Tampereella elokuussa 1913 pidetyss\u00e4 pappeinkokouksessa rovasti, sittemmin Oulun piispa J.A. Mannermaa alusti aiheesta \u201dJ\u00e4rjestetyn toiminnan aikaansaamisesta seurakunta- ja kirkkoharrastuksen her\u00e4tt\u00e4miseksi kansankirkossamme\u201d. H\u00e4nen mukaansa julkisissa puheissa ja lehdist\u00f6ss\u00e4 olivat kannanotot kirkolle ep\u00e4edullisia. Kansan keskuudessa vallitsi kielteisyyden henki suhteessa kirkkoon. Niinp\u00e4 Mannermaa totesikin suorastaan tuohtuneena, \u201dett\u00e4 kansankirkkomme on melkein ainoa suure, jonka puolesta ei juuri mit\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4 koroteta.\u201d (Tampereen yleisen yksityisen pappeinkokouksen ja sen yhteydess\u00e4 toimeenpantujen yliopistollisten lomakurssien P\u00f6yt\u00e4kirja, Elokuun 11-15 p\u00e4ivin\u00e4 1913, Jyv\u00e4skyl\u00e4 1913, 17-20).<\/p>\n
Mannermaan ja h\u00e4nen aikalaistensa huoli oli aiheellinen. Ensimm\u00e4isen sortokauden ja vuoden 1905 suurlakon synnytt\u00e4m\u00e4 poliittis-maailmankatsomuksellinen murros merkitsi kirkon kannalta \u00e4killist\u00e4 ja rajua muuttumista. Kansanedustusreformin my\u00f6t\u00e4 papisto menetti asemansa valtiop\u00e4iv\u00e4s\u00e4\u00e4tyn\u00e4. Kirkon henkinen auktoriteettiasema joutui monilla tahoilla uudelleen arvioinnin kohteeksi. Kritiikki\u00e4 nousi l\u00e4hinn\u00e4 kolmelta taholta: sortokauden perustuslaillisten piirien, sosialistisen ty\u00f6nv\u00e4enliikkeen ja porvarillisten radikaalien keskuudesta. Professori Eino Murtorinne on todennut tilanteen olleen \u201drajuudessaan vertaansa vailla ollut kirkon- ja uskonnonvastainen purkaus\u201d (Kirkon seitsem\u00e4n vuosikymment\u00e4. \u2013 Kirkko suomalaisessa yhteiskunnassa 1900-luvulla. Toim. Markku Heikkil\u00e4 ja Eino Murtorinne. H\u00e4meenlinna 1977, 8).<\/p>\n
Voimakas kirkonvastainen hy\u00f6kyaalto pakotti kirkon itsetutkisteluun ja nopeaan uudistustoimintaan. T\u00e4m\u00e4 ilmeni yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 hengelliseen her\u00e4tykseen ja uudistumiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4n\u00e4 toimintana sek\u00e4 toisaalta tilanteen sanelemana teologisena ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen\u00e4 uudelleenarviointina.<\/p>\n
Suurlakon j\u00e4lkeinen murros johtikin kirkollisen toiminnan aktivoitumiseen ja uusien ty\u00f6muotojen kehitt\u00e4miseen. N\u00e4ist\u00e4 tapahtumista l\u00f6ytyv\u00e4t my\u00f6s Kirkkopalvelujen monet juuret. Nimitt\u00e4in jo vuonna 1905 perustettiin Suomen Kirkon Sis\u00e4l\u00e4hetysseura ja Kotimaa-lehti alkoi ilmesty\u00e4. Niin ik\u00e4\u00e4n pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen virisiv\u00e4t suunnitelmat yleisten kirkkop\u00e4ivien j\u00e4rjest\u00e4miseksi, Suomen kirkon seurakuntaty\u00f6n keskusliiton perustamiseksi sek\u00e4 nuoriso- ja diakoniaty\u00f6n kehitt\u00e4miseksi, n\u00e4m\u00e4 vain esimerkkein\u00e4 mainitakseni. Kirkkopalvelujen syntyhistoria liittyy siis vahvasti kansankirkon rakentamiseen ja puolustamiseen.<\/p>\n
Keskell\u00e4 1900-luvun alun kirkonvastaista myllerryst\u00e4 rovasti Mannermaan kokemus oli, \u201dett\u00e4 kansankirkkomme on melkein ainoa suure, jonka puolesta ei juuri mit\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4 koroteta.\u201d Onko tilanne sama 2000-luvun alussa? Ainakin viime vuosien kirkkoon kohdistuvaa julkista keskustelua seuratessani on usein Mannermaan lausahdus tullut mieleeni. Kansankirkkoa on helppo ly\u00f6d\u00e4 sek\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4 ett\u00e4 ulkoa. Sit\u00e4 on helppo arvostella ja kritisoida milloin mist\u00e4kin. Monesti kritiikki osuu aivan oikeaan. Siit\u00e4 huolimatta nyt tarvitaan niit\u00e4, jotka puolustavat kirkkoamme. Nyt tarvitaan heit\u00e4, jotka korottavat \u00e4\u00e4nen kansankirkkomme puolesta. Kirkkopalvelujen teht\u00e4v\u00e4 sillanrakentajana ja kirkon uudistajana on edelleen mit\u00e4 ajankohtaisin.<\/p>\n
