Monet aiemmin kirkolle kuuluneet teht\u00e4v\u00e4t ovat v\u00e4hitellen korvautuneet kuntien ja valtion tai yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamilla palveluilla. Esimerkiksi k\u00f6yh\u00e4inhoito, kansanopetus ja yleinen j\u00e4rjestyksenpito olivat seurakunnan vastuulla 1800-luvun puoliv\u00e4liin saakka. Vuoden 1852 k\u00f6yh\u00e4inhoitoa koskevan asetuksen my\u00f6t\u00e4 pit\u00e4j\u00e4yhteis\u00f6n yhteiset asiat muodostivat jopa kaksi kolmasosaa kirkonkokouksen asioista.<\/p>\n
Vuonna 1865 kunnallishallinto erotettiin seurakuntahallinnosta. Siit\u00e4 alkaneen sadan vuoden eriytymiskehityksen huippuna voidaan pit\u00e4\u00e4 vuoden 1972 kansanterveyslakia, joka katkaisi viimeiset suorat sidokset kuntien palvelutuotannon ja seurakuntien v\u00e4lill\u00e4. Siit\u00e4 huolimatta kirkko ja seurakunnat ovat s\u00e4ilytt\u00e4neet l\u00e4heiset suhteet valtioon ja kuntiin.<\/p>\n
Viime vuosikymmenin\u00e4 eri yhteis\u00f6t ja instituutiot ovat etsineet yhteisty\u00f6n mahdollisuuksia. Esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 on Suomen Kuntaliiton ja Kirkkohallituksen yhteistoiminta kuntien ja seurakuntien yhteisty\u00f6n kehitt\u00e4miseksi. Yhteisty\u00f6t\u00e4 kuvaa joitakin vuosia sitten ilmestyneen Kunta ja seurakunta \u2013 vuorovaikutusta ja yhteisty\u00f6t\u00e4 \u2013 julkaisun (2011) tiivistys: \u201dTavoitteiden samankaltaisuus \u2013 roolien erilaisuus\u201d.<\/p>\n
Kirkon paikka palveluntuottajana?<\/p>\n
Laaja sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistus ja maakunnallisten itsehallintoalueiden teht\u00e4vien uudelleen j\u00e4rjest\u00e4minen vaikuttavat my\u00f6s kirkkoon. Mik\u00e4 on kirkon paikka julkisten palvelujen tuottajana?<\/p>\n
Kirkkohallituksen toimeksiannosta teologian tohtori Valdemar Kallunki selvitti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakuntien mahdollisuuksia uudistaa suhdettaan julkisiin palveluihin (Yhteisty\u00f6n kolmas polku \u2013 Palvelurooli kirkon yhteiskunnallisen aseman uudistajana. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 40, 2014).<\/p>\n
Noin 20 prosentilla seurakunnista ja seurakuntayhtymist\u00e4 on jokin julkisten palvelujen tuotantoon liittyv\u00e4 ostopalvelusopimus. Useimmiten ostopalvelusopimuksia on varhaiskasvatuksessa, erityisesti aamu- ja iltap\u00e4iv\u00e4toiminnassa, seuraavaksi eniten nuorisoty\u00f6ss\u00e4, diakoniaty\u00f6ss\u00e4 ne ovat harvinaisia. Taloudellinen merkitys on nykyisin marginaalinen, kirkon vuotuisiin verotuloihin suhteutettuna arvo on korkeintaan 0,5 %. Kallungin kyselyyn osallistuneiden seurakuntaorganisaatioiden osuus oli yksityisten sosiaalipalveluiden liikevaihdosta 0,03 %. Yksityisten palveluntuottajien osuus sosiaalipalveluiden volyymista on noin 33 %, 3,5 mrd. euroa, joten kirkon n\u00e4k\u00f6kulmasta kasvupotentiaalia on.<\/p>\n
Kallungin selvityksen j\u00e4lkeen kirkkohallitus k\u00e4ynnisti Kirkko ja julkiset palvelut \u2013hankkeen ja valitsi sille ohjausryhm\u00e4n. Se j\u00e4tti mietint\u00f6ns\u00e4 joulukuussa 2015. Sek\u00e4 Kallungin selvitys ett\u00e4 ohjausryhm\u00e4n mietint\u00f6 antavat lis\u00e4informaatiota asiakokonaisuudesta. Kirkkohallituksen t\u00e4ysistunto k\u00e4sitteli ohjausryhm\u00e4n ehdotuksia tammikuussa 2016 ja keskustelun j\u00e4lkeen l\u00e4hetti asian jatkovalmisteluun.<\/p>\n
Avoimia kysymyksi\u00e4<\/p>\n
