Kolumni Sanansaattajassa 24/2025 (22.12.2025)
Pidän sylissäni vastasyntynyttä lapsenlastani. Viikkoja ennen laskettua aikaa syntynyt keskonen on pieni ja hauras, aivan kuin hän ei painaisi mitään. Katsellessani rauhallisesti nukkuvaa pienokaista mieleeni nousevat psalmin sanat: ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” (Ps. 139:14).
Lapsi on suuri Luojan lahja. Uuden elämän syntyminen ei ole itsestäänselvyys. Lapsia ei hankita tai tehdä vaan saadaan. Päällimmäisenä on ajatuksissani kiitollisuus Jumalaa ja suomalaista terveydenhuoltoa kohtaan.
Joulussa vastasyntynyt lapsi on kaiken keskus. Luukkaan jouluevankeliumissa enkeli ilmoitti paimenille merkin syntyneestä Vapahtajasta. ”Te löydätte lapsen.” (Luuk. 2:12)
Enkelin ilmoitus on vahva viesti lasten puolesta. Joulu on lasten juhla, ei vain ulkonaisesti, vaan ennen kaikkea sisällöllisesti.
Antiikin kreikkalais-roomalaisessa maailmassa lapsella ei itsessään ollut arvoa, vaan se riippui sukupuolesta, terveydestä ja monista muista tekijöistä. Vastasyntyneiden heitteillejättö oli yleistä. Kristityt eivät hyväksyneet tällaista tapaa.
Kristityt löysivät lapsen. Heille lapsi oli jo ennen syntymäänsä itsenäinen olento, joka oli Jumalan varjeluksen alainen. Jumalan luomistyön vuoksi ihminen on pyhä. Jokaisella lapsella on oikeus elämään. Liian monelta lapselta tämä perustavin oikeus riistetään ennen syntymää.
”Te löydätte lapsen” on kehotus meille toimia lasten puolesta. Monin paikoin maailmaa eivät toteudu edes perustarpeet jokapäiväisestä toimeentulosta ja huolenpidosta.
Hyvään elämään kuuluu myös lapsen oikeus uskoon ja Jumalaan. Tätä oikeutta emme saa riistää lapsiltamme.
Sain kastaa lapsenlapseni. Kolmiyhteinen Jumala otti hänet omakseen ja solmi hänen kanssaan ikuisen liiton. Kastettuna hän saa koko elämänsä ajan turvautua taivaallisen Isän rakkauteen. Se on parasta, mitä me voimme lapsille tarjota.
Pienestä pitäen opittu luottamus Jumalaan kantaa läpi elämän. Joulunaika tarjoaa hyvän mahdollisuuden pitää esillä kristinuskon perusasioita.
Lapsen oikeudet ovat aikuisen velvollisuuksia. Joulun sanoma johtaa toimimaan lapsen hyväksi, lähellä ja kaukana.
”Te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ensimmäisenä jouluna Betlehemin tallin seimeen kapaloitu lapsi on merkki Jumalan tulemisesta meidän luoksemme. Samalla se on itse todellisuutta. Tässä lapsessa on Jumala todellisesti ihmisten keskellä. Hän on nimensä mukaisesti Immanuel – Jumala meidän kanssamme.
Jumala tuli ihmiseksi pelastamaan langenneen luomakuntansa synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Joulun lapsi on Jumalan rakkauden merkki. Samalla hän on itse rakkaus.
Paimenet löysivät lapsen, kun he noudattivat saamaansa ilmoitusta. Meille annettu ilmoitus on Jumalan sana. Sieltä me löydämme joulun lapsen. ”Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:11)
Seppo Häkkinen
piispa emeritus