Helsingin tuomiokirkon kryptassa 12.3.2023<\/p>\n
Karjalan Liiton perinteisiin on vuosikymmenten ajan kuulunut hengellisten p\u00e4ivien j\u00e4rjest\u00e4minen. Nyt koronavuosien j\u00e4lkeen tuntuu erityisen hyv\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 saamme kokoontua yhteen. Tuttujen tapaaminen ja yhteen tuleminen on suorastaan juhlaa. Kiitos, kun tulitte ja l\u00e4mpim\u00e4sti tervetuloa!<\/p>\n
Hengellisten p\u00e4ivien j\u00e4rjest\u00e4misvastuu ja paikkakunta vaihtuvat vuosittain. T\u00e4ll\u00e4 kertaa olemme Helsingiss\u00e4. Lausun jo nyt l\u00e4mpim\u00e4t kiitokseni Karjalan Liiton Uudenmaan piirille, Helsingin tuomiokirkkoseurakunnalle ja Helsingin ortodoksiselle seurakunnalle t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4rjestelyist\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4h\u00e4n juhlaan valmistautuessani luin Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan viimeisen kirkkoherran, tuomiorovasti Aapo Santavuoren kirjaa Muistoja Kannakselta ja Viipurista<\/em>. Sodan j\u00e4lkeen Santavuori ty\u00f6skenteli Keski-Helsingin ja Suurkirkkoseurakunnan kirkkoherrana aina vuoteen 1957, jolloin j\u00e4i el\u00e4kkeelle. H\u00e4n siis palveli Viipurin tuomiorovastin teht\u00e4v\u00e4n j\u00e4lkeen nykyisen Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana.<\/p>\n Santavuori kertoo muistelmissaan monia yhtym\u00e4kohtia n\u00e4iden kahden tuomiokirkkoseurakunnan v\u00e4lill\u00e4. Esimerkiksi h\u00e4n kertoi evakkoajalta loppuvuodesta 1944, ett\u00e4 \u201dHelsingiss\u00e4 asui my\u00f6s seurakunnan kanttori, musiikkitireht\u00f6\u00f6ri Oskari Tilli, jonka oli onnistunut pit\u00e4\u00e4 koossa Viipurissa perustamansa tuomiokirkon kuoro, Agricolan kirkkokuoro, joka lis\u00e4ttyn\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupunkilaisilla uusilla j\u00e4senill\u00e4 muodostui ensin Keski-Helsingin seurakunnan ja sittemmin Suurkirkon seurakunnan sek\u00e4 tuomiokirkkoseurakunnan kirkkokuoroksi.\u201d (s 138).<\/p>\n Siirtoseurakunnat lakkautettiin vuoden 1949 lopussa. Vuoden viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan esineist\u00f6\u00e4 luovutettiin koruttomassa tilaisuudessa Helsingin seurakuntien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Aapo Santavuori kertoo:<\/p>\n \u201dKeski-Helsingin seurakunnalle jakamattoman Viipurin suomalais-ruotsalaisen maa- ja kaupunkiseurakunnan viimeisen kirkkoherran, rovasti Mortimer Forst\u00e9nin Viipurin kaupungin suomalaiselle kirkolle (vuodesta 1925 tuomiokirkko) v. 1893 eli kirkon valmistumisvuotena lahjoittaman hopeisen ehtoolliskaluston, joka k\u00e4sitti viinikannun, ehtoolliskalkin, ehtoollisleip\u00e4rasian ja ehtoollisleip\u00e4lautasen sek\u00e4 Viipurin kaupungin suomalaisen seurakunnan v. 1922 hankkiman isomman viinikannun; T\u00f6\u00f6l\u00f6n seurakunnalle Viipurin Agricolan kirkon eli vanhan tuomiokirkon k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olleet hiotuilla kivill\u00e4 reunustetun viinimaljan ja ehtoollisleip\u00e4lautasen, my\u00f6s kirkonkellon \u2013 pienin vuorineuvos Armas Nikanderin Viipurin tuomiokirkkoseurakunnalle lahjoittamasta kolmesta kirkonkellosta \u2013 Meilahden kappelin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n (kirkonkello nyky\u00e4\u00e4n Meilahden seurakunnan kirkon suurempi kello); Kallion seurakunnalle Kallion kirkossa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi seitsem\u00e4n kappaletta hopeisia alttarikynttil\u00e4njalkoja sek\u00e4 Helsingin Pikkukirkkoyhdistyksen rakentaman Pakilan kirkon k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi Viipurin Mikaelin kirkon hopeisen ehtoolliskaluston, joka k\u00e4sitti viinikannun, ehtoolliskalkin, ehtoollisleip\u00e4rasian ja ehtoollisleip\u00e4lautasen sek\u00e4 tinaisen kastemaljan. Edell\u00e4mainittu rovasti Forst\u00e9nin lahjoittama ehtoolliskalusto on Helsingin tuomiokirkon k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.\u201d (s 144\u2013145).<\/p>\n Karjalaisuus ja Karjalan hengellinen perint\u00f6 on n\u00e4iss\u00e4 esineiss\u00e4 konkreettisesti l\u00e4sn\u00e4 Helsingin seurakunnissa edelleen. Samalla tavalla karjalainen perint\u00f6 n\u00e4kyy monissa luterilaisissa ja ortodoksisissa seurakunnissa kautta maan.