{"id":795,"date":"2023-01-01T16:03:39","date_gmt":"2023-01-01T16:03:39","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/saarna-punkaharjun-kirkon-100-vuotisjuhlamessussa\/"},"modified":"2024-02-27T15:24:48","modified_gmt":"2024-02-27T15:24:48","slug":"saarna-punkaharjun-kirkon-100-vuotisjuhlamessussa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2023\/01\/01\/saarna-punkaharjun-kirkon-100-vuotisjuhlamessussa\/","title":{"rendered":"Saarna Punkaharjun kirkon 100-vuotisjuhlamessussa"},"content":{"rendered":"<p>1.1.2023<\/p>\n<p><em>Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysy\u00e4 k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4, jos se on ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuorella. Eik\u00e4 lamppua, kun se sytytet\u00e4\u00e4n, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siit\u00e4 sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.\u00a0 (Matt 5:14\u201315).<\/em><\/p>\n<p>\u201dWaltavaksi juhlatilaisuudeksi muodostui Punkaharjun seurakunnan w\u00e4liaikaisen kirkon wihkiminen Uudenvuodenp\u00e4iw\u00e4n\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna. Kirkko oli eritt\u00e4in aistikkasti koristettu k\u00f6ynn\u00f6ksill\u00e4 ja warsin kauniin vaikutuksen teki se alttariwaatetus, jonka seurakunnan naiset olivat hyv\u00e4ll\u00e4 maulla suorittaneet. N\u00e4in oli wasta walmistunut kirkko saatu kauniiseen asuun, kun se wihittiin t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 teht\u00e4w\u00e4\u00e4ns\u00e4 seurakunnan keskuudessa.\u201d N\u00e4in kirjoitti Savonmaa-lehti (4.1.1923) Punkaharjun kirkon vihkimisest\u00e4 tasan sata vuotta sitten 1.1.1923.<\/p>\n<p>\u201dM\u00e4r\u00e4st\u00e4, sateisesta s\u00e4\u00e4st\u00e4 huolimatta oli tilaisuuteen ker\u00e4\u00e4ntynyt niin paljon ihmisi\u00e4, etteiw\u00e4t kaikki edes sopineet katon alle tuohon pieneen, 400 istumasijalla warustettuun kirkkoon, waikkakin se oli eteisi\u00e4\u00e4n ja rappujaan my\u00f6ten t\u00e4ytetty. Jo tuntia ennen jumalanpalveluksen alkamista oli kirkkom\u00e4ell\u00e4 niin paljon ihmisi\u00e4, ett\u00e4 kun kirkko avattiin, t\u00e4yttyi kirkko heti. Suuren ahdingon ja tungoksen t\u00e4hden eiv\u00e4t pienen, kauniisti koristellun kirkon edut p\u00e4\u00e4sseet oikeuksiinsa. Niin warmaan monilta j\u00e4iw\u00e4t kokematta ne kauniit liinat, jotka koristiwat alttaria ja alttarikehyst\u00e4 sek\u00e4 saarnatuolia. \u2013 Mainitut liinat owat asiaa harrastawien seurakunnan naisten ompelemat.\u201d N\u00e4in puolestaan kuvasi Kotimaa-lehti (4.1.1923) Punkaharjun kirkon vihkimist\u00e4. Savonmaa (4.1.1923) ja It\u00e4-Savo (9.1.1923) tiesiv\u00e4t kertoa, ett\u00e4 paikalla oli noin 2000 ihmist\u00e4 seitsem\u00e4st\u00e4 eri seurakunnasta.<\/p>\n<p>Savonlinnan hiippakunnan piispa Otto Immanuel Colliander oli sairaana kirkon vihkimisen aikaan. Sen vuoksi tuomiorovasti A.W. Kuusisto toimitti Punkaharjun kirkon vihkimisen avustajinaan pastorit Y.K. Airola ja A. Lehtonen. Vihki\u00e4ispuheen tekstin\u00e4 Kuusistolla oli Matteuksen evankeliumin 5 luvun jakeet 14\u201315.<\/p>\n<p>Raamatunkohta on osuva Punkaharjun kirkon vihkimiseen. Kirkko sijaitsee harjanteella ylemp\u00e4n\u00e4 taajaman muita rakennuksia. Tekstin sanoma on selke\u00e4. Kirkkoa ei ole tarkoitettu olemaan piilossa. Sen teht\u00e4v\u00e4 on v\u00e4litt\u00e4\u00e4 Kristuksesta tulevaa valoa ymp\u00e4rilleen t\u00e4h\u00e4n maailmaan. T\u00e4t\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 Punkaharjun kirkko on nyt hoitanut sata vuotta. