27.11.2022<\/p>\n
Kun he l\u00e4hestyiv\u00e4t Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan \u00d6ljym\u00e4en rinteelle, Jeesus l\u00e4hetti edelt\u00e4 kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: \u201dMenk\u00e4\u00e4 tuolla n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n. Heti kun te tulette sinne, te n\u00e4ette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka sel\u00e4ss\u00e4 ei kukaan viel\u00e4 ole istunut. Ottakaa se siit\u00e4 ja tuokaa t\u00e4nne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, ett\u00e4 Herra tarvitsee sit\u00e4 mutta l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sen pian takaisin.\u201d<\/em> \u201dPyh\u00e4, pyh\u00e4 Herra Jumala Sebaoth! T\u00e4yt\u00e4, oi t\u00e4yt\u00e4 nyt kunniallas ja herraudellas t\u00e4m\u00e4kin huone ja kaikkein kristinuskovaisten syd\u00e4mmet sinun pyh\u00e4n nimes t\u00e4hden. Jumalan ja Vapahtajan Jesuksen armo olkoon kaikkein meid\u00e4n kanssamme!\u201d<\/p>\n N\u00e4in aloitti Savonlinnan hiippakunnan piispa Gustaf Johansson Mikkelin kaupunginkirkon vihki\u00e4ispuheensa adventtina 28.11.1897, siis l\u00e4hes p\u00e4iv\u00e4lleen 125 vuotta sitten. P\u00e4iv\u00e4 oli merkitt\u00e4v\u00e4 koko kaupungille. Niin Mikkeli-lehti kuin Mikkelin Sanomatkin kirjoittivat laajasti kirkon vihkimisest\u00e4.<\/p>\n \u201dMuistettava p\u00e4iv\u00e4 on viime sunnuntai Mikkelin kaupungin historiassa, sill\u00e4 silloin vihittiin toimeensa kaupungin oma kaunis ja kaikinpuolin tarkoitustaan vastaava kirkko. Kuusikymment\u00e4 viisi vuotta on kaupunki ollut olemassa eik\u00e4 sill\u00e4 koko tuona aikana ole ollut omituista kirkkoa, vaan on t\u00e4h\u00e4n asti toimeen tultu yhdess\u00e4 kirkossa maaseurakunnan kanssa. Kaupungin suuretessa ja v\u00e4kiluvun lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 alkoi kumminkin oman kirkon tarve olla yh\u00e4 tuntuvampi, ja monien puuhien j\u00e4lkeen on nyt p\u00e4\u00e4sty niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 uuden kirkkovuoden alussa uusi kirkkokin vihittiin kalliiseen teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ei siis ihme, ett\u00e4 erikoisen harras juhlatunnelma valtasi sunnuntaina mikkelil\u00e4isten mielet. \u00c4\u00e4ri\u00e4\u00e4n my\u00f6ten t\u00e4ynn\u00e4 oli kirkko seurakuntalaisia, jotka hartain mielin odottivat juhlallisen toimituksen alkamista.\u201d (Mikkelin Sanomat 30.11.1897).<\/p>\n Vihki\u00e4ispuheen l\u00e4ht\u00f6kohtana piispa Johanssonilla oli 1. Pietarin kirjeen 2. luvun jae 5: \u201dJa rakentukaa itsekin el\u00e4vin\u00e4 kivin\u00e4 hengelliseksi rakennukseksi, pyh\u00e4ksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisi\u00e4 uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen t\u00e4hden.\u201d (Vuoden 1992 k\u00e4\u00e4nn\u00f6s). Piispa painotti jokaisen kristityn teht\u00e4v\u00e4\u00e4 kasvaa seurakunnassa el\u00e4viksi kiviksi, jotka yhdess\u00e4 rakentavat kirkkoa. Siten voidaan saada todellinen Jumalan huoneen rakennusty\u00f6 p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. \u201dOn t\u00e4m\u00e4 kaunis templikin valmiiksi tullut, vaikka ihmisk\u00e4det ovat sit\u00e4 tehneet. On Jumalan templi varmemmin valmiiksi tuleva, jota taivasten ja maan voimat ovat rakentamassa Jumalan enkelein ja hurskasten toimesta. Ja, yst\u00e4v\u00e4ni, sit\u00e4 varten rakennetaan templej\u00e4 maan p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 templeist\u00e4 ihmiskunta valmistuisi Jumalan huoneeksi, ett\u00e4 me niiss\u00e4 tekisimme ty\u00f6t\u00e4 t\u00e4m\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4n puolesta ja ett\u00e4 me itse rakentuisimme el\u00e4vin\u00e4 kivin\u00e4 siihen.