Helsingin tuomiokirkossa 12.3.2023<\/p>\n
Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten n\u00e4hden, n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t uskoneet h\u00e4neen. N\u00e4in k\u00e4vi toteen profeetta Jesajan sana:<\/em><\/p>\n – Herra, kuka uskoi meid\u00e4n sanomamme?<\/em> N\u00e4in Jesaja sanoi, koska oli n\u00e4hnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta h\u00e4n sanoillaan tarkoitti.<\/em> T\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n evankeliumissa kuvataan hyvin lohduton tilanne: \u201dVaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten n\u00e4hden, n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t uskoneet h\u00e4neen.\u201d Evankeliumiteksti sijoittuu Jeesuksen julkisen toiminnan loppuvaiheisiin, hieman ennen p\u00e4\u00e4si\u00e4isen tapahtumia. Jeesuksen opetus- ja julistusty\u00f6 on p\u00e4\u00e4ttym\u00e4ss\u00e4. Nyt on v\u00e4litilinp\u00e4\u00e4t\u00f6ksen aika. Tulos vaikuttaa heikolta, sill\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t usko, vaikka ovat n\u00e4hneet. Ihmiseksi tulleen Jumalan saarna oli suurempi kuin parhaankaan papin tai piispan. Jeesuksen todistus, rakkaus ja esimerkki olivat vakuuttavampia kuin kenenk\u00e4\u00e4n muun. Silti vain harvat uskoivat. P\u00e4invastoin enemmist\u00f6 \u00e4\u00e4nesti h\u00e4net ristille.<\/p>\n Jeesuksen kaikkien tunnustekojen tarkoitus oli johtaa ihmisi\u00e4 uskoon. Kuitenkin h\u00e4nen ty\u00f6t\u00e4\u00e4n varjostaa kysymys: Miksi kaikki ihmiset eiv\u00e4t kaikesta huolimatta usko Jeesukseen?<\/p>\n Syyt olivat varmasti erilaisia. Johannes mainitsee yhden niist\u00e4. H\u00e4n viittaa profeetta Jesajan sanoihin. Niiden mukaan Jumala oli paaduttanut ihmisten syd\u00e4met ja sokaissut heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4. Johanneksen sanojen perusteella n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 Jumala on itse syyllinen ihmisten ep\u00e4uskoon. Jos kuitenkin lukee Jesajan kirjaa hieman laajemmin, huomaa, ett\u00e4 Jumalan toimia edelsi kansan paatumus. Se oli noussut pyh\u00e4\u00e4 Jumalaa vastaan ja luopunut Herrastaan (Jes. 1:2\u20134).<\/p>\n Paatuminen on silmien, korvien ja syd\u00e4men sulkemista Jumalan tahdolta. Se on sel\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4 Jumalalle ja katseen suuntaamista jonnekin toisaalle. Vaikka Jeesus teki lukuisia tunnustekoja, ihmiset eiv\u00e4t halunneet uskoa, ett\u00e4 h\u00e4n oli maailman Vapahtaja. Vaikka h\u00e4n varoitti Jumalan tahdon ohittamisesta ja kehotti l\u00e4himm\u00e4isen auttamiseen, ihmiset eiv\u00e4t seuranneet h\u00e4nen ohjettaan.<\/p>\n Jumala oli antanut kaikkea hyv\u00e4\u00e4 kansalleen. Olivatko he saaneet niin paljon hyv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 unohtivat hyv\u00e4n l\u00e4hteen, kun se Jeesuksessa ilmestyi heid\u00e4n keskelleen? Oliko se tehnyt heid\u00e4t sokeiksi Jumalalle? Ent\u00e4 me, t\u00e4m\u00e4n ajan ihmiset? Onko Jumala antanut meillekin niin paljon kaikkea hyv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hyvinvoinnin keskell\u00e4 olemme unohtaneet h\u00e4net, k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet selk\u00e4mme Jumalalle, kuvitelleet selvi\u00e4mme ilman h\u00e4nt\u00e4 ja siksi paatuneet?<\/p>\n Kulunutta 2020-lukua on kutsuttu kasautuvien kriisien vuosikymmeneksi. Viel\u00e4 muutama vuosi sitten emme olisi uskoneet, ett\u00e4 pieni virus laittaa koko maailman vuosiksi sekaisin tai ett\u00e4 Euroopassa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n sotaa. Eiv\u00e4tk\u00e4 muut ihmiskunnan suuret huolenaiheet ole minnek\u00e4\u00e4n kadonneet. Maailman talousfoorumin tuore raportti ennakoi, ett\u00e4 edess\u00e4 on monikriisien vuosikymmen. Puhutaan monih\u00e4iri\u00f6tilasta, jossa kriisit kasautuvat ja vahvistavat toistensa vaikutusta.<\/p>\n Viime vuosien tapahtumat ovat meille muistuttaja siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 ei ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys. Ne ovat muistutus siit\u00e4, ett\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4 ei ole pohjimmiltaan h\u00e4nen itsens\u00e4 k\u00e4siss\u00e4. Ne ovat meille kehotus k\u00e4\u00e4nty\u00e4 Jumalan puoleen. Niin paljon kuin puhummekin el\u00e4m\u00e4nhallinnasta, me emme loppujen lopuksi hallitse el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sen hallitsijana on kaikkivaltias Luoja. H\u00e4nen k\u00e4siss\u00e4\u00e4n on ihmisen el\u00e4m\u00e4. Silloin se on hyviss\u00e4 ja turvallisissa k\u00e4siss\u00e4.