Mik\u00e4 on uudistuksen suunta? Yksi edelt\u00e4jist\u00e4ni, Mikkelin piispa Kalevi Toiviainen kirjoitti Teologisessa Aikakauskirjassa vuonna 1973 ajan haasteista ja kirkon julistuksesta. H\u00e4n sanoi: \u201dKun kirkon toivotaan uudistuvan, on aina kysytt\u00e4v\u00e4, mihin suuntaan sen tahdotaan tapahtuvan. Ajan haasteet ovat yksi suunta. Mutta silloin on mahdollista, ett\u00e4 kirkon julistus samaistuu vallalla olevaan ideologiaan, joka eilen saattoi olla rakenteita s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4, t\u00e4n\u00e4\u00e4n niit\u00e4 kaatavaa. Todistus Jeesuksesta Kristuksesta ei silloin s\u00e4ily todella poikkeavan ajattelun ja toiminnan todistuksena. Kirkko koettaa heng\u00e4styneen\u00e4 \u2019seurata aikaa\u2019 huomatakseen aina j\u00e4\u00e4neens\u00e4 junasta.\u201d (Kalevi Toiviainen, Ajan haasteet ja kirkon julistus. \u2013 Teologinen Aikakauskirja 1973, sivut 269-277.)<\/p>\n
Ajan haasteet pakottavat kirkon uudistumaan, mutta ne eiv\u00e4t riit\u00e4 kirkon uudistumisen suunnaksi. Silloin k\u00e4y, kuten Toiviainen kuvasi: \u201dKirkko koettaa heng\u00e4styneen\u00e4 \u2019seurata aikaa\u2019 huomatakseen aina j\u00e4\u00e4neens\u00e4 junasta.\u201d Voisiko oikea suunta l\u00f6yty\u00e4 reformaatiosta, jonka merkkivuosi on juuri alkanut? Voisiko reformaation merkkivuosi tarkoittaa sek\u00e4 teologista ett\u00e4 toiminnallista uudistumisen alkua?<\/p>\n
Reformaation merkkivuotta varten Kirkkohallitus on julkaissut erilaisia esitteit\u00e4 ja esineit\u00e4. Yksi niist\u00e4 on suurennuslasi, jossa on teksti \u201dTarkenna ytimeen!\u201d Siihen kiteytyy olennaisesti koko uskonpuhdistuksen perusajatus. Reformaatio merkitsee oikeastaan takaisin ytimeen palaamista. Ollaksemme uskollisia reformaation perinteelle kirkon uudistuminen merkitsee pyrkimyst\u00e4 entist\u00e4 syvemm\u00e4lle siin\u00e4, mit\u00e4 kirkko on ja mit\u00e4 kirkolla on. Uudistaminen on etsiytymist\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n ytimeen siin\u00e4, mik\u00e4 meille on jo annettu.<\/p>\n
Reformaatio merkitsee takaisin ytimeen palaamista. L\u00e4hestyv\u00e4 juhla-aika puhuu juuri t\u00e4st\u00e4. Joulun evankeliumi johtaa uskon ytimeen. Betlehemiss\u00e4 seimeen kapaloitu pieni lapsi on Vapahtajamme. H\u00e4ness\u00e4 voimme oppia tuntemaan Jumalan ja h\u00e4nen syvimm\u00e4n olemuksensa: rakkauden.<\/p>\n
Jumala syntyi ihmiseksi Jeesuksessa pelastaakseen meid\u00e4t synnin, pahan ja kuoleman vallasta. \u201dSiin\u00e4 on rakkaus \u2013 ei siin\u00e4, ett\u00e4 me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on rakastanut meit\u00e4 ja l\u00e4hett\u00e4nyt Poikansa meid\u00e4n syntiemme sovitukseksi.\u201d<\/em> (1. Joh. 4:10).<\/p>\n Toivo kurottuu pahan yli<\/p>\n Imatran surmaty\u00f6n edess\u00e4 sanat tuntuvat katoavan. Yksi sana nousee esille: Miksi? Miksi kolmen ihmisen el\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi v\u00e4kivaltaisesti t\u00e4ll\u00e4 tavoin? Miksi juuri Imatralla?<\/p>\n Tunnen syv\u00e4\u00e4 my\u00f6t\u00e4tuntoa heit\u00e4 kohtaan, joiden el\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi traagisesti. Uhrien omaiset, perheet, l\u00e4heiset ja ty\u00f6toverit tarvitsevat meid\u00e4n tukemme. Rukouksissani muistan heit\u00e4 ja pyyd\u00e4n heille voimaa, turvaa, huolenpitoa ja siunausta.<\/p>\n Voimia tarvitsevat my\u00f6s kaikki asiaa selvitt\u00e4v\u00e4t ja apua antavat viranomaiset ja vapaaehtoiset. Rukouksia kaipaa my\u00f6s tekij\u00e4 ja h\u00e4nen l\u00e4heisens\u00e4.<\/p>\n Imatralla kuoli kolme ihmist\u00e4, ja samalla haavoittui kaupungin turvallisuudentunne. J\u00e4rkytys koskettaa kaikkia kaupunkilaisia, minuakin entisen\u00e4 imatralaisena.