Esitelm\u00e4 Unkarin luterilaisen kirkon pappeinkokouksessa Balatonszarson kurssikeskuksessa Unkarissa<\/p>\n
Johdanto<\/u><\/p>\n
\u201dSitoutuminen on uskonnon syd\u00e4n sek\u00e4 teologisesti ett\u00e4 organisatorisesti.\u201d N\u00e4in vahvasti toteavat uskonnollisuuden eri ulottuvuuksia ja uskonnollista sitoutumista tutkineet amerikkalaiset sosiologit Rodney Stark ja Charles Y. Clock. Viime vuosikymmenten aikana sitoutumisesta onkin tullut muotisana, joka esiintyy mit\u00e4 erilaisimmissa yhteyksiss\u00e4, niin kirkollisessa ja teologisessa kuin muussakin sanastossa. K\u00e4sitteen\u00e4 sitoutumista on vaikea m\u00e4\u00e4ritell\u00e4. Sill\u00e4 tarkoitetaan hyvin erilaisia asioita.<\/p>\n
Teologiassa sitoutuminen liittyy uskonnon ulottuvuuksiin ja uskonnollisuuden ilmenemismuotoihin. En l\u00e4hde k\u00e4sitem\u00e4\u00e4rittelyyn t\u00e4m\u00e4n enemp\u00e4\u00e4, sill\u00e4 siit\u00e4 saisi useammankin esitelm\u00e4n. Sitoutuminen on t\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4 yleisk\u00e4site, joka tarkoittaa kirkon ja seurakunnan j\u00e4senyyteen sitoutumista, seurakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja uskonharjoittamiseen liittyv\u00e4\u00e4 sitoutumista sek\u00e4 kirkon uskoon ja oppiin sitoutumista.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4ni pohdin seuraavia kysymyksi\u00e4. Millainen on luterilaisuudessa kirkkoon ja uskoon sitoutumisen ihanne? Millaiset nykytodellisuuden aatevirtaukset haastavat sitoutumisen ihanteen? Miten voisimme luterilaisina pappeina ja kirkkoina kulkea todellisuudesta kohti ihannetta? Mihin reformaation merkkivuosi kutsuu meit\u00e4 sitoutumisen n\u00e4k\u00f6kulmasta katsottuna?<\/p>\n
Esitelm\u00e4ss\u00e4ni hy\u00f6dynn\u00e4n vuonna 2010 valmistunutta v\u00e4it\u00f6skirjaani Ihanne ja todellisuus. J\u00e4senyyteen sitoutuminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1960-luvulta 2000-luvulle<\/em> (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 108. Tampere 2010). Selvit\u00e4n tutkimuksessani ensinn\u00e4 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisten dokumenttien pohjalta j\u00e4senyyteen sitoutumisen ihanteen. Sen j\u00e4lkeen hahmotan, millainen on sitoutumisen todellisuus. Sitten analysoin, mitk\u00e4 tekij\u00e4t vaikuttavat ihanteen ja todellisuuden v\u00e4lisess\u00e4 j\u00e4nnitteess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kysymyksenasettelu on taustana t\u00e4ss\u00e4 pappeinkokouksen esitelm\u00e4ss\u00e4ni.<\/p>\n Kirkkoon ja uskoon sitoutumisen ihanne luterilaisuudessa<\/u><\/p>\n Luterilaisuudessa kirkon j\u00e4senyyden kannalta kasteella on keskeinen merkitys. Se on Jumalan teko ja siten kaiken sitoutumisen perusta.<\/p>\n Luterilaisen tunnustuksen mukaan kaste on Jumalan k\u00e4sky ja s\u00e4\u00e4d\u00f6s. Se on reaalisesti vaikuttava armonv\u00e4line, jossa Jumala itse toimii. H\u00e4n antaa siin\u00e4 ihmiselle armonsa, jonka ydin on syntien anteeksianto Kristuksessa. Jumala tunnustautuu kirkon kasteeseen sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 h\u00e4n antaa kastetulle Pyh\u00e4n Hengen, joka mahdollistaa Kristuksen tuntemisen ja Raamatun ymm\u00e4rt\u00e4misen ja selitt\u00e4misen. Kastettavat eiv\u00e4t tule kastetuiksi vain siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 he kuuluisivat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevaan seurakuntaan, vaan jotta he tulisivat osallisiksi iankaikkisesta autuudesta. Kasteen voima, vaikutus, hedelm\u00e4 ja tarkoitus on ihmisen pelastaminen. Kasteella on siten kausatiivinen eik\u00e4 ainoastaan kognitiivinen merkitys. Kaste ei siis pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n anna ihmiselle tietoa siit\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4, jonka Jumala Kristuksessa on tehnyt ihmisen pelastuksen hyv\u00e4ksi, vaan se tekee ihmisen todella osalliseksi pelastuksesta. Kasteessa ihminen liitet\u00e4\u00e4n Kristuksen kirkkoon ja tarkoitetaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n sen yhteydess\u00e4.<\/p>\n Kaste ja sen aikaansaama kirkon j\u00e4senyys merkitsev\u00e4t ihmisen siirtymist\u00e4 saatanan valtakunnasta Kristuksen valtakuntaan. Pelastuminen merkitsee vapautusta synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta ja liitt\u00e4mist\u00e4 Kristuksen valtakuntaan. Kaste lupaa ja tuo ihmiselle voiton perkeleest\u00e4 ja kuolemasta, syntien anteeksiantamisen, koko Kristuksen ja Pyh\u00e4n Hengen lahjoineen ”kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat”.