\u201d<\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n iloitsemme siit\u00e4, ett\u00e4 arkkitehti Joosef Stenb\u00e4ckin suunnittelema kirkko on 125 vuoden ajan palvellut mikkelil\u00e4isi\u00e4. Muistamme heit\u00e4, jotka ovat olleet kirkkoa \u201dpuuhaamassa\u201d, kuten sen ajan uutisessa todettiin. Kiitollisina muistamme my\u00f6s heit\u00e4 kaikkia, jotka ovat vuosikymmenten aikana t\u00e4t\u00e4 kirkkoa hoitaneet ja kunnostaneet, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6skennelleet ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4neet todeksi Jumalan suuria tekoja.<\/p>\n Viime sotien j\u00e4lkeen Mikkelist\u00e4 tuli hiippakuntakaupunki, kun piispanistuin ja tuomiokapituli siirrettiin Viipurista Mikkeliin. N\u00e4in Mikkelin kaupunkiseurakunnan kirkosta tuli tuomiokirkko. Piispankirkkona sill\u00e4 on ainutlaatuinen asema ja teht\u00e4v\u00e4 hiippakunnan kirkkojen joukossa. Konkreettisella tavalla se n\u00e4kyy hiippakunnallisten juhlien ja pappisvihkimysten aikaan. Minulle t\u00e4st\u00e4 kirkosta on tullut t\u00e4rke\u00e4 siksi, ett\u00e4 l\u00e4hes 40 vuotta sitten minut vihittiin t\u00e4m\u00e4n kirkon alttarin \u00e4\u00e4rell\u00e4 pappisvirkaan ja vajaa 14 vuotta sitten piispanvirkaan.<\/p>\n Mikkelin tuomiokirkolla on monia eri teht\u00e4vi\u00e4. T\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 sill\u00e4 on toimia seurakunnan kirkkona. Tarvitsemme pyhi\u00e4 paikkoja ja pyhyyden kokemusta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4ksemme, ett\u00e4 Jumala on ja ett\u00e4 Jumala on meit\u00e4 varten. Aivan erityisen merkityksen t\u00e4h\u00e4n tuo se kirkko, joka on meille l\u00e4heisin ja rakkain, oma kotikirkko.<\/p>\n Monet sukupolvet ovat t\u00e4ss\u00e4 kirkossa kantaneet Jumalalle el\u00e4m\u00e4n ilonsa ja kiitoksensa, mutta samalla my\u00f6s tuskansa ja h\u00e4t\u00e4ns\u00e4, murheensa ja menetyksens\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on kastettu, konfirmoitu, vihitty ja siunattu hautaan tuhansia ihmisi\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on julistettu Jumalan sanaa ja vietetty ehtoollista. Kaiken t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen t\u00e4m\u00e4 ei ole mik\u00e4 tahansa rakennus. Se on Jumalan kohtaamisen paikka.<\/p>\n Koskettavalla tavalla t\u00e4st\u00e4 kertoo Mikkelin kaupunkiseurakunnan kirkkoherra J.W. Wallinheimo kuvatessaan seurakuntansa kirkollisen kehityksen alkuvaiheita: \u201dMutta sellaisia asioita, mitk\u00e4 oikein syv\u00e4lle syd\u00e4men pohjaan j\u00e4\u00e4v\u00e4t, ei voidakaan toisille julki tuoda eik\u00e4 paperille panna. Ne ovat pyhi\u00e4 muistoja, joita tutkitaan vain hiljaisuudessa Jumalan kasvojen edess\u00e4.\u201d (J.W. Wallinheimo: Mikkelin kaupunkiseurakunnan kirkollisen kehityksen vaiheet. \u2013 Kuuden vuosisadan varrelta 1329-1929. 600-vuotisjuhlaansa julkaissut Mikkelin maaseurakunta. 