Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.” (Joh. 4:39–42).
Jeesus oli opetuslapsiensa kanssa matkalla Juudeasta takaisin Galileaan. Matkareitti kulki Samarian halki. Tavallisesti juutalaiset kiersivät Samarian, sillä he välttelivät kanssakäymistä samarialaisten kanssa. Samarialaiset olivat juutalaisten halveksumaa väkeä, olivathan he pakkosiirtolaisuuden aikana 700-luvulla eKr. syntynyttä sekakansaa.
Matkalla Jeesus opetuslapsineen pysähtyi Sykarin kaupungin luona. Opetuslapset menivät ostamaan ruokaa, mutta Jeesus jäi kaupungin ulkopuolelle kaivon äärelle. Kuuman keskipäivän aikaan kaivolle tuli samarialainen nainen. Jeesus pyysi naiselta vettä janoonsa. Teko oli yllättävä. Vieraan miehen ja naisen eikä varsinkaan juutalaisen ja samarialaisen sopinut keskustella keskenään. Veden pyytäminen oli ennen kuulumatonta, koska samarialaisten vesiastiatkin olivat juutalaisten mielestä epäpuhtaita.
Keskustelun myötä naisessa heräsi ihmettely. Lopullisesti naiselle tuli varmuus ja usko Jeesukseen, kun Jeesus paljasti tietävänsä hänen avioliittoasiansa. Nainen oli ollut naimisissa viisi kertaa ja joka kerta oli tullut hylätyksi. Nyt hän eli kuudennen miehen kanssa jonkinlaisessa avosuhteessa.
Nainen tunsi olevansa monen silmissä epäonnistunut ihminen. Hän ihmetteli, miksi Jeesus pyytää häneltä, halveksitun samarialaisen kansan naiselta apua. Miten Jeesus rohkenee nostaa huulilleen hänen tarjoamansa veden? Hän tunsi olevansa huono ihminen myös omiensa joukossa. Hänellä oli paljon hävettävää. Niin muut olivat opettaneet ja sen hän oli saanut tuntea yhteisössään. Tästä tilanteesta nousi naisen todistus: ”Hän kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt.”
Nyt nainen kuulutti oman tilanteensa rohkeasti, yhtään häpeilemättä kaikkien kuultavaksi. Jeesuksen kohtaaminen sai aikaan muutoksen. Jeesus oli valmis huomaamaan hänet, puhumaan hänelle ja jopa pitämään hänen astiaansa ja apuansa kelvollisena itselleen.
Jeesus tuli naisen elämän rauhattomuuteen ja turvattomuuteen. Jeesus tuli naisen häpeään ja syyllisyyteen. Naisen repaleinen, kipeä elämäntarina oli Jeesuksen tiedossa. Erityisen lohdullista on, että Jeesus ei lyö eikä tuomitse. Nainen on etsinyt rakkautta elämäänsä epäonnistuen ja samalla itseään rikkoen. Nyt hän kohtasi sellaista rakkautta, joka ei vaadi, lyö tai hylkää. Jeesus osoitti hänelle ehdotonta rakkautta. Sellainen rakkaus parantaa sydämen haavoja, poistaa häpeän ja antaa anteeksi.
Naisen todistus: ”Hän kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt” osoitti, että Jeesus tiesi hänen elämästään kaiken. Jeesus näki naisen elämän syyt ja taustat. Jeesukselle ei tarvinnut selitellä. Jeesuksen olemus kuvasti armoa ja hyväksymistä. Se, mikä oli ennen sanottu kylässä kuiskaillen ja selän takana, oli nyt pyyhitty pois. Kaikki oli anteeksi annettu.
Evankeliumin katkelma Sykarin kaivolla kertoo, kuinka Jeesuksessa ruumiillistuvat totuus ja rakkaus. Hän hakeutui niiden lähelle, jotka toisten totuus oli tuominnut. Jeesus paljasti totuuden vääristä valinnoista ja Jumalan tahdon rikkomisesta. Hän teki sen armahtaakseen, ei tuomitakseen vaan rakastaakseen. Siellä missä Jeesus on, totuus ja rakkaus ovat läsnä yhtä aikaa. Siksi kirkoissa on krusifiksi. Ristiinnaulittu Jeesus on totuus ihmisestä, mutta ristinnaulittu Jeesus on myös kuva Jumalan rakkaudesta.
Jeesuksen kohtaaminen sai aikaan muutoksen. Naisessa syntyi usko Jeesukseen. Jeesuksen kohtaaminen muutti myös naisen asenteen itseensä ja lähipiiriinsä. Jeesuksen kohtaaminen muutti koko yhteisön elämän. Kaupungissa oli nyt tilaa ihmisen vajavuudelle, sillä Jeesuksessa oli tullut kaupunkiin anteeksiantamus.
Kun samarialainen nainen sai varmuuden Jeesuksesta, hän laittoi kyselemättä ja laskelmoimatta likoon oman elämänsä. Hän lähti heti kertomaan toisille: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut kaiken mitä olen tehnyt.” Naisen tekemiset kyllä tunnettiin kaupungissa. Ihmiset kiinnostuivat. Mikä mies Jeesus on? Mekin haluamme kuulla häntä. Samarialaiset pyysivät Jeesusta jäämään luokseen.
