Suomessa odotettiin kes\u00e4\u00e4 150 vuotta sitten erityisen hartaasti. Takana oli katovuosi. K\u00f6yhimm\u00e4t kulkivat kerjuulla ja kulkutaudit kaatoivat n\u00e4lkiintyneit\u00e4. Kitkutellen eletty talvi johti kuitenkin kohti viel\u00e4 suurempia vaikeuksia. Kev\u00e4t 1866 oli vasta onnettomuuden ensimm\u00e4inen aalto. Seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 1867 j\u00e4rvet olivat j\u00e4\u00e4ss\u00e4 juhannukseen saakka ja ensimm\u00e4iset pakkasy\u00f6t tulivat jo syyskuun alkup\u00e4ivin\u00e4. Pelloille p\u00e4\u00e4si vasta juhannukselta, eik\u00e4 vilja ehtinyt kypsy\u00e4 ennen syksyn halloja. Edess\u00e4 oli katastrofi. Ihmiset jatkoivat leip\u00e4\u00e4 j\u00e4k\u00e4l\u00e4ll\u00e4 ja pehkuilla. Aliravitsemuksen seuraukset veiv\u00e4t hautaan l\u00e4hes kymmenesosan kansasta. N\u00e4lk\u00e4vuosien 1866-1868 kaltaista n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4 ei ole l\u00e4ntisess\u00e4 Euroopassa sittemmin rauhan aikana n\u00e4hty. Noina vuosina kuolleiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on arviolta 270\u00a0000. Suomessa pahempaa tuhoa ovat tehneet ainoastaan 1690-luvun suuret kuolonvuodet, jolloin menehtyi melkein kolmannes maan asukkaista.<\/p>\n
N\u00e4lk\u00e4vuodet ovat omaa sukupolveamme yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n l\u00e4hell\u00e4. Isovanhempieni vanhemmat ovat selvinneet niist\u00e4. Siksi ei ole ihme, ett\u00e4 1800-luvulla syntynyt pappani neuvoi suhtautumaan leip\u00e4\u00e4n kunnioittavasti. Sit\u00e4 ei saanut laittaa p\u00f6yd\u00e4lle v\u00e4\u00e4rinp\u00e4in \u2013 h\u00e4n suorastaan suuttui siit\u00e4 -, hukkaan heitt\u00e4misest\u00e4 puhumattakaan. Nykyisin Suomessa heitet\u00e4\u00e4n ruokaa roskiin henkil\u00f6\u00e4 kohden 20-30 kiloa, yhteens\u00e4 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa. M\u00e4\u00e4r\u00e4 vastaa noin kuutta prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta ja hukkaan heitetyn ruoan arvo on vuosittain noin 500 miljoonaa euroa. Kotitalouksista vuosittain roskiin p\u00e4\u00e4tyv\u00e4n ruokaj\u00e4tteen p\u00e4\u00e4st\u00f6t vastaavat 100\u00a0000 auton ilmastovaikutuksia. On vahinko, ett\u00e4 leiv\u00e4n kunnioitus on kadonnut ja riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ravintoa pidet\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4.<\/p>\n
Is\u00e4 meid\u00e4n \u2013rukouksessa pyydet\u00e4\u00e4n: \u201dAnna meille t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4inen leip\u00e4mme.\u201d T\u00e4h\u00e4n kiteytyy kristillinen k\u00e4sitys el\u00e4m\u00e4n perusedellytyksist\u00e4 ja toimeentulosta. Se avaa meille kristittyin\u00e4 ja kirkkona kolme t\u00e4rke\u00e4\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmaa.<\/p>\n
Ensinn\u00e4 Is\u00e4 meid\u00e4n rukouksen pyynt\u00f6 johtaa muistamaan riippuvaisuutemme Luojasta ja h\u00e4nen luomakunnastaan. Ruoka ei ole kulutustarvike, vaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myystarvike. Siksi ruokaa on tarkasteltava eri tavalla kuin muita tarvikkeita. Maaseutu ja maanviljelys ovat el\u00e4m\u00e4n edellytys. Maataloustuottajilla on yhteiskunnassa erityinen teht\u00e4v\u00e4. He tuottavat yhteisen ruokamme ja yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t hyvinvoivaa maaseutuymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. He viljelev\u00e4t ja varjelevat ”yhteist\u00e4 puutarhaamme” meid\u00e4n puolestamme. Siksi viime aikoina esille noussut maanviljelij\u00f6iden ahdinko on yhteinen taakka, jota on kannettava yhdess\u00e4. Maatalous on erityisasemassa, koska ruoantuotanto ei ole vain talouden asia. Riitt\u00e4v\u00e4 ruoka on elint\u00e4rke\u00e4\u00e4 kaikelle el\u00e4m\u00e4lle. Ruoan tuotanto riippuu s\u00e4\u00e4oloista ja siit\u00e4, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6 ja ilmasto mahdollistavat viljelyn. Luonto opettaa n\u00f6yryytt\u00e4: olemme riippuvaisia maasta, olemme sidoksissa Luojaan. Siksi isovanhempamme tekiv\u00e4t leipomansa leiv\u00e4n p\u00e4\u00e4lle ristinmerkin.<\/p>\n