1929. Sivu 96). T\u00e4llaisia pyhi\u00e4 hetki\u00e4 ja muistoja on varmasti meill\u00e4 monilla t\u00e4st\u00e4 kirkosta.<\/p>\n Kerron yhden muiston muutaman vuoden takaa. Tulin syksyisen\u00e4 iltana junalla Helsingist\u00e4 Mikkeliin. Yleens\u00e4 menen asemalta suoraan kotiin Mannerheimintiet\u00e4 pitkin, mutta nyt nousin asemalta Hallituskatua yl\u00f6sp\u00e4in menn\u00e4kseni tuomiokapituliin Kirkkokadulle. Ilta oli pime\u00e4, kaupunki hiljainen, mutta tuomiokirkon avoimista ovista loisti valo. Se oli minulle vahva kuva kirkosta, jollaisena sen toivoisin olevan t\u00e4ll\u00e4 paikkakunnalla. Kirkon ovet ovat auki, sielt\u00e4 loistaa valo ja se kutsuu meit\u00e4 armahtavan ja rakastavan Jumalan luo, h\u00e4nen palveltavakseen.<\/p>\n Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. Kirkon vihkiminen tapahtui 125 vuotta sitten ensimm\u00e4isen\u00e4 adventtina, uuden kirkkovuoden alkaessa. Adventin tunnussana on hoosianna. Siin\u00e4 kuuluu kahdenlainen viesti. Se on sek\u00e4 ilonhuuto ett\u00e4 avunpyynt\u00f6.<\/p>\n Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 hoosianna on riemullinen, ilon t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 sana. Jo varhain sit\u00e4 alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuninkaalle tai Jumalalle osoitettuna ylistyshuutona. N\u00e4in tapahtui my\u00f6s ensimm\u00e4isen\u00e4 adventtina. Ilo puhkesi vastustamattomana ilmoille Jeesuksen ratsastaessa vanhaa pyhiinvaellustiet\u00e4 kohti Jerusalemia.<\/p>\n Yh\u00e4 edelleen uuden kirkkovuoden alkua s\u00e4vytt\u00e4\u00e4 ilo ja kiitos. Jumalan antamassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, yhteiskunnassamme ja Jumalan luomassa maailmassa on paljon hyv\u00e4\u00e4. Siit\u00e4 on hyv\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4 ja siit\u00e4 saa iloita. Siksi on hyv\u00e4, ett\u00e4 kirkoissa t\u00e4n\u00e4\u00e4n lauletaan Hoosianna. Se on riemun ilmaus. T\u00e4ss\u00e4 seurakunnassa se on t\u00e4n\u00e4\u00e4n my\u00f6s kiitoksen ilmaus 125 vuotta t\u00e4ytt\u00e4neest\u00e4 tuomiokirkosta.<\/p>\n Toisaalta Hoosianna on avunpyynt\u00f6. Hoosianna on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka merkitsee \u201doi auta\u201d tai \u201dpelasta\u201d. Se on rukous, jossa pyydet\u00e4\u00e4n: \u201dAuta meit\u00e4, Herra. Vapauta meid\u00e4t, puutu asioihin ja pelasta meid\u00e4t.\u201d T\u00e4m\u00e4kin on totta my\u00f6s nykyaikana, jolloin monet yksityisel\u00e4m\u00e4n vastoink\u00e4ymiset, yhteiskuntamme murheet tai maailmanlaajat huolenaiheet t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t helposti mielen.<\/p>\n Hoosiannaa on t\u00e4ss\u00e4 kirkossa laulettu hyvin monenlaisissa tilanteissa. P\u00e4\u00e4majakaupunkina Mikkeliss\u00e4 korostuvat erityisesti maamme sotavuodet ja niiden aikaiset koettelemukset. Tuomiokirkon oikeanpuoleisessa lasimaalauksessa Mikkelin vaakunaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t liekit kertovat t\u00e4st\u00e4. My\u00f6s me nykypolven ihmiset tarvitsemme Hoosiannan viesti\u00e4. El\u00e4m\u00e4n ep\u00e4varmuuden, maailman levottomuuden ja tuntemattoman tulevaisuuden edess\u00e4 voimme pyyt\u00e4\u00e4 Jumalalta \u201dHoosianna\u201d, siis auta, pelasta.