Kymin kirkossa Kotkassa 12.2.2023<\/p>\n
Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: \u201dRabbi, tule sy\u00f6m\u00e4\u00e4n.\u201d Mutta h\u00e4n sanoi heille: \u201dMinulla on ruokaa, josta te ette tied\u00e4.\u201d Opetuslapset kummastelivat kesken\u00e4\u00e4n: \u201dOnko joku tuonut h\u00e4nelle sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4?\u201d Mutta Jeesus jatkoi: \u201dMinun ruokani on se, ett\u00e4 t\u00e4yt\u00e4n l\u00e4hett\u00e4j\u00e4ni tahdon ja vien h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Te sanotte: \u2019Nelj\u00e4 kuuta kylv\u00f6st\u00e4 korjuuseen.\u2019 Min\u00e4 sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kyps\u00e4 korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, h\u00e4n kokoaa satoa iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja kylv\u00e4j\u00e4 saa iloita yhdess\u00e4 korjaajan kanssa. T\u00e4ss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 paikkansa sanonta: \u2019Toinen kylv\u00e4\u00e4, toinen korjaa.\u2019 Min\u00e4 olen l\u00e4hett\u00e4nyt teid\u00e4t korjaamaan satoa, josta ette ole n\u00e4hneet vaivaa. Toiset ovat tehneet ty\u00f6n, mutta te p\u00e4\u00e4sette korjaamaan heid\u00e4n vaivann\u00e4k\u00f6ns\u00e4 hedelm\u00e4t.\u201d (Joh. 4:31\u201338).<\/em><\/p>\n \u201dToinen kylv\u00e4\u00e4, toinen korjaa.\u201d N\u00e4m\u00e4 Jeesuksen sanat osuvat hyvin piispantarkastuksen juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4n. N\u00e4ill\u00e4 seuduilla on tehty Kristuksen kirkon ty\u00f6t\u00e4 jo vuosisatojen ajan. Pyht\u00e4\u00e4seen kuulunut Kymenkartanon kappeli perustettiin vuonna 1440. Kymin seurakunta on toiminut vuodesta 1642. Monien seurakuntaliitosten, erojen ja rakennemuutosten seurauksena t\u00e4ll\u00e4 paikkakunnalla on ollut Kotka-Kymin seurakunta vuodesta 2017.<\/p>\n Seurakunnan olemukseen kuuluu, ett\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n pitk\u00e4j\u00e4nteisesti. Itse asiassa seurakunnan ty\u00f6n n\u00e4k\u00f6alana on i\u00e4isyys. Jossain vaiheessa on aika toimia siementen kylv\u00e4j\u00e4n\u00e4. Toiset taas p\u00e4\u00e4sev\u00e4t korjaamaan kylv\u00f6n tuottaman sadon. Sama sadonkorjaaja toimii omana aikanaan my\u00f6s kylv\u00e4j\u00e4n\u00e4. Sitten joskus tulee kolmas, jonka vuoro on niitt\u00e4\u00e4 satoa. T\u00e4m\u00e4 Jeesuksen ajatus siis p\u00e4tee: \u201dToiset ovat tehneet ty\u00f6n, mutta te p\u00e4\u00e4sette korjaamaan heid\u00e4n vaivann\u00e4k\u00f6ns\u00e4 hedelm\u00e4t.\u201d Kylv\u00e4j\u00e4t ja korjaajat ovat toistensa ty\u00f6tovereita.<\/p>\n Piispantarkastus muistuttaa yksitt\u00e4isen seurakunnan kuuluvan osana ajan ja paikan rajat ylitt\u00e4v\u00e4n Kristuksen kirkon kokonaisuuteen. T\u00e4n\u00e4\u00e4n kiit\u00e4mme niist\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 ja seurakuntalaisista, jotka ovat t\u00e4ss\u00e4 seurakunnassa vuosisatojen aikana tehneet ty\u00f6t\u00e4. Samalla rohkaisemme ja kannustamme sek\u00e4 pyyd\u00e4mme siunausta teille, jotka nykyisin olette mukana seurakunnan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6in\u00e4, vastuunkantajina ja seurakuntalaisina.<\/p>\n Kylv\u00f6ty\u00f6 ei ole aina helppoa. Yksi edelt\u00e4jist\u00e4ni, Kymin seurakunnan kappalaisena ja kirkkoherrana vuosina 1944\u20131955 toiminut Osmo Alaja kuvaa muistelmissaan poikaty\u00f6n aloittamisen vaikeutta. Rippikoulussa oli ollut mukana 101 poikaa. Kun se oli sujunut hyvin, Alaja oli ehdottanut rippikoulun p\u00e4\u00e4tytty\u00e4, ett\u00e4 perustettaisiin joka toinen viikko kokoontuvia poikakerhoja.