Globaalien kriisien, kuten ilmastonmuutoksen, makean veden hupenemisen, ruoan ja raaka-aineiden tuotannon niukkenemisen keskell\u00e4 oma maataloustuotanto on meille suomalaisille henkivakuutus. Ekologisesti kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 pohjalla oleva monipuolinen maatalous on meille my\u00f6s mahdollisuus kantaa omalta osaltamme kansainv\u00e4list\u00e4 vastuuta.<\/p>\n
P\u00e4ivitt\u00e4inen jokap\u00e4iv\u00e4isen leiv\u00e4n pyyt\u00e4minen kertoo pohjimmiltaan luottamuksesta Jumalaan. Katekismuksemme opettaa: \u201dKaikki el\u00e4m\u00e4n lahjat tulevat Jumalalta. H\u00e4n antaa aurinkonsa paistaa sek\u00e4 hyville ett\u00e4 pahoille. My\u00f6s ihmisten ty\u00f6n ja toiminnan tuloksena syntyv\u00e4 hyv\u00e4 perustuu siihen, ett\u00e4 Jumala pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 maailman el\u00e4m\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n
Toiseksi jokap\u00e4iv\u00e4inen leip\u00e4 ei ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys nykyaikanakaan, vaikka tilanteemme on tyystin toinen kuin 1800-luvun n\u00e4lk\u00e4vuosina. Tutkijat Maria Ohisalo ja Juho Saari ovat todenneet, ett\u00e4 \u201dSuomi on paradoksaalisessa tilassa. Vaikka suomalaisten enemmist\u00f6 voi paremmin kuin koskaan aiemmin, huono-osaisuus tiivistyy erilaisiin huo\u00adno-osaisuuden notkelmiin. My\u00f6s sosiaalinen et\u00e4isyys eri v\u00e4est\u00f6ryhmien v\u00e4lill\u00e4 on kasvanut. Hyvinvoiva ei en\u00e4\u00e4 tunnista pahoinvoivan todellisuutta \u2013 saati toisinp\u00e4in. Kasvun ja ty\u00f6llisyyden Suomessa leip\u00e4jonojen Suomi on kipe\u00e4 muistutus el\u00e4m\u00e4nmahdollisuuksien eriytymisest\u00e4. Yksi maailman parhaista maista ei pysty pit\u00e4m\u00e4\u00e4n huolta heikoimmistaan sosiaaliturvan avulla. Hyvinvointi\u00advaltion pohja vuotaa, mik\u00e4 tulee n\u00e4kyv\u00e4ksi katuja kiertelevin\u00e4 tuhansien ih\u00admisten leip\u00e4jonoina.\u201d (Kuka seisoo leip\u00e4jonossa, 2014, s 9).<\/p>\n
Kirkko on Suomessa merkitt\u00e4v\u00e4 hyv\u00e4ntekij\u00e4. Vuoden 2015 tilastojen mukaan kirkon diakonia antoi suorina avustuksina 7,8 miljoonaa euroa, k\u00e4vi 642 900 keskustelua, jakoi 271 600 ruokakassia ja jakoi ilmaisia tai eritt\u00e4in edullisia aterioita 427 400 hengelle. Avustamisnumeroita olennaisempaa on h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 olevien ihmisten kohtaamiset.<\/p>\n
Kirkkopalvelut on ollut mukana EU-elintarviketuen v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 tukitoiminnan alkamisesta l\u00e4htien, jo vuodesta 1996 asti. Seurakuntia on vuosittain ollut mukana parisen sataa. Vaikea taloudellinen tilanne on ajanut uusia avunhakijoita EU-tuen pariin. Vuonna 2015 seurakunnissa oli jakelupaikkoja yli kolme sataa, aina Utsjoelta Hankoon asti. Tuotteita my\u00f6nnettiin vuonna 2015 loka-marraskuun jakeluun reilut 300 000 kg. Elintarvikkeet jaettiin avunsaajille paikallisten seurakuntien kautta joko ruokakasseina tai tarjottuina aterioina.<\/p>\n
Jakaessaan ihmisille ruokaa seurakunnat toimivat opetuksensa mukaisesti. Katekismuksen mukaan \u201dJumalan anteliaisuuteen luottaminen ei ole helppoa. Maailman k\u00f6yhyys ja h\u00e4t\u00e4 saa meid\u00e4t ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n Jumalan hyvyytt\u00e4. Leip\u00e4 ja muu v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n puuttuu liian monelta ihmiselt\u00e4. Is\u00e4 meid\u00e4n -rukous ohjaa meit\u00e4 toisten tarpeiden huomioon ottamiseen ja kohtuulliseen el\u00e4m\u00e4ntapaan. Jumalan hyvyys velvoittaa meid\u00e4t jakamaan omastamme ja huolehtimaan siit\u00e4, ett\u00e4 kaikilla on riitt\u00e4v\u00e4 toimeentulo. Puutteenkin keskell\u00e4 voimme uskoa, ett\u00e4 Jumala on luvannut jatkuvasti pit\u00e4\u00e4 huolen meist\u00e4 ja koko luomakunnasta.\u201d<\/p>\n