<\/p>\n Kaste ei siis vaikuta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ulkoisesti tehtyn\u00e4 tekona (ex opere operato) ilman uskoa, vaan uskon v\u00e4lityksell\u00e4. Vaikka usko liittyy elimellisesti kasteeseen, se ei kuitenkaan luo kastetta eik\u00e4 ole sen osa. Sen sijaan kaste luo uskon.<\/p>\n Kaste liitt\u00e4\u00e4 kastetun h\u00e4nen omaa persoonaansa laajempaan yhteyteen. Kastetusta tulee Kristuksen kirkon j\u00e4sen. Kirkosta tulee silloin my\u00f6s yksil\u00f6\u00e4 kantava ja h\u00e4nt\u00e4 muihin kirkon j\u00e4seniin yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4. Kaste ei merkitse vain kirkon j\u00e4senyyden alkukohtaa, vaan se on tapahtuma, joka s\u00e4vytt\u00e4\u00e4 ihmisen j\u00e4senyytt\u00e4 kirkkoon kehdosta hautaan. Kasteessa Jumala sitoutuu ihmiseen.<\/p>\n Kasteen vaikutus on sek\u00e4 hetkellinen ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4nmittainen siten, ett\u00e4 kastehetken vaikutuksen tulee toteutua koko sit\u00e4 seuraavassa uskossa ja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Siten kasteeseen liittyv\u00e4t my\u00f6s kirkon j\u00e4senen velvoitukset. Kaste merkitsee, ett\u00e4 vanhan ihmisen on kuoltava ja uuden noustava yl\u00f6s. Vanhan ihmisen turmeltuneisuus ei katoa, vaan uuden on ty\u00f6nnett\u00e4v\u00e4 se pois eli ”kuoletettava” se. T\u00e4m\u00e4 prosessi j\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n aikana keskener\u00e4iseksi. Kristityn on siksi joka p\u00e4iv\u00e4 palattava kasteen armolahjaan. Ison katekismuksen mukaan parannus ei ole oikeastaan muuta kuin kaste, toisin sanoen paluuta takaisin kasteeseen, jotta siin\u00e4 alkanut uusi el\u00e4m\u00e4 jatkuisi.<\/p>\n Parannuksen kautta kasteesta tulee pysyv\u00e4 olotila, joka s\u00e4vytt\u00e4\u00e4 ihmisen koko tulevaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja vastaista olemistaan kirkon j\u00e4senen\u00e4. Kastetta seuraava p\u00e4ivitt\u00e4inen parannus sitoo ihmisen siis kirkon hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, kirkon pysyv\u00e4\u00e4n lain ja evankeliumin julistukseen ja kirkon jatkuvaan sakramenttien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Kasteen asettamia velvoitteita ei voida siksi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilman yhteytt\u00e4 seurakuntaan. Kasteen aikaansaama kuuluminen kirkkoon ja sit\u00e4 seuraava parannus ilmenev\u00e4t rakkauden s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 yhteyten\u00e4 Jumalaan ja l\u00e4himm\u00e4iseen.<\/p>\n Luterilainen spiritualiteetti on kasteeseen pohjautuen sek\u00e4 eukaristista ett\u00e4 yhteis\u00f6llist\u00e4. Kaste ei ole vain alku kirkon j\u00e4senyydelle, vaan koko kristityn el\u00e4m\u00e4n perusta. Se antaa jatkuvan kristityn identiteetin, jota ehtoollinen vahvistaa. Ehtoollisen sakramentissa Kristus antaa itsens\u00e4 uskoville, jotka jakavat h\u00e4nen rakkautensa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti keskin\u00e4isen\u00e4 yhteyten\u00e4. Sakramentteja puolestaan jaetaan ja nautitaan vain kokoontuvassa yhteis\u00f6ss\u00e4. Kristityksi tullaan kirkon yhteisess\u00e4 sakramentaalisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n V\u00e4h\u00e4 katekismus on kristittyn\u00e4 el\u00e4misen k\u00e4sikirja. Keskiajalla kansalle annettavaan opetussis\u00e4lt\u00f6\u00f6n kuului uskontunnustus, Is\u00e4 meid\u00e4n -rukous ja kymmenen k\u00e4sky\u00e4. Luther liittyi t\u00e4h\u00e4n perinteeseen ja laajensi sit\u00e4 ottamalla opetusainekseen lis\u00e4ksi sakramentit, rippi mukaan lukien. N\u00e4m\u00e4 kristinuskon perusasiat asiaan liittyvine selityksineen perheenis\u00e4n tuli opettaa v\u00e4elleen kysymysten ja vastausten avulla. Sen lis\u00e4ksi V\u00e4h\u00e4 katekismus sis\u00e4lsi ohjeet kristityn p\u00e4ivitt\u00e4iselle rukousel\u00e4m\u00e4lle, johon kuuluivat aamu- ja iltarukous sek\u00e4 ruokarukous. N\u00e4in se sis\u00e4lsi sen kristillisen tiedon ja el\u00e4m\u00e4ntavan minimin, jonka jokaisen piti tiet\u00e4\u00e4 ja toteuttaa arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 seurakunnan jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4n yhteydess\u00e4 el\u00e4misen lis\u00e4ksi.