<\/p>\n \u201dKetk\u00e4 tulisivat sellaisiin mukaan? Enemmist\u00f6 viittasi. Sovimme, ett\u00e4 kokoonnumme konfirmaatiopyh\u00e4n j\u00e4lkeisen\u00e4 keskiviikkona kirkonm\u00e4ell\u00e4. Kuulutin t\u00e4m\u00e4n viel\u00e4 kirkossa. Esimieheni, jolle hankkeestani kerroin, sanoi, ett\u00e4 voi sinne tulla pari poikaa. S\u00e4\u00e4littelin mieless\u00e4ni h\u00e4nen ep\u00e4uskoaan, mutta sain tuona keskiviikkona, jolta odotin paljon, havaita, ett\u00e4 h\u00e4n tunsi kaittavansa tarkkaan. Kirkonm\u00e4elt\u00e4 l\u00f6ysin n\u00e4et juuri nuo kaksi poikaa. Ihmettelimme yhdess\u00e4 toisten poissaoloa ja katsoimme, ett\u00e4 sen t\u00e4ytyy johtua jostakin v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksest\u00e4. Sovimme sen t\u00e4hden, ett\u00e4 kuulutan uuden kokoontumisen seuraavaksi keskiviikkoillaksi. Kun se koitti, oli paikalla en\u00e4\u00e4 yksi poika.\u201d Se oli p\u00e4\u00e4t\u00f6s Osmo Alajan poikaty\u00f6lle t\u00e4ss\u00e4 seurakunnassa. (Osmo Alaja: N\u00e4en el\u00e4m\u00e4ni n\u00e4in, s 176\u2013177).<\/p>\n \u201dToinen kylv\u00e4\u00e4, toinen korjaa\u201d on osuva sanonta seurakunnan el\u00e4m\u00e4lle. Siin\u00e4 tarvitaan uskollisuutta, sitoutumista ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4. Siin\u00e4 tarvitaan monenlaisia taitoja ja ihmisi\u00e4. Tarvitaan kylv\u00e4ji\u00e4, istuttajia, kastelijoita ja lopulta my\u00f6s korjaajia. Monista vaiheista ja ahkeroijista huolimatta ty\u00f6 on yhteist\u00e4.<\/p>\n Evankeliumitekstiss\u00e4 opetuslapset kutsuivat Jeesusta sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Jeesus toteaa, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on ruokaa, josta opetuslapset eiv\u00e4t tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. T\u00e4llainen kuvakieli ei aukea opetuslapsille. Opetuslapset luulevat, ett\u00e4 Jeesuksella on mukanaan omia ev\u00e4it\u00e4, joista h\u00e4n ei ole kertonut muille. Mutta Jeesus puhuu hengellisest\u00e4 ruoasta. Se ravitsee ihmisen sielua.<\/p>\n Jeesus selitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen antamansa ruoka on. \u201dMinun ruokani on se, ett\u00e4 t\u00e4yt\u00e4n l\u00e4hett\u00e4j\u00e4ni tahdon ja vien h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen.\u201d Mik\u00e4 on se l\u00e4hett\u00e4j\u00e4n tahto, jonka Jeesus t\u00e4ytt\u00e4\u00e4? Sen Paavali kertoo ensimm\u00e4isess\u00e4 kirjeess\u00e4 Timoteukselle. Siell\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 Jumala tahtoo, ett\u00e4 kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:4). Jeesus on tullut t\u00e4nne maailmaan pelastamaan ihmiskunnan. H\u00e4n tuli t\u00e4nne toisia varten.<\/p>\n Kristus on vienyt l\u00e4hett\u00e4j\u00e4ns\u00e4 tahdon t\u00e4ysin p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen ja kuollut puolestamme ristill\u00e4. N\u00e4in h\u00e4n on kantanut koko maailman Jumalan eteen ja el\u00e4nyt pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n toisia varten. Kristuksen ty\u00f6st\u00e4 avautuu uusi n\u00e4k\u00f6ala l\u00e4himm\u00e4iseen: olla h\u00e4nt\u00e4 varten ja h\u00e4nen avukseen. Meid\u00e4n tulee kasvaa kiinni Kristukseen. Se on ottamista osaa Jeesuksen teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Siksi kasvaminen uskossa Kristukseen on yht\u00e4 aikaa my\u00f6s kasvamista rakkaudessa l\u00e4himm\u00e4iseen.<\/p>\n Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. Viime vuosikymmenen ajan hiippakuntamme monissa seurakunnissa on eletty l\u00e4pi muutosta. Niukkenevien voimavarojen vuoksi ty\u00f6ntekij\u00f6iden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 on v\u00e4hennetty, tarpeettomista kiinteist\u00f6ist\u00e4 on luovuttu ja monesti toimintaakin supistettu. My\u00f6s seurakuntarakenteet ovat muuttuneet. T\u00e4m\u00e4 on koettu my\u00f6s Kotkassa.