<\/p>\n Huomenna 13.3. tulee kuluneeksi 83 vuotta talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4. Maamme itsen\u00e4isyys s\u00e4ilyi. Mutta sen hinta oli kova. Sota oli raskas koko kansallemme, mutta varsinkin niille perheille, jotka menettiv\u00e4t l\u00e4heisens\u00e4. Kaatuneita oli yli 26 000. Sodan p\u00e4\u00e4t\u00f6s oli erityisen raskas karjalaisille perheille ja suvuille. Sadattuhannet karjalaiset joutuivat l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kodeistaan ja synnyinseuduiltaan. Menetys j\u00e4tti pysyv\u00e4t haavat karjalaisen kansan sieluun. Menetyksen haavoja on hoidettu vuosikymmenet. Silti kotiseudun ik\u00e4v\u00e4 ja kaipaus ovat s\u00e4ilyneet.<\/p>\n Kuluneen vuoden aikana talvisodan kokemukset ovat nousseet pintaan. Ven\u00e4j\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4ys Ukrainaan ja j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4 sodank\u00e4ynti huolestuttavat my\u00f6s meit\u00e4 suomalaisia. Ei kai historia toista itse\u00e4\u00e4n? Olemme saaneet el\u00e4\u00e4 yli kahdeksan vuosikymment\u00e4 rauhan aikaa. Maahamme ei nytk\u00e4\u00e4n kohdistu mit\u00e4\u00e4n v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 uhkaa. Lis\u00e4ksi olemme kansana varautuneet erilaisiin kriiseihin. Silti huoli tulevaisuudesta tahtoo puskea l\u00e4pi. Surulliselta on tuntunut sekin, ett\u00e4 yhteydet luovutettuun Karjalaan ovat katkenneet ja matkat entisille kotiseuduille ovat j\u00e4iss\u00e4.<\/p>\n Me nykysukupolvi voimme oppia edelt\u00e4vilt\u00e4 sukupolvilta siit\u00e4, miten he jaksoivat vaikeina aikoina, jopa selvisiv\u00e4t raskaista sotavuosista. Mist\u00e4 rakentui heid\u00e4n henkinen kriisinkest\u00e4vyytens\u00e4, resilienssi, kuten muotitermi kuuluu?<\/p>\n Viime sotien aikana kansamme turvautui Jumalaan. Talvisodassa ja katkeran rauhan tultua usko Jumalaan auttoi jaksamaan ja antoi toivoa tulevaisuuteen. My\u00f6s sen j\u00e4lkeen yksitt\u00e4iset onnettomuudet ja kansalliset kriisit ovat johtaneet suomalaiset kirkkoon etsim\u00e4\u00e4n turvaa. Kun h\u00e4t\u00e4 kohtaa, ihminen k\u00e4\u00e4ntyy Jumalan puoleen. H\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiens\u00e4 kirkkoon. Kansamme syv\u00e4muistissa on tieto, mihin turvautua. Se on nytkin hyv\u00e4 muistaa. N\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 tavalla t\u00e4st\u00e4 kaikesta kertoo se, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4mme t\u00e4ss\u00e4 messussa Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan vanhoja ehtoollisv\u00e4lineit\u00e4. Ne on siirtoseurakuntien lakkauttamisen yhteydess\u00e4 luovutettu silloisen Keski-Helsingin, nykyisen tuomiokirkkoseurakunnan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n Vaikeina aikoina kirkko on ollut h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 ja ahdistuksessa olevan ihmisen turvapaikka. Jos sein\u00e4t voisivat puhua, ne kertoisivat lukemattomista rukouksista, joita niin t\u00e4ss\u00e4 kirkossa kuin muissakin kirkoissa on lausuttu yhdess\u00e4 ja yksityisesti, \u00e4\u00e4neen ja hiljaa. Kirkko on turvapaikka. Siin\u00e4 on sen teht\u00e4v\u00e4 kaikkialla maassamme.<\/p>\n Jumala on luvannut olla kanssamme kaikkina el\u00e4m\u00e4mme p\u00e4ivin\u00e4. Aivan erityisesti h\u00e4n on l\u00e4sn\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 ep\u00e4varmuus, h\u00e4mmennys, pelko ja ahdistus t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t mielen. Kun huoli tulevaisuudesta on p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 ajatuksissa, Jumala sanoo antavansa meille tulevaisuuden ja toivon. H\u00e4n rohkaisee meit\u00e4 kantamaan vastuuta toinen toisistamme ja auttamaan niit\u00e4, jotka tarvitsevat apuamme. Silloin ket\u00e4\u00e4n ei j\u00e4tet\u00e4. Sen kansamme oppi vaikeina sotavuosina ja j\u00e4lleenrakennuksen aikana.<\/p>\n ”Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten n\u00e4hden, n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t uskoneet h\u00e4neen.” Suurimman saarnamiehen, Jumalan Pojan parhaatkaan saarnat eiv\u00e4t aina her\u00e4tt\u00e4neet uskoa. Evankeliumi ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4ty t\u00e4h\u00e4n lopputulokseen. Johannes kirjoittaa: \u201dKaikesta huolimatta monet hallitusmiehist\u00e4kin uskoivat Jeesukseen.