Jeesus viipyi paikkakunnalla kaksi päivää. Evankeliumissa ei kerrota, mitä hän puhui ihmisille. Mutta se tiedetään, että samarialaisten keskuudessa syntyi uskoa Jeesukseen, syntyi herätys. Näin tämä halveksittu, rakkaudessa pettynyt samarialainen nainen sai olla johdattamassa monia Jeesuksen luo. Kaupunkiin syntyi seurakunta. Se ei ollut täydellisten yhteisö, kaikkea muuta. Sen sijaan se oli armon ja anteeksiantamuksen yhteisö. Tuon seurakunnan uskotunnustus oli yksinkertainen. Se kuului: ”Jeesus todella on maailman pelastaja.”
Evankeliumin kertomuksessa usko syntyy kuulemisesta. Nainen kuulee Jeesuksen sanat, jotka paljastavat sekä naisen syntiseksi että Jeesuksen Messiaaksi, pelastajaksi. Hänessä syntyi usko. Sykarilaiset kuulevat naisen innostuneen todistuksen kaivolla olevasta Messiaasta ja uskovat. Kun he kuulevat Jeesuksen opettavan, yhä useammat uskovat.
Kuuleminen ja usko kuuluvat aina yhteen. Paavali sanoo roomalaisille: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17). Siksi yhä edelleen tarvitaan heitä, jotka pitävät esillä evankeliumia Jeesuksesta. Tarvitaan samarialaisen naisen kaltaisia ihmisiä, jotka kertovat Jumalan teoista.
Corrie ten Boom oli hollantilainen kristitty, joka joutui toisen maailmansodan aikana Ravensbrückin keskitysleirille piiloteltuaan kotonaan Haarlemissa juutalaisia ja Hollannin vastarintaliikkeen jäseniä. Corrie ten Boom aloitti sodan jälkeen 53-vuotiaana julistustyön, jonka sanomana oli Jumalan anteeksiantamus. Hän korosti Jumalan anteeksiantamusta myös vihollisille. Hän toimi julistajana ja kirjailijana 33 vuotta. Kerran häneltä kysyttiin: ”Miksi sinä, vanha nainen, vielä jaksat juosta ja viedä sanomaa?” Corrie vastasi: ”Minä toivon, että kerran taivaassa joku tulisi sanomaan minulle: ’Kiitos, sinä kutsuit minut tänne.’” Jumala tarvitsee meitä ihmisiä, että mahdollisimman moni voisi kuulla Jeesuksesta ja kohdata hänet.
Hyvät seurakuntalaiset. Viikonlopun aikana olemme pohtineet Kalajoen kristillisellä opistolla, missä on kristityn turva epävarmassa maailmassa. Ihmisenä olemisen peruskysymysten, syntymän ja kuoleman, elämän rujouden ja kärsimyksen, omien ongelmien ja maailman epävarmuuden rajoille tullut ihminen kysyy: Mihin voin turvautua? Missä on minun turvani? Silloin ihminen etsii sellaista turvaa, joka on häntä itseään ja suorituksiaan vahvempi. Samarialainen nainen löysi tällaisen turvan, kun hän kohtasi Jeesuksen. Yhä edelleen Jeesuksessa Kristuksessa on perimmäinen turvamme.
Jeesuksen kohtaaminen johti naisen kertomaan muillekin armahtavasta Jumalasta, maailman pelastajasta. Sen seurauksena ”monet … kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen.” ”Yhä useammat uskoivat Jeesukseen.” Näin tapahtui Samarian kaupungissa, kun Jeesus kohtasi yhden ihmisen. Hänessä syntyi usko Jeesukseen. Hän kertoi kokemastaan muille. Sen seurauksena monet kaupungin asukkaat alkoivat uskoa. Voisiko näin tapahtua myös Kalajoella ja kaikkialla siellä, missä elämme ja toimimme? Samarialaisen naisen esimerkki kutsuu meitä Kristuksen todistajiksi.
Tänään päättyy Kristittyjen ykseyden rukousviikko. Viikon kahdeksannen (rukousviikko kestää sunnuntaista sunnuntaihin) päivän mietiskelyssä viitataan Jeesuksen Kristuksen yhä syvempään tuntemiseen. ”Tämä on elämää muuttavaa tuntemista, joka johtaa meitä uudistumaan mieleltämme ja toteuttamaan sitä käytännössä teoilla eikä vain älyllisellä ymmärryksellä. Me muistutamme häntä yhä enemmän ja enemmän, kun opimme tuntemaan hänet paremmin. Tämä tunteminen edellyttää sekä hänen opetustensa opettelua että niiden uskollista elämistä todeksi päivittäin.”
Siellä, missä samarialaisen naisen tavoin Jeesus kohtaa ihmisen, elämä muuttuu. Siellä kasvaa Kristuksen yhä syvempi tunteminen. Se johtaa haluun elää Jeesuksen tahdon mukaan, hänen rakkauttaan välittäen sanoin ja teoin.
Seppo Häkkinen