<\/p>\n Jumalan sanan harjoittaminen (raamatunluku, jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4 jne.), kasteen muistaminen, ehtoollinen, rippi, virsilaulu, katekismuksen opiskelu ja kristittyjen yhteys ovat luterilaisen spiritualiteetin muotoja. Niiden k\u00e4ytt\u00e4minen on kirkon j\u00e4senen perustoimia, jotka liittyv\u00e4t vanhan min\u00e4n kuolettamiseen. T\u00e4t\u00e4 uskonkilvoitusta ei tule k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 evankeliumille vastakkaiseksi uskonnollisten tekojen hurskaudeksi. Hengellisen el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lineit\u00e4 ei tule lainkaan n\u00e4hd\u00e4 aidon jumalasuhteen ”vihollisiksi”, vaan p\u00e4invastoin aidon uskon ilmaukseksi<\/p>\n Hengellisest\u00e4 piirist\u00e4 uskon harjoitus laajentuu yhteiskunnalliselle alueelle. Tunnustuskirjoissa korostetaan, kuinka jokaisen kristityn teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on hoitaa omaa kutsumustaan tunnollisesti. Reformaatio vapauttikin ihmiset ”ylemm\u00e4n” hengellisen kutsumuksen ihannoimisesta harjoittamaan ”arkista jumalanpalvelustaan” omassa maallisessa kutsumuksessaan tekem\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6ns\u00e4 kunnolla sek\u00e4 olemaan hyvi\u00e4 puolisoita ja vanhempia.<\/p>\n Tunnustuskirjojen kirkon j\u00e4senelle antaman sitoutumisen ihanteena on siis arkinen kutsumus yhdistettyn\u00e4 kirkon jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kutsumusta toteuttaessaan ihminen toimii Jumalan ty\u00f6toverina. Siksi sitoutumista arvioitaessa ei voi katsoa vain jumalanpalvelustilastoja tai seurakunnallisen aktiivisuuden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Kuitenkaan kirkon j\u00e4senten kristillisyys ei toteudu vain mielipiteiden tasolla samaistumisena sen edustamiin eettisiin arvoihin. Kirkkoon ei voi kuulua olematta j\u00e4sen kokoontuvassa ihmisyhteis\u00f6ss\u00e4, siis jumalanpalvelusta viett\u00e4v\u00e4st\u00e4 seurakunnasta. Maallinen kutsumus ei voi tapahtua jumalanpalveluksen kustannuksella. Hengellisen el\u00e4m\u00e4n tulee saada ravintonsa jumalanpalveluksesta ja sen tulee s\u00e4teill\u00e4 rakkautena kutsumuksessa. Kristitty ei voi toisaalta itseriittoisesti p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 uskovansa ilman seurakuntayhteytt\u00e4 eik\u00e4 toisaalta p\u00e4invastoin istua vain kirkonpenkiss\u00e4. H\u00e4n ei voi irrottaa uskoaan n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 arkitodellisuudesta eik\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4st\u00e4 seurakunnasta.<\/p>\n Tunnustuskirjojen j\u00e4senihanteen mukaan sitoutumisen perusta on kaste, joka liitt\u00e4\u00e4 ihmisen kirkon yhteyteen. Seurakunnan j\u00e4senen\u00e4 kirkon j\u00e4sen el\u00e4\u00e4 yhteydess\u00e4 armonv\u00e4lineisiin, joiden kautta Jumala synnytt\u00e4\u00e4 uskon ja rakkauden. Tunnustuskirjojen j\u00e4senideaalin mukaan sitoutumisen ihanteena on kirkon j\u00e4senyys, seurakunnan jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyminen, kristillisen uskon perusasioiden tiedollinen hallinta ja niihin liittyv\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4inen uskonel\u00e4m\u00e4 ja arjen kristillisyys.<\/p>\n Nykytodellisuus haastaa sitoutumisen ihanteen<\/u><\/p>\n Viime vuosikymmenten l\u00e4nsimaisessa yhteiskunnallisessa ja aatteellisessa kehityksess\u00e4 on havaittavissa trendej\u00e4, jotka ovat haastaneet edell\u00e4 kuvaamani sitoutumisen ihanteen. Luonnollisesti n\u00e4m\u00e4 kehityskulut kietoutuvat monin tavoin toisiinsa. Seuraavassa kuvaan hyvin lyhyesti, iskusananomaisesti nelj\u00e4\u00e4 trendi\u00e4.<\/p>\n Ensinn\u00e4kin kriittisyys instituutioita kohtaan on kasvanut. Suuriin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin yhteis\u00f6ihin suhtaudutaan varauksellisesti. Yksil\u00f6n oma maailma irtautuu ja et\u00e4\u00e4ntyy instituutioiden ja organisaatioiden maailmasta. Ihminen haluaa vapaasti el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 eik\u00e4 tuntea mink\u00e4\u00e4n sitoutumisen kahleita, varsinkaan \u201dylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 sanelevaan\u201d ja ohjaavaan yhteis\u00f6\u00f6n.<\/p>\n Toiseksi individualismi eli yksil\u00f6llistyminen on voittanut jatkuvasti alaa. Jokainen ihminen voi rakentaa oman olemuksensa ja el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 omien valintojensa kautta. Individualismissa ihminen antaakin yksil\u00f6llisyytens\u00e4 toteuttamiselle suuren arvon. Siksi h\u00e4n pyrkii itsens\u00e4 toteuttamiseen sek\u00e4 luovuutensa ja aloitteellisuutensa kehitt\u00e4miseen.<\/p>\n Kolmantena kehitystrendin\u00e4 on yleistynyt edelliseen l\u00e4heisesti liittyv\u00e4 privatismi eli yksityisyys. Sill\u00e4 tarkoitetaan ajattelua ja asennoitumista, jonka mukaan asiani eiv\u00e4t kuulu kenellek\u00e4\u00e4n, vaan ne ovat yksityist\u00e4 eli privaattiel\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Ihminen on itse vastuussa itselleen, ei muille, eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4n valvojiksi p\u00e4\u00e4stet\u00e4 ulkopuolisia. Perinteiset yhteis\u00f6t, kirkko niihin mukaan lukien, ovat j\u00e4\u00e4neet et\u00e4\u00e4lle. Niiden tilalle ovat tulleet uudentyyppiset ty\u00f6n ja vapaa-ajanvieton yhteis\u00f6t, my\u00f6s nettiyhteis\u00f6t, mutta ennen kaikkea yksil\u00f6n oma vapaus ja riippumattomuus niist\u00e4. Yh\u00e4 useampi asia on yksityisasia.