Jeesus sanoi:
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt. 12:33–37).
”Niin että voin siitä vastata Jumalan ja ihmisten edessä.” Näin olen luvannut kaksi kertaa Mikkelin tuomiokirkossa. Ensimmäinen kerta oli pappisvihkimyksen yhteydessä yli 40 vuotta sitten, 9.3.1983. Toinen kerta oli piispanvihkimyksessä 8.2.2009. Olen luvannut hoitaa pappis- ja piispanvirkaani ”niin, että voin siitä vastata Jumalan ja ihmisten edessä”.
Muutaman päivän kuluttua piispan viranhoitoni päättyy. Sen merkiksi minulta riisutaan tänään viran tunnukset alttarille. Väistämättä tällainen tilanne johtaa minut arvioimaan työtäni.
Evankeliumitekstin antama arvioinnin mittatikku on lahjomaton: Hedelmästään puu tunnetaan. — Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. — Jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.
Piispa on sanankäyttäjä ja puhetyöläinen. Sanat ovat hänen työvälineensä. Piispan valta on ennen kaikkea puhevaltaa. Tällöinkään piispan valta ei ole hänen omaa valtaansa, vaan lainavaltaa. Piispa ei ole omien ajatustensa esittäjä eikä oman agendansa ajaja. Hänen ohjelmansa on jo kirjoitettu Jumalan sanassa ja ilmoituksessa.
Piispan tehtävä on pitää esillä Jumalan tahtoa tinkimättä siitä oman halunsa tai tämän ajan muotitrendien mukaan. Totuus ja rakkaus ovat ohjenuorina. Vanhastaan tämä on ilmaistu sanaparilla laki ja evankeliumi. Piispan tehtävä on tuoda esille Jumalan pyhä tahto ja hänen kaiken ylittävä armonsa. Tänään evankeliumi tuo eteeni peilin: Miten minä olen minulle uskotun tehtävän täyttänyt? Olenko hoitanut virkaa lupaukseni mukaan ”niin, että voin siitä vastata Jumalan ja ihmisten edessä”?
Jeesuksen sanat päivän evankeliumissa eivät koske ainoastaan eläkkeelle siirtyvää piispaa. Ne tulevat kohti jokaista sanankuulijaa, jokaista ihmistä. Jälleen kerran on hyvin helppo huomata, miten ajankohtainen Raamatun sanoma on. Kuinka paljon kuluneena kesänä onkaan puhuttu vihapuheesta, vanhoista kirjoituksista ja uusista sanomisista, rasismista ja syrjinnästä?
Mitä Jeesus sanoikaan: Hedelmästään puu tunnetaan. — Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. — Jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.
Tämä todellisuus mielessä piispat julkaisivat muutama vuosi sitten kunnioittavan keskustelun periaatteet (https://evl.fi/plus/kirkon-viestinta/kunnioittava-keskustelu). Niille tuntuu olevan yhä käyttöä, kenties enemmän kuin niiden julkaisuajankohtana. Kunnioittavan keskustelun periaatteet kannattaa etsiä ja ottaa käyttöön. Niiden laatiminen on samalla yksi pienen pieni välähdys siihen, missä olen saanut piispana olla mukana.
Niin julkisessa keskustelussa kuin yksityisissä juttutuokioissa on kovin helppo kaivaa esiin suurennuslasi ja katsella lähimmäisiämme sen kautta. Aivan varmasti löydämme virheitä, puutteita ja syntejä. Jumala tietää ne kyllä ilman suurennuslasiakin. Raamatun mukaan ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.” (Hepr. 4:12).
Jeesus varoittaa turhista sanoista. Matteuksen evankeliumin kreikankielisessä tekstissä Jeesus puhuu laiskoista, toimettomista sanoista. Laiskat sanat olla sellaisia, joiden ei ole tarkoituskaan johtaa mihinkään. Toimettomat sanat ovat pelkkää sanahelinää. Ne ovat, joista ei seuraa mitään. Ne eivät muutu teoiksi. Sanojen ja tekojen pitää olla linjassa keskenään.
Evankeliumi ei päästä tänään helpolla. Toista ihmistä tarkkailevan suurennuslasin sijaan se nostaa jokaisen eteen peilin. Siihen rehellisesti katsomalla ymmärrämme, että myös minä olen syntinen. Kaikki me joudumme kerran vastaamaan sanoistamme, teoistamme ja tekemättä jättämisistämme. ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” (Room. 3:23).
Kovin on ankea ja ankara piispan lähtösaarna. Vai onko sittenkään? Nimittäin viimeinen sana ei ole synti ja tuomio, vaan anteeksiantamus ja armo. Lainaamani Roomalaiskirjeen kohta kuuluu kokonaisuudessaan: ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Room. 3:23–24).
Jumalan sanan peili paljastaa syntisyytemme. Samalla se ohjaa meitä turvautumaan Jeesukseen. Se on tärkeintä! Hänen sovitustyönsä tähden saamme syntimme anteeksi. Armo vapauttaa tuomiosta ja johtaa meidät iloon ja vapauteen. Jumalan armo voi muuttaa puheemme ja elämämme. Armahdettu ihminen voi armahtaa toisia. Näin Jumalan armo ja rakkaus heijastuvat koko yhteiselämäämme. Tätä lääkettä tarvitsemme sekä yksityiseen että julkiseen elämään ja puheisiin.
Rakkaat seurakuntalaiset. Tänään evankeliumi muistuttaa minua puhetyöläisenä ja sanankäyttäjänä viranhoidon vastuusta. Yksi keskeisimpiä, ellei keskeisin, piispan tehtävä messussa on siunaus. Tämänkin jumalanpalveluksen lopussa on piispan lukema siunaus. Se on vuosien mittaan tullut minulle yhä tärkeämmäksi tehtäväksi. Vahva kokemukseni on, että siinä piispa on vain välikappale Jumalan työssä. Kiitollisuus täyttää mieleni, että tällaiseen tehtävään olen saanut kutsun ja olen siinä saanut palvella Kristuksen kirkkoa Mikkelin hiippakunnassa.
Siunauksessa on kyse puheesta. Latinan kielen sana siunaus eli benediktio tulee kahdesta sanasta bene ja dicere, hyvää ja puhua. Suoraan suomeksi käännettynä siunaus merkitsee ”puhua hyvää”. Jumala puhuu meille hyvää. Siihen sisältyy vahva luottamus, että Jumala myös toteuttaa sen hyvän, mitä me rukoilemme. Siunauksessa on kyse Jumalan johdatuksen ja läsnäolon pyytämisestä sekä hänen tahtonsa toteutumisesta.
Jumalan siunauksesta seuraa kutsu jakaa hyvää edelleen, puhua hyvää toisistamme ja rakentaa tätä maailmaa Jumalan hyvän tahdon mukaan.
Seppo Häkkinen