valmistuin teologian maisteriksi joulukuussa 1982. Samassa publiikissa (20.12.1982) meit\u00e4 oli t\u00e4st\u00e4 joukosta ainakin lis\u00e4kseni Hannu Marttila, kenties joku muukin. Teologisen tiedekunnan dekaani Martti Parvio totesi puheessaan, ett\u00e4 \u201dteologin tulee kohdata aikansa kysymykset ja ilmi\u00f6t, jotka ajankohtaisuudessaan vaativat selvitt\u00e4mist\u00e4. Sellainen kysymys on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 eettisesti t\u00e4rke\u00e4 rauhankysymys. Teologi ei kuitenkaan voine toimia asiallisesti, jos kaikki tuulet alkavat h\u00e4nen aatteellista purttaan riepotella. Uutuuksien kohtaaminen edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 teologian purrella on siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin pohjapainoa, ett\u00e4 pursi ei tempoile sinne t\u00e4nne eik\u00e4 kovassa myrskyss\u00e4 kaadu. On aina muistettava, ett\u00e4 teologia my\u00f6s heijastuu kirkkoon, jossa yksipuolisuudet tai suorastaan teologiset v\u00e4\u00e4ristym\u00e4t voivat saada paljon vahinkoa aikaan. Kirkon ja teologian vuosituhantisella kehityksell\u00e4 on niin pitk\u00e4 perspektiivi, ett\u00e4 siit\u00e4 t\u00e4ytyy k\u00e4yd\u00e4 ilmi er\u00e4\u00e4t perusselvyydet ja johtavat n\u00e4k\u00f6alat. Voisimme niit\u00e4 my\u00f6s kutsua teologian ja kirkkolaivan pohjapainoiksi. Raamatun rinnalla on t\u00e4ll\u00f6in ennen kaikkea kysymys vanhan kirkon uskontunnustuksista ja siit\u00e4 yksinkertaisesta hengellisest\u00e4 sanomasta, jonka l\u00f6yd\u00e4mme katekismuksen maailmasta.\u201d<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi dekaanimme korosti rukousta. Martti Parvio aloitti luentonsa aina lyhyell\u00e4 hetkirukouksella. Sen merkityksen olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt vasta j\u00e4lkik\u00e4teen. Tiedekunnan professori ja dekaani tahtoi olla todellinen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen teologian opettaja. H\u00e4n opetti rukouksesta, ei yksin luennoimalla, vaan rukoilemalla yhdess\u00e4 meid\u00e4n opiskelijoiden kanssa. \u201dTy\u00f6h\u00f6n l\u00e4htev\u00e4 teologi toivoo, ett\u00e4 h\u00e4n onnistuisi. &#8212; Teologin maailma on rukouksen maailma. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loimilankoja ovat kirkon pyh\u00e4 vuosi ja sen juhlat. Kirkon liturgia ei ole kaavojen mekaanista toistamista, vaan se on oikein ymm\u00e4rrettyn\u00e4 rukousta. &#8212; Rukoileva teologi, seurakunnan ty\u00f6ntekij\u00e4, opettaja ei ehk\u00e4 n\u00e4e tuloksia, mutta h\u00e4net on kytketty pyhien yl\u00f6snousemusvoimien virtapiiriin. Rukouksen maailma viritt\u00e4\u00e4 syd\u00e4meen my\u00f6s ylistyksen ja kiitoksen s\u00e4velen.\u201d (27.4.1981).<\/p>\n<p>Kun pohdin omaa teologin, papin ja piispan tiet\u00e4ni, huomaan n\u00e4iden perusasioiden kantaneen minua kuluneiden vuosikymmenten aikana. T\u00e4m\u00e4n sanoessani en tarkoita, ett\u00e4 tie olisi ollut aina helppo, selv\u00e4 ja varma. Monenlaista ahdistavaa kipuilua ja vaikeutta sis\u00e4ltyy menneisiin vuosikymmeniin ja teologin kutsumukseen. Mutta Raamattu ja kirkon traditio, yksinkertainen usko ja rukous ovat tuoneet t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Kurssikokouksessa katsomme luonnollisesti taaksep\u00e4in. Mutta tarpeen on katsoa my\u00f6s eteenp\u00e4in. Jos maailmantilanne oli samanlainen opiskeluaikoina ja valmistuessamme, my\u00f6s tulevaisuutemme voimanl\u00e4hde on sama. Saarnatekstiss\u00e4 se ilmaistaan n\u00e4in: \u201d<em>Luomakunnalla on kuitenkin toivo, ett\u00e4 my\u00f6s se p\u00e4\u00e4see kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. &#8212; Eik\u00e4 vain luomakunta, vaan my\u00f6s me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi p\u00e4\u00e4semist\u00e4, ruumiimme lunastamista vapaaksi.<\/em>\u201d<\/p>\n<p>Palaan viel\u00e4 dekaanimme opetuksiin. H\u00e4n toisti yh\u00e4 uudelleen luennoillaan kahta teologista k\u00e4sitett\u00e4: anamneesi ja epikleesi. Anamneesi viittaa muistamiseen, mutta se ei kristillisess\u00e4 teologiassa merkitse menneiden asioiden muistelemista, vaan pelastushistorian tulemista el\u00e4v\u00e4ksi nykyisyydeksi. Kirkko on kaikessa riippuvainen Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Siksi epikleesi on kirkon ja jokaisen kristityn perusrukous. Se merkitsee, ett\u00e4 kaikki kirkossa tapahtuu Pyh\u00e4n Hengen avuksihuutamisen ilmapiiriss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on totta t\u00e4ss\u00e4 jumalanpalveluksessa.<\/p>\n<p>Teologisisaret ja -veljet. T\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 messussa voimme kohdata el\u00e4v\u00e4n Herran Jeesuksen Kristuksen sanassa ja sakramenteissa. Pyyd\u00e4mme Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4oloa el\u00e4m\u00e4\u00e4mme ja tulevaisuuteemme. Luotamme siihen, ett\u00e4 Jumala on kanssamme ja antaa meille toivon.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Mikkelin tuomiokirkossa 7.10.2022 Min\u00e4 p\u00e4\u00e4ttelen, etteiv\u00e4t nykyisen ajan k\u00e4rsimykset ole mit\u00e4\u00e4n sen kirkkauden rinnalla, joka viel\u00e4 on ilmestyv\u00e4 ja tuleva osaksemme. Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymist\u00e4. Kaiken luodun on t\u00e4ytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan h\u00e4nen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, ett\u00e4 my\u00f6s se p\u00e4\u00e4see kerran pois katoavaisuuden &#8230; <a title=\"Saarna teologikurssi 1977:n kurssikokouksen viikkomessussa\" class=\"read-more\" href=\"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2022\/10\/07\/saarna-teologikurssi-1977n-kurssikokouksen-viikkomessussa\/\" aria-label=\"Lue lis\u00e4\u00e4 aiheesta Saarna teologikurssi 1977:n kurssikokouksen viikkomessussa\">Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[18],"class_list":["post-780","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-18"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/780","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=780"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/780\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4336,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/780\/revisions\/4336"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=780"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=780"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=780"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}