<\/p>\n Nelj\u00e4s kehitystrendi on suoraa seurausta edellisist\u00e4. Pluralismi merkitsee moniarvoisuutta. Ihminen el\u00e4\u00e4 kulttuurisesti ja aatteellisesti maailmankatsomusten ja mit\u00e4 erilaisimpien arvojen ”tavaratalossa”. H\u00e4n poimii osan sielt\u00e4, toisen t\u00e4\u00e4lt\u00e4, naapurin arvot saattavat olla tyystin ristiriidassa omiemme kanssa. Mennein\u00e4 aikoina ihmisten arvot ja el\u00e4m\u00e4ntapa m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyiv\u00e4t pitk\u00e4lti heid\u00e4n viiteryhm\u00e4ns\u00e4 perusteella, esimerkiksi s\u00e4\u00e4dyn tai yhteiskuntaluokan mukaan. Piti el\u00e4\u00e4 ”s\u00e4\u00e4dyllisesti”, siis oman s\u00e4\u00e4dyn normien mukaan. Nyttemmin yh\u00e4 harvempi samaistuu mihink\u00e4\u00e4n yhteiskuntaluokkaan. T\u00e4m\u00e4 merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 arvoja ja moraalia ei en\u00e4\u00e4 omaksuta johonkin yhteiskuntaluokkaan samaistumisen perusteella eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n perint\u00f6n\u00e4 vanhemmilta.<\/p>\n Uskonnollisuus on aina sidoksissa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n yhteiskuntaan ja sen muutoksiin. Yhteiskunnan rakenteessa tapahtuvat muutokset johtavat siihen, ett\u00e4 yksitt\u00e4isten ihmisten el\u00e4m\u00e4ntavat muuttuvat, heid\u00e4n arvostuksensa vaihtuvat ja heid\u00e4n asennoitumisensa el\u00e4m\u00e4\u00e4n muuttuu. Kun t\u00e4llaiset muutokset ovat samansuuntaisia ja koskettavat riitt\u00e4v\u00e4n suurta joukkoa ihmisi\u00e4, vaikutukset n\u00e4kyv\u00e4t lopulta kaikilla kulttuurin osa-alueilla. Siten on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 edell\u00e4 kuvatuilla yhteiskunnallisilla ja aatteellisilla muutoksilla on ollut vaikutusta my\u00f6s eurooppalaisten uskonnollisuuteen ja kirkollisuuteen. N\u00e4in on tapahtunut ainakin Suomessa, varmaan my\u00f6s Unkarissa.<\/p>\n Maallistuminen on edennyt, m\u00e4\u00e4riteltiin tuo k\u00e4site mill\u00e4 kriteerill\u00e4 tahansa. Pyh\u00e4n alue on et\u00e4\u00e4ntynyt profaanista. Uskonnon asema yhteiskunnan arvomaailman keskuksena on heikentynyt ja monille el\u00e4m\u00e4nalueille on muodostunut oma moraalinsa ja arvomaailmansa, joiden yhteydet uskontoon ja kirkkoon ovat ohentuneet. Suomessa t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy siten, ett\u00e4 evankelis-luterilaisen kirkon j\u00e4senten suhteellinen osuus v\u00e4est\u00f6st\u00e4 on jatkuvasti laskenut, opillinen sitoutuminen kirkon opetukseen heikentynyt ja perinteiset uskonnollisen osallistumisen muodot v\u00e4hentyneet.<\/p>\n Vaikka uskonnon asema onkin pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4 tarkastellen heikentynyt, kiinnostus uskonnollista el\u00e4m\u00e4\u00e4 kohtaan ei ole kadonnut. Uskonnon merkitys henkil\u00f6kohtaisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on osittain kasvanut, vaikka kirkko instituutiona on j\u00e4\u00e4nyt osalle vieraaksi ja saanut heilt\u00e4 kasvavaa kritiikki\u00e4 osakseen. Uskonnollisuuden luonne on muuttunut. Kehitys on johtanut yleisuskonnollisen asennoitumisen vahvistumiseen ja uskon totuuskysymysten syrj\u00e4ytymiseen uskonnollisen relativismin tielt\u00e4.<\/p>\n Uskonnollisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on muodostunut oma el\u00e4m\u00e4nalueensa, jossa eriytyminen, individualisoituminen ja privatisoituminen ovat vaikuttaneet uskonnollisuuden muutokseen. Halutaan korostaa yksil\u00f6llisyytt\u00e4 ja sitoutumattomuutta ja vapautua kaikkien auktoriteettien kontrollista.<\/p>\n Uskonto ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n pikemminkin henkil\u00f6kohtaiseksi ja valinnaiseksi kuin sitoutumiseksi ja yhteis\u00f6lliseksi. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy yh\u00e4 selvemmin my\u00f6s eettisess\u00e4 ajattelussa. Modernisaatiokehityksen onkin n\u00e4hty johtaneen paitsi uskonnon privatisoitumiseen, my\u00f6s moraalin privatisoitumiseen. Samaan tapaan kuin uskontojen \u201dmarkkinoilla\u201d on tarjolla lukuisia vaihtoehtoja, my\u00f6s moraaliperiaatteiden alueella on yh\u00e4 laajempi tarjonta ja yksil\u00f6t kokevat olevansa aikaisempaa vapaampia valitsemaan lukuisista tarjolla olevista arvoista ja muodostamaan niist\u00e4 omat moraaliperiaatteensa.