Kolmanneksi kristityn vastuu ulottuu omaa l\u00e4hipiiri\u00e4 kauemmas. L\u00e4himm\u00e4isenrakkauden k\u00e4sky ei tee eroa meid\u00e4n ja muiden, oman kansan ja muukalaisten v\u00e4lille. \u201dJos yksi j\u00e4sen k\u00e4rsii, k\u00e4rsiv\u00e4t kaikki j\u00e4senet\u201d (1. Kor. 12:26). L\u00e4himm\u00e4isyytt\u00e4 on mahdollista toteuttaa globaalisti siin\u00e4 miss\u00e4 taloutta ja politiikkaakin.<\/p>\n
Ylt\u00e4kyll\u00e4isyydess\u00e4 el\u00e4v\u00e4 voi vaivoin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 todellista puutetta, koska h\u00e4nell\u00e4 ei ole omaa karvasta kokemusta n\u00e4l\u00e4st\u00e4. Monin paikoin maailmassa elet\u00e4\u00e4n siin\u00e4 todellisuudessa, joka vallitsi maassamme 150 vuotta sitten n\u00e4lk\u00e4vuosina. Vain kolmannes ihmiskunnasta saa t\u00e4ysipainoista ravintoa. Yli 800 miljoonaa ihmist\u00e4 n\u00e4kee t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin n\u00e4lk\u00e4\u00e4. Joka p\u00e4iv\u00e4 kuolee n\u00e4lk\u00e4\u00e4n 17 000 lasta \u2013 yksi lapsi joka viides sekunti, kuusi miljoonaa lasta vuodessa.<\/p>\n
N\u00e4lk\u00e4 ei ole v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, joka kohtalon tavoin lankeaa joidenkin ihmisten osaksi. Kysymys on ongelmasta, joka voidaan ratkaista. Ruokaa voidaan saada kaikille. Ruoka riitt\u00e4isi kaikille ihmisille, jos se jaettaisiin tasan. Viime k\u00e4dess\u00e4 tarvitaan muutos kansainv\u00e4liseen poliittiseen ja taloudelliseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. Riitt\u00e4v\u00e4 ravinto on ihmisoikeus ja kaiken el\u00e4m\u00e4n ehto. Siksi ruoan tuotantoa ja markkinoita on voitava tukea ja suojella silloin, kun ruokaturva sit\u00e4 vaatii.<\/p>\n
Kysymys ei ole vain ruoan saatavuudesta. Kaikilla ihmisill\u00e4 on yht\u00e4l\u00e4inen oikeus toimeentuloon. Maailman k\u00f6yhi\u00e4 ei saa ohittaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa, joka koskee heid\u00e4n elinehtojaan. Heille kuuluu paikka sek\u00e4 yhteisess\u00e4 ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 niiss\u00e4 p\u00f6ydiss\u00e4, joissa p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n heid\u00e4n kohtalostaan.<\/p>\n
Suomessa 150 vuotta sitten koettujen n\u00e4lk\u00e4vuosien on tarpeen yh\u00e4 s\u00e4ily\u00e4 kollektiivisessa muistissamme. Ruoka ei ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys. Olemme riippuvaisia luonnosta ja Luojasta. Meid\u00e4n on kannettava vastuumme niin l\u00e4hell\u00e4 kuin kaukana olevista n\u00e4lk\u00e4isist\u00e4. \u201dAnna meille meid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4inen leip\u00e4mme\u201d on Jumalalle osoitettu pyynt\u00f6 ja ihmisille annettu teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Suomessa odotettiin kes\u00e4\u00e4 150 vuotta sitten erityisen hartaasti. Takana oli katovuosi. K\u00f6yhimm\u00e4t kulkivat kerjuulla ja kulkutaudit kaatoivat n\u00e4lkiintyneit\u00e4. Kitkutellen eletty talvi johti kuitenkin kohti viel\u00e4 suurempia vaikeuksia. Kev\u00e4t 1866 oli vasta onnettomuuden ensimm\u00e4inen aalto. Seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 1867 j\u00e4rvet olivat j\u00e4\u00e4ss\u00e4 juhannukseen saakka ja ensimm\u00e4iset pakkasy\u00f6t tulivat jo syyskuun alkup\u00e4ivin\u00e4. Pelloille p\u00e4\u00e4si vasta juhannukselta, eik\u00e4 vilja … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[24],"class_list":["post-79","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-24"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/79","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=79"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/79\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3974,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/79\/revisions\/3974"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=79"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=79"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=79"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}