Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.” (Mark. 7:31–37).
Partiolaisille lyhenne B-P on hyvin tuttu. Se tarkoittaa partioliikkeen perustajaa, lordi Baden-Powellia. Hän toimi upseerina 1800-luvun loppuvuosikymmeninä ja 1900-luvun alussa Intiassa ja Afrikassa ennen paluutaan Englantiin. Kokemuksiaan B-P hyödynsi perustamassaan partioliikkeessä. Häneltä ovatkin peräisin yhä monet partion tavat, käytännöt, leikit ja harjoitukset.
Esimerkiksi B-P:n tunnetussa Partiopojan kirjassa on oma lukunsa viestityksestä. Ihminen on aina ymmärtänyt viestien välittämisen merkityksen ja tärkeyden. Yhteys on elämän perusedellytys. Viime vuosikymmeninä se on mullistunut Internetin, tietoverkkojen, tietokoneiden, puhelinten ja muiden älylaitteiden kehityksen vuoksi. Samanaikaisesti ovat korostuneet ongelmat, jotka aihetuvat siitä, että yhteys ei toimi, tieto ei kulje, linjat ovat poikki tai informaatio on virheellistä.
Tuttu yksinkertainen leikki yhteyden merkityksestä on rikkinäinen puhelin. Varmasti olette sitä Aurinkovuoren vartijoissakin leikkineet. Se osoittaa, kuinka helposti viesti muuttuu tai katkeaa. Oikeassa elämässä tällöin tapahtuu väärinkäsityksiä tai pahimmillaan yhteyden oleminen poikki aiheuttaa vahinkoja, ihmissuhteiden katkeamista, yksin jäämistä tai eristämistä.
Toimittaja Maarit Tastula on sanonut osuvasti: ”Ihminen on laumaeläin ja eristäminen rangaistuksista pahin. Jääkiekkoilija pannaan jäähylle, rosvo eristysselliin ja koulukiusattu jätetään yksin välitunnille potkimaan kiviä. Eristäminen sattuu aina. Ja me ihmislajin edustajat tiedämme sen. Osallisuus, lauman jäsenyys, on ihmisen arvomerkeistä tärkein. Se kertoo hyväksynnästä, kelpaavuudesta, tarpeellisuudesta. Jos meille sitä arvomerkkiä ei myönnetä, viedään meiltä ihmisen osa.”
Tämän sunnuntain evankeliumi kertoo kuuromykästä miehestä. Hänen nimeään ei kerrota. Hänet tuotiin Jeesuksen luo. Ehkä mies tarvitsi apua ja jostakin syystä hän ei kyennyt liikkumaan itsenäisesti. Kertomuksesta ei käy ilmi, mistä hänet tuotiin. Vahvasti korostuu se, että hän oli ulkopuolinen, eristetty tai eristäytynyt muista ihmisistä, ehkä siksi yksinäisyyteen tuomittu. Häneltä puuttui osallisuuden arvomerkki.
Mies ei kuullut eikä kyennyt puhumaan kunnolla. Yhteydet olivat poikki. Jeesus paransi miehen kuulon ja puhekyvyn. Näin hänen eristyneisyytensä päättyi. Hän ei enää ollut syrjäytetty ja ulkopuolinen vaan pystyi olemaan yhteydessä toisten kanssa.
Yksi tärkeä yksityiskohta evankeliumissa on tarpeen huomata. ”Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies.” Siis toiset ihmiset toivat kuuromykän miehen parannettavaksi. Toiset ihmiset halusivat, että tämä syrjäytetty, ulkopuoliseksi jätetty ja yksinäisyyteen sysätty vedetään mukaan toisten yhteyteen, että hänen eristäytyneisyytensä päättyy, että hänestä tulee osallinen omaan yhteisöönsä, muiden ihmisten pariin. Tässä on merkittävä tehtävä yhä tänään, myös täällä Asikkalassa. Se on tärkeä muistaa näin seurakunnan syyskauden alkaessa.
Diakonia on yhteinen, koko seurakunnan tehtävä. Itse asiassa lähimmäisenrakkaus kuuluu jokaiselle seurakuntalaiselle. Siinä me elämme uskoamme todeksi. Diakoniassa usko muuttuu näkyviksi teoiksi.
Myös partiotoiminnassa lähimmäisenrakkaus on keskeinen päämäärä. B-P kirjoittaa Partiopojan kirjassaan: ”Tämä toiminta on arvokasta, koska se antaa jokaiselle ihmiselle tilaisuuden palvella kanssaihmisiään ja Jumalaa.” (s. 12). Partiossa pyrkimys on auttaa ja palvella toisia ihmisiä. Siitä partiolupaus meitä kaikkia partiolaisia muistuttaa ja siihen velvoittaa.
Samassa evankeliumin yksityiskohdassa on toinenkin tärkeä sanoma. ”Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.”
Jeesus paransi miehen. Mies kuuli ja pystyi puhumaan. Yhteys ihmisten välillä avautui. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään kuulon ja puhekyvyn palauttamisesta. Jeesus avasi yhteyden myös Jumalan ja ihmisen välillä. Kuuromykkä mies ei löytänyt yhteyttä ainoastaan toisiin ihmisiin, vaan myös Jumalaan. Pelastus tuli hänen osakseen.
Äänettömyys on suuri uhka, niin ihmisten kesken kuin ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Tällä en suinkaan tarkoita sanojen puutetta tai hiljaisuutta. Päinvastoin monesti hiljaisuus puhuu ääntä voimakkaammin, kuten hiljaisuuden retriitissä olleet tai ”mykkäkoulua käyneet” hyvin tietävät. Äänettömyys on uhka silloin, kun se kertoo, että yhteys on poikki, yhteydenpitokanavat ovat tukossa, viesti ei välity eikä kuulu mitään. Silloin on jotain vialla. Kuinka paljon kodeissamme ja yhteiskunnassamme, maailmassamme ja kirkossamme onkaan tukkeutuneita kanavia, katkenneita yhteyksiä, umpikujia, epätoivoisia tilanteita?
Meidän kaikkien on ensiarvoisen tärkeää kuunnella. Monesti se on tärkeämpää kuin puhua. Kristittyinä olemme palvelutehtävässä, jossa on herkällä korvalla kuunneltava ja kuultava sitä, mitä ihmisille kuuluu. Erityisen tärkeää se on heidän kohdallaan, jotka eivät saa ääntään kuuluviin. Silloin tarvitaan herkkää korvaa ja alttiutta kuulla, siis partiolaisittain sanottuna ”auttaa ja palvella”.
Jeesusta tarvitaan hyvin kipeästi avaamaan tukkeutuneita yhteyksiä niin ihmisen ja Jumalan välillä kuin meidän ihmisten välilläkin. Jeesuksen tärkeimpiä sanoja aikanamme on Markuksen alkukielellä tallettama ”effata – aukene”. Vapahtajamme on yhteyksien avaaja hyvin syvällisessä merkityksessä. Me saamme olla siitä osallisia. Samalla tehtävämme on osaltamme olla yhteyksien avaajia ja rakentajia, niin ihmisten kesken kuin ihmisen ja Jumalan välillä.
Seppo Häkkinen