<\/p>\n Muutokset ilment\u00e4v\u00e4t ennen kaikkea uskonnon privatisoitumista. Uskonnollisuus ei ole h\u00e4vinnyt, vaan muuttanut muotoaan. Saksalainen sosiologi Thomas Luckmann onkin puhunut uskonnon metamorfoosista, muodonmuutoksesta. Moderni pelastuksen etsint\u00e4 on vet\u00e4ytynyt yksityiselle el\u00e4m\u00e4nalueelle ja el\u00e4m\u00e4n tarkoituksen etsint\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n yksil\u00f6n omana asiana. Yksil\u00f6t rakentavat itse oman mielekk\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4nkatsomuksen kokonaisuuden tarjolla olevista vaihtoehdoista. Kulutusajattelu ja \u2013k\u00e4ytt\u00e4ytyminen on siirtynyt my\u00f6s uskonnollisuuteen.<\/p>\n Uskontoa ei en\u00e4\u00e4 perit\u00e4 uskonnollisen kasvatuksen kautta omilta vanhemmilta, vaan uskonnossa on yh\u00e4 enemm\u00e4n kyse yksil\u00f6n omasta henkil\u00f6kohtaisesta etsinn\u00e4st\u00e4 ja sen kautta tehdyist\u00e4 valinnoista. Ranskalainen sosiologi Dani\u00e8le Hervieu-L\u00e9gerin mukaan yhteis\u00f6n j\u00e4seni\u00e4 sitovaa muistia ei en\u00e4\u00e4 ole. Se johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dketju on katkennut\u201d, koska kukin luo oman uskonnollisen identiteettins\u00e4 itse eik\u00e4 peri sit\u00e4 vanhemmiltaan.<\/p>\n Uskonnollisuuden muutokseen liittyy my\u00f6s painopisteen siirtyminen uskonnollisuudesta henkisyyteen. Useiden tutkimusten mukaan yh\u00e4 useampi ihminen nimitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n henkiseksi (spiritual) eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n uskonnolliseksi (religious). Englantilaisten uskontososiologien Paul Heelasin ja Linda Woodheadin mukaan n\u00e4in tehdess\u00e4\u00e4n ihmiset k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t poisp\u00e4in kristillisest\u00e4 kirkosta ja k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja etsiv\u00e4t itsens\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tarkoitusta. Ihmiset ovat haluttomia sitoutumaan hierarkkisiin, kaiken tiet\u00e4viin instituutioihin. He haluavat vapautta kasvaa ja kehitty\u00e4 omana ainutlaatuisena persoonana sen sijaan, ett\u00e4 menisiv\u00e4t kirkkoihin ja olisivat n\u00f6yri\u00e4 sen opetuksille.<\/p>\n Ihmiskunnan historian pitk\u00e4n aikav\u00e4lin kehitykseen erikoistunut Jerusalemin yliopiston professori Yuval Noah Harari kirjoitti viime vuonna kirjassaan Homo Deus<\/em>, ett\u00e4 uusien uskontojen synty on hyvin mahdollista. H\u00e4n uskoo maailman my\u00f6s muuttuvan rajusti. Teko\u00e4lyn kehitys ja robotit tekev\u00e4t yh\u00e4 useammista ihmisist\u00e4 taloudellisesti ja sotilaallisesti hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4. Toisaalta rikkaille avautuu uusia mahdollisuuksia geeniteknologian ja ihmisaivojen yh\u00e4 taidokkaamman manipuloinnin my\u00f6t\u00e4. Edes kuolemattomuus ei ehk\u00e4 ole mahdotonta. Harari uskookin, ett\u00e4 uusi aika pienent\u00e4\u00e4 vanhojen uskontojen merkityst\u00e4. Niiden tilalle h\u00e4n odottaa syntyv\u00e4n uusia uskontoja, kuten uuden ylivertaisen ihmisen ja koneen yhdistelm\u00e4\u00e4 pohtiva teknohumanismi tai datauskonto, jossa arvokkaana ei en\u00e4\u00e4 pidet\u00e4 biologista ihmist\u00e4, vaan tietoisuutemme sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4\u00e4 dataa.<\/p>\n Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Kimmo Ketolan mukaan viime vuosikymmenten aikana kasvaneelle henkisyydelle ovat yhteisi\u00e4 seuraavat piirteet: selke\u00e4 pyrkimys uskonnolliset rajat ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n henkisyyteen, opillinen avarakatseisuus, yhteis\u00f6llinen v\u00e4ljyys, liberaalit moraaliarvot ja uskonnon v\u00e4litt\u00f6mien ja konkreettisten palkkioiden korostus sek\u00e4 yksil\u00f6lliset menetelm\u00e4t pyh\u00e4n kohtaamiseksi. T\u00e4m\u00e4 haastaa sitoutumisen ihanteen, johon kuuluu j\u00e4senyys kirkkoon, uskon perusasioiden tiedollinen hallinta, seurakunnan jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4n osallistuminen, p\u00e4ivitt\u00e4inen uskonel\u00e4m\u00e4 ja arjen kristillisyys.<\/p>\n Todellisuudesta kohti ihannetta<\/u><\/p>\n Miten meid\u00e4n tulisi luterilaisina pappeina ja kirkkoina el\u00e4\u00e4 sitoutumisen ihanteen ja todellisuuden v\u00e4lisess\u00e4 j\u00e4nnitteess\u00e4? Miten voisimme kulkea todellisuudesta kohti ihannetta? Mihin reformaation merkkivuosi meit\u00e4 erityisesti johtaa?