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on kiitoksen ja juhlan aika. Muistamme heit\u00e4, jotka ovat olleet t\u00e4t\u00e4 kirkkoa aikaansaamassa ja rakentamassa. Kiitollisina muistamme my\u00f6s heit\u00e4 kaikkia, jotka ovat vuosisadan aikana t\u00e4t\u00e4 kirkkoa hoitaneet ja kunnostaneet, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6skennelleet ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4yneet Jumalan hoidossa ja palveltavana.<\/p>\n<p>Valoa ei voi olla huomaamatta pime\u00e4ss\u00e4 yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin vuorella oleva kaupunki voi pysy\u00e4 piilossa. Valo erottuu ja valo n\u00e4kyy. Usko Jeesukseen ei ole vain yksityisasia, vaikka monesti n\u00e4in sanotaan ja usko halutaan ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 pois julkisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 yksityisyyden piiloon. Siit\u00e4 on liian paljon esimerkkej\u00e4 viime ajoilta omasta maastammekin.<\/p>\n<p>T\u00e4n\u00e4 vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta uskonnonvapauslain voimaantulemisesta. Savonmaa-lehti tiesi kertoa paitsi Punkaharjun kirkon vihkimisest\u00e4 my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 Savonlinnan rovastikunnan papit kokoontuivat 3.1.1923 tuomiokapituliin pohtimaan uskonnonvapauslain seurauksia. Teht\u00e4v\u00e4mme on nyt vuosisata my\u00f6hemmin puolustaa maassamme oikeutta uskontoon ja sen julkiseen ilmaisemiseen ja n\u00e4kymiseen julkisuudessa. Valo ei voi pysy\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 vuorella oleva kaupunki n\u00e4kym\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n<p>Jeesuksen seuraaminen n\u00e4kyy ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiota aivan kuin pienikin valo s\u00e4kkipime\u00e4ss\u00e4. Kristillist\u00e4 uskoa ei ole tarkoitettu salattavaksi t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Evankeliumin ilosanoma on tarkoitettu koko maailmalle. T\u00e4ss\u00e4 on kirkkorakennuksen teht\u00e4v\u00e4, mutta samalla my\u00f6s kirkon teht\u00e4v\u00e4 kristittyjen yhteis\u00f6n\u00e4. Jeesus l\u00e4hetti seuraajansa valaisemaan h\u00e4nen valollaan maailman pimeytt\u00e4. Kyse on l\u00e4hetyksest\u00e4, evankeliumin v\u00e4litt\u00e4misest\u00e4 sanoin ja teoin.<\/p>\n<p>\u201dN\u00e4in loistakoon teid\u00e4nkin valonne ihmisille, jotta he n\u00e4kisiv\u00e4t teid\u00e4n hyv\u00e4t tekonne ja ylist\u00e4isiv\u00e4t Is\u00e4\u00e4nne, joka on taivaissa.\u201d Jeesus puhuu t\u00e4ss\u00e4 nimenomaan teoista eik\u00e4 tarkoita niink\u00e4\u00e4n puheita tai sanoja. Sanat ovat t\u00e4rkeit\u00e4, mutta puheilla ei ihminen useinkaan tule autetuksi. Jeesus korosti toimintaa. Rakkauden teot koskettavat ja vaikuttavat. Ne avaavat syd\u00e4mi\u00e4 Kristukselle. Rakkauden teot saavat ihmisiss\u00e4 aikaa kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.<\/p>\n<p>Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. Viikko sitten jouluaamuna kuulimme uutisen, ett\u00e4 Rautj\u00e4rven kirkko paloi maan tasalle. J\u00e4rkytys ja suru olivat p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isin\u00e4 tunteina, kun tapaninp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saavuin kirkon savuaville raunioille. Ihmisten murhe kirkon menetyksest\u00e4 oli k\u00e4sin kosketeltava. My\u00f6t\u00e4tunnolla ajattelemme rautj\u00e4rvel\u00e4isi\u00e4 ja muistamme heit\u00e4 rukouksin. He ovat menett\u00e4neet kotikirkkonsa. Samalla t\u00e4m\u00e4 traaginen tapahtuma on j\u00e4lleen kerran osoittanut, mik\u00e4 merkitys kirkolla on paikallisyhteis\u00f6lle. Samanlainen merkitys on omalla kirkolla teille punkaharjulaisille.