Pohdittaessa kirkon roolia on erotettava julkiset palvelut ja hyvinvointipalvelut. Ensimm\u00e4isell\u00e4 tarkoitetaan julkisen sektorin j\u00e4rjest\u00e4misvastuulle kuuluvaa julkisesti rahoitettua palvelutuotantoa, jonka toteuttajina voi olla erilaisia toimijoita. J\u00e4lkimm\u00e4inen puolestaan tarkoittaa edellist\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4\u00e4 laajempaa kokonaisuutta, lakis\u00e4\u00e4teisten palvelujen lis\u00e4ksi julkisen tai yksityisen rahoituksen avulla toteutettavia palveluja.<\/p>\n
Perusteht\u00e4v\u00e4\u00e4 toteuttaessaan kirkko edist\u00e4\u00e4 ihmisten ja yhteis\u00f6jen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Seurakunnat ovat jo nyt vahvasti mukana kuntien ja muiden yhteisty\u00f6kumppaneiden kanssa hyvinvoinnin edist\u00e4misess\u00e4. T\u00e4t\u00e4 vuorovaikutusta ja yhteisty\u00f6t\u00e4 kannattaa entisest\u00e4\u00e4n tiivist\u00e4\u00e4 ja kehitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Seurakunnan tuottamien julkisten palvelujen perusteena tulee olla, miten toiminta toteuttaa tai edist\u00e4\u00e4 kirkon teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Siksi asiaan liittyy monia kysymyksi\u00e4. Edist\u00e4\u00e4k\u00f6 julkisten palvelujen tuottaminen sit\u00e4, ett\u00e4 ihmisiss\u00e4 syntyisi usko Jumalaan ja rakkaus l\u00e4himm\u00e4isiin? Voiko kirkko palvelujen tuottajana toimia aidosti uskonnollisena yhteis\u00f6n\u00e4 ja omien arvojensa mukaisesti vai onko sen mukautettava toimintojaan yhteiskunnan sekulaareja arvoja vastaaviksi? Mit\u00e4 palvelutuotannon aloittaminen merkitsee kirkon identiteetille? Vahvistaako vai heikent\u00e4\u00e4k\u00f6 se sit\u00e4?<\/p>\n
Nykyisess\u00e4 taloudellisessa tilanteessa vain suurilla seurakunnilla ja seurakuntayhtymill\u00e4 on mahdollisuuksia omaan palvelutoimintaan. Seurakunnan kannattaa organisoida toiminta j\u00e4rjest\u00f6n, s\u00e4\u00e4ti\u00f6n tai yhti\u00f6n muotoon, jolloin seurakunnalla on rooli taustayhteis\u00f6n\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in seurakunnan osaamista omistaja-, osallisuus- ja vaikuttajatoimissa tulee vahvistaa. K\u00e4rkihankkeeksi sopisi hyvin lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen, erityisesti koululaisten aamu- ja iltap\u00e4iv\u00e4toiminta.<\/p>\n
Sote-uudistus haastaa kirkon erityisty\u00f6muotojen sopimusyhteisty\u00f6n. Perheneuvonnan, sairaalasielunhoidon ja kehitysvammaisty\u00f6n sopimukset kuntien, kuntayhtymien ja muiden alueellisten toimijoiden kanssa tulevat uuteen tarkasteluun. Kehitysvammaisty\u00f6h\u00f6n vaikuttaa my\u00f6s vammaislains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n uudistuminen. Kuka tekee sopimukset ja kenen kanssa? Miten taloudelliset vastuut sovitaan ja hoidetaan? Mihin kehitysvammaispapit sijoittuvat ja miss\u00e4 rakenteessa ty\u00f6skentelev\u00e4t?<\/p>\n
S\u00e4\u00e4ti\u00f6t ja j\u00e4rjest\u00f6t toimijoina<\/p>\n
Seurakuntien sijaan julkisten palvelujen tuottaminen sopii kirkollisille s\u00e4\u00e4ti\u00f6ille, j\u00e4rjest\u00f6ille, yhdistyksille ja yhti\u00f6ille. N\u00e4ill\u00e4 on edellytykset toimia kirkon arvopohjasta nousevina palvelujen tuottajina. Valinnanvapauden periaate tukee yksityisten palvelujen kasvua ja arvopohjainen osaaminen voi palveluja valittaessa olla asiakkaiden silmiss\u00e4 lis\u00e4arvo.<\/p>\n