<\/p>\n Seurakuntaty\u00f6t\u00e4 on jouduttu ja joudutaan tekem\u00e4\u00e4n uudella tavalla. Ty\u00f6st\u00e4 tulee enemm\u00e4n yhteist\u00e4 kuin aiemmin. Seurakunnan ty\u00f6ntekij\u00e4t joutuvat ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n entiset ty\u00f6alojen rajat. Sit\u00e4kin tarpeellisempaa on, ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4t ja seurakuntalaiset tekev\u00e4t seurakunnan ty\u00f6t\u00e4 yhdess\u00e4. Seurakuntaty\u00f6 on yhteist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, jossa seurakuntalaisilla on oma paikkansa. Piispantarkastuksessa olen kiinnitt\u00e4nyt huomiota siihen, ett\u00e4 t\u00e4llainen seurakuntael\u00e4m\u00e4n tapa vallitsee Kotka-Kymin seurakunnassa. Monissa tapaamisissa korostui se, ett\u00e4 yhteisty\u00f6st\u00e4 on p\u00e4\u00e4sty yhteiseen ty\u00f6h\u00f6n. Pohjimmiltaan kyse on siit\u00e4, ett\u00e4 jokaisella on mahdollisuus el\u00e4\u00e4 todeksi omaa kristityn kutsumustaan. Siksi rohkaisen sinua: ota paikkasi seurakunnan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, sinua tarvitaan!<\/p>\n Evankeliumitekstin lis\u00e4ksi my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4n kirjeteksti sopii hyvin piispantarkastukseen. \u201dIstuttaja ei ole mit\u00e4\u00e4n, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kastelija, vaan kaikki on Jumalan k\u00e4dess\u00e4, h\u00e4n suo kasvun. \u2026 Me olemme Jumalan ty\u00f6tovereita, te olette Jumalan pelto.\u201d (1. Kor. 3:7, 9). N\u00e4ill\u00e4 sanoilla apostoli Paavali tahtoi rohkaista ja ohjata Korintin seurakuntaa 2000 vuotta sitten. Ne sopivat erinomaisesti my\u00f6s Kotka-Kymin piispantarkastuksen juhlamessuun. Onhan apostolisten kirjeiden tarkoitus sama kuin piispantarkastusten: tukea, auttaa ja ohjata seurakuntaa, jotta sen j\u00e4senet voisivat vahvistua uskossa, rakkaudessa ja keskin\u00e4isess\u00e4 yhteydess\u00e4.<\/p>\n Muistakaa, ett\u00e4 te olette Jumalan ty\u00f6tovereita. H\u00e4n itse kutsuu teit\u00e4 kantamaan vastuuta toisista ihmisist\u00e4, t\u00e4st\u00e4 seurakunnasta, t\u00e4st\u00e4 paikkakunnasta ja koko Jumalan luomakunnasta. Seurakunnan ty\u00f6 on yhteist\u00e4 ja jokaisella on siin\u00e4 oma paikkansa ja teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n Kaikki ei kuitenkaan ole palkattujen ty\u00f6ntekij\u00f6iden ja vastuunsa tuntevien seurakuntalaisten varassa. Jumala antaa kasvun seurakunnan el\u00e4m\u00e4lle. Perusta kasvulle luotiin vuosisatoja sitten, kun evankeliumi l\u00f6ysi tiens\u00e4 n\u00e4ille seuduille. Tuo perusta on pysynyt t\u00e4h\u00e4n asti. Se kest\u00e4\u00e4 my\u00f6s tulevaisuudessa, koska Kristus on mukana kirkkonsa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n ei j\u00e4t\u00e4 meit\u00e4 yksin. Pyh\u00e4n Henkens\u00e4 kautta h\u00e4n johtaa my\u00f6s Kotka-Kymin seurakuntaa eteenp\u00e4in.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kymin kirkossa Kotkassa 12.2.2023 Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: \u201dRabbi, tule sy\u00f6m\u00e4\u00e4n.\u201d Mutta h\u00e4n sanoi heille: \u201dMinulla on ruokaa, josta te ette tied\u00e4.\u201d Opetuslapset kummastelivat kesken\u00e4\u00e4n: \u201dOnko joku tuonut h\u00e4nelle sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4?\u201d Mutta Jeesus jatkoi: \u201dMinun ruokani on se, ett\u00e4 t\u00e4yt\u00e4n l\u00e4hett\u00e4j\u00e4ni tahdon ja vien h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Te sanotte: \u2019Nelj\u00e4 kuuta kylv\u00f6st\u00e4 korjuuseen.\u2019 Min\u00e4 sanon: Katsokaa tuonne! … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[16],"class_list":["post-798","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-16"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/798","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=798"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/798\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4317,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/798\/revisions\/4317"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=798"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=798"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=798"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}