<\/p>\n<p>Kirkossa Jumala l\u00e4hestyy meit\u00e4 sanassaan ja sakramenteissaan, niin kuin h\u00e4n on luvannut. H\u00e4n itse toimii keskell\u00e4mme, kun kokoonnumme h\u00e4nen nimeens\u00e4, kastamme uusia kristittyj\u00e4, julistamme Jumalan sanaa ja viet\u00e4mme Herran pyh\u00e4\u00e4 ehtoollista. Kirkkoon Jumalan kansa kokoontuu yhteen rukoilemaan ja laulamaan, iloitsemaan ja itkem\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4. Yksitt\u00e4isten ihmisten, perheiden ja sukujen el\u00e4m\u00e4n k\u00e4\u00e4nnekohtia vietet\u00e4\u00e4n kirkossa. Aivan erityinen merkitys on sill\u00e4 kirkolla, joka on meille l\u00e4heisin ja rakkain, oma kotikirkko.<\/p>\n<p>Pit\u00e4k\u00e4\u00e4 te huolta t\u00e4st\u00e4 kirkosta niin, ett\u00e4 se s\u00e4ilyy my\u00f6s tuleville sukupolville. Rakkaus kotikirkkoon syntyy ja vahvistuu, kun tulette ahkerasti jumalanpalvelukseen. Suotta eiv\u00e4t meit\u00e4 edelt\u00e4neet kristityt ole sanoneet: Kirkon paras kaunistus on sinne kokoontuva seurakunta. Silloin voi toteutua se, mist\u00e4 Kotimaa-lehdess\u00e4 (4.1.1923) kirjoitettiin Punkaharjun kirkon vihki\u00e4isist\u00e4: \u201dLyhyen sateisen talwip\u00e4iv\u00e4n keskell\u00e4 nosti t\u00e4m\u00e4 arwokas juhla monen mieli\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4 Jumalaa. Suokoon Jumala, ett\u00e4 tuo mielten nousu h\u00e4nen puoleensa tuossa wasta wihityss\u00e4 pyh\u00e4k\u00f6ss\u00e4 usein uudistuisi.\u201d<\/p>\n<p>Sata vuotta on Punkaharjun kirkko hoitanut sille uskottua teht\u00e4v\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 paikkakunnalla. Niin kuin lampunjalassa loistava valo ja vuorella oleva kaupunki kirkko on v\u00e4litt\u00e4nyt evankeliumin sanomaa ymp\u00e4rilleen. Niin se tekee my\u00f6s alkaneena uutena vuotena. Vuosi 2023 on meilt\u00e4 salattu. Emme tied\u00e4, mit\u00e4 kaikkea se tuo tullessaan. Yksi asia on kuitenkin varma. Uudenvuoden Vanhan testamentin tekstiss\u00e4 Jumala lupaa: \u201d\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4. Min\u00e4 olen lunastanut sinut. Min\u00e4 olen sinut nimelt\u00e4 kutsunut, sin\u00e4 olet minun.\u201d (Jes. 43:1).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>1.1.2023 Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysy\u00e4 k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4, jos se on ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuorella. Eik\u00e4 lamppua, kun se sytytet\u00e4\u00e4n, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siit\u00e4 sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.\u00a0 (Matt 5:14\u201315). \u201dWaltavaksi juhlatilaisuudeksi muodostui Punkaharjun seurakunnan w\u00e4liaikaisen kirkon wihkiminen Uudenvuodenp\u00e4iw\u00e4n\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna. Kirkko oli eritt\u00e4in aistikkasti koristettu k\u00f6ynn\u00f6ksill\u00e4 ja warsin kauniin vaikutuksen &#8230; <a title=\"Saarna Punkaharjun kirkon 100-vuotisjuhlamessussa\" class=\"read-more\" href=\"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2023\/01\/01\/saarna-punkaharjun-kirkon-100-vuotisjuhlamessussa\/\" aria-label=\"Lue lis\u00e4\u00e4 aiheesta Saarna Punkaharjun kirkon 100-vuotisjuhlamessussa\">Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[16],"class_list":["post-795","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-16"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/795","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=795"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/795\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4174,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/795\/revisions\/4174"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=795"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=795"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=795"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}