Mahdollisia julkisten palvelujen toimialoja ovat varhaiskasvatus, esiopetus, ammatillinen ja yleissivist\u00e4v\u00e4 koulutus, lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito, ensi- ja turvakotitoiminta, syrj\u00e4ytymisvaarassa olevien palvelut, p\u00e4ihdehuollon palvelut, asumispalvelut, vammaisten ja ik\u00e4\u00e4ntyneiden palveluasuminen sek\u00e4 hoitolaitokset. Olisiko kirkon mahdollista tukea sit\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 olevia arvopohjoisia palveluyrityksi\u00e4 ja innovaatioita?<\/p>\n
Keskustelu kirkon roolista julkisten palvelujen tuottajana jatkuu. Asiaan liittyy uhkia ja mahdollisuuksia. Ratkaisuja teht\u00e4ess\u00e4 on muistettava vaikutus kirkon itseymm\u00e4rrykseen ja kriteerin\u00e4 pidett\u00e4v\u00e4, miten julkisten palvelujen tuottaminen edist\u00e4\u00e4 tai vaikeuttaa kirkon perusteht\u00e4v\u00e4n toteuttamista. Nyt on keskustelun ja linjanvetojen aika.<\/p>\n
Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n
Mikkelin hiippakunnan piispa, Kirkko ja julkiset palvelut \u2013ohjausryhm\u00e4n puheenjohtaja<\/p>\n
field_585a3aac9f478<\/p>\n
Diakonia -lehden artikkeli<\/p>\n
field_585a3ad39f479<\/p>\n
Monet aiemmin kirkolle kuuluneet teht\u00e4v\u00e4t ovat v\u00e4hitellen korvautuneet kuntien ja valtion tai yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamilla palveluilla. Esimerkiksi k\u00f6yh\u00e4inhoito, kansanopetus ja yleinen j\u00e4rjestyksenpito olivat seurakunnan vastuulla 1800-luvun puoliv\u00e4liin saakka. Vuoden 1852 k\u00f6yh\u00e4inhoitoa koskevan asetuksen my\u00f6t\u00e4 pit\u00e4j\u00e4yhteis\u00f6n yhteiset asiat muodostivat jopa kaksi kolmasosaa kirkonkokouksen asioista.<\/p>\n
Vuonna 1865 kunnallishallinto erotettiin seurakuntahallinnosta. Siit\u00e4 alkaneen sadan vuoden eriytymiskehityksen huippuna voidaan pit\u00e4\u00e4 vuoden 1972 kansanterveyslakia, joka katkaisi viimeiset suorat sidokset kuntien palvelutuotannon ja seurakuntien v\u00e4lill\u00e4. Siit\u00e4 huolimatta kirkko ja seurakunnat ovat s\u00e4ilytt\u00e4neet l\u00e4heiset suhteet valtioon ja kuntiin.<\/p>\n
Viime vuosikymmenin\u00e4 eri yhteis\u00f6t ja instituutiot ovat etsineet yhteisty\u00f6n mahdollisuuksia. Esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 on Suomen Kuntaliiton ja Kirkkohallituksen yhteistoiminta kuntien ja seurakuntien yhteisty\u00f6n kehitt\u00e4miseksi. Yhteisty\u00f6t\u00e4 kuvaa joitakin vuosia sitten ilmestyneen Kunta ja seurakunta \u2013 vuorovaikutusta ja yhteisty\u00f6t\u00e4 \u2013 julkaisun (2011) tiivistys: \u201dTavoitteiden samankaltaisuus \u2013 roolien erilaisuus\u201d.<\/p>\n
Kirkon paikka palveluntuottajana?<\/p>\n
Laaja sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistus ja maakunnallisten itsehallintoalueiden teht\u00e4vien uudelleen j\u00e4rjest\u00e4minen vaikuttavat my\u00f6s kirkkoon. Mik\u00e4 on kirkon paikka julkisten palvelujen tuottajana?<\/p>\n
Kirkkohallituksen toimeksiannosta teologian tohtori Valdemar Kallunki selvitti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakuntien mahdollisuuksia uudistaa suhdettaan julkisiin palveluihin (Yhteisty\u00f6n kolmas polku \u2013 Palvelurooli kirkon yhteiskunnallisen aseman uudistajana. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 40, 2014).<\/p>\n