<\/p>\n Kokemus 125 vuoden ajalta on, ett\u00e4 Jumala on kuullut pyynt\u00f6mme. H\u00e4n on ollut keskell\u00e4mme, auttanut ja johtanut eteenp\u00e4in. Niin h\u00e4n tekee lupauksensa mukaan my\u00f6s tulevaisuudessa.<\/p>\n Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. Vihki\u00e4ispuheessaan hiippakuntamme ensimm\u00e4inen piispa Gustaf Johansson toivoi meid\u00e4n olevan el\u00e4vi\u00e4 kivi\u00e4 Jumalan huoneen rakentamisessa. \u201dJa, yst\u00e4v\u00e4ni, se ainoa ty\u00f6, joka pysyy iankaiken on Jumalan huoneen rakennusty\u00f6. Ja se on niin korkea, ett\u00e4 jokainen ihminen on siihen kutsuttu. Ei l\u00f6ydy niin k\u00f6yh\u00e4\u00e4, niin kurjaa, ettei h\u00e4nkin voi tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 Jumalan huoneen rakentamisessa. Ken ei muuta voi, h\u00e4n voi rukouksessa ja esirukouksessa kilvoitella Jumalan valtakunnan voiton puolesta, ja se ty\u00f6 on suurempi muita.\u201d<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n my\u00f6s min\u00e4 kutsun teit\u00e4 seurakuntalaisia. Vanhan sanonnan mukaan \u201dkirkon paras kaunistus on sinne kokoontuva seurakunta\u201d. Olkaa el\u00e4vi\u00e4 kivi\u00e4 Jumalan rakennuksessa, toimikaa kotiseurakuntanne parhaaksi ja Jumalan valtakunnan hyv\u00e4ksi. Se on ty\u00f6t\u00e4 koko paikkakunnan ja sen kaikkien ihmisten tulevaisuuden eteen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" 27.11.2022 Kun he l\u00e4hestyiv\u00e4t Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan \u00d6ljym\u00e4en rinteelle, Jeesus l\u00e4hetti edelt\u00e4 kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: \u201dMenk\u00e4\u00e4 tuolla n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n. Heti kun te tulette sinne, te n\u00e4ette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka sel\u00e4ss\u00e4 ei kukaan viel\u00e4 ole istunut. Ottakaa se siit\u00e4 ja tuokaa t\u00e4nne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[18],"class_list":["post-789","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-18"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/789","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=789"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/789\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4369,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/789\/revisions\/4369"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=789"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=789"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=789"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nOpetuslapset l\u00e4htiv\u00e4t ja l\u00f6ysiv\u00e4t varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyiv\u00e4t: \u201dMit\u00e4 te oikein teette? Miksi te viette varsan?\u201d He vastasivat niin kuin Jeesus oli k\u00e4skenyt, ja heid\u00e4n annettiin menn\u00e4. He toivat varsan Jeesukselle ja heittiv\u00e4t vaatteitaan sen selk\u00e4\u00e4n, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittiv\u00e4t vaatteitaan tielle, toiset taas lehvi\u00e4, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat h\u00e4nen edell\u00e4\u00e4n ja per\u00e4ss\u00e4\u00e4n, huusivat:<\/em>
\n– Hoosianna! <\/em>
\nSiunattu olkoon h\u00e4n, joka tulee Herran nimess\u00e4!<\/em>
\nSiunattu is\u00e4mme Daavidin valtakunta, <\/em>
\njoka nyt tulee! <\/em>
\nHoosianna korkeuksissa! (Mark. 11:1-10).<\/em><\/p>\n