<\/p>\n Viime vuosikymmenen aikana hengelliset p\u00e4iv\u00e4t on j\u00e4rjestetty usein talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisen muistop\u00e4iv\u00e4n aikoihin. Karjalan Liitto on muistanut vuosittain niin talvisodan alkamista kuin p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4kin, koskettihan talvisota erityisesti karjalaisia. T\u00e4n\u00e4 vuonna tulee huomenna 13.3. kuluneeksi talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 83 vuotta.<\/p>\n Helsinkiin luovutetuista Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan esineist\u00e4 Meilahden kirkonkello liittyy erityisesti talvisotaan. Aapo Santavuoren kirjassa on kellon vaiheista seikkaper\u00e4inen selostus. Lokomon johtaja, vuorineuvos Armas Nikander lahjoitti kolme kirkonkelloa Viipurin tuomiokirkkoseurakunnalle vuonna 1943. N\u00e4ist\u00e4 kaksi suurinta saatiin joulun alla Viipuriin ja ne j\u00e4iv\u00e4t sitten vuonna 1944 sodan jalkoihin. Sen sijaan kolmannelle, pienimm\u00e4lle kellolle tapahtui seuraavaa:<\/p>\n \u201dVasta kes\u00e4kuussa seuraavana vuonna [1944], kun suurhy\u00f6kk\u00e4ys jo oli alkanut Karjalan kannaksella, saapui Viipurin asemalle Tampereelta kolmas, pienin kello. Se palautettiin heti takaisin suojaan sodan jaloista. Liikennetarkastaja Eero Pinomaan suosituksesta valittiin sille paikka er\u00e4\u00e4n karjalaisen talon pihamaalta Luum\u00e4en pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 Uron pys\u00e4kill\u00e4. Siin\u00e4 se oli kes\u00e4n ja siirrettiin syksyll\u00e4 l\u00e4nteenp\u00e4in Lahteen viipurilaisen liikemiehen Pekka Starckjohannin rautakaupan varastoon. Se luovutettiin Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkohoitokunnan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 Meilahden seurakunnallisen ty\u00f6keskuksen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n silloiselle T\u00f6\u00f6l\u00f6n seurakunnalle. T\u00e4m\u00e4 kirkonkello nyt yhdess\u00e4 T\u00f6\u00f6l\u00f6n seurakunnan sille hankkiman toverin kanssa julistaa pyh\u00e4\u00e4 sanomaa Meilahden seurakunnan kirkontornissa. Se saapui Viipuriin sodan melskeess\u00e4 ja palasi takaisin ik\u00e4\u00e4n kuin aavistaen, ett\u00e4 sit\u00e4 tarvitaan viel\u00e4 Suomessa.\u201d (s 149\u2013150).<\/p>\n Meilahden kirkonkelloon on valettu sanat \u201dPro Wiburgo \u2013 omistettu Viipurin puolustajille. Luukk. 12:32.\u201d Kirkonkellon valamisajankohta huomioon ottaen n\u00e4m\u00e4 sanat viittaavat siis erityisesti talvisodan aikana Viipuria puolustaneisiin.<\/p>\n Hyv\u00e4t hengellisen p\u00e4iv\u00e4n osanottajat. Karjalaiset, Viipuri, Helsinki, talvisota kietoutuvat monin tavoin yhteen. T\u00e4n\u00e4\u00e4n saamme muistaa kiitollisin mielen edesmenneit\u00e4 sukupolvia heid\u00e4n ty\u00f6st\u00e4\u00e4n ja uhrauksistaan maamme ja kansamme puolesta. T\u00e4n\u00e4\u00e4n voimme kiitt\u00e4\u00e4 yli kahdeksan vuosikymmenen rauhan ajasta ja rukoilla, ett\u00e4 se saisi jatkua my\u00f6s tulevaisuudessa. Ennen kaikkea olemme yhdess\u00e4 kaikkivaltiaan Jumalan edess\u00e4 ja pyyd\u00e4mme, ett\u00e4 h\u00e4n siunaisi l\u00e4sn\u00e4olollaan tilaisuutemme.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Helsingin tuomiokirkon kryptassa 12.3.2023 Karjalan Liiton perinteisiin on vuosikymmenten ajan kuulunut hengellisten p\u00e4ivien j\u00e4rjest\u00e4minen. Nyt koronavuosien j\u00e4lkeen tuntuu erityisen hyv\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 saamme kokoontua yhteen. Tuttujen tapaaminen ja yhteen tuleminen on suorastaan juhlaa. Kiitos, kun tulitte ja l\u00e4mpim\u00e4sti tervetuloa! Hengellisten p\u00e4ivien j\u00e4rjest\u00e4misvastuu ja paikkakunta vaihtuvat vuosittain. T\u00e4ll\u00e4 kertaa olemme Helsingiss\u00e4. Lausun jo nyt l\u00e4mpim\u00e4t kiitokseni Karjalan … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[16],"class_list":["post-801","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-16"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/801","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=801"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/801\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4256,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/801\/revisions\/4256"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=801"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=801"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=801"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}