Noin 20 prosentilla seurakunnista ja seurakuntayhtymist\u00e4 on jokin julkisten palvelujen tuotantoon liittyv\u00e4 ostopalvelusopimus. Useimmiten ostopalvelusopimuksia on varhaiskasvatuksessa, erityisesti aamu- ja iltap\u00e4iv\u00e4toiminnassa, seuraavaksi eniten nuorisoty\u00f6ss\u00e4, diakoniaty\u00f6ss\u00e4 ne ovat harvinaisia. Taloudellinen merkitys on nykyisin marginaalinen, kirkon vuotuisiin verotuloihin suhteutettuna arvo on korkeintaan 0,5 %. Kallungin kyselyyn osallistuneiden seurakuntaorganisaatioiden osuus oli yksityisten sosiaalipalveluiden liikevaihdosta 0,03 %. Yksityisten palveluntuottajien osuus sosiaalipalveluiden volyymista on noin 33 %, 3,5 mrd. euroa, joten kirkon n\u00e4k\u00f6kulmasta kasvupotentiaalia on.<\/p>\n
Kallungin selvityksen j\u00e4lkeen kirkkohallitus k\u00e4ynnisti Kirkko ja julkiset palvelut \u2013hankkeen ja valitsi sille ohjausryhm\u00e4n. Se j\u00e4tti mietint\u00f6ns\u00e4 joulukuussa 2015. Sek\u00e4 Kallungin selvitys ett\u00e4 ohjausryhm\u00e4n mietint\u00f6 antavat lis\u00e4informaatiota asiakokonaisuudesta. Kirkkohallituksen t\u00e4ysistunto k\u00e4sitteli ohjausryhm\u00e4n ehdotuksia tammikuussa 2016 ja keskustelun j\u00e4lkeen l\u00e4hetti asian jatkovalmisteluun.<\/p>\n
Avoimia kysymyksi\u00e4<\/p>\n
Pohdittaessa kirkon roolia on erotettava julkiset palvelut ja hyvinvointipalvelut. Ensimm\u00e4isell\u00e4 tarkoitetaan julkisen sektorin j\u00e4rjest\u00e4misvastuulle kuuluvaa julkisesti rahoitettua palvelutuotantoa, jonka toteuttajina voi olla erilaisia toimijoita. J\u00e4lkimm\u00e4inen puolestaan tarkoittaa edellist\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4\u00e4 laajempaa kokonaisuutta, lakis\u00e4\u00e4teisten palvelujen lis\u00e4ksi julkisen tai yksityisen rahoituksen avulla toteutettavia palveluja.<\/p>\n
Perusteht\u00e4v\u00e4\u00e4 toteuttaessaan kirkko edist\u00e4\u00e4 ihmisten ja yhteis\u00f6jen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Seurakunnat ovat jo nyt vahvasti mukana kuntien ja muiden yhteisty\u00f6kumppaneiden kanssa hyvinvoinnin edist\u00e4misess\u00e4. T\u00e4t\u00e4 vuorovaikutusta ja yhteisty\u00f6t\u00e4 kannattaa entisest\u00e4\u00e4n tiivist\u00e4\u00e4 ja kehitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Seurakunnan tuottamien julkisten palvelujen perusteena tulee olla, miten toiminta toteuttaa tai edist\u00e4\u00e4 kirkon teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Siksi asiaan liittyy monia kysymyksi\u00e4. Edist\u00e4\u00e4k\u00f6 julkisten palvelujen tuottaminen sit\u00e4, ett\u00e4 ihmisiss\u00e4 syntyisi usko Jumalaan ja rakkaus l\u00e4himm\u00e4isiin? Voiko kirkko palvelujen tuottajana toimia aidosti uskonnollisena yhteis\u00f6n\u00e4 ja omien arvojensa mukaisesti vai onko sen mukautettava toimintojaan yhteiskunnan sekulaareja arvoja vastaaviksi? Mit\u00e4 palvelutuotannon aloittaminen merkitsee kirkon identiteetille? Vahvistaako vai heikent\u00e4\u00e4k\u00f6 se sit\u00e4?<\/p>\n
Nykyisess\u00e4 taloudellisessa tilanteessa vain suurilla seurakunnilla ja seurakuntayhtymill\u00e4 on mahdollisuuksia omaan palvelutoimintaan. Seurakunnan kannattaa organisoida toiminta j\u00e4rjest\u00f6n, s\u00e4\u00e4ti\u00f6n tai yhti\u00f6n muotoon, jolloin seurakunnalla on rooli taustayhteis\u00f6n\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in seurakunnan osaamista omistaja-, osallisuus- ja vaikuttajatoimissa tulee vahvistaa. K\u00e4rkihankkeeksi sopisi hyvin lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen, erityisesti koululaisten aamu- ja iltap\u00e4iv\u00e4toiminta.<\/p>\n