<\/p>\n Ensinn\u00e4 kirkolta edellytet\u00e4\u00e4n vahvaa identiteetti\u00e4. Nykyajan kirkko el\u00e4\u00e4 samanlaisessa tilanteessa kuin ensimm\u00e4iset kristityt. Antiikin ajan moniarvoisuus on monella tavalla analoginen meid\u00e4n aikamme kulttuurille. Se on muuttamassa yhteiskuntaa hengelliseksi supermarketiksi, jossa mitk\u00e4\u00e4n arvot eiv\u00e4t ole toisia pyhempi\u00e4. Itse asiassa moniarvoisuuden uhka on salakavalampi kuin maallistumisen. Maallistuminen tahtoo h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kristinuskon, mutta pluralismin tunnussana on suvaitsevaisuus. V\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 kristinuskolla ei ole muuhun uskonnollisuuteen n\u00e4hden mit\u00e4\u00e4n etumatkaa, se ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 salaa veitsens\u00e4 suoraan juuriin. T\u00e4st\u00e4 voi olla kolmenlaisia seurauksia. Kirkko saattaa irrota alkuper\u00e4st\u00e4\u00e4n ja menett\u00e4\u00e4 identiteettins\u00e4. Siit\u00e4 tulee vain yksi v\u00e4rit\u00f6n tai mauton lis\u00e4 ominaispiirteett\u00f6mien uskontojen joukkoon. Tai sitten kirkko sulkeutuu kuoreensa ja pakenee el\u00e4m\u00e4\u00e4n hurskauden seinien taakse. Silloin se kutistuu lahkoksi tai alakulttuuriksi, sellaiseksi saarekkeeksi, josta kukaan ei l\u00e4hde ja jonne kukaan ei tule. Kolmas vaihtoehto merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 pluralismista tulee kehottaja, joka saa kirkon maailman keskell\u00e4 suuntautumaan kohti uskon syd\u00e4nt\u00e4: itse\u00e4\u00e4n Jeesusta Kristusta.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4 vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta Oxfordissa vuonna 1937 pidetyst\u00e4 ekumeenisesta Life and Work \u2013konferenssista. Kokouksesta on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n paljon toistettu iskulause \u201dkirkko olkoon kirkko\u201d (\u201dLet the Church be the Church\u201d). Reformaation merkkivuonna tarvitsemme juuri t\u00e4t\u00e4 muistutusta. T\u00e4rkeint\u00e4 kirkolle on olla kirkko, uskollinen sille teht\u00e4v\u00e4lle, jonka sen Herra sille antoi. Vaarallista puolestaan on sis\u00e4inen maallistuminen, sill\u00e4 se johtaa uskottavuuden katoamiseen ja identiteetin h\u00e4m\u00e4rtymiseen. Siell\u00e4 miss\u00e4 uskon sis\u00e4lt\u00f6 on ohentunut, seurauksena on aina ollut kirkon toiminnan mielekkyyden etsiminen yleisinhimillisist\u00e4 n\u00e4k\u00f6kohdista k\u00e4sin. Menett\u00e4ess\u00e4\u00e4n ainutlaatuisen sanomansa ja voimansa, kirkko on pyrkinyt esiintym\u00e4\u00e4n yleisluonteisena hyv\u00e4n tahdon l\u00e4hettil\u00e4\u00e4n\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in sen sanottavalta puuttuu kuitenkin uskottavuus, koska silloin kysyt\u00e4\u00e4n, miksi kirkko on olemassa. Eiv\u00e4tk\u00f6 esimerkiksi hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysj\u00e4rjest\u00f6t voisi hoitaa kirkon teht\u00e4v\u00e4n?<\/p>\n Nykyaika edellytt\u00e4\u00e4 kirkolta entist\u00e4 vahvempaa tietoisuutta omasta ominaislaadustaan, selke\u00e4\u00e4 identiteetti\u00e4 kirkkona sek\u00e4 j\u00e4senidentiteetin m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoista tukemista. Jos kirkon vaarana on tulla ongelmaksi sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in, my\u00f6s sen mahdollisuutena on kasvaa sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in, toisin sanoen pyrki\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n oman olemuksensa pohjalta selke\u00e4sti kirkkona t\u00e4m\u00e4n ajan keskell\u00e4. Kirkossa tarvitaan oikeanlaista radikaalisuutta, juuriin palaamista, siis reformaatiota.<\/p>\n Toiseksi kyse on kontekstuaalisuudesta. Terveeseen kirkkok\u00e4sitykseen kuuluu taju siit\u00e4, ett\u00e4 kirkko on pohjimmiltaan muuttumaton. T\u00e4m\u00e4 pysyvyys, staattisuus, on nimenomaan uskon perusteiden muuttumattomuutta ja niist\u00e4 kiinni pit\u00e4mist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n staattisuuden rinnalla kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4 toisaalta ilment\u00e4\u00e4 jatkuvasti liike ja muutos, dynaamisuus. Kirkon on etsitt\u00e4v\u00e4 ja valittava kuhunkin aikaan sopivat toiminnan mallit ja oltava t\u00e4ss\u00e4 aktiivinen ja dynaaminen. T\u00e4h\u00e4nkin juuri reformaatio meit\u00e4 haastaa!<\/p>\n Muuttumattoman sanoman ja muuttuvan toimintaymp\u00e4rist\u00f6n v\u00e4lisess\u00e4 j\u00e4nnitteess\u00e4 on kysymys kontekstuaalisuudesta. L\u00e4ht\u00f6kohtana on se, ettei ”puhdasta” kristinuskoa ole olemassakaan, vaan usko on aina kulttuurisidonnaista, tavalla tai toisella johonkin kulttuuriin maastoutunutta. Evankeliumi on itsess\u00e4\u00e4n kulttuurin yl\u00e4puolella, mutta aito usko pukeutuu aina johonkin kieleen ja kulttuuriin. Evankeliumin maastouttaminen kuulijoiden maailmaan eli kontekstualisoituminen on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 sen perille menemiseksi, koska kirkko ei toimi historiattomassa todellisuudessa. Evankeliumia ei julisteta miss\u00e4\u00e4n ilmattomassa tyhji\u00f6ss\u00e4 eik\u00e4 vailla konkreettisia vastaanottajia. Toisaalta kontekstin eli ymp\u00e4rist\u00f6n mukana siihen tulee ”astian maku”, paikallis- tai muu v\u00e4ri, joka sek\u00e4 avaa siihen uusia ulottuvuuksia ett\u00e4 my\u00f6s sulkee jotakin n\u00e4k\u00f6aloja. T\u00e4m\u00e4 on esimerkiksi l\u00e4hetysty\u00f6n, eurooppalaisen tai afrikkalaisen teologian, vapautuksen teologian ja muun sellaisen ongelma, mutta my\u00f6s niiden mahdollisuus.