\u201d<\/p>\n \u201dKaikesta huolimatta.\u201d T\u00e4m\u00e4 on rohkaisevaa. \u201dKaikesta huolimatta\u201d Kristus tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Kun Jeesus kutsuu, silloin joudumme kysym\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on merkitt\u00e4vint\u00e4. Hyvin helposti monet t\u00e4rke\u00e4t asiat, t\u00e4m\u00e4 maailma ja aika kietovat meit\u00e4 pauloihinsa. Tai sitten huolet ja pelot est\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 olennaisinta. Kaikkein t\u00e4rkein, yhteys Jumalaan, syrj\u00e4ytyy ja j\u00e4\u00e4 taka-alalle. Mukaudumme t\u00e4m\u00e4n maailman mukaan. Johanneksen mukaan n\u00e4in k\u00e4vi hallitusmiehille. \u201dFariseusten pelossa he eiv\u00e4t kuitenkaan tunnustaneet sit\u00e4, jottei heit\u00e4 erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.\u201d<\/p>\n Iankaikkisuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta on vain yksi t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Vanha Kristinoppimme ilmaisee sen ytimekk\u00e4\u00e4sti: ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi p\u00e4\u00e4seminen on el\u00e4m\u00e4mme kallein asia.” Kaikki muu on t\u00e4m\u00e4n rinnalla toisarvoista, toki t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mutta v\u00e4hemm\u00e4n arvokasta.<\/p>\n Sanassa ja sakramenteissa Jeesus Kristus synnytt\u00e4\u00e4 uskoa ja luottamusta, antaa syntej\u00e4 anteeksi ja uutta voimaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Vaikka ihminen usein tuntee itsens\u00e4 avuttomaksi ja tyhj\u00e4ksi, Jumalan rakkaudesta ei ole pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyst\u00e4. Jeesuksen pelastusteko on siit\u00e4 merkkin\u00e4. Siksi pyynt\u00f6mme t\u00e4n\u00e4\u00e4n on: Tule Pyh\u00e4 Henki, laskeudu alas taivaasta meid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4mme Kristusta kirkastamaan. Anna meille kaiken h\u00e4mmennyksen ja ep\u00e4varmuuden keskell\u00e4 luottamus h\u00e4nen huolenpitoonsa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Helsingin tuomiokirkossa 12.3.2023 Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten n\u00e4hden, n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t uskoneet h\u00e4neen. N\u00e4in k\u00e4vi toteen profeetta Jesajan sana: – Herra, kuka uskoi meid\u00e4n sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran k\u00e4sivarren voima? He eiv\u00e4t voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: – H\u00e4n on sokaissut heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 ja paaduttanut heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4, jotta he eiv\u00e4t silmill\u00e4\u00e4n n\u00e4kisi … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[16],"class_list":["post-800","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-16"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/800","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=800"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/800\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4227,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/800\/revisions\/4227"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=800"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=800"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=800"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nKenelle ilmaistiin Herran k\u00e4sivarren voima?<\/em>
\nHe eiv\u00e4t voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:<\/em>
\n– H\u00e4n on sokaissut heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4<\/em>
\nja paaduttanut heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4,<\/em>
\njotta he eiv\u00e4t silmill\u00e4\u00e4n n\u00e4kisi<\/em>
\neiv\u00e4tk\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4isi,<\/em>
\njotta he eiv\u00e4t k\u00e4\u00e4ntyisi<\/em>
\nenk\u00e4 min\u00e4 parantaisi heit\u00e4.<\/em><\/p>\n
\nKaikesta huolimatta monet hallitusmiehist\u00e4kin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eiv\u00e4t kuitenkaan tunnustaneet sit\u00e4, jottei heit\u00e4 erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama. (Joh. 12:37\u201343).<\/em><\/p>\n