Sote-uudistus haastaa kirkon erityisty\u00f6muotojen sopimusyhteisty\u00f6n. Perheneuvonnan, sairaalasielunhoidon ja kehitysvammaisty\u00f6n sopimukset kuntien, kuntayhtymien ja muiden alueellisten toimijoiden kanssa tulevat uuteen tarkasteluun. Kehitysvammaisty\u00f6h\u00f6n vaikuttaa my\u00f6s vammaislains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n uudistuminen. Kuka tekee sopimukset ja kenen kanssa? Miten taloudelliset vastuut sovitaan ja hoidetaan? Mihin kehitysvammaispapit sijoittuvat ja miss\u00e4 rakenteessa ty\u00f6skentelev\u00e4t?<\/p>\n
S\u00e4\u00e4ti\u00f6t ja j\u00e4rjest\u00f6t toimijoina<\/p>\n
Seurakuntien sijaan julkisten palvelujen tuottaminen sopii kirkollisille s\u00e4\u00e4ti\u00f6ille, j\u00e4rjest\u00f6ille, yhdistyksille ja yhti\u00f6ille. N\u00e4ill\u00e4 on edellytykset toimia kirkon arvopohjasta nousevina palvelujen tuottajina. Valinnanvapauden periaate tukee yksityisten palvelujen kasvua ja arvopohjainen osaaminen voi palveluja valittaessa olla asiakkaiden silmiss\u00e4 lis\u00e4arvo.<\/p>\n
Mahdollisia julkisten palvelujen toimialoja ovat varhaiskasvatus, esiopetus, ammatillinen ja yleissivist\u00e4v\u00e4 koulutus, lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito, ensi- ja turvakotitoiminta, syrj\u00e4ytymisvaarassa olevien palvelut, p\u00e4ihdehuollon palvelut, asumispalvelut, vammaisten ja ik\u00e4\u00e4ntyneiden palveluasuminen sek\u00e4 hoitolaitokset. Olisiko kirkon mahdollista tukea sit\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 olevia arvopohjoisia palveluyrityksi\u00e4 ja innovaatioita?<\/p>\n
Keskustelu kirkon roolista julkisten palvelujen tuottajana jatkuu. Asiaan liittyy uhkia ja mahdollisuuksia. Ratkaisuja teht\u00e4ess\u00e4 on muistettava vaikutus kirkon itseymm\u00e4rrykseen ja kriteerin\u00e4 pidett\u00e4v\u00e4, miten julkisten palvelujen tuottaminen edist\u00e4\u00e4 tai vaikeuttaa kirkon perusteht\u00e4v\u00e4n toteuttamista. Nyt on keskustelun ja linjanvetojen aika.<\/p>\n
Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n
Mikkelin hiippakunnan piispa, Kirkko ja julkiset palvelut \u2013ohjausryhm\u00e4n puheenjohtaja<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Monet aiemmin kirkolle kuuluneet teht\u00e4v\u00e4t ovat v\u00e4hitellen korvautuneet kuntien ja valtion tai yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamilla palveluilla. Esimerkiksi k\u00f6yh\u00e4inhoito, kansanopetus ja yleinen j\u00e4rjestyksenpito olivat seurakunnan vastuulla 1800-luvun puoliv\u00e4liin saakka. Vuoden 1852 k\u00f6yh\u00e4inhoitoa koskevan asetuksen my\u00f6t\u00e4 pit\u00e4j\u00e4yhteis\u00f6n yhteiset asiat muodostivat jopa kaksi kolmasosaa kirkonkokouksen asioista. Vuonna 1865 kunnallishallinto erotettiin seurakuntahallinnosta. Siit\u00e4 alkaneen sadan vuoden eriytymiskehityksen … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[23],"class_list":["post-89","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-23"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/89","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=89"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/89\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3960,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/89\/revisions\/3960"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=89"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=89"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=89"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}