<\/p>\n Kontekstuaalisuuteen liittyy olennaisesti kirkon sanoman ja toiminnan kokonaisvaltaisuus. Juuri viime vuosikymmenten aatteellinen kehitys haastaa kirkon etsim\u00e4\u00e4n kokonaisvaltaista, l\u00e4hetyksen, todistamisen, evankelioimisen, vaikuttamisen ja diakonian ty\u00f6tapaa. Julistuksen ja palvelun yhteenkuuluvuus ei kuitenkaan nouse ainoastaan nykyihmisen el\u00e4misen tai ajattelun tavasta, vaan kirkon todistusteht\u00e4v\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4 ja Jeesuksen antamasta kokonaisvaltaisesta l\u00e4hetysteht\u00e4v\u00e4st\u00e4. Kyse on sanojen ja tekojen, todistuksen ja palvelun, l\u00e4hetyksen ja diakonian yhteenkuuluvuudesta. Kun puhutaan kirkon kokonaisvaltaisesta l\u00e4hetysteht\u00e4v\u00e4st\u00e4, on ajateltava koko evankeliumin tuomista koko ihmiselle. Se merkitsee, ett\u00e4 l\u00e4hetyksen kokonaisuuteen kuuluvat evankelioimisen, diakoninen palvelu, profeetallinen todistus yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta sek\u00e4 kristittyjen ja kirkkojen keskin\u00e4inen yhteys ja toistensa vahvistaminen. Pohjimmiltaan on kyse luterilaisuuden korostamasta uskon ja rakkauden yhteenkuuluvuudesta.<\/p>\n Koko kristillinen el\u00e4m\u00e4 on kantamista ja j\u00e4lleen kantamista. Kristus kantaa meit\u00e4 ja me kannamme l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4mme. Kuva laupiaasta samarialaisesta ilmaisee kristillisen uskon mukaisen el\u00e4m\u00e4ntavan. Kristus on laupias samarialainen meille, ja me olemme puolestamme laupiaita samarialaisia l\u00e4himm\u00e4isillemme. T\u00e4ss\u00e4 on lyhyesti ilmaistuna uskon ja rakkauden, liturgian ja diakonian suhde. Professori Tuomo Mannermaa toteaa: ”Jos kristityll\u00e4 on silmiens\u00e4 edess\u00e4 t\u00e4m\u00e4 yksinkertainen kuva Kristuksesta laupiaana samarialaisena h\u00e4nelle ja h\u00e4nest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n laupiaana samarialaisena l\u00e4himm\u00e4iselle, h\u00e4nell\u00e4 on kaikki mit\u00e4 h\u00e4n tarvitsee.”<\/p>\n Kolmanneksi on l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 tasapaino yksil\u00f6llisyyden ja yhteis\u00f6llisyyden v\u00e4lill\u00e4. Yhteis\u00f6st\u00e4 irti vet\u00e4ytyv\u00e4 individualismi ja siihen liittyv\u00e4 privatismi ovat kirkolle vieraita asennoitumistapoja. On huomattava, ett\u00e4 Uuden testamentin k\u00e4sitys seurakunnasta yhdist\u00e4\u00e4 yksil\u00f6llisyyden ja yhteis\u00f6\u00f6n kuulumisen. Kirkossa ihminen s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 persoonallisuutensa ja yksil\u00f6lliset ominaisuutensa samalla kun h\u00e4n omaksuu yhteis\u00f6ns\u00e4 uskon ja el\u00e4m\u00e4ntavan. T\u00e4t\u00e4 kuvaa hyvin seurakunnasta k\u00e4ytetty kuva Kristuksen ruumiina. Ruumiissa on jokaisella j\u00e4senell\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja ominaisuutensa. Kuitenkin jokainen j\u00e4sen voi pysy\u00e4 elossa vain olemalla osa kokonaisuutta.<\/p>\n Suuri kysymys onkin, mill\u00e4 tavoin riitt\u00e4v\u00e4 yhten\u00e4isyys ja yhteis\u00f6llisyys sek\u00e4 hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluva monimuotoinen yksil\u00f6llisyys voivat kirkossa nykyisin yhdisty\u00e4. Yhteis\u00f6n ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse olla uhka; se voi olla my\u00f6s tuki ja turva. Yksil\u00f6llistyminen ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n aina merkitse onnellista vapautta, vaikka niin kuvitellaan. Siihen liittyy usein p\u00e4temisen ja menestymisen pakko tai juurettomana ajelehtimisen ahdistus. T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa evankeliumista el\u00e4v\u00e4n kirkon erityinen kutsumus on olla yhteis\u00f6, jossa ihmisen arvo on annettu eik\u00e4 perustu henkil\u00f6kohtaiseen onnistumiseen tai suoritukseen.<\/p>\n Yhteis\u00f6llisyys ja yksil\u00f6llisyys eiv\u00e4t siis ole toisensa poissulkevia tai vastakkaisia asioita. Ne kuuluvat yhteen. Yhteis\u00f6, joka tukahduttaa yksil\u00f6llisyyden, on eriasteista pakkovaltaa toteuttava kollektiivi. Yksil\u00f6llisyys, joka unohtaa yhteis\u00f6llisyyden, on puolestaan vastuuttomuutta, joka johtaa anarkiaan. Yhteis\u00f6llisyys, joka antaa tilaa yksil\u00f6llisyydelle ja kunnioittaa ihmist\u00e4, luo ilmapiirin, jossa vastuuta yhteis\u00f6n kaikista j\u00e4senist\u00e4 kannetaan ”alhaalta p\u00e4in”. Oikea yhteis\u00f6llisyys on aina yksil\u00f6iden tasavertaisuutta. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys johtaa ajatukseen yhteis\u00f6n heikompien j\u00e4senten kantamisesta, diakoniasta ja sosiaalisesta vastuusta, mik\u00e4 on osa kirkon teht\u00e4v\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa.<\/p>\n Yhteys Kristukseen (unio) merkitsee aina yhteytt\u00e4 (communio) toisiin samasta uskosta osallisiin. Siksi kirkon yhteis\u00f6llisyys on ristinmuotoista. Kirkko ja kirkon usko kantavat j\u00e4seni\u00e4\u00e4n ja n\u00e4m\u00e4 vastavuosoisesti toinen toistaan yhten\u00e4 ruumiina, jonka p\u00e4\u00e4 on Kristus.<\/p>\n Sitoutumisen n\u00e4k\u00f6kulmasta kirkko el\u00e4\u00e4 yksil\u00f6llisyyden ja yhteis\u00f6llisyyden j\u00e4nnitteess\u00e4. Ne eiv\u00e4t ole vastakkaisia. Siksi kirkon haasteena on kyet\u00e4 yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n yksil\u00f6llisyys ja yhteis\u00f6llisyys sellaiseksi, ett\u00e4 se vastaa nykyajan yksil\u00f6n yhteis\u00f6llisyyden kaipuuseen, mutta s\u00e4ilytt\u00e4en kirkon omaleimaisuuden kirkkona.<\/p>\n Reformaatio \u2013 ytimen kirkastamista<\/u><\/p>\n Reformaation merkkivuotta varten Kirkkohallitus on julkaissut erilaisia esitteit\u00e4 ja esineit\u00e4. Yksi niist\u00e4 on suurennuslasi, jossa on teksti \u201dTarkenna ytimeen!\u201d Siihen kiteytyy olennaisesti koko uskonpuhdistuksen perusajatus. Martti Luther ja h\u00e4nen my\u00f6t\u00e4\u00e4n luterilainen reformaatio t\u00e4ht\u00e4si l\u00e4nnen katolisen kirkon reformoimiseen, ep\u00e4kohtien korjaamiseen, ei uuteen kirkkoon, vaan ytimen l\u00f6yt\u00e4miseen kaiken sen ymp\u00e4rille kertyneen toisarvoisen sijasta.<\/p>\n Uudistusta tarkoittava sana \u201dreformi\u201d palautuu latinan sanaan reformatio, suomeksi reformaatio. Se tarkoittaa jonkin palauttamista entiseen muotoonsa. Oikeastaan reformi tarkoittaa uudistuksena vanhan uudelleen uudeksi saattamista. 1500-luvun reformaatiossa oli kyse juuri t\u00e4st\u00e4, apostolisen uskon ytimeen palaamista. Kirkon uudistumisen perimm\u00e4inen pyrkimys on saattaa kirkko olemustaan vastaavaan hahmoon: \u201dKirkko olkoon kirkko\u201d, kuten kahdeksan vuosikymment\u00e4 sitten todettiin. Reformaatio ei ole uuden kirkon luomista, vaan oikean kirkon j\u00e4lleen l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. Ollaksemme uskollisia reformaation perinteelle kirkon uudistuminen merkitsee pyrkimyst\u00e4 entist\u00e4 syvemm\u00e4lle siin\u00e4, mit\u00e4 kirkko on ja mit\u00e4 kirkolla on.<\/p>\n Kirkkojen keskeinen kysymys on teologinen ja hengellinen. Ratkaisevaa ei ole ulkonaisesti vahva asema, vaan sis\u00e4inen eheys, joka on seurausta hengellisest\u00e4 ja teologisesta voimasta. Uudistaminen on etsiytymist\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n ytimeen siin\u00e4, joka on meille jo annettu. Siksi meid\u00e4n on l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 se voima, \u201ddynamiitti\u201d (dynamis, Apt. 1:8), joka on evankeliumin sanomassa.<\/p>\n Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Esitelm\u00e4 Unkarin luterilaisen kirkon pappeinkokouksessa Balatonszarson kurssikeskuksessa Unkarissa Johdanto \u201dSitoutuminen on uskonnon syd\u00e4n sek\u00e4 teologisesti ett\u00e4 organisatorisesti.\u201d N\u00e4in vahvasti toteavat uskonnollisuuden eri ulottuvuuksia ja uskonnollista sitoutumista tutkineet amerikkalaiset sosiologit Rodney Stark ja Charles Y. Clock. Viime vuosikymmenten aikana sitoutumisesta onkin tullut muotisana, joka esiintyy mit\u00e4 erilaisimmissa yhteyksiss\u00e4, niin kirkollisessa ja teologisessa kuin muussakin sanastossa. K\u00e4sitteen\u00e4 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[23],"class_list":["post-96","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-23"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/96","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=96"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/96\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3965,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/96\/revisions\/3965"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=96"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=96"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=96"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}