13.6.2026 Intiön hautausmaalla Oulussa
Karjalaisten kesäjuhlien ohjelmaan on perinteisesti kuulunut kunniakäynti Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä. Niin tapahtuu tänään myös täällä Oulussa. Sinänsä tässä tilaisuudessa ei siten ole mitään erityistä. Kunniakäyntimme tekee huomionarvoiseksi kuitenkin kaksi asiaa.
Ensinnä tänä vuonna tulee kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun Karjalan Liitto teki keväällä 1951 päätöksen karjalaisten vainajien muistomerkkien pystyttämisestä.
Sotien jälkeen suuri osa karjalaisista ei voinut enää vierailla omaistensa haudoilla luovutetulla alueella. Rajan taakse olivat jääneet niin kotiseurakuntien hautausmaat kuin myös moni kaatunut vainaja. Siksi tarvittiin paikka surulle ja muistamiselle. Hanke johti nopeasti tuloksiin. Muistomerkkejä pystytettiin lähes jokaiseen Suomen kuntaan.
Toiseksi tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta tämän muistomerkin pystyttämisestä. Vuonna 1956 paljastettiin Oulun Intiön hautausmaalla Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki.
Muistomerkki kuvastaa sanana jotakin menetettyä ja enää muistoissa elävää. Siihen sisältyy kaipausta ja ikävää, joskin samalla myös kiitollisuutta. Menneiden sukupolvien elämän ja työn arvostaminen onkin tärkeää. Ilman heitä ei olisi meitä.
Tänään muistamme kunniakäynnillä erityisesti Karjalaan jääneitä vainajia. Muistamme heitä, joiden haudoilla emme muuten voi enää vierailla. Samoin kunnioitamme tänään sankarivainajia, heitä, jotka ovat antaneet kalleimman uhrin isänmaamme ja vapautemme puolesta.
Seppeleenlaskussa katseemme kääntyy menneisyyteen: Muistamme kiitollisina meitä edeltäneitä sukupolvia. Samalla katseemme suuntana on tulevaisuus. Muistamisen kautta rakennamme tulevaisuutta. Sen edessä kaikkivaltias Jumala rohkaisee: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11).
Rukoilemme: Kaikkivaltias ja armollinen Jumala. Me kiitämme sinua menneistä sukupolvista ja heidän työstään. Muistamme Karjalan kalmistoihin ja hautausmaihin jääneitä, heitä, joiden haudoille emme enää pääse. Kiitos, että sinä tiedät ja tunnet heidät. Opeta meitä kantamaan vastuumme omana aikanamme. Jätämme itsemme, elämämme, karjalaisen kansan ja isänmaamme sinun huolenpitoosi. Aamen.
Seppo Häkkinen
piispa emeritus
Karjalan Liiton hengellisen toimikunnan puheenjohtaja