Päivän vieras -kolumni 26.9.2025 Itä-Häme
”Sota on yksi pahimmista ajallisista onnettomuuksista, sillä se aiheuttaa laajaa kärsimystä ja tuhoa. Yksilöiden ja yhteisöjen velvollisuus on toimia kaikin voimin rauhan säilymisen puolesta.” Näin toteavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat uunituoreessa piispainkirjeessä.
Piispainkirje Kutsu rauhaan jatkaa piispojen yhteisten puheenvuorojen sarjaa. Aiemmat ovat käsitelleet Raamattua (2021) ja rukousta (2023). Piispainkirjeiden idean saimme Ruotsin kollegoilta ja se on osoittautunut toimivaksi meidän oloihimme muokattuna. Piispan opetusviran tehtävään lyhyt, kansanomainen ja kuitenkin syvällinen teksti sopii erinomaisesti.
Piispainkirjeiden tarkoituksena on tuoda esiin piispojen näkemyksiä ajankohtaisista aiheista. Rauhaa käsittelevä kirjanen onkin mitä ajankohtaisin. Sen tekee tärkeäksi myös se, että viime aikoina ei rauhasta ole juurikaan puhuttu, vaikka juuri nyt sille olisi tarvetta.
Sotauutiset ovat täyttäneet viestintävälineet. Päivittäiset tiedot Ukrainasta ja Lähi-idästä vyöryttävät silmiemme eteen väkivaltaa, pahuutta, kärsimystä, kuolemaa. Parhaillaan käydään kymmenittäin sotia tai aseellisia ja väkivaltaisia konflikteja eri puolilla maailmaa.
Harvoin sodat ovat ratkaisseet niiden taustalla olevia ongelmia. Piispat kirjoittavat: ”Väkivaltaan turvautuminen tyypillisesti lisää väkivallan kierrettä, mikä taas vaikeuttaa merkittävästi konfliktin rauhanomaisten ratkaisujen tavoittelemista. Luottamukseen perustuvien vaikuttamistapojen edellytykset tukahtuvat väkivallan keskellä.” Tämän olemme nähneet jälleen kerran käynnissä olevissa sodissa.
Rauha ei synny itsestään. Se vaatii ymmärrystä, tahtoa ja jatkuvaa työtä. Vastuu sodista on kansojen johtajilla, joilla on valtaa. Heidän on etsittävä rauhaa. Samalla on kuitenkin tärkeää huomata kunkin ihmisen vastuu siitä, että rauha voisi vallita yhteiselämässämme ja yhteiskunnassamme.
”Rauhantyö ei vaadi aina suuria eleitä, vaan se näkyy lähimmäisenrakkaudessa perheen, naapureiden ja työyhteisön parissa. Ystävällisyys ja toisten kunnioittaminen, sekä pienet arjen teot, kuten vapaaehtoistyö, naapuriapu tai yhteisölliset projektit, voivat johtaa laajenevaan hyvään.”
Piispat nostavat esille Jeesuksen opetuksen: ”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.” Piispainkirjeen mukaan ”Jeesuksen sanat Vuorisaarnassa kertovat Jumalasta, jolle rauha on niin ominaista, että rauhan tekoja tekevät tunnetaan hänen lapsinaan. Toisen ihmisen kohtaaminen on rauhanteko.”
”Jokainen voi omassa elämässään valita asettuuko kohtaamisissa sodan vai rauhan käytettäväksi. Vastakkainasetteluun ja viholliskuvien rakentamiseen suostuminen kasvattaa pahan valtaa omassa elämässä ja koko maailmassa. On mahdollista valita toisin ja katsoa aina ensin Jumalan kuvaa toisessa ihmisessä. On valinta etsiä Kristuksen kasvoja toisen ihmisen kasvoissa.”
Millaisia kasvoja sinä katsot lähimmäisessäsi?
Seppo Häkkinen
piispa emeritus