<\/p>\n Jokainen v\u00e4kivallanteko on isku meit\u00e4 kaikkia kohtaan. Kyse on yhteiskuntamme turvallisuudesta. Paha ei ole vain hyv\u00e4n puutetta. Se on realiteetti, joka on meiss\u00e4 ja meid\u00e4n ulkopuolellamme. Pahan olemattomaksi selitt\u00e4v\u00e4 ja vain hyvyyteen keskittyv\u00e4 k\u00e4sitys el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ei ole tosi.<\/p>\n Imatran surmaty\u00f6 osoittaa, ett\u00e4 pahuus on mahtava voima, koska se tuhoaa el\u00e4m\u00e4\u00e4. Pahuuden todellisuus on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tunnistaa ja tunnustaa. Paha paljastaa, miten haavoittuvaa ja ep\u00e4varmaa el\u00e4m\u00e4 on. Tarvitsemme tapahtuneen jakamista, toistemme kuuntelemista, lupaa puhua ja tulla tuskassamme kuulluiksi. Siit\u00e4 nousee toivo, joka kurottuu pahan yli.<\/p>\n Martti Lindqvist on sanonut viisaasti: \u201dEl\u00e4\u00e4kseen ihminen tarvitsee kyky\u00e4 toivoa. Toivo on hyv\u00e4n odottamista ja kyky\u00e4 liitt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 omaan tulevaisuuteensa. Jollei toivoa ole, huomiselta putoaa pois kaikki mieli ja tarkoitus. Voidakseen el\u00e4\u00e4, ihmisell\u00e4 t\u00e4ytyy olla my\u00f6s kyky ja mahdollisuus luottaa johonkin. El\u00e4m\u00e4 on pohjimmiltaan luottamuskysymys.\u201d<\/p>\n Kristityn perimm\u00e4inen toivo l\u00f6ytyy kurottumisesta t\u00e4m\u00e4n maailman ulkopuolelle. Jumala on kaikkea tapahtunutta ja kokemaamme suurempi. Adventti kertoo Jeesuksen tulemisesta ihmisten keskelle. Se osoittaa, ett\u00e4 hyv\u00e4 kykenee l\u00e4p\u00e4isem\u00e4\u00e4n pahan, rakkaus vihan ja toivo ep\u00e4toivon.<\/p>\n Kaiken menetyksen ja kaipauksen, kivun ja surun, kapinoinnin ja kysymysten keskell\u00e4 olemme Jumalan edess\u00e4. Kaikki tunteemme ja kysymyksemme saamme antaa Jumalan kannettavaksi. H\u00e4n on valmis lohduttamaan ja siunaamaan meit\u00e4. H\u00e4nelt\u00e4 saamme huomisp\u00e4iv\u00e4nkin.<\/p>\n \u201d\u2019Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani\u2019, sanoo teid\u00e4n Jumalanne.\u201d (Jes. 40:1). Alunperin sana lohdutus tarkoittaa yhdess\u00e4 olemista yksin\u00e4isen kanssa. Lohduttaminen ei vie menetyst\u00e4 pois. Lohdutus on sit\u00e4, ett\u00e4 pysyttelemme yhdess\u00e4 ja l\u00e4hell\u00e4 Jumalaa. H\u00e4n tahtoo sanoa meille: \u201dSin\u00e4 et ole yksin, min\u00e4 olen kanssasi. Yhdess\u00e4 voimme kantaa t\u00e4t\u00e4 kuormaa. \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4. Min\u00e4 olen t\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tampereella elokuussa 1913 pidetyss\u00e4 pappeinkokouksessa rovasti, sittemmin Oulun piispa J.A. Mannermaa alusti aiheesta \u201dJ\u00e4rjestetyn toiminnan aikaansaamisesta seurakunta- ja kirkkoharrastuksen her\u00e4tt\u00e4miseksi kansankirkossamme\u201d. H\u00e4nen mukaansa julkisissa puheissa ja lehdist\u00f6ss\u00e4 olivat kannanotot kirkolle ep\u00e4edullisia. Kansan keskuudessa vallitsi kielteisyyden henki suhteessa kirkkoon. Niinp\u00e4 Mannermaa totesikin suorastaan tuohtuneena, \u201dett\u00e4 kansankirkkomme on melkein ainoa suure, jonka puolesta ei juuri mit\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[24],"class_list":["post-84","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-24"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/84","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=84"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/84\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3574,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/84\/revisions\/3574"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=84"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=84"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=84"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}