Kolumni Sanansaattajassa 14/2026
Mika Waltarin romaanin Feliks onnellinen (1958) päähenkilönä on ujo ja arka tilastovirkailija Feliks Tienhaara. Hänen on joka päivä sanottava jollekin tapaamalleen vieraalle ihmiselle: ”Herra etsii sinua. Syntisi ovat anteeksiannetut, jos vain tahdot.”
Feliks joutuu kosketuksiin mitä erilaisimpien ihmisten kanssa ja käy samalla omaa sisäistä kamppailuaan. Yksi Feliksin kohtaamista henkilöistä on kemisti, teknikko, luonnontieteilijä ja matemaatikko Marttinen, joka vannoo tiedon ja tieteen nimiin.
Sairauden ja kuoleman edessä Marttinen joutuu kuitenkin tunnustamaan: ”Mutta ihmisaivot ovat ilmeisesti sittenkin tietyissä asioissa etevämmät kuin mitkä tahansa ihmisen rakentamat sähköaivot. Niiden kautta Jumala näkyy pystyvän tarttumaan ihmiseen kuin hohtimilla.”
Viime aikoina on yhä enemmän uutisoitu tekoälystä ja sen huimasta kehityksestä. Mika Waltarin kirjan ajatus sähköaivoista on putkahtanut usein mieleeni.
Toukokuussa kerrottiin, että Etelä-Koreassa vihittiin buddhalaiseksi munkiksi robotti. Gabi-niminen humanoidirobotti otettiin perinteisin menoin maan suurimman munkkikunnan Jogyenin jäseneksi. Vihkimyksen taustalla oli muun muassa pyrkimys ottaa tekoäly osaksi buddhalaisuutta.
Robottimunkki tuntuu olevan moderni versio tiibetinbuddhalaisesta rukousmyllystä. Sen pyöriessä mantrat ja paperille kirjoitut rukoukset tulevat luetuiksi. Silti munkkirobotti Gabi on ajan merkki sähköaivoista.
Ihminen joutuu nopeasti kehittyvän teknologian maailmassa ajattelemaan monia elämän peruskäsitteitä ja -asioita osittain uudelleen. Tekoäly on jo nyt monella tavalla meidän arkeamme. Sitä ei usein edes huomaa. Se on tullut osaksi myös uskonnollisten yhteisöjen elämää.
Kirkoissa on eri puolilla maailmaa keskusteltu tekoälyn uhista ja mahdollisuuksista. Esimerkkeinä käyvät vaikkapa paavit Franciscus ja Leo XIV.
Edellisen paavin Franciscuksen pääviestinä oli, että tekoäly voi olla suuri mahdollisuus, mutta se on ohjattava ihmisarvon, rauhan ja yhteisen hyvän palvelukseen. Nykyisen paavin Leo XIV:n ensimmäinen kiertokirje käsitteli tekoälyä. Sen pitää palvella ihmistä, ei hallita häntä. Ihmisarvo on asetettava kaiken edelle.
Tavallisen ihmisen on vaikea pysyä mukana ”sähköaivojen” kehityksessä. Kaikkea on vaikea ymmärtää ja usein päällimmäiseksi kokemukseksi jää ihmettely. Vielä enemmän hämmennystä aiheuttaa tekoäly hengellisessä elämässä.
Yksi on kuitenkin varmaa. Tekoälystä eikä sähköaivoista ole jumalaksi. Ensimmäinen käsky on tässäkin tilanteessa keskeinen lähtökohta: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”
Katekismus opettaa viisaasti: Ainoa todellinen turva on Jumala, joka on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken Herra. Hänen lahjaansa on elämä ja kaikki hyvä, mitä meillä on